Raamattu – rakastettu ja kielletty kirja

”Toivoisin, että pyhät kirjat käännettäisiin kaikille kielille”, kirjoitti Erasmus Rotterdamilainen, 1500-luvulla elänyt huomattava hollantilainen oppinut.

ERASMUKSEN hartain toive oli, että kaikki voisivat lukea ja ymmärtää Raamattua. Raamatun viholliset kuitenkin vastustivat tuollaista ajatusta raivoisasti. Tuohon aikaan Eurooppa oli itse asiassa erittäin vaarallinen paikka ihmiselle, jota Raamatun sisältö vähänkin kiinnosti. Englannissa parlamentti saattoi voimaan sellaisen säädöksen, että ”ne, jotka lukivat Raamattua englanniksi, menettäisivät maansa, irtaimen omaisuutensa ja henkensä – – ja että jos he pysyisivät uppiniskaisina tai sortuisivat samaan uudelleen saatuaan armahduksen, heidät ensin hirtettäisiin kuningasta vastustavina maanpettureina ja sitten poltettaisiin Jumalaa vastustavina harhaoppisina”.

Manner-Euroopassa katolinen inkvisitio metsästi julmasti ”kerettiläisiä” lahkoja, kuten ranskalaisia valdolaisia, jotka se valitsi vainonsa kohteeksi siitä syystä, että näillä oli tapana saarnata ”evankeliumeista ja epistoloista ja muista Raamatun pyhistä kirjoituksista, – – sillä Raamatusta saarnaaminen ja sen selittäminen – – [oli] maallikoilta kokonaan kielletty”. Lukemattomien miesten ja naisten tapauksessa rakkaus Raamattuun johti tuskalliseen kidutukseen ja kuolemaan. Pelkästään Isä meidän -rukouksen tai kymmenen käskyn ääneen lausuminen ja niiden opettaminen omille lapsilleen saattoi heidät alttiiksi mitä ankarimmille rangaistuksille.

 Tällainen rakkaus Jumalan sanaan sykki myös monien niiden pyhiinvaeltajien sydämessä, jotka purjehtivat Pohjois-Amerikkaan perustamaan siirtokuntia. Eräässä historiankirjassa kerrotaan, että alkuaikoina Amerikassa ”lukeminen ja uskonto olivat kietoutuneet erottamattomasti yhteen, mikä oli ominaista kulttuurille, joka perustui täysin Raamatun tuntemiseen” (A History of Private Life—Passions of the Renaissance). Muuan Bostonissa vuonna 1767 julkaistu saarna suosittelikin: ”Lukekaa Raamattua ahkerasti. Teidän täytyy joka aamu ja joka ilta lukea yksi luku Raamatustanne.”

Venturassa Kaliforniassa toimivan Barna Research Group -tutkimuskeskuksen mukaan yli 90 prosentilla amerikkalaisista on keskimäärin kolme Raamattua. Eräs tuore tutkimus osoittaa kuitenkin, että vaikka Raamattua pidetään Amerikassa edelleen suuressa arvossa, ”ajan käyttäminen sen lukemiseen, tutkimiseen ja noudattamiseen – – kuuluu menneisyyteen”. Useimmat tuntevat sen sisältöä vain pintapuolisesti. Muuan sanomalehtikolumnisti totesi: ”Sellainen käsitys, että – – [Raamatulla] olisi edelleen tärkeää sanottavaa nykyajan ongelmista ja huolenaiheista, on harvinainen.”

Suuntauksena maallinen ajattelu

Monet ajattelevat, että ihmiset voivat menestyä elämässään pelkän järjen ja keskinäisen yhteistyön avulla. Raamattua pidetään vain yhtenä niistä monista kirjoista, jotka sisältävät uskonnollisia mielipiteitä ja henkilökohtaisia kokemuksia, ei kirjana, joka sisältäisi tosiasioita ja totuuksia.

Miten useimmat ihmiset sitten ratkovat elämän yhä monimutkaisempia ja huolestuttavampia kysymyksiä? He toimivat hengellisessä tyhjiössä, ilman vankkoja moraalisia ja uskonnollisia periaatteita ja ohjeita. Heistä on tullut kuin laivoja, jotka ilman peräsintä ”ajelehtivat kaikkien opintuulten heiteltävinä, kun petolliset ihmiset juonittelevat heidän kustannuksellaan” (Efesolaisille 4:14, Uusi testamentti nykysuomeksi).

Meidän täytyy siksi kysyä, onko Raamattu vain yksi uskonnollinen kirja muiden joukossa? Vai onko se todella Jumalan sana, joka sisältää käytännöllistä ja tärkeää tietoa? (2. Timoteukselle 3:16, 17.) Onko Raamattu tarkastelumme arvoinen? Näitä kysymyksiä käsitellään seuraavassa kirjoituksessa.

[Kuva s. 3]

Erasmus Rotterdamilainen

[Lähdemerkintä]

Kirjasta Deutsche Kulturgeschichte

[Kuva s. 4]

Valdolaisia vainottiin, koska he saarnasivat Raamatusta

[Lähdemerkintä]

Stichting Atlas van Stolk, Rotterdam