Odottaako ikuinen onni taivaassa vai maan päällä?

RIIPPUUKO onnellisuutesi pääasiassa siitä, missä asut? Useimmat ihmiset sanoisivat ilman muuta, että onnellisuus riippuu pikemminkin hyvästä terveydestä, elämän tarkoituksellisuudesta, hyvistä ihmissuhteista ja muusta vastaavasta. Eräs Raamatun sananlasku esittää asian näin: ”Parempi on vihannesruoka siellä, missä on rakkaus, kuin seimessä ruokittu sonni ja viha sen ohessa.” (Sananlaskut 15:17.)

Maallisen kotimme vihalla, väkivaltaisuudella ja muulla pahuudella on kuitenkin valitettavasti takanaan pitkä historia. Entä taivas eli henkimaailma, jonne monet ihmiset toivovat pääsevänsä kuolemansa jälkeen? Onko siellä vallinnut aina autuas rauha ilman minkäänlaisia häiriöitä, kuten yleisesti uskotaan?

Raamattu opettaa, että Jumala asuu taivaassa yhdessä miljoonien henkiluomusten, enkeleiden, kanssa (Matteus 18:10; Ilmestys 5:11). Heitä sanotaan ”Jumalan pojiksi” (Job 38:4, 7). Enkeleillä on ihmisten tavoin tahdonvapaus; he eivät ole mitään robotteja. Hekin voivat näin ollen valita, tekevätkö he oikein vai väärin. Tekisivätkö enkelit väärin? Joillekuille voi olla yllätys, että tuhansia vuosia sitten suuri määrä enkeleitä tosiaan teki syntiä Jumalaa vastaan – he kapinoivat (Juudaan kirje 6).

Kapinallisia taivaassa

Synti ilmaantui henkimaailmaan, kun enkeli, jota alettiin sanoa Saatanaksi (merkitsee ’vastustajaa’) ja Panettelijaksi, nousi kapinaan. Tämä enkeli, joka aiemmin oli ollut tottelevainen, teki väärin omasta vapaasta tahdostaan. Sen jälkeen Saatanalla oli turmeleva vaikutus toisiin henkiluomuksiin, niin että suuri joukko enkeleitä liittyi hänen kapinaansa Jumalaa vastaan Nooan aikana ennen vedenpaisumusta (1. Mooseksen kirja 6:2, engl. viitelaitoksen alaviite; 2. Pietarin kirje 2:4).

Näitä langenneita enkeleitä ei karkotettu taivaasta heti. Sen sijaan heille sallittiin pääsy sinne tuhansien vuosien ajan, ilmeisesti kuitenkin eräin rajoituksin. * Mutta kun Jumala ei enää suvainnut näitä pahantekijöitä, heidät ”heitettiin” pois taivaasta odottamaan lopullista tuhoaan. Sitten ääni sanoi taivaassa: ”Tämän vuoksi iloitkaa, taivaat ja te niissä asuvat!” (Ilmestys 12:7–12.) Uskolliset enkelit selvästikin iloitsivat suuresti siitä, että taivaat oli viimeinkin puhdistettu noista kelvottomista rauhanhäiritsijöistä.

Näiden yleisesti tuntemattomien seikkojen perusteella on selvää, ettei todellista rauhaa voi olla niin kauan kuin älylliset luomukset jättävät Jumalan lait ja periaatteet huomiotta (Jesaja 57:20, 21; Jeremia 14:19, 20). Toisaalta kun kaikki noudattavat Jumalan lakia, vallitsee rauha (Psalmit 119:165; Jesaja 48:17, 18). Jos kaikki ihmiset siis rakastaisivat ja tottelisivat Jumalaa ja rakastaisivat toisiaan, niin eikö maa olisikin ihastuttava ja onnellinen asuinpaikka? Raamatun mukaan olisi!

Mutta entä kun jotkut kieltäytyvät itsekkäästi muuttamasta pahoja tapojaan? Häiritsevätkö  he ikuisesti niiden rauhaa, jotka todella haluavat tehdä Jumalan tahdon? Eivät. Jumala selvitti tilanteen jumalattomien enkeleiden osalta taivaassa, ja hän selvittää sen myös jumalattomien ihmisten osalta täällä maan päällä.

Puhdistettu maa

Jumala on sanonut: ”Taivaat ovat minun valtaistuimeni, ja maa on minun jalkojeni alusta.” (Jesaja 66:1.) Koska Jumala on täydellisen pyhä, hän ei salli pahuuden tahrata ’jalkojensa alustaa’ loputtomiin (Jesaja 6:1–3; Ilmestys 4:8). Aivan niin kuin hän puhdisti taivaat pahoista hengistä, hän karsii maan päältä kaikki pahat ihmiset, kuten seuraavat raamatunkohdat osoittavat.

”Pahantekijät karsitaan pois, mutta ne, jotka panevat toivonsa Jehovaan, saavat omistaa maan.” (Psalmit 37:9.)

”Juuri oikeamieliset tulevat asumaan maassa, ja moitteettomat siihen jätetään jäljelle. Jumalattomat puolestaan karsitaan pois maasta, ja petolliset siitä repäistään pois.” (Sananlaskut 2:21, 22.)

”Jumalan puolelta on vanhurskasta maksaa takaisin ahdistusta niille, jotka aiheuttavat ahdistusta teille, mutta teille ahdistusta kärsiville huojennusta meidän kanssamme Herran Jeesuksen ilmestyessä taivaasta voimallisten enkeliensä kanssa liekehtivässä tulessa, kun hän tuottaa koston niille, jotka eivät tunne Jumalaa, ja niille, jotka eivät tottele Herraamme Jeesusta koskevaa hyvää uutista. Juuri nämä joutuvat kärsimään ikuisen tuhon rangaistustuomion pois Herran edestä ja hänen voimansa kirkkaudesta.” (2. Tessalonikalaisille 1:6–9.)

”[Jumalattomien ihmisten] maailma on häviämässä ja samoin sen halu, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy ikuisesti.” (1. Johanneksen kirje 2:17.)

Säilyykö rauha maassa?

Vaikka Raamattu osoittaakin selvästi, että Jumalan pahuuden sallinnalla on rajansa, niin miten voimme olla varmoja, ettei pahuus nosta päätään uudelleen, kun siitä kerran on tehty loppu? Alkoihan pahuus rehottaa pian uudelleen Nooan päivien vedenpaisumuksenkin jälkeen, niin että Jumalan piti tehdä tyhjäksi ihmisten pahat aikeet sekoittamalla heidän kielensä (1. Mooseksen kirja 11:1–8).

Voimme luottaa pahuuden häviävän lopullisesti ennen kaikkea siksi, että maata eivät enää tule hallitsemaan ihmiset niin kuin pian vedenpaisumuksen jälkeen. Sitä tulee hallitsemaan Jumalan valtakunta. Tämä taivaasta käsin hallitseva Valtakunta on silloin maan ainoa hallitus (Daniel 2:44; 7:13, 14). Jos joku yrittää taas tehdä pahaa, se toimii nopeasti (Jesaja 65:20). Lopulta se tuhoaakin itse pahuuden alkuunpanijan Saatana Panettelijan sekä häntä seuranneet jumalattomat enkelit eli demonit (Roomalaisille 16:20).

Ihmisten ei myöskään tarvitse olla huolissaan vaatteiden, asunnon tai työn puuttumisesta, mikä nykyään ajaa jotkut rikoksen poluille. Koko maa muutetaan tuottoisaksi paratiisiksi, jossa kaikki elävät runsaudessa (Jesaja 65:21–23; Luukas 23:43).

Mikä vielä tärkeämpää Valtakunta opettaa alamaisiaan noudattamaan rauhaisaa elämäntapaa ja kohottaa heidät samalla inhimilliseen täydellisyyteen (Johannes 17:3; Roomalaisille 8:21). Siitä eteenpäin ihmiset eivät enää joudu kamppailemaan heikkouksien ja syntisten taipumusten kanssa, jolloin he pystyvät tottelemaan Jumalaa täydellisesti ja myös nauttimaan siitä aivan niin kuin täydellinen ihminen Jeesus (Jesaja 11:3). Jeesus pysyi uskollisena Jumalalle jopa silloin, kun hän kohtasi suuria kiusauksia ja joutui kidutettavaksi – ja tällaisilla uskollisuuttamme koettelevilla tekijöillä ei tule olemaan mitään sijaa paratiisissa (Heprealaisille 7:26).

 Miksi jotkut menevät taivaaseen

Monet, jotka lukevat Raamattua, muistavat seuraavat Jeesuksen sanat: ”Isäni talossa on monta asuinsijaa. – – olen menossa valmistamaan teille sijaa.” (Johannes 14:2, 3.) Eikö tämä ole ristiriidassa sen ajatuksen kanssa, että ihmiset saisivat elää ikuisesti maanpäällisessä paratiisissa?

Opetukset taivaallisesta ja maallisesta toivosta eivät ole ristiriidassa keskenään, vaan ne itse asiassa tukevat toisiaan. Ensinnäkin Raamatussa kerrotaan, että vain rajallinen määrä uskollisia kristittyjä, nimittäin 144000, herätetään kuolleista henkiluomuksiksi taivaaseen. Miksi heille annetaan tällainen suurenmoinen palkinto? Koska tuon ryhmän jäsenet ovat niitä, jotka Johanneksen näyssä ”saivat elämän ja hallitsivat kuninkaina Kristuksen kanssa tuhat vuotta”. (Ilmestys 14:1, 3; 20:4–6.) Maan päällä eläviin miljardeihin ihmisiin verrattuna nuo 144000 ovat tosiaan ”pieni lauma” (Luukas 12:32). Koska he ovat lisäksi kohdanneet ihmisille tyypillisiä ongelmia, he pystyvät Jeesuksen tavoin suhtautumaan ”myötätuntoisesti heikkouksiimme”, kun he valvovat ihmiskunnan ja maan ennalleen palauttamista (Heprealaisille 4:15).

Maa – ihmiskunnan ikuinen koti

Annettuaan Jeesuksen Kristuksen lunastusuhriksi Jumala saattoi alkaa koota 144000:n joukkoa. Tuon joukon kokoaminen alkoi lähes 2000 vuotta sitten, ja näyttää siltä, että se on nyt täysimääräinen. (Apostolien teot 2:1–4; Galatalaisille 4:4–7.) Lunastusuhria ei kuitenkaan annettu vain 144000:n syntien sovittamiseksi, ”vaan myös koko maailman” syntien (1. Johanneksen kirje 2:2). Siksi kaikilla Jeesukseen Kristukseen uskovilla on ikuisen elämän toivo (Johannes 3:16). Ne jotka nukkuvat haudassa mutta ovat kuitenkin Jumalan muistissa, herätetään kuolleista puhdistetun maan päälle, ei taivaaseen (Saarnaaja 9:5; Johannes 11:11–13, 25; Apostolien teot 24:15). Mikä heitä odottaa maan päällä?

Ilmestyksen 21:1–4 vastaa: ”Katso! Jumalan teltta on ihmisten luona – –. Ja hän pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole. Entiset ovat kadonneet.” Kuvittele: ihmiset vapautetaan kuolemasta, ja sen aiheuttama tuska ja valitus katoavat iäksi! Viimeinkin Jehovan alkuperäinen maata ja ihmiskuntaa koskeva tarkoitus saa loistoisan täyttymyksensä (1. Mooseksen kirja 1:27, 28).

Valitsemmeko elämän vai kuoleman?

Aadamille ja Eevalle ei koskaan tarjottu mahdollisuutta mennä taivaaseen. He saivat valita, tottelisivatko he Jumalaa, jolloin he saisivat elää ikuisesti paratiisimaan päällä, vai olisivatko he hänelle tottelemattomia, jolloin he kuolisivat. Valitettavasti he valitsivat tottelemattomuuden, ja niin he palasivat maan ”tomuun” (1. Mooseksen kirja 2:16, 17; 3:2–5, 19). Jumala ei ollut koskaan tarkoittanut, että kaikki ihmiset kuolisivat ja asuttaisivat sitten taivaan. Jumala loi myriadeja enkeleitä asumaan taivaassa. Enkelit eivät siis ole ihmisiä, jotka olisi herätetty kuoleman jälkeen taivaaseen. (Psalmit 104:1, 4; Daniel 7:10.)

Mitä meidän täytyy tehdä, jotta saisimme elää ikuisesti paratiisissa maan päällä? Ensimmäinen tarvittava askel on Jumalan sanan, Pyhän Raamatun, tutkiminen. ”Tämä merkitsee ikuista elämää”, Jeesus sanoi rukouksessa, ”että he hankkivat sinun tuntemustasi, ainoan tosi Jumalan, ja hänen tuntemustaan, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Johannes 17:3.)

Toinen askel kohti ikuista onnellisuutta paratiisissa on Raamatussa olevan tiedon soveltaminen käytäntöön (Jaakobin kirje 1:22–24). Ne jotka elävät Jumalan sanan mukaisesti, voivat nähdä omin silmin, kuinka monet sykähdyttävät ennustukset täyttyvät. Yksi niistä on Jesajan 11:9:ään muistiin merkitty ennustus, jossa sanotaan: ”[Ihmiset] eivät tee vahinkoa eivätkä tuota turmiota koko pyhällä vuorellani, sillä maa on oleva täynnä Jehovan tuntemusta niin kuin vedet peittävät meren.”

[Alaviite]

 [Kuvat s. 7]

”Vanhurskaat saavat omistaa maan, ja he asuvat siinä ikuisesti.” (Psalmit 37:29)