Ovatko joulutavat kristillisiä?

NYT on taas joulu. Mitä se merkitsee sinulle, perheellesi ja tuttavillesi? Onko joulu hengellinen juhla, vai onko se vain ajankohta, jolloin pidetään hauskaa? Onko silloin aika muistella Jeesuksen Kristuksen syntymää vai aika jättää kristilliset normit huomiotta?

Kun pohdit näitä kysymyksiä, muista, että jouluperinteet voivat olla erilaisia eri paikoissa. Jopa joulusta käytettävät nimitykset vaihtelevat kielestä toiseen. Esimerkiksi suomen sana ”joulu” on Etymologisen sanakirjan mukaan tarkoittanut alun perin muinaispohjoismaista ”keskitalven pakanallista juhlaa”, mutta sen ”merkitys on muuttunut kristinuskon vakiintumisen myötä”. Englannin Christmas juontuu sanoista Christes Masse ’Kristuksen messu’. Espanjankielinen nimitys la Navidad viittaa puolestaan Kristuksen syntymään. Perehdytäänpä hieman joihinkin meksikolaisiin joulunviettotapoihin. Se voi auttaa sinua muodostamaan oman käsityksesi tästä juhlasta.

Posadat, itämaan tietäjät ja seimiasetelma

Juhliminen alkaa 16. joulukuuta niin sanotuilla posadoilla. Eräässä meksikolaisia juhlia käsittelevässä kirjassa kerrotaan: ”Yhdeksänä taianomaisena päivänä ennen jouluaattoa on posadojen aika, jolloin muistellaan Joosefin ja Marian yksinäistä vaellusta Betlehemin kaupungissa ja sitä hetkeä, kun heille viimein osoitettiin huomaavaisuutta ja he saivat yösijan. Perheet ja ystävät kokoontuvat joka ilta näyttelemään Kristuksen syntymää edeltävien päivien tapahtumia.” (Mexico’s Feasts of Life.)

Perinteisesti ryhmä ihmisiä kantaa jonkun kodin eteen Mariaa ja Joosefia esittävät patsaat ja pyytää laulaen yösijaa eli posadaa. Talossa olevat myös vastaavat laulaen, ja lopulta vieraat päästetään sisään. Sitten alkaa juhla, jossa jotkut yrittävät vuorotellen silmät sidottuina rikkoa kepillä piñatan, suuren koristellun saviastian, joka roikkuu narun varassa. Kun se on rikottu, juhlijat keräävät sen sisällön (makeiset, hedelmät ja muut vastaavat). Sitten on ruoan, juoman, musiikin ja tanssin vuoro. Joulukuun 16. päivästä 23. päivään pidetään kahdeksan posada-juhlaa. 24. joulukuuta vietetään Nochebuenaa eli jouluaattoa, jolloin perheet pyrkivät kokoontumaan yhteiselle jouluaterialle.

Pian koittaa uudenvuodenpäivä, jota juhlitaan erittäin äänekkäästi. Tammikuun 5. päivän iltana lapsille uskotellaan, että tres Reyes Magos, kolme itämaan tietäjää, tuovat heille leluja. Huippukohta on tammikuun 6. päivänä pidettävä juhla, jossa tarjoillaan renkaan muotoinen kakku rosca de Reyes. Kun tämä leivonnainen sitten syödään, joku löytää palastaan pienen Jeesus-lasta esittävän nuken. Se, jonka kohdalle nukke osuu, joutuu järjestämään vielä yhden juhlan helmikuun 2. päiväksi. (Joissakin paikoissa pikku nukkeja on kolme, ja ne esittävät itämaan tietäjiä.) Kuten voit huomata, jouluun liittyvä juhliminen vain jatkuu ja jatkuu.

Tuona aikana melko huomattavalla sijalla on nacimiento eli seimiasetelma. Mitä siihen sisältyy? Sekä yleisille paikoille että kirkkoihin ja koteihin tehdään asetelmia isoista tai pienistä  patsaista, jotka ovat joko keramiikkaa tai puuta. Ne esittävät Joosefia ja Mariaa polvistuneina seimen eteen, jossa on vastasyntynyt pienokainen. Usein mukaan laitetaan myös itämaan tietäjät ja paimenia. Tapahtumapaikkana on talli, joten asetelmaa saattavat täydentää eläimet. Keskeinen hahmo on kuitenkin tuo vastasyntynyt pienokainen, josta käytetään espanjaksi nimitystä el Niño Dios ’Lapsijumala’. Lapsi saatetaan asettaa seimeen vasta jouluaattona.

Lähempi katsaus jouluperinteisiin

The Encyclopedia Americana -tietosanakirja sanoo ympäri maailman tunnetuista joulunviettotavoista: ”Useimmat jouluun nykyään liittyvistä tavoista eivät ole alun perin olleet joulutapoja, vaan esi- ja ei-kristillisiä tapoja, jotka kristillinen kirkko omaksui. Saturnalia, roomalaisten joulukuun puolivälissä viettämä juhla, tarjosi mallin monille joulun ilonpitotavoille. Esimerkiksi taidokkaat juhla-ateriat, lahjojen antaminen ja kynttilöitten polttaminen ovat peräisin tästä juhlasta.”

Latinalaisessa Amerikassa saatetaan noudattaa muitakin kuin näitä tavanomaisia jouluperinteitä. Saatat ihmetellä, mistä nuo perinteet sitten ovat peräisin. Suoraan sanottuna monet, jotka haluavat pitää kiinni Raamatusta, tajuavat, että jotkin niistä eivät ole mitään muuta kuin atsteekkiriittejä. Méxicon kaupungissa ilmestyvä sanomalehti El Universal kertoi: ”Eri veljeskuntiin kuuluvat munkit käyttivät intiaanien rituaalikalenterin ja katolisen liturgisen kalenterin juhlien samanaikaisuutta evankelioimis- ja lähetystyönsä edistämiseen. He korvasivat kristillisillä juhlilla ne juhlat, jotka oli omistettu ennen espanjalaisten tuloa palvotuille jumaluuksille, panivat alulle eurooppalaiset juhlat ja tavat ja myös käyttivät hyväkseen intiaanien omia vastaavia perinteitä, mikä johti siihen kulttuurien sekoitukseen, josta alkuperältään meksikolaiset ilmaukset juontavat juurensa.”

The Encyclopedia Americana selittää: ”Jeesuksen syntymään liittyvistä näytelmistä tuli varhain osa joulunviettoa – –. Kirkkojen seimiasetelmat pani kertoman mukaan alulle Pyhä  Franciscus.” Meksikon kirkoissa näitä näytelmiä esitettiin siirtomaa-ajan alussa. Niitä järjestivät fransiskaanimunkit tarkoituksenaan opettaa intiaaneille Jeesuksen syntymään liittyviä tapahtumia. Myöhemmin posadoista tuli suositumpia. Mikä posadojen alkuperäinen tarkoitus sitten olikin, tapa, jolla niitä vietetään nykyään, puhuu puolestaan. Jos olet Meksikossa niiden viettämisen aikaan, voit havaita jotakin vastaavaa kuin eräs El Universalin toimittaja. Hän kirjoitti: ”Posadat, jotka olivat keino palauttaa mieleen se, miten Jeesuksen vanhemmat etsivät yösijaa, jossa Lapsijumala voisi syntyä, eivät ole nykyään muuta kuin juopumuksen, kohtuuttomuuden, ahneuden, turhuuksien ja jatkuvasti lisääntyvän rikollisuuden aikaa.”

Ajatus seimiasetelmasta syntyi näytelmistä, joita esitettiin kirkoissa Meksikon siirtomaa-aikana. Vaikka jotkut pitävätkin noita asetelmia viehättävinä, esittävätkö ne oikein sen, mitä Raamattu sanoo? Tämä on tärkeä kysymys. Kun niin sanotut kolme itämaan tietäjää – jotka olivat todellisuudessa tähdistäennustajia – kävivät Jeesuksen ja hänen perheensä luona, nämä eivät asuneet enää tallissa. Aikaa oli kulunut, ja he asuivat talossa. Tämä on varmastikin kiinnostava yksityiskohta siinä henkeytetyssä kertomuksessa, joka on merkitty muistiin Matteuksen 2:1, 11:een. Huomaa myös, että Raamattu ei kerro, kuinka monta tähdistäennustajia oli. *

Latinalaisessa Amerikassa kolme itämaan tietäjää toimittavat joulupukin tehtävää. Vanhemmat piilottavat kotiin leluja niin kuin muissakin maissa. Sitten tammikuun 6. päivän aamuna lapset etsivät niitä kuvitellen, että itämaan tietäjät ovat tuoneet ne. Se on tuottoisaa aikaa lelukauppiaille, ja jotkut ovat hankkineet omaisuuksia käyttämällä hyväkseen tätä perinnettä, jonka monet vilpittömät ihmiset tunnustavat pelkäksi taruksi. Se menettääkin jatkuvasti kannattajia, jopa lasten keskuudessa. Jotkut eivät pidä tästä, mutta mitä muuta voidaan odottaakaan tapahtuvan tarulle, jota pidetään yllä pelkästään perinteen ja kaupallisten näkökohtien vuoksi?

Varhaiskristityt eivät viettäneet joulua, jota pidetään Jeesuksen syntymäjuhlana. Eräs tietosanakirja sanoo tästä: ”Juhlaa ei vietetty kristillisen kirkon ensimmäisinä vuosisatoina, koska kristityillä oli yleensä tapana viettää huomattavien henkilöiden kuoleman muistojuhlaa eikä heidän syntymäpäiviään.” Raamattu yhdistää syntymäpäivien viettämisen pakanoihin, ei Jumalan tosi palvojiin (Matteus 14:6–10).

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö olisi hyödyllistä saada tietää ja muistaa, mitä Jumalan Pojan syntymän yhteydessä todella tapahtui. Tosiasioihin perustuva Raamatun kertomus noista tapahtumista tarjoaa tärkeää tietoa kaikille, jotka haluavat tehdä Jumalan tahdon.

Jeesuksen syntymä Raamatun mukaan

Luotettavaa tietoa Jeesuksen syntymästä saat Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeista. Ne osoittavat, että enkeli Gabriel kävi nuoren naimattoman Maria-nimisen naisen luona galilealaisessa Nasaretin kaupungissa. Millaisen  viestin hän välitti? ”Katso, kohdussasi tapahtuu sikiäminen, ja sinä synnytät pojan, ja sinun pitää antaa hänelle nimi Jeesus. Tämä tulee olemaan suuri, ja häntä tullaan kutsumaan Korkeimman Pojaksi, ja Jehova Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen, ja hän hallitsee kuninkaana Jaakobin huonetta ikuisesti, eikä hänen valtakunnallaan ole loppua.” (Luukas 1:31–33.)

Maria oli hyvin yllättynyt tästä sanomasta. Koska hän ei ollut naimisissa, hän kysyi: ”Kuinka tämä tapahtuu, kun minulla ei ole suhdetta mieheen?” Enkeli vastasi: ”Pyhää henkeä tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima peittää sinut varjoonsa. Siksi myös sitä, mikä syntyy, kutsutaan pyhäksi, Jumalan Pojaksi.” Maria ymmärsi, että tämä oli Jumalan tahto, ja sanoi: ”Katso: Jehovan orjatar! Tapahtukoon minulle julistuksesi mukaan.” (Luukas 1:34–38.)

Enkeli kertoi Joosefille tästä yliluonnollisesta syntymästä, jottei hän eroaisi Mariasta niin kuin hän oli suunnitellut kuultuaan tämän raskaudesta. Sen jälkeen hän oli halukas kantamaan vastuun huolehtia Jumalan Pojasta. (Matteus 1:18–25.)

Aikanaan Joosef ja Maria joutuivat matkustamaan keisari Augustuksen säädöksen takia Galilean Nasaretista henkikirjoitusta varten Juudean Betlehemiin, esi-isiensä kaupunkiin. ”Heidän siellä ollessaan – – [Marian] synnytystä edeltävät päivät kuluivat umpeen. Ja hän synnytti poikansa, esikoisen, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majapaikassa.” (Luukas 2:1–7.)

Luukkaan 2:8–14 kertoo, mitä sitten tapahtui: ”Samalla seudulla oli myös paimenia, jotka oleskelivat taivasalla ja vartioivat vuorotellen yöllä laumojaan. Ja yhtäkkiä seisoi heidän luonaan Jehovan enkeli, ja Jehovan kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he joutuivat suuren pelon valtaan. Mutta enkeli sanoi heille: ’Älkää pelätkö, sillä katso, minä julistan teille hyvää uutista suuresta ilosta, joka tulee olemaan kaikella kansalla, sillä teille on syntynyt tänään Daavidin kaupungissa Pelastaja, joka on Kristus, Herra. Ja tämä on teille tunnusmerkkinä: te löydätte pienokaisen, joka on kapaloitu ja makaa seimessä.’ Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa joukko taivaalliseen armeijaan kuuluvia, jotka ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ’Kunnia ylimmissä korkeuksissa Jumalalle, ja maan päällä rauha hyvän tahdon ihmisten keskuudessa.’”

Tähdistäennustajat

Matteuksen kertomuksessa kerrotaan, että idästä tuli Jerusalemiin tähdistäennustajia etsimään paikkaa, jossa juutalaisten kuningas oli syntynyt. Kuningas Herodes oli erittäin kiinnostunut tästä – tosin paha mielessä. ”Lähettäessään heidät Betlehemiin hän sanoi: ’Menkää ja etsikää tarkoin lapsukaista, ja kun olette löytäneet sen, ilmoittakaa minulle, jotta minäkin menisin kumartamaan sitä.’” Tähdistäennustajat löysivät lapsukaisen ja ”avasivat – – aarteensa ja antoivat sille lahjoja: kultaa ja suitsutuspihkaa ja mirhaa”. Mutta he eivät menneet takaisin Herodeksen luokse. ”Heille annettiin unessa jumalallinen varoitus olla palaamatta Herodeksen luo.” Jumala varoitti myös Joosefia enkelin välityksellä Herodeksen aikomuksista, joten Joosef ja Maria pakenivat poikansa kanssa Egyptiin. Seuraavaksi julma kuningas Herodes yritti ottaa uuden kuninkaan hengiltä määräämällä, että kaikki Betlehemin alueen pojat piti tappaa. Ketkä kaikki? Kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat. (Matteus 2:1–16.)

Mitä voimme oppia?

Vierasmaiset tähdistäennustajat – kuinka monta heitä sitten olikin – eivät palvoneet tosi Jumalaa. La Nueva Biblia Latinoamérica -raamatunkäännöksen (vuoden 1989 painos) eräässä alaviitteessä todetaan: ”Tietäjät eivät olleet kuninkaita vaan pakanauskontoa harjoittavia ennustajia ja pappeja.” He olivat omistautuneet tähdille ja tulivat niiden johdattamina. Jos Jumala olisi halunnut ohjata heidät lapsukaisen luo, heidät olisi johdatettu suoraan oikeaan paikkaan eikä ensin Jerusalemiin ja Herodeksen palatsiin. Myöhemmin Jumala puuttui tilanteeseen ja muutti heidän suunnitelmiaan suojellakseen lasta.

 Jouluna Jeesuksen syntymäkertomusta verhoaa usein myyttinen ja romanttinen tunnelma, joka hämärtää sen kaikkein tärkeimmän tosiasian, että hän syntyi loistoisaksi Kuninkaaksi, kuten Marialle ja paimenille ilmoitettiin. Jeesus Kristus ei ole enää pienokainen eikä lapsi. Hän on Jumalan valtakunnan hallitseva Kuningas, joka hyvin pian hävittää kaikki Jumalan tahtoa vastustavat hallitusvallat ja ratkaisee kaikki ihmiskunnan ongelmat. Tämä on se Valtakunta, jonka tuloa me pyydämme Isä meidän -rukouksessa. (Daniel 2:44; Matteus 6:9, 10.)

Siitä mitä enkelit ilmoittivat paimenille, opimme, että mahdollisuus pelastua on avoinna kaikille, jotka haluavat kuulla hyvän uutisen. Niistä jotka saavat Jumalan suosion, tulee ”hyvän tahdon ihmisiä”. Koko maailmalla on suurenmoinen toivo saada rauha Jeesuksen Kristuksen valtakunnan alaisuudessa, mutta ihmisten täytyy haluta tehdä Jumalan tahto. Edistääkö joulu Jumalan tahdon tekemistä, ja heijastaako se halua siihen? Monet vilpittömät ihmiset, jotka haluavat elää Raamatun ohjeiden mukaisesti, ovat sitä mieltä, että vastaus on ilmeinen. (Luukas 2:10, 11, 14.)

[Alaviite]

[Tekstiruutu s. 4]

JOTKUT VOISIVAT YLLÄTTYÄ

Tom Flynn esitti joulun nurjaa puolta käsittelevässä kirjassaan The Trouble With Christmas käsityksiä, joihin hän oli päätynyt vuosien tutkimustyön jälkeen:

”Valtava määrä perinteitä, jotka nykyään yhdistämme jouluun, juontaa juurensa esikristillisistä pakanallisista perinteistä. Joillakin niistä on sellainen sosiaalinen, seksuaalinen ja kosmologinen merkityssisältö, että sivistyneet, kulttuuritietoiset nykyihmiset saattaisivat hylätä ne saatuaan selvemmän käsityksen niiden juurista.” (Sivu 19.)

Esitettyään näkemystensä tueksi kasapäin todisteita Flynn palasi avainasiaan: ”Yksi joulun ironisimmista piirteistä on se, miten pieni osa sen sisällöstä on todella kristillistä. Kun otetaan pois esikristilliset ainekset, suurin osa siitä, mitä jää jäljelle, on alkuperältään jälkikristillistä eikä aidosti kristillistä.” (Sivu 155.)

[Kuva s. 7]

Ilmoitus Jeesuksen syntymästä pohjusti hänen tulevaa tehtäväänsä Jumalan valitsemana Kuninkaana