Miten mittaat menestystä?

MENESTYMISEN ajatellaan monesti tarkoittavan sitä, että ihminen saa varallisuutta, suosiota tai kunniaa. Mutta onko siinä kaikki? Ovatko varallisuus, suosio ja kunnia ainoita menestyksen mittoja? Ennen kuin vastaat, mietihän tätä: Jeesus Kristus ei hankkinut aineellista omaisuutta elinaikanaan. Hän ei saanut useimpien ihmisten hyväksyntää, eivätkä hänen aikansa suunnannäyttäjät erityisesti arvostaneet häntä. Silti Jeesus oli menestyksekäs. Miksi?

Ollessaan maan päällä Jeesus oli ”rikas Jumalalle” (Luukas 12:21). Hänen ylösnousemuksensa jälkeen Jehova Jumala palkitsi hänet kruunaamalla hänet ”kirkkaudella ja kunnialla”. Jehova korotti Poikansa ”ylempään asemaan ja antoi huomaavaisesti hänelle nimen, joka on jokaisen muun nimen yläpuolella”. (Heprealaisille 2:9; Filippiläisille 2:9.) Jeesuksen elämänkulku sai Jehovan sydämen iloitsemaan (Sananlaskut 27:11). Hänen maanpäällinen elämänsä oli menestyksekäs, koska se täytti tarkoituksensa. Jeesus teki Jumalan tahdon ja toi kunniaa Hänen nimelleen.  Jumala puolestaan soi Jeesukselle sellaista rikkautta, suosiota ja kunniaa, jota yksikään oppinut, poliitikko tai urheilusankari ei voi koskaan saada. Jeesus oli totisesti menestyksekkäin ihminen, joka koskaan on elänyt maan päällä.

Kristityt vanhemmat tajuavat, että jos heidän lapsensa seuraavat Jeesuksen Kristuksen jalanjälkiä ja ovat hänen tavallaan rikkaita Jumalalle, nämä saavat runsaasti siunauksia nyt ja suurenmoisia palkintoja tulevassa asiainjärjestelmässä. Nuori ei voisi seurata Jeesuksen jalanjälkiä paremmin kuin tekemällä sitä työtä, jota Jeesus teki – toimimalla kokoaikaisena sananpalvelijana, mikäli mahdollista.

Joissakin kulttuureissa on kuitenkin vallalla sellainen suuntaus, että nuoret eivät aloita kokoaikaista palvelusta. Kun nuori mies päättää opintonsa, toiset kenties odottavat hänen hankkivan kokopäivätyön, menevän naimisiin ja asettuvan aloilleen. Joskus nuoret, joilla on tällainen tausta, erheellisesti pidättyvät aloittamasta kokoaikaista palvelusta (Sananlaskut 3:27). Miksi? Ympäristön aiheuttaman paineen vuoksi he mukautuvat kulttuurissaan vallitseviin tapoihin. Niin kävi muun muassa Robertille. *

Vastakkain kulttuuri ja omatunto

Robert kasvoi Jehovan todistaja -perheessä. Murrosiässä hänen käytöksessään ja ystäväpiirissään oli melkoisesti toivomisen varaa. Hänen äitinsä alkoi huolestua. Siksi hän pyysi erästä tienraivaajaa, Jehovan todistajien kokoaikaista sananpalvelijaa, kannustamaan Robertia. Robert kertoo, mitä sitten tapahtui.

”Arvostin todella paljon sitä, että tuo tienraivaajaveli osoitti kiinnostusta minua kohtaan. Hänen hyvän esimerkkinsä vaikutuksesta halusin tehdä tienraivauksesta elämänurani heti, kun olisin lopettanut koulun. Silloin äiti huolestui uudelleen – mutta eri syystä. Meidän kulttuurissamme nimittäin tytön on ihan sopivaa aloittaa tienraivaus heti koulun jälkeen, mutta pojalta odotetaan, että hän hankkii ensin turvatun toimeentulon, ja vasta sitten hän voi ajatella tienraivausta.

Hankin ammatin ja perustin oman yrityksen. Pian olin täysin sidoksissa yritykseeni ja kokouksissa käyminen ja saarnaamistyöhön osallistuminen olivat pelkkää rutiinia. Omatuntoni vaivasi minua, koska tiesin, että voisin palvella Jehovaa täydemmin. Irtisanoutuminen siitä, mitä toiset minulta odottivat, oli kaikesta huolimatta todellinen kamppailu, mutta olen iloinen, että tein niin. Olen nyt naimisissa, ja vaimoni ja minä olemme olleet kahden viime vuoden ajan tienraivaajia. Vähän aikaa sitten minut nimitettiin seurakunnassa avustavaksi palvelijaksi. Voin rehellisesti sanoa, että tunnen todellista tyydytystä nyt, kun palvelen Jehovaa koko sydämestäni, tehden kaikkeni.”

Tämä lehti on toistuvasti kannustanut nuoria opettelemaan jonkin ammatin tai hankkimaan joitakin hyödyllisiä taitoja – ollessaan yhä koulussa, mikäli mahdollista. Minkä tavoitteen saavuttamiseksi? Saadakseen varallisuuttako? Ei. Pääasiallinen syy on se, että he kykenisivät elättämään itsensä kunnolla aikuisina ja palvelemaan Jehovaa niin täysin kuin mahdollista, erityisesti kokoaikaisessa palveluksessa. Usein on kuitenkin käynyt niin, että maallisen uran tavoittelu on saanut nuoret miehet ja naiset pauloihinsa siinä määrin, että palvelus jää heidän mielessään taka-alalle. Jotkut eivät harkitse kokoaikaista palvelusta lainkaan. Miksi eivät?

Robertin ajatukset loivat hieman valoa tähän kysymykseen. Opittuaan ammattinsa Robert perusti yrityksen.  Pian hän juoksi kuvaannollisella juoksumatolla, joka ei johtanut minnekään. Hänen tavoitteenaan oli turvattu toimeentulo. Mutta saavuttaako kukaan sen enempää kristillisen seurakunnan sisä- kuin ulkopuolellakaan tuota tavoitetta koskaan täysin? Kristittyjen tulisi pyrkiä siihen, että he kykenevät huolehtimaan vastuuntuntoisesti taloudellisista velvoitteistaan, mutta heidän tulisi myös tajuta, että näinä epävakaina aikoina hyvin harvat yltävät koskaan sellaiselle tasolle, että he voivat todella pitää toimeentuloaan turvattuna. Siksi Matteuksen 6:33:een muistiin merkitty Jeesuksen lupaus on kristityille niin lohdullinen.

Robert on iloinen, että hän päätti noudattaa sydämensä halua kulttuurinsa sanelemien ehtojen sijasta. Nykyään hänellä on ura kokoaikaisessa palveluksessa. Kokoaikainen palvelus on tosiaankin kunnioitettava ura. Robertilla on sisäinen rauha, koska hän palvelee Jehovaa, kuten hän sanoo, ”tehden kaikkensa”.

Hyödynnä kykyjäsi parhaalla mahdollisella tavalla

Jehovan todistajien keskuudessa on monia lahjakkaita ihmisiä. Joillakuilla on erinomaisia henkisiä kykyjä, toisilla taas on kykyjä, joita tarvitaan ruumiillisessa työssä. Kaikki nämä lahjat ovat peräisin Jehovalta, joka antaa ”kaikille elämän ja hengityksen ja kaiken” (Apostolien teot 17:25). Ilman elämää näillä lahjoilla ei olisi mitään arvoa.

Näin ollen on täysin sopivaa, että Jehovalle vihkiytyneinä käytämme elämämme hänen palveluksessaan. Eräs lahjakas nuori mies päätti tehdä juuri niin. Hän eli ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla. Hän oli erään huomattavan perheen poika ja vietti nuoruutensa tunnetussa Tarsos-nimisessä kaupungissa Kilikiassa. Vaikka hän oli syntyperältään juutalainen, hän peri isältään Rooman kansalaisuuden, mikä toi hänelle monia oikeuksia ja etuuksia. Varttuessaan hän opiskeli Lakia opettajanaan yksi aikansa kuuluisimmista lainoppineista, Gamaliel. Näytti siltä, että varallisuus, suosio ja kunnia olisivat pian hänen. (Apostolien teot 21:39; 22:3, 27, 28.)

Kuka tämä nuori mies oli? Hänen nimensä oli Saul. Saulista tuli kuitenkin kristitty, ja aikanaan hänestä tuli apostoli Paavali. Hän luopui alkuperäisistä pyrkimyksistään ja omisti koko elämänsä kristittynä Jehovan palvelemiseen. Paavalia ei tultu tuntemaan erinomaisena asianajajana vaan hyvän uutisen innokkaana saarnaajana. Toimittuaan lähes 30 vuotta lähetystyöntekijänä hän kirjoitti kirjeen Filippissä asuville ystäville. Siinä hän käsitteli joitakin menneitä saavutuksiaan ajalta, jolloin hän ei vielä ollut kristitty, ja kirjoitti sitten: ”Hänen [Jeesuksen Kristuksen] takiaan olen menettänyt kaiken ja pidän sitä paljona roskana, jotta voittaisin Kristuksen.” (Filippiläisille 3:8.) Paavali ei katunut sitä, miten hän oli käyttänyt elämänsä!

Entä oliko Paavalille koskaan hyötyä siitä valmennuksesta, jota hän oli saanut Gamalielilta? Kyllä oli. Hänellä oli monta kertaa osansa ”hyvän uutisen puolustamisessa ja laillisessa vahvistamisessa”. Mutta Paavalin päätyö oli hyvän uutisen saarnaaminen, ja sitä hänen aiempi koulutuksensa ei olisi voinut opettaa hänelle koskaan. (Filippiläisille 1:7; Apostolien teot 26:24, 25.)

Samoin jotkut ovat nykyäänkin voineet käyttää lahjojaan ja kykyjään ja jopa koulutustaan Valtakunnan etujen edistämiseen. Esimerkiksi Amy on suorittanut kaupallisen alan korkeakoulututkinnon ja myös oikeustieteen tutkinnon. Hänellä oli ennen hyväpalkkainen työpaikka eräässä asianajotoimistossa, mutta nyt hän palvelee palkattomana vapaaehtoistyöntekijänä eräässä Vartiotorni-seuran haaratoimistossa. Näin Amy kuvailee, millaista hänen elämänsä  on nykyisin: ”Uskon, että olen tehnyt parhaan mahdollisen valinnan, minkä voi elämässään tehdä. – – Minulla ei ole minkäänlaista halua vaihtaa paikkaa jonkun opiskelukaverini kanssa. Olen ylpeä valitsemastani elämäntavasta. Minulla on kaikki, mitä tarvitsen ja haluan: tyydytystä tuottava, onnellinen elämä sekä antoisa ura.”

Amy valitsi elämäntavan, joka toi hänelle mielenrauhan, tyydytystä ja Jehovan siunauksen. Varmasti kristityt vanhemmat eivät halua lapsilleen mitään vähempää!

Menestys kristillisessä palveluksessa

On tietysti välttämätöntä, että meillä on oikea näkemys menestyksestä kristillisessä palveluksessa. Ei ole vaikea tuntea onnistuneensa, kun kenttäpalveluksessa on ollut mukavaa – kun olemme levittäneet raamatullista kirjallisuutta tai käyneet innostavia raamatullisia keskusteluja ovenavaajien kanssa. Jos kuulevia korvia löytyy kuitenkin harvoin, mieleemme saattaisi tulla, että tuhlaamme vain aikaamme. Menestyshän liitetään usein suosion saavuttamiseen. Mutta kenen suosion me haluamme saavuttaa? Jehovan tietenkin. Hänen suosionsa me voimme saavuttaa, kuuntelivatpa ihmiset sanomaamme tai eivät. Jeesus antoi tästä asiasta opetuslapsilleen voimakasta neuvontaa.

Muistat varmaankin, kuinka Jeesus lähetti 70 Valtakunnan saarnaajaa ”jokaiseen kaupunkiin ja paikkaan, jonne hän itse aikoi mennä” (Luukas 10:1). Heidän piti saarnata kaupungeissa ja kylissä ilman Jeesusta. Se oli heille uusi kokemus. Niinpä ennen kuin Jeesus lähetti heidät matkaan, hän antoi heille yksityiskohtaiset ohjeet. Tavatessaan ”rauhan ystävän” heidän tuli todistaa hänelle Valtakunnasta perusteellisesti. Mutta jos heidät torjuttaisiin, heidän piti jatkaa matkaa kantamatta asiasta sen enempää huolta. Jeesus selitti, että ne, jotka kieltäytyivät kuuntelemasta heitä, torjuivat todellisuudessa itse Jehovan. (Luukas 10:4–7, 16.)

Kun nuo 70 saivat saarnaamistehtävänsä päätökseen, he palasivat Jeesuksen luokse ”iloiten ja sanoivat: ’Herra, demonitkin tulevat meille alamaisiksi, kun käytämme sinun nimeäsi.’” (Luukas 10:17.) Voimakkaiden henkiolentojen ulos ajaminen on varmasti ollut noille epätäydellisille miehille vaikuttava kokemus. Jeesus kuitenkin varoitti innostuneita opetuslapsiaan: ”Älkää – – iloitko siitä, että henget tulevat teille alamaisiksi, vaan iloitkaa siksi, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.” (Luukas 10:20.) Noilla 70:llä ei ehkä aina olisi valtaa ajaa ulos demoneja, eivätkä he aina saisi sananpalveluksessa myönteisiä tuloksia, mutta jos he pysyisivät uskollisina, heillä olisi aina Jehovan hyväksymys.

Arvostatko kokoaikaisia palvelijoita?

Muuan nuori mies sanoi kerran eräälle kristitylle vanhimmalle: ”Kun pääsen lukiosta, yritän löytää työpaikan. Jos en saa töitä, niin harkitsen jotakin kokoaikaisen palveluksen muotoa.” Useimmat niistä, jotka ovat aloittaneet tienraivauksen, eivät kuitenkaan suhtaudu asiaan tällä tavoin. Jotkut ovat jättäneet käyttämättä tilaisuuden tavoitella rahakasta uraa voidakseen palvella tienraivaajina. Toiset ovat luopuneet kiinnostavista koulutusmahdollisuuksista. He ovat tehneet uhrauksia kuten apostoli Paavali, mutta Paavalin, Robertin ja Amyn tavoin hekään eivät kadu valintojaan. He arvostavat mahdollisuuttaan käyttää lahjojaan Jehovan ylistämiseen, sillä Jehova ansaitsee parasta, mitä he voivat antaa.

Monet uskolliset Jehovan todistajat eivät eri syistä pysty toimimaan tienraivaajina. Heillä saattaa olla raamatullisia velvollisuuksia, joista heidän tulee huolehtia. Jehova on joka tapauksessa tyytyväinen heihin, jos he palvelevat häntä koko ’sydämellään, sielullaan ja mielellään’ (Matteus 22:37). Vaikka he eivät itse pysty palvelemaan tienraivaajina, he tajuavat, että ne, jotka toimivat tienraivaajina, ovat valinneet oivan uran.

Apostoli Paavali kirjoitti: ”Älkää enää muovautuko tämän asiainjärjestelmän mukaan.” (Roomalaisille 12:2.) Sopusoinnussa Paavalin neuvon kanssa emme saa antaa tämän järjestelmän kulttuuristen tai maallisten tapojen muokata ajatteluamme. Pystytpä toimimaan tienraivaajana tai et, tee Jehovan palvelemisesta elämäsi keskipiste. Tulet menestymään niin kauan kuin sinulla on Jehovan hyväksyntä.

[Alaviite]

[Kuva s. 19]

Älä jää kuvaannolliselle juoksumatolle, joka ei johda minnekään