Mitä voimme oppia ensimmäisestä ihmisparista

JUMALA tarkasteli Maa-planeettaa. Hän oli valmistamassa sitä ihmisasutusta varten. Hän näki, että kaikki, mitä hän teki, oli hyvää. Saatuaan työn valmiiksi hän jopa sanoi, että se oli ”erittäin hyvää”. (1. Mooseksen kirja 1:12, 18, 21, 25, 31.) Mutta ennen kuin tähän täydelliseen lopputulokseen päästiin, Jumala sanoi, että eräs asia ’ei ollut hyvä’. Jumala ei tietenkään jättänyt mitään epätäydelliseksi. Hän ei yksinkertaisesti ollut saanut luomistyötään vielä loppuun. ”Ihmisen ei ole hyvä olla jatkuvasti yksin”, Jehova sanoi. ”Minä teen hänelle auttajan hänen täydennyksekseen.” (1. Mooseksen kirja 2:18.)

Jehovan tarkoitus oli, että ihmisyhteiskunta nauttisi ikuisesta elämästä, terveydestä, onnellisuudesta ja hyvinvoinnista maallisessa paratiisissa. Koko ihmiskunnan isä oli Aadam. Hänen vaimostaan Eevasta tuli ”kaikkien  elävien äiti” (1. Mooseksen kirja 3:20). Mutta vaikka nykyään maata asuttavat heidän miljardit jälkeläisensä, nämä ovat kaikkea muuta kuin täydellisiä.

Kertomus Aadamista ja Eevasta on monille tuttu. Mutta mitä hyötyä siitä käytännössä on meille? Mitä voimme oppia siitä, mitä tapahtui ensimmäiselle ihmisparille?

”Mieheksi ja naiseksi hän loi heidät”

Kun Aadam antoi nimet eläimille, hän huomasi, että niillä oli kumppanit, mutta hänellä ei. Niinpä kun hän näki sen kauniin luomuksen, jonka Jehova oli muovannut hänen kylkiluustaan, hän iloitsi. Ymmärtäen tämän naisen olevan ainutlaatuinen osa häntä itseään hän huudahti: ”Tämä on vihdoinkin luu minun luistani ja liha minun lihastani. Häntä tullaan kutsumaan ’miehettäreksi’, sillä miehestä hänet on otettu.” (1. Mooseksen kirja 2:18–23.)

Mies tarvitsi ”auttajaa”. Eeva oli juuri sopiva tähän osaan. Hän soveltui täydellisesti Aadamin täydennykseksi – he voisivat yhdessä huolehtia puutarhakodista ja eläimistä, hankkia lapsia sekä tarjota toisilleen älyllistä virikettä ja tosi toverin tukea (1. Mooseksen kirja 1:26–30).

Jehova tarjosi tälle avioparille kaikkea, mitä he vain saattoivat järkevästi toivoa. Tuomalla Eevan aviomiehelleen ja vahvistamalla siten heidän liittonsa Jumala pani alulle avioliitto- ja perheinstituutiot, joiden pohjalta yhteiskunta piti järjestää. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kerrotaan: ”Sen vuoksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja hänen on liityttävä vaimoonsa ja heidän on tultava yhdeksi lihaksi.” Kun Jehova siunasi ensimmäisen miehen ja vaimon ja kehotti heitä olemaan hedelmällisiä, hän selvästi tarkoitti, että jokainen lapsi syntyisi rakkaudelliseen perheeseen ja että jokaisella lapsella olisi isä ja äiti, jotka huolehtisivat hänestä. (1. Mooseksen kirja 1:28; 2:24.)

”Jumalan kuvaksi”

Aadam oli Jumalan täydellinen poika, ja hänet oli tehty Jumalan ”kuvaksi ja kaltaiseksi”. Mutta koska ”Jumala on Henki”, samankaltaisuus ei voinut olla fyysistä (1. Mooseksen kirja 1:26; Johannes 4:24). Hän oli samanlainen ominaisuuksiltaan, jotka asettivat ihmisen paljon eläinten yläpuolelle. Ihmiseen oli heti alussa istutettu sellaisia ominaisuuksia kuin rakkaus, viisaus, voima ja oikeudenmukaisuus. Hänelle annettiin vapaa tahto ja hengellisyyden taju. Luontaisen moraalitajun eli omantunnon ansiosta hän pystyi erottamaan oikean väärästä. Ihmisellä oli älyllinen kyky, jonka ansiosta hän saattoi mietiskellä olemassaoloaan, kasvattaa tietojaan Luojasta ja kehittää läheisen suhteen häneen. Näin ollen Aadamilla oli kaikki tarvittavat ominaisuudet, jotta hän voisi täyttää tehtävänsä Jumalan maanpäällisten kätten töiden hallitsijana.

Eevan rikkomus

Epäilemättä Aadam kertoi pian Eevalle Jehovan asettamasta kiellosta: He saivat syödä hedelmää kaikista puutarhakotinsa puista paitsi yhdestä – hyvän ja pahan tiedon puusta. Siitä ei ollut lupa syödä. Jos he söisivät, niin sinä päivänä he kuolisivat. (1. Mooseksen kirja 2:16, 17.)

Ennen pitkää herätettiin kysymys, joka koski tuota kiellettyä hedelmää. Eevaa lähestyi käärme, jota eräs näkymätön henki käytti puhetorvenaan. Teeskennellen viatonta käärme kysyi: ”Onko tosiaan niin, että Jumala on sanonut: te ette saa syödä jokaisesta puutarhan puusta?” Eeva vastasi, että heidän oli lupa syödä kaikkien puiden hedelmää paitsi yhden. Mutta silloin käärme kiisti Jumalan sanat ja selitti naiselle: ”Ette suinkaan kuole. Sillä Jumala tietää, että juuri sinä päivänä, jona te syötte siitä, teidän silmänne todella avautuvat ja te tulette varmasti olemaan niin kuin Jumala, niin että tiedätte hyvän ja pahan.” Tällöin nainen alkoi nähdä kielletyn puun toisenlaisessa valossa. ’Puussa oli hyvää ravintoa, ja silmät kaipasivat sitä.’ Perusteellisesti petetyksi tullut Eeva rikkoi Jumalan lakia. (1. Mooseksen kirja 3:1–6; 1. Timoteukselle 2:14.)

Oliko Eevan synti väistämätön? Ei missään nimessä! Asetahan itsesi hänen sijaansa. Käärmeen väite vääristi täysin kaiken, mitä Jumala ja Aadam olivat sanoneet. Mitä ajattelisit, jos joku tuntematon syyttäisi rakastamaasi ja luottamuksesi saavuttanutta ihmistä epärehellisyydestä? Eevan olisi pitänyt reagoida toisella tavalla.  Hänen olisi pitänyt osoittaa vastenmielisyyttä ja närkästystä, jopa kieltäytyä kuuntelemasta. Mikä tuo käärme loppujen lopuksi oli asettamaan kyseenalaiseksi Jumalan vanhurskauden ja hänen miehensä sanan? Kunnioituksesta johtoaseman periaatetta kohtaan Eevan olisi pitänyt kysyä neuvoa ennen kuin hän teki mitään ratkaisua. Näin tulisi meidänkin aina tehdä, kun meille esitetään tietoja, jotka ovat vastoin Jumalalta saamiamme ohjeita. Eeva kuitenkin luotti Kiusaajan sanoihin ja halusi itse päättää, mikä oli hyvää ja mikä pahaa. Mitä enemmän hän leikitteli tällä ajatuksella, sitä enemmän se vetosi häneen. Minkälaisen virheen hän tekikään hautoessaan väärää halua, sen sijaan että hän olisi työntänyt sen pois mielestään tai keskustellut asiasta perheen pään kanssa (1. Korinttilaisille 11:3; Jaakobin kirje 1:14, 15).

Aadam kuuntelee vaimoaan

Eeva sai pian myös Aadamin yhtymään synnintekoon. Miksi Aadam oli valmis taipumaan niin herkästi? (1. Mooseksen kirja 3:6, 17.) Aadamin oli valittava, kenelle osoittaa uskollisuutta. Tottelisiko hän Luojaansa, joka oli antanut hänelle kaiken, myös hänen rakkaan puolisonsa Eevan? Etsisikö hän Jumalalta ohjausta siihen, miten hänen pitäisi nyt toimia? Vai osallistuisiko hän vaimonsa väärintekoon? Aadam tiesi hyvin, että se, mitä Eeva toivoi saavuttavansa syömällä kiellettyä hedelmää, oli harhakuvitelmaa. Apostoli Paavali henkeytettiin kirjoittamaan: ”Aadamia ei – – petetty, mutta nainen petettiin perusteellisesti ja joutui rikkomukseen.” (1. Timoteukselle 2:14.) Aadam siis päätti tahallisesti uhmata Jehovaa. Hän pelkäsi niin paljon vaimostaan eroon joutumista, että se selvästikin hautasi alleen hänen uskonsa Jumalan kykyyn ratkaista tilanne.

Aadamin toiminta oli itsetuhoista. Se merkitsi myös kaikkien niiden jälkeläisten murhaa, joiden isäksi Jehova armollisesti antoi hänen tulla, sillä he kaikki syntyivät synnin langettaman kuolemantuomion alaisuuteen (Roomalaisille 5: 12). Miten suuri hinta itsekkäällä tottelemattomuudella olikaan!

Synnin seuraukset

Synnin välitön seuraus oli häpeä. Sen sijaan että Aadam ja Eeva olisivat iloiten juosseet puhumaan Jehovan kanssa, he piiloutuivat (1. Mooseksen kirja 3:8). Heidän ystävyyssuhteensa Jumalaan mureni. Kun heiltä kysyttiin, mitä he olivat tehneet, he eivät osoittaneet katumusta, vaikka kumpikin tiesi rikkoneensa Jumalan lakia. Syömällä kiellettyä hedelmää he käänsivät selkänsä Jumalan hyvyydelle.

Tämän johdosta Jumala ilmoitti, että lasten synnyttämisestä tulisi kivuliaampaa. Eeva tuntisi halua mieheensä, ja hänen miehensä hallitsisi häntä. Näin ollen hänen pyrkimyksensä saada itsenäisyyttä johti päinvastaiseen lopputulokseen. Aadam joutuisi nyt syömään maan satoa vaivaa nähden. Eedenissä hän olisi voinut tyydyttää nälkäänsä ilman raadantaa, mutta nyt hänen täytyisi ponnistella saadakseen nipin napin elämän välttämättömyydet, kunnes hän palaisi tomuun, josta hänet oli otettu. (1. Mooseksen kirja 3:16–19.)

Lopuksi Aadam ja Eeva karkotettiin Eedenin puutarhasta. Jehova sanoi: ”Katso, ihmisestä on tullut kuin yksi meistä hyvän ja pahan tietämisessä, ja jottei hän nyt ojentaisi kättään ja todellakin ottaisi elämän puusta ja söisi ja eläisi ajan hämärään asti...” ”Lause loppuu kesken”, huomauttaa oppinut Gordon Wenham, joten meidän täytyy päätellä loput Jumalan ajatuksesta. Luultavasti se kuuluisi: ”ajan hänet pois puutarhasta”. Yleensä raamatunkirjoittajat merkitsevät muistiin Jumalan ajatukset kokonaisuudessaan. Mutta tässä yhteydessä, jatkaa Wenham, ”lopun pois jättäminen ilmaisee, miten nopeasti Jumala toimi. Hän tuskin oli lakannut puhumasta, kun heidät jo lähetettiin pois puutarhasta.” (1. Mooseksen kirja 3:22, 23.) Tuolloin kaikki yhteydenpito Jehovan ja ensimmäisen ihmisparin välillä ilmeisesti päättyi.

Aadam ja Eeva eivät kuolleet kirjaimellisesti tuon 24-tuntisen päivän aikana. He kuolivat kuitenkin hengellisessä mielessä. Koska he vieraantuivat lopullisesti elämän Lähteestä, he alkoivat rappeutua kohti kuolemaa. Voit vain kuvitella, miten tuskallinen heidän ensimmäisen kokemuksensa kuolemasta on täytynyt olla, kun heidän esikoispoikansa Kain murhasi heidän toiseksi vanhimman poikansa Abelin (1. Mooseksen kirja 4:1–16).

Tuosta eteenpäin ensimmäisestä ihmisparista ei tiedetä paljoakaan. Heidän kolmas poikansa Set syntyi, kun Aadam oli 130-vuotias. Aadam kuoli 800 vuotta myöhemmin, 930-vuotiaana, tultuaan ’poikien ja tyttärien’ isäksi. (1. Mooseksen kirja 4:25; 5:3–5.)

Opetus meille

Kertomus ensimmäisestä avioparista paitsi paljastaa syyn nykyiseen ihmisyhteiskunnan rappioon myös sisältää olennaisen opetuksen. On täysin typerää väittää, että ihminen voi muka elää riippumattomana Jehova Jumalasta. Ne, jotka ovat todella viisaita, panevat uskonsa Jehovaan ja hänen Sanaansa, eivätkä itseriittoisesti omaan tietämykseensä. Jehova päättää, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Sen tekeminen, mikä on oikein, merkitsee pohjimmiltaan hänen tottelemistaan. Väärintekeminen merkitsee hänen lakiensa rikkomista ja hänen periaatteidensa hylkäämistä.

Jumala tarjosi ja tarjoaa vieläkin kaikkea, mitä ihminen vain voi toivoa – ikuista elämää, vapautta, tyytyväisyyttä, onnellisuutta, hyvää terveyttä, rauhaa, hyvinvointia ja mahdollisuutta oppia uusia asioita. Mutta voidaksemme päästä nauttimaan kaikesta tästä meidän täytyy ymmärtää, että olemme täysin riippuvaisia taivaallisesta Isästämme Jehovasta. (Saarnaaja 3:10–13; Jesaja 55:6–13.)

[Tekstiruutu/Kuva s. 26]

Aadam ja Eeva – pelkkä myytti?

Usko alkuperäiseen paratiisiin, joka menetettiin synnin vuoksi, oli levinnyt laajalle muun muassa muinaisten babylonialaisten, assyrialaisten ja egyptiläisten keskuudessa. Yhteistä monille kertomuksille oli elämän puu, jonka hedelmää syömällä saisi ikuisen elämän. Ihmiskunta siis muistaa, että jotakin traagista tapahtui Eedenissä.

Nykyään monet hylkäävät kertomuksen Aadamista ja Eevasta pelkkänä myyttinä. Silti useimmat tiedemiehet myöntävät, että ihmisrotu on yhtä perhettä, jolla on yhteinen alkuperä. Monet teologit toteavat mahdottomaksi kiistää sitä, että yhteisen esi-isän tekemän alkuperäisen synnin vaikutukset siirtyivät ihmiskuntaan. Usko siihen, että ihminen kehittyi useammasta kuin yhdestä lähteestä, pakottaisi heidät sanomaan, että alkuperäiseen syntiin syyllistyivät useat esi-isät. Toisaalta tällöin heidän pitäisi kiistää se, että Kristus, ”viimeinen Aadam”, lunasti ihmiskunnan. Jeesus ja hänen opetuslapsensa eivät kuitenkaan kohdanneet tällaista pulmaa. He tunnustivat, että 1. Mooseksen kirjan kertomus on todenperäinen. (1. Korinttilaisille 15:22, 45; 1. Mooseksen kirja 1:27; 2:24; Matteus 19:4, 5; Roomalaisille 5:12–19.)