Onko rukoilemisesta mitään hyötyä?

ENNEMMIN tai myöhemmin melkeinpä jokainen tuntee tarvetta rukoilla. Ihmiset rukoilevatkin hartaasti lähes kaikissa uskontokunnissa. Buddhalainen saattaa esimerkiksi toistaa tuhansia kertoja päivässä rukouksen ”minä uskon Amida-buddhaan”.

Koska ympäri maapalloa kohdataan edelleenkin monia ongelmia, on syytä kysyä: Mitä ihmiset odottavat saavuttavansa rukouksillaan? Onko kaikista näistä rukouksista mitään hyötyä?

Miksi ihmiset rukoilevat?

Monet itämaalaiset rukoilevat esi-isiään ja šintolaisuuden tai taolaisuuden jumalia. He rukoilevat päästäkseen läpi kokeista koulussa, saadakseen hyvän sadon tai varjeltuakseen sairauksilta. Buddhalaiset toivovat saavuttavansa rukoilemalla valaistumisen. Hindut rukoilevat lempijumaliltaan ja -jumalattariltaan antaumuksellisesti tietoa, varallisuutta ja suojelusta.

Jotkut katolilaiset toivovat hyödyttävänsä ihmiskuntaa elämällä munkkeina tai nunnina suljetuissa luostareissa, missä he rukoilevat jatkuvasti. Miljoonat katolilaiset tavoittelevat suosionosoituksia Marialta esittämällä ulkoa opettelemiaan rukouksia, mihin he käyttävät mahdollisesti rukousnauhaa. Aasiassa monet käyttävät rukousmyllyä. Protestantit toistavat Isä meidän -rukouksen sanoja mutta saattavat myös ilmaista tunteensa Jumalalle vapaasti.  Monet juutalaiset matkustavat pitkienkin matkojen päästä Jerusalemin itkumuurille rukoilemaan temppelin ennallistamista ja uutta hyvinvoinnin ja rauhan aikakautta.

Vaikka miljoonat ihmiset syventyvät rukoilemaan, yhteiskuntaa vitsaavat yhä suuremmassa mitassa sellaiset ongelmat kuin köyhyys, huumeriippuvuus, perheiden hajoaminen, rikollisuus ja sota. Voisiko olla niin, että kaikki nämä ihmiset eivät rukoile oikealla tavalla? Entä kuuleeko kukaan todella rukouksia?

Kuuleeko kukaan rukouksia?

Rukouksista ei voi olla mitään todellista hyötyä, ellei niitä kuulla. Kun ihminen rukoilee, hän ilmeisesti uskoo, että näkymättömässä henkimaailmassa joku kuulee häntä. Rukoukset eivät kuitenkaan välity pelkkinä ääniaaltoina. Monet uskovat, että joku voi jopa lukea rukouksen esittäjän ajatuksia. Kuka sellaiseen voisi kyetä?

Se miten ajatukset syntyvät niissä miljoonissa hermosoluissa, jotka muodostavat aivokuoremme, on tutkijoille pitkälti arvoitus. On kuitenkin johdonmukaista, että aivojemme Suunnittelija pystyy lukemaan ajatuksiamme. Hän ei ole kukaan muu kuin Luojamme, Jehova Jumala (Psalmit 83:18; Ilmestys 4:11). Rukoukset tulee osoittaa hänelle. Mutta kiinnittääkö Jehova huomiota kaikkiin rukouksiin?

Kuullaanko kaikki rukoukset?

Muinaisen Israelin kuningas Daavid rukoili paljon. Jumalan henkeyttämänä psalmistana hän lauloi: ”Oi rukouksen Kuulija, sinun luoksesi tulee ihmisiä kaikesta lihasta.” (Psalmit 65:2.) Jehova ymmärtää rukouksen, esitettiinpä se millä tahansa niistä tuhansista kielistä, joita ihmiskunta puhuu. Jumala pystyy myös kiinnittämään huomiota kaikkiin niihin ihmisiin, jotka rukoilevat häntä otollisella tavalla, vaikka ihmismieli ei sellaista informaatiomäärää kykenekään käsittelemään.

Jeesus Kristus, joka hänkin rukoili usein, paljasti kuitenkin, että kaikki rukoukset eivät miellytä Jumalaa. Huomaa, mitä hän sanoi silloisesta suositusta tavasta toistaa ulkoa opeteltuja rukouksia: ”Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja.” (Matteus 6:7, vuoden 1992 kirkkoraamattu.) Emme voi odottaa Jehovan kuuntelevan rukouksia, jotka eivät ilmaise todellisia tunteitamme.

Yksi syy siihen, miksi jotkin rukoukset eivät miellytä Jumalaa, käy ilmi eräästä Raamatun sananlaskusta: ”Joka kääntää korvansa kuulemasta lakia, sen rukouskin on inhottava.” (Sananlaskut 28:9.) Toinen sananlasku sanoo: ”Jehova on kaukana jumalattomista, mutta vanhurskaiden rukouksen hän kuulee.” (Sananlaskut 15:29.) Jehova ilmoitti muinaisen Juudan johtajille näiden rikottua raskaasti häntä vastaan: ”Kun te levitätte kätenne, minä peitän silmäni teiltä. Vaikka esitätte monia rukouksia, minä en kuuntele; teidän kätenne ovat tulleet täyteen vuodatettua verta.” (Jesaja 1:1, 15.)

Apostoli Pietari mainitsi vielä erään seikan, joka voisi tehdä rukouksista kelpaamattomia Jumalalle. Hän kirjoitti: ”Te aviomiehet, asukaa jatkuvasti samalla tavoin heidän kanssaan [vaimojenne kanssa] tiedon mukaan ja osoittakaa heille kunniaa niin kuin heikommalle astialle, naispuoliselle, koska tekin olette heidän kanssaan elämän ansaitsemattoman suosion perillisiä, jotta rukouksenne eivät estyisi.” (1. Pietarin kirje 3:7.) Jos joku mies jättäisi tämän neuvon huomiotta, hänen rukouksensa eivät kenties yltäisi kattoa korkeammalle.

Rukoukset selvästikin kuullaan tietyin edellytyksin. Monet rukouksia esittävät ihmiset eivät kuitenkaan juuri välitä siitä, mitä Jumala odottaa meiltä. Siksi kaikki tämä harras rukoileminen ei ole saanut aikaan parempaa maailmaa.

Mitä edellytyksiä Jumalalla sitten on rukoustemme kuulemiselle? Vastaus liittyy siihen, mistä syystä rukoilemme. Oikeastaan jos haluamme tietää, onko rukouksista mitään hyötyä, meidän täytyy ymmärtää niiden tarkoitus. Miksi Jehova on antanut meille mahdollisuuden puhua hänelle?

[Kuvan lähdemerkintä s. 3]

G.P.O., Jerusalem