Runsaskätinen antaminen tuo iloa

APOSTOLI Paavali oli rakkaudellinen kristitty valvoja, joka piti sydämenasianaan toisten uskovien parasta (2. Korinttilaisille 11:28). Niinpä kun hän ensimmäisellä vuosisadalla vuoden 55 tienoilla järjesti rahankeräyksen Juudean tarpeessa oleville kristityille, hän opetti samalla arvokkaan läksyn anteliaisuudesta. Paavali tähdensi sitä, että Jehova pitää iloista antamista suuressa arvossa: ”Tehköön kukin niin kuin hän on sydämessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä Jumala rakastaa iloista antajaa.” (2. Korinttilaisille 9:7.)

Syvässä köyhyydessä, silti anteliaita

Useimmat ensimmäisen vuosisadan kristityt eivät olleet huomattavassa asemassa yhteiskunnassa. Paavali sanoikin, että heidän keskuudessaan ei ollut ”monta voimallista”. He kuuluivat siihen, ”mikä maailmassa on heikkoa”, ja siihen, ”mikä maailmassa on halpasyntyistä”. (1. Korinttilaisille 1:26–28.) Esimerkiksi Makedonian kristityt olivat ’syvässä köyhyydessä’ ja ”ahdistuksen alaisuudessa”. Silti nuo nöyrät uskovat anoivat etua tukea taloudellisesti ”pyhille tarkoitettua palvelusta”; ja Paavali todisti, että he antoivat lahjoituksia ”yli – – todellisen kykynsä”! (2. Korinttilaisille 8:1–4.)

Tällaista runsaskätistä antamista ei kuitenkaan arvioitu lahjoituksen suuruuden perusteella. Tärkeitä olivat pikemminkin antamisen vaikutin, halu antaa ja sydämen asenne. Paavali osoitti korinttilaiskristityille, että antamisessa ovat mukana sekä mieli että sydän. Hän sanoi: ”Tunnen teidän alttiutenne, jonka vuoksi minä ylpeillen puhun teistä makedonialaisille, – – ja teidän palava intonne on innostanut heistä suurimman osan.” Korinttilaiskristityt olivat ’sydämessään päättäneet’ antaa auliisti. (2. Korinttilaisille 9:2, 7.)

’Heidän henkensä kannusti heitä’

Apostoli Paavalilla on voinut olla mielessään eräs aiempi esimerkki runsaskätisestä antamisesta. Tapaus oli sattunut erämaassa yli 1500 vuotta ennen hänen päiviään. Israelin 12 heimoa oli vapautettu Egyptin orjuudesta. He olivat tulleet Siinainvuoren juurelle, ja Jehova käski heitä rakentamaan palvontaa varten tabernaakkelin ja hankkimaan sinne palvonnassa tarvittavat välineet. Tämä vaatisi runsaasti varoja, ja kansaa kehotettiin tukemaan hanketta.

Miten israelilaiset reagoivat tähän? ”He tulivat, jokainen jonka sydän häntä kehotti, ja he toivat, jokainen jonka henki häntä kannusti, annin Jehovalle kohtaamisteltan tekemistä varten.” (2. Mooseksen kirja 35:21.) Oliko kansa avokätinen? Oli tosiaankin! Moosekselle kerrottiin: ”Kansa tuo paljon enemmän kuin palveluksessa tarvitaan siihen työhön, jonka Jehova on käskenyt tehdä.” (2. Mooseksen kirja 36:5.)

Millainen israelilaisten taloudellinen tilanne oli tuolloin? He olivat vähän aiemmin olleet viheliäisiä orjia, sorrettuja taakkojen kantajia, joiden elämä oli ’katkeraa’, ’ahdistavaa’ (2. Mooseksen kirja 1:11, 14; 3:7; 5:10–18). Näin ollen he tuskin olivat varoissaan. On totta, että he lähtivät orjuutensa maasta mukanaan katraita ja karjalaumoja (2. Mooseksen kirja 12:32). Mutta niitä ei ehkä ollut  paljon, sillä pian Egyptistä lähdön jälkeen he valittivat, ettei heillä ollut syötävänään lihaa eikä leipää (2. Mooseksen kirja 16:3).

Mistä israelilaiset sitten saivat ne arvoesineet, jotka he lahjoittivat tabernaakkelin rakentamista varten? Entisiltä isänniltään, egyptiläisiltä. Raamattu sanoo, että ’Israelin pojat pyysivät egyptiläisiltä hopeaesineitä ja kultaesineitä sekä päällysvaippoja, ja egyptiläiset antoivat heille mitä pyydettiin’. Tämä egyptiläisten ilmaisema anteliaisuus ei ollut siunaus faraolta, vaan Jehovalta. Jumalallinen muistiinmerkintä sanoo: ”Jehova antoi kansan päästä suosioon egyptiläisten silmissä, niin että nämä antoivat heille mitä pyydettiin.” (2. Mooseksen kirja 12:35, 36.)

Kuvittele israelilaisten tunteita. He olivat sukupolvien ajan kärsineet katkeraa orjuutta ja puutetta. Nyt he olivat vapaita ja heillä oli runsaasti aineellista omaisuutta. Miltä heistä tuntuisi luopua joistakin rikkauksistaan? He olisivat voineet ajatella, että he olivat ansainneet ne ja että heillä oli oikeus pitää ne itsellään. Mutta kun heitä pyydettiin tukemaan puhdasta palvontaa taloudellisesti, he tekivät niin – eivätkä suinkaan vastahakoisesti tai kitsaasti! He eivät unohtaneet, että he olivat saaneet omaisuutensa Jehovan avulla. Niinpä he antoivat runsain määrin hopeaansa ja kultaansa ja karjaansa. He olivat ’altissydämisiä’, heidän ’sydämensä kehotti heitä’ ja heidän ’henkensä kannusti heitä’. Se oli tosiaankin ”vapaaehtoinen uhrilahja Jehovalle”. (2. Mooseksen kirja 25:1–9; 35:4–9, 20–29; 36:3–7.)

Altis antaminen

Lahjoituksen suuruus ei välttämättä anna oikeaa kuvaa lahjoittajan anteliaisuudesta. Jeesus Kristus katseli kerran, kun ihmiset panivat rahaa temppelin rahalippaisiin. Rikkaat pudottivat monta kolikkoa, mutta Jeesukseen teki vaikutuksen se, kun hän näki erään varattoman lesken pudottavan lippaaseen kaksi hyvin vähäarvoista lanttia. Hän sanoi: ”Tämä leski, vaikkakin köyhä, pudotti enemmän kuin he kaikki. – – tämä pudotti puutteestaan kaikki elatusvaransa, jotka hänellä oli.” (Luukas 21:1–4; Markus 12:41–44.)

Paavalin muistutukset korinttilaisille olivat sopusoinnussa tämän Jeesuksen esittämän ajatuksen kanssa. Kun oli kyse lahjoitusten antamisesta tarpeessa olevien uskonveljien auttamiseksi, Paavali sanoi: ”Jos alttius on ensin, se on erityisen otollista sen mukaan mitä jollakulla on, ei sen mukaan mitä jollakulla ei ole.” (2. Korinttilaisille 8:12.) Lahjoitukset eivät tosiaankaan ole kilpailun tai  vertailun aihe. Kukin antaa varojensa mukaan, ja Jehovaa miellyttää anteliaisuuden henki.

Vaikka kukaan ei todellisuudessa voi rikastuttaa Jehovaa, kaiken omistajaa, antaminen on etu, joka suo hänen palvojilleen tilaisuuden ilmaista rakkautensa häntä kohtaan (1. Aikakirja 29:14–17). Lahjoitukset tuovat iloa ja Jumalan siunauksen, kun niitä annetaan tosi palvonnan edistämiseksi ja oikeaa asennetta ilmaisten eikä näyttämisen halusta tai muista itsekkäistä vaikuttimista (Matteus 6:1–4). Jeesus sanoi: ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” (Apostolien teot 20:35.) Mekin voimme tuntea tällaista onnellisuutta, kun käytämme voimiamme Jehovan palveluksessa ja panemme jotakin sivuun aineellisista varoistamme tosi palvonnan tukemiseksi ja arvollisten auttamiseksi (1. Korinttilaisille 16:1, 2).

Altis antaminen nykyään

Jehovan todistajat ovat nykyään haltioissaan, kun he näkevät ”tämän valtakunnan hyvän uutisen” saarnaamisen edistyvän maailmanlaajuisesti (Matteus 24:14). 1900-luvun viimeisellä vuosikymmenellä yli 3000000 uutta kastettiin sen vertauskuvaksi, että he olivat vihkiytyneet Jehova Jumalalle. Lisäksi muodostettiin noin 30000 uutta seurakuntaa. Tosiaankin kolmannes nykyisistä Jehovan todistajien seurakunnista muodostettiin viime vuosikymmenen aikana! Suurin osa tästä kasvusta on tulosta niiden vilpittömien kristittyjen miesten ja naisten kovasta työstä, jotka antavat aikaansa ja voimiaan siihen, että he käyvät lähimmäistensä luona kertomassa Jehovan tarkoituksista. Kasvuun on vaikuttanut myös niiden lähetystyöntekijöiden työ, jotka ovat jättäneet kotinsa ja matkustaneet kaukaisiin maihin auttamaan Valtakunnan saarnaamistyössä. Kasvun vuoksi on pitänyt muodostaa uusia kierroksia, joille on täytynyt nimittää uusia kierrosvalvojia. Lisäksi saarnaamiseen ja henkilökohtaiseen tutkimiseen on tarvittu lisää Raamattuja. Kirjallisuutta on täytynyt painaa lisää. Ja maassa toisensa jälkeen haaratoimistoja on pitänyt laajentaa tai on täytynyt muuttaa suurempiin tiloihin. Kaikkiin näihin lisääntyneisiin tarpeisiin on voitu vastata Jehovan kansan vapaaehtoisten lahjoitusten ansiosta.

Lisää valtakunnansaleja tarvitaan

Jehovan todistajien määrän kasvun myötä valtakunnansalien tarve on lisääntynyt merkittävästi. Vuoden 2000 alkupuolella tehdyt selvitykset paljastivat, että kehitysmaissa, joissa varat ovat rajalliset, tarvitaan yli 11000 uutta valtakunnansalia. Tarkastellaanpa esimerkiksi Angolaa. Vuosia jatkuneesta sisällissodasta huolimatta Valtakunnan julistajien määrä kasvaa vuosittain keskimäärin 10 prosenttia. Kuitenkin useimmat tämän suuren Afrikan maan 675 seurakunnasta pitävät kokouksensa taivasalla. Maassa on vain 22 valtakunnansalia, ja näistä ainoastaan 12:ssa on jonkinlainen katto.

Samanlainen tilanne on Kongon demokraattisessa tasavallassa. Vaikka maan pääkaupungissa Kinshasassa on lähes 300 seurakuntaa, valtakunnansaleja on vain 10. Eri puolilla maata tarvitaan mitä pikimmin yli 1500 uutta valtakunnansalia. Itä-Euroopan maissa tapahtuvan nopean kasvun vuoksi Venäjä ja Ukraina raportoivat, että uusia valtakunnansaleja tarvitaan kaiken kaikkiaan satoja. Latinalaisessa Amerikassa tapahtuva räjähdysmäinen kasvu painottuu Brasiliaan, missä on yli puoli miljoonaa todistajaa ja suuri tarve valtakunnansaleista.

Täyttääkseen tällaisten maiden tarpeet Jehovan todistajat ovat panneet alulle hankkeen, jonka avulla valtakunnansaleja voidaan rakentaa nopeammin. Hanke rahoitetaan maailmanlaajuisen veljesseuran anteliailla lahjoituksilla, ja näin köyhimmätkin seurakunnat voivat saada asianmukaisen palvontapaikan.

 Kuten muinaisessa Israelissa, nykyäänkin voidaan saada paljon aikaan siksi, että vilpittömät kristityt ’kunnioittavat Jehovaa kalleuksillaan’ (Sananlaskut 3:9, 10). Jehovan todistajien hallintoelin haluaa tässä yhteydessä kiittää lämpimästi kaikkia, joiden sydän on kehottanut heitä osallistumaan tähän vapaaehtoiseen antamiseen. Voimme lisäksi luottaa siihen, että Jehovan henki vaikuttaa edelleenkin hänen kansaansa kuuluvien sydämiin, niin että he tukevat tätä kaiken aikaa laajenevaa Valtakunnan työtä.

Etsikäämme mekin maailmanlaajuisen kasvun jatkuessa lakkaamatta tilaisuuksia osoittaa, että annamme iloiten ja halukkaasti voimiamme, aikaamme ja varojamme. Silloin voimme myös tuntea aitoa iloa, jota antamisen henki tuo.

[Tekstiruutu s. 29]

”KÄYTTÄKÄÄ NE VIISAASTI!”

”Olen kymmenvuotias. Lähetän teille nämä rahat, joilla voitte ostaa paperia tai mitä tahansa muuta kirjojen tekemiseen.” (Cindy)

”Lähetän oikein mielelläni teille nämä rahat, jotta voitte valmistaa meille lisää kirjoja. Sain rahat isältä, kun autoin häntä, ja panin ne säästöön. Käyttäkää ne viisaasti!” (Pam, 7 vuotta)

”Olin surullinen pyörremyrskyn takia. Toivottavasti olette turvassa. Tässä on kaikki [2 dollaria], mitä minulla oli säästölippaassa.” (Allison, 4 vuotta)

”Nimeni on Rudy ja olen 11-vuotias. Veljeni Ralph on kuusivuotias. Ja sisareni Judith on kaksi- ja puolivuotias. Olemme säästäneet viikkorahojamme kolmen kuukauden ajan, niin että voisimme auttaa veljiämme [sota-alueella]. Saimme kokoon 20 dollaria, jotka lähetämme nyt teille.”

”Olen pahoillani [pyörremyrskyn vuoksi kärsineiden] veljien puolesta. Sain 17 dollaria, kun tein töitä isän kanssa. En lähetä näitä rahoja mihinkään määrättyyn tarkoitukseen, joten saatte itse päättää, mihin käytätte ne.” (Maclean, 8 vuotta)

[Tekstiruutu s. 31]

Näin jotkut päättävät antaa

LAHJOITUKSET MAAILMANLAAJUISEEN TYÖHÖN

Monet panevat syrjään tai sisällyttävät talousarvioonsa jonkin summan vietäväksi lahjalaatikkoon, jossa on teksti ”Lahjoituksia maailmanlaajuiseen Valtakunnan työhön (Matteus 24:14)”. Seurakunnat lähettävät Suomessa nämä varat kuukausittain Jehovan todistajien Suomen-haaratoimistoon.

Myös omaisuutta, esimerkiksi kiinteistöjä, arvoesineitä ja arvopapereita, voidaan lahjoittaa. Näiden lahjoitusten yhteydessä pitäisi mainita selvästi, että ne ovat lahjoituksia.

EHDOLLISET LAHJOITUKSET:

Rahaa voidaan antaa Jehovan todistajat uskonnollisen yhdyskunnan haltuun siten, että lahjoittaja voi saada sitä takaisin tarpeen mukaan.

VAKUUTUKSET:

Jehovan todistajat uskonnollinen yhdyskunta voidaan nimetä henkivakuutuksen edunsaajaksi. Kaikista sellaisista järjestelyistä pitäisi ilmoittaa haaratoimistoon.

TESTAMENTIT:

Omaisuutta tai rahaa voidaan testamentata Jehovan todistajat uskonnolliselle yhdyskunnalle. Testamentti tai sen kopio tulisi lähettää haaratoimistoon.

Jos haluat lisätietoja tai neuvoja näistä asioista kirjoita osoitteeseen Jehovan todistajat, PL 68, 01301 Vantaa, tai soita numeroon (09) 825885.