Lukijoiden kysymyksiä

Missä määrin puolisolleen uskollisen kristityn vaimon on tarpeen vastustaa miehensä alulle panemaa avioeroa?

Kun ensimmäiset ihmiset vihittiin avioliittoon, Jumala sanoi, että aviomiehen ja vaimon on ”liityttävä” yhteen (1. Mooseksen kirja 2:18–24). Vaikka ihmisistä tuli epätäydellisiä, mikä aiheuttaa ongelmia monissa avioliitoissa, Jumala haluaa edelleen, että puolisot pysyvät toisiinsa liittyneinä. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Naimisissa oleville annan ohjeeksi, en kuitenkaan minä, vaan Herra, että vaimon ei tule lähteä pois miehensä luota, mutta jos hän lähtisikin pois, niin pysyköön naimattomana tai muuten sopikoon jälleen miehensä kanssa; eikä miehen tule jättää vaimoaan.” (1. Korinttilaisille 7:10, 11.)

Nämä sanat osoittavat, että kun on kyse epätäydellisistä ihmisistä, puoliso saattaa joskus päättää lähteä. Paavali esimerkiksi sanoi, että jos puoliso lähtisi, sekä aviomiehen että vaimon piti ’pysyä naimattomana’. Miksi? Koska Jumalan silmissä aviopari olisi edelleen sidottu yhteen, vaikka puoliso olisikin lähtenyt. Paavali saattoi sanoa näin, koska Jeesus oli asettanut kristillisen avioliiton normin: ”Joka eroaa vaimostaan muun kuin haureuden [kreikaksi por·neiʹa] perusteella ja menee naimisiin toisen kanssa, se tekee aviorikoksen.” (Matteus 19:9.) Ainoa raamatullinen peruste avioliiton purkamiselle on siis ”haureus” eli sukupuolinen moraalittomuus. Näin ollen Paavalin mainitsemassa tapauksessa kumpikaan puolisoista ei ollut syyllistynyt moraalittomuuteen, joten jos aviomies tai vaimo lähtisi, avioliitto ei päättyisi Jumalan silmissä.

Seuraavaksi Paavali käsitteli tilannetta, jossa tosi kristityllä on ei-uskova puoliso. Harkitsehan Paavalin ohjeita: ”Jos ei-uskova on lähdössä pois, lähteköön pois; veli tai sisar ei sellaisissa tapauksissa ole orjuutettu, vaan Jumala on kutsunut teidät rauhaan.” (1. Korinttilaisille 7:12–16.) Mitä puolisolleen uskollinen vaimo voisi tehdä, jos hänen ei-uskova aviomiehensä jättäisi hänet ja jopa hakisi laillista avioeroa hänestä?

Vaimo voi pitää parempana sitä, että mies jää hänen luokseen. Hän saattaa edelleen rakastaa miestään ja tiedostaa heidän keskinäiset tunneperäiset ja sukupuoliset tarpeensa. Lisäksi hän ja hänen mahdolliset alaikäiset lapsensa saattavat tarvita taloudellista tukea. Hän saattaisi myös toivoa, että ajan kuluessa hänen aviomiehestään tulisi uskova ja tämä pelastuisi. Jos mies kuitenkin ottaisi askeleita avioliiton purkamiseksi (epäraamatullisin perustein), vaimo voisi antaa hänen ’lähteä pois’, kuten Paavali kirjoitti. Sama soveltuisi silloin, jos uskova aviomies ei piittaisi Jumalan tavasta suhtautua avioliittoon vaan haluaisi ehdottomasti lähteä.

Tällaisessa tilanteessa vaimon saattaisi olla tarpeellista turvata omat ja lastensa edut. Miten? Hän haluaisi ehkä säilyttää lastensa huoltajuuden, niin että hän voisi edelleen osoittaa heille äidinrakkautta, opettaa heille moraaliperiaatteita ja kasvattaa heidän uskoaan Raamatun oivallisten opetusten avulla (2. Timoteukselle 3:15). Avioero voisi vaarantaa hänen oikeuksiaan. Siksi hän saattaisi ryhtyä toimiin ollakseen edustettuna viranomaisten edessä asian vaatimalla tavalla, jotta hän voisi suojata oikeutensa lastensa suhteen ja varmistua siitä, että aviopuoliso velvoitetaan tukemaan hylkäämäänsä perhettä. Joissakin paikoin avioeroa vastustavalla vaimolla voi olla mahdollisuus allekirjoittaa asiakirjoja, joissa asetetaan ehdot lasten huoltajuuden ja taloudellisen tuen suhteen, tarvitsematta olla samaa mieltä miehensä hakemasta avioerosta. Jossain muualla tällaisten asiakirjojen sanamuoto osoittaa vaimon olevan samaa mieltä avioerosta. Joten jos aviomies olisi syyllistynyt aviorikokseen, tällaisten asiakirjojen allekirjoittaminen merkitsisi sitä, että vaimo hylkäisi miehensä.

Useimmat yhdyskunnan ja seurakunnan jäsenet eivät tietäisi tapauksen yksityiskohtia, kuten sitä, onko eroa haettu raamatullisin perustein. Ennen kuin asia on edennyt näin pitkälle, vaimon olisi siksi suositeltavaa kertoa esivalvojalle ja jollekulle toiselle seurakunnan vanhimmalle eroa koskevista tosiasioista (mieluummin kirjallisesti). Siten näihin seikkoihin voitaisiin palata, jos tapaus herättäisi joitakin kysymyksiä joko heti tai myöhemmin.

Palatkaamme vielä Jeesuksen sanoihin: ”Joka eroaa vaimostaan muun kuin haureuden perusteella ja menee naimisiin toisen kanssa, se tekee aviorikoksen.” Jos aviomies olisi tosiasiassa syyllistynyt sukupuoliseen moraalittomuuteen mutta haluaisi jatkaa avioliittoa vaimonsa kanssa, vaimon (Jeesuksen esimerkin syyttömän osapuolen) täytyisi päättää, antaako hän miehelleen anteeksi ja jakaako hän edelleen aviovuoteen tämän kanssa vai hylkääkö hän miehensä. Jos hän on halukas antamaan anteeksi ja pysymään  laillisen aviomiehensä rinnalla, hän ei menettele moraalittomasti. (Hoosea 1:1–3; 3:1–3.)

Siinä tapauksessa, että moraaliton aviomies hakee eroa, vaimo voi silti olla halukas antamaan anteeksi ja toivoa saavansa hänet takaisin. Vaimo päättää omantuntonsa ja tilanteen mukaan, ryhtyykö hän vastustamaan miehensä avioerohanketta. * Joissakin paikoin avioeroa vastustavalla vaimolla voi olla mahdollisuus allekirjoittaa asiakirjoja, joissa asetetaan ehdot lasten huoltajuuden ja taloudellisen tuen suhteen, tarvitsematta ilmaista, onko hän samaa mieltä avioerosta. Se että hän allekirjoittaisi tällaisia papereita, ei itsessään osoittaisi hänen hylkäävän miestään. Jossain muualla avioeroa vastustavaa vaimoa voitaisiin pyytää allekirjoittamaan asiakirjoja, jotka ilmaisevat hänen myöntyvän eroon. Tällaisten eropapereiden allekirjoittaminen osoittaisi selvästi, että hän hylkää syyllisen aviomiehensä.

Väärinymmärrysten välttämiseksi vaimon olisi myös tässä tapauksessa suositeltavaa toimittaa seurakunnan edustajille kirje, jossa selitetään, miten asiassa edetään ja mikä osapuolten kanta asiaan on. Kirjeessä hän voisi mainita, että hän on sanonut aviomiehelleen olevansa halukas antamaan anteeksi ja jatkamaan avioliittoa. Tämä tarkoittaisi, että avioeroa haettiin vastoin hänen tahtoaan; hän ei hylännyt aviomiestään vaan oli edelleen valmis antamaan anteeksi. Kun vaimo olisi siten tehnyt selväksi olevansa halukas antamaan anteeksi ja jatkamaan avioliittoa, hän ei osoittaisi hylkäävänsä aviomiestään allekirjoittamalla papereita, joissa ainoastaan sovitaan taloudellisista ja huoltajuutta koskevista asioista. *

Siinä tapauksessa, että vaimo osoittaisi halukkuutensa antaa anteeksi jopa avioeron jälkeen, hän tai hänen miehensä ei olisi vapaa avioitumaan toisen kanssa. Jos vaimo eli syytön puoliso, jonka tarjous antaa anteeksi hylättiin, myöhemmin päättäisi hylätä miehensä tämän moraalittomuuden vuoksi, molemmat olisivat vapaita avioitumaan uudelleen. Jeesus osoitti, että syyttömällä puolisolla olisi oikeus tehdä tällainen päätös (Matteus 5:32; 19:9; Luukas 16:18).

[Alaviitteet]