Ovatko Raamatun moraalinormit parhaita?

”YHTEISKUNTA tarvitsee perusarvojen rungon, joka antaa sen jäsenille turvaa ja ohjausta.” Näin totesi eräs kokenut saksalainen kirjailija ja televisiotoimittaja. Hänen huomionsa pitää varmastikin paikkansa. Jotta yhteiskunta olisi vakaa ja voisi hyvin, sen perustana täytyy olla yleisesti hyväksytyt normit, jotka osoittavat ihmisille, mikä on oikein ja mikä väärin, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Kysymys kuuluukin: mitkä normit ovat parhaaksi sekä yhteiskunnalle että sen jäsenille?

Jos ohjaavina normeina olisivat Raamattuun perustuvat moraaliarvot, niiden pitäisi auttaa ihmisiä viettämään vakaata ja onnellista elämää. Tämä taas tekisi yhteiskunnasta onnellisemman ja vakaamman. Onko asia niin? Tarkastellaanpa, mitä sanottavaa Raamatulla on kahdesta tärkeästä asiasta, uskollisuudesta avioliitossa ja rehellisyydestä arkielämässä.

Pysy puolisosi rinnalla

Luojamme loi Aadamin ja teki sitten Eevan hänelle kumppaniksi. Heidän liittonsa oli historian ensimmäinen avioliitto, ja sen oli tarkoitus olla pysyvä suhde. Jumala sanoi: ”Mies jättää isänsä ja äitinsä ja hänen on liityttävä vaimoonsa.” Noin  4000 vuotta myöhemmin Jeesus Kristus toisti tämän avioliittoa koskevan normin kaikille seuraajilleen. Hän myös tuomitsi avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet. (1. Mooseksen kirja 1:27, 28; 2:24; Matteus 5:27–30; 19:5.)

Raamatun mukaan kaksi tärkeää onnellisen avioliiton edellytystä ovat puolisoiden molemminpuolinen rakkaus ja kunnioitus. Miehen, joka on perheen pää, tulisi osoittaa epäitsekästä rakkautta ajattelemalla vaimonsa parasta. Hänen tulee elää vaimonsa kanssa ”tiedon mukaan” eikä hänen pitäisi olla tälle ’katkeran vihainen’. Vaimon tulee kohdella miestään osoittaen ”syvää kunnioitusta”. Jos aviopuolisot noudattavat näitä periaatteita, useimmat ongelmat voidaan joko välttää tai voittaa. Silloin mies haluaa pysyä vaimonsa rinnalla ja vaimo miehensä rinnalla. (1. Pietarin kirje 3:1–7; Kolossalaisille 3:18, 19; Efesolaisille 5:22–33.)

Eikö Raamatun ohje uskollisesti puolisonsa rinnalla pysymisestä edistäkin avioliiton onnellisuutta? Tämän puolesta puhuu eräs Saksassa tehty tutkimus. Ihmisiltä kysyttiin, mitkä tekijät ovat tärkeitä onnellisen avioliiton kannalta. Listan kärkipäässä oli puolisoiden uskollisuus toisilleen. Olet varmasti samaa mieltä siitä, että naimisissa olevat ihmiset ovat paljon onnellisempia, kun he tietävät puolisonsa olevan uskollinen.

Entä jos syntyy ongelmia?

Entä jos miehellä ja vaimolla on vakavia erimielisyyksiä? Entä jos rakkaus sammuu? Eikö sellaisessa tilanteessa olisi parasta ottaa avioero? Vai onko vielä silloinkin järkevää noudattaa Raamatun ohjetta pysyä uskollisesti puolisonsa rinnalla?

Raamatunkirjoittajat tunnustivat, että kaikilla aviopareilla olisi ongelmia ihmisen epätäydellisyyden vuoksi (1. Korinttilaisille 7:28). Raamatun moraalinormeja noudattavat pariskunnat kuitenkin yrittävät antaa anteeksi ja selvittää ongelmansa yhdessä. Joissakin tilanteissa kristityn on tietenkin sopivaa harkita asumus- tai avioeroa, esimerkiksi jos on kyse aviorikoksesta tai perheväkivallasta (Matteus 5:32; 19:9). Mutta avioliiton purkaminen hätäisesti ilman vakavaa syytä tai vain siksi, että voisi ottaa uuden puolison, osoittaa piittaamattomuutta toisia kohtaan. Se ei ainakaan tuo elämään vakautta eikä onnellisuutta. Otetaanpa yksi esimerkki.

Peterin mielestä hänen avioliitostaan oli kadonnut se hohto, joka siinä joskus oli ollut. * Niinpä hän jätti vaimonsa ja muutti yhteen Monikan kanssa, joka puolestaan oli hylännyt aviomiehensä. Miten asiat sujuivat? Peter myönsi, että muutaman kuukauden kuluttua Monikan kanssa asuminen ”ei ollutkaan niin helppoa kuin olin kuvitellut”. Miksei? Puutteet kävivät ilmi tässä uudessa suhteessa aivan yhtä selvästi kuin edellisessäkin. Tilannetta pahensi vielä entisestään se, että hänen hätäinen ja itsekäs päätöksensä aiheutti hänelle vakavia taloudellisia vaikeuksia. Lisäksi Monikan lapset olivat henkisesti hajalla perheessä tapahtuneen suuren muutoksen takia.

Kuten tämä kokemus osoittaa, avioliiton joutuessa huonon sään armoille siitä pakeneminen on harvoin ongelman ratkaisu. Toisaalta Jumalan sanaan Raamattuun perustuvien moraalikäsitysten noudattaminen myrskynkin keskellä voi usein estää avioliittoa haaksirikkoutumasta ja voi luotsata sen tyynemmille vesille. Näin kävi Thomasille ja Dorikselle.

Thomas ja Doris olivat olleet naimisissa yli 30 vuotta, kun Thomas alkoi käyttää runsaasti alkoholia. Doris joutui masennuksen valtaan, ja pariskunta harkitsi avioeroa. Doris uskoutui eräälle Jehovan todistajalle. Tämä näytti hänelle, mitä Raamattu sanoo avioliitosta, ja varoitti häntä tekemästä hätäistä eropäätöstä. Sen sijaan todistaja kannusti häntä työskentelemään ongelmien ratkaisemiseksi yhdessä miehensä kanssa. Doris noudatti ohjetta. Muutaman kuukauden kuluttua Doris ja Thomas eivät enää ajatelleet avioeroa vaan ratkoivat ongelmiaan yhdessä. Raamatun neuvojen noudattaminen vahvisti  heidän avioliittoaan ja antoi heille aikaa selvittää asiansa.

Rehellisyys kaikessa

Uskollisesti aviopuolison rinnalla pysyminen vaatii luonteenlujuutta ja periaatteellisuutta. Samoja ominaisuuksia vaatii rehellisenä pysyminen epärehellisessä maailmassa. Raamatulla on paljon sanottavaa rehellisyydestä. Apostoli Paavali kirjoitti Juudeassa asuneille ensimmäisen vuosisadan kristityille: ”Me tahdomme käyttäytyä rehellisesti kaikessa.” (Heprealaisille 13:18.) Mitä tämä tarkoittaa?

Rehellinen ihminen on totuudellinen ja vilpitön. Ollessaan tekemisissä toisten kanssa hän on rehti: avoin ja luotettava, ei petollinen eikä harhaanjohtava. Rehelliset ihmiset edistävät luottamuksen ilmapiiriä, mikä johtaa terveisiin asenteisiin ja saa aikaan vahvoja ihmissuhteita.

Ovatko rehelliset ihmiset onnellisia? Heillä on kyllä aihetta olla. Turmeltuneisuuden ja pettämisen yleisyydestä huolimatta – tai ehkäpä juuri siksi – toiset yleensä ihailevat rehellisiä ihmisiä. Eräässä nuorten keskuudessa tehdyssä kyselytutkimuksessa 70 prosenttia vastanneista piti rehellisyyttä erittäin arvostettavana hyveenä. Iästämme riippumatta tavallisesti edellytämme ystäviltämme rehellisyyttä.

Christine opetettiin varastamaan 12-vuotiaasta pitäen. Vuosien mittaan hänestä kehkeytyi taitava taskuvaras. ”Joinakin päivinä toin kotiin käteisenä jopa 5000 Saksan markkaa [15000 Suomen markkaa]”, hän kertoo. Christine kuitenkin pidätettiin useaan otteeseen, ja häntä uhkasi jatkuvasti vaara joutua vankilaan. Kun sitten Jehovan todistajat selittivät hänelle, mitä Raamattu sanoo rehellisyydestä, Raamatun moraalinormit tuntuivat hänestä puoleensavetäviltä. Hän oppi noudattamaan seuraavaa vakavaa neuvoa: ”Älköön varastaja enää varastako.” (Efesolaisille 4:28.)

Kun Christine kastettiin Jehovan todistajaksi, hän ei enää ollut varas. Hän pyrki olemaan rehellinen kaikessa, sillä todistajat panevat paljon painoa rehellisyydelle ja muille kristillisille ominaisuuksille. Sanomalehti Lausitzer Rundschau kirjoittaa: ”Sellaisia moraalikäsitteitä kuin rehellisyyttä, kohtuullisuutta ja lähimmäisenrakkautta pidetään suuressa arvossa Jehovan todistajien uskossa.” Mitä Christine ajattelee elämässään tapahtuneesta muutoksesta? ”Olen paljon onnellisempi nyt, kun olen lopettanut varastamisen. Tunnen olevani kunniallinen yhteiskunnan jäsen.”

Koko yhteiskunta hyötyy

Ihmiset, jotka ovat uskollisia puolisolleen ja ovat rehellisiä, eivät ainoastaan itse ole onnellisempia, vaan myös vaikuttavat myönteisesti yhteiskuntaan. Työnantajat haluavat palvelukseensa työntekijöitä, jotka eivät petä. Me kaikki arvostamme rehellisiä naapureita ja käymme mielellämme kaupoissa, joita pitävät rehdit liikkeenharjoittajat. Emmekö kunnioitakin sellaisia poliitikkoja, poliiseja ja tuomareita, jotka eivät ole lahjottavissa? Yhteiskunta hyötyy suuresti, kun sen jäsenet käyttäytyvät rehellisesti periaatteen vuoksi eivätkä vain silloin kun se heille sattuu sopimaan.

Lisäksi uskolliset aviopuolisot ovat vakaiden perheiden perusta. Useimmat meistä ovat epäilemättä samaa mieltä sen eurooppalaisen poliitikon kanssa, joka totesi: ”[Perinteinen] perhe on vielä tänäkin päivänä tärkein ympäristö, joka tuo ihmisen elämään turvallisuutta ja tarkoituksellisuutta.” Sopusointuinen perhe luo parhaat edellytykset sekä aikuisille että lapsille tuntea olonsa turvalliseksi. Ne jotka ovat uskollisia puolisolleen, rakentavat siten omalta osaltaan vakaata yhteiskuntaa.

Ajattele, miten paljon kaikki hyötyisivät, jos ei olisi hylättyjä puolisoita, avioero-oikeudenkäyntejä eikä huoltajuuskiistoja. Entäpä jos enää ei olisi taskuvarkaita, myymälävarkaita, kavaltajia, korruptoituneita viranomaisia eikä petollisia tiedemiehiä? Kuulostaako pelkältä toiveajattelulta? Ei niistä, jotka ovat syvästi kiinnostuneita Raamatusta ja siitä, mitä se sanoo meidän tulevaisuudestamme. Jumalan sanassa luvataan, että Jehova Jumalan messiaaninen valtakunta ottaa  pian hallintaansa koko maan päällä elävän ihmisyhteiskunnan. Tuon Valtakunnan kaikki alamaiset opetetaan elämään sopusoinnussa Raamatun moraalinormien kanssa. Tuolloin ”vanhurskaat saavat omistaa maan, ja he asuvat siinä ikuisesti” (Psalmit 37:29).

Raamatun moraalinormit ovat parhaita moraalinormeja

Miljoonat ihmiset, jotka ovat perehtyneet Pyhään Raamattuun, ovat tajunneet, että Raamatun neuvot perustuvat jumaliseen viisauteen, joka on täysin ylivertaista ihmisen ajatteluun verrattuna. Nämä ihmiset pitävät Raamattua luotettavana ja käytännöllisenä oppaana nykymaailmassa. He tietävät, että Jumalan sanassa olevien neuvojen noudattaminen koituu heidän parhaakseen.

Tällaiset yksilöt suhtautuvat vakavasti seuraavaan Raamatun neuvoon: ”Luota Jehovaan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Ota hänet huomioon kaikilla teilläsi, niin hän itse tekee polkusi suoriksi.” (Sananlaskut 3:5, 6.) Näin tehdessään he parantavat suuresti oman elämänsä laatua ja vaikuttavat myönteisesti myös lähimmäistensä elämään. Samalla he kehittävät lujan luottamuksen ”tulevaan elämään”, aikaan jolloin Raamatun moraalinormeja noudattaa koko ihmiskunta (1. Timoteukselle 4:8).

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 5]

Raamatun normien noudattaminen myrskynkin keskellä voi usein estää avioliittoa haaksirikkoutumasta ja voi luotsata sen tyynemmille vesille

[Huomioteksti s. 6]

Turmeltuneisuuden yleisyydestä huolimatta – tai ehkäpä juuri siksi – toiset yleensä ihailevat rehellisiä ihmisiä