Pysy täydellisenä ja vakaumukseltasi lujana

”[Hän] aina ahkeroi rukouksissaan teidän puolestanne, jotta lopulta pysyisitte täydellisinä ja vakaumukseltanne lujina kaikessa Jumalan tahdossa.” (KOLOSSALAISILLE 4:12)

1, 2. a) Mitä ulkopuoliset panivat merkille varhaiskristityistä? b) Miten Kolossalaiskirje heijastaa rakkaudellista kiinnostusta?

JEESUKSEN seuraajat olivat syvästi kiinnostuneita palvojatovereistaan. Tertullianus (eli 100- ja 200-luvulla) kirjoitti huomaavaisuudesta, jota he osoittivat orpoja, köyhiä ja vanhuksia kohtaan. Nuo todisteet toimivasta rakkaudesta tekivät niin suuren vaikutuksen ulkopuolisiin, että jotkut sanoivat kristityistä: ”Katso, – – kuinka he rakastavat toisiaan – – ja kuinka he ovat valmiita kuolemaan toistensa puolesta.”

² Kolossalaiskirje heijastaa tällaista rakkaudellista kiinnostusta, jota apostoli Paavali ja hänen kumppaninsa Epafras tunsivat Kolossassa asuvia veljiään ja sisariaan kohtaan. Paavali kirjoitti heille, että Epafras ”aina ahkeroi rukouksissaan teidän puolestanne, jotta lopulta pysyisitte  täydellisinä ja vakaumukseltanne lujina kaikessa Jumalan tahdossa”. Vuonna 2001 Jehovan todistajien vuositekstinä ovat nämä Kolossalaiskirjeen 4:12:n sanat: ’Pysykää täydellisinä ja vakaumukseltanne lujina kaikessa Jumalan tahdossa.’

3. Mitä kahta asiaa Epafras rukoili?

³ Voit nähdä, että rukouksiin, joita Epafras esitti hänelle rakkaiden ihmisten puolesta, sisältyi kaksi puolta: 1) että he ’lopulta pysyisivät täydellisinä’ ja 2) että he pysyisivät ’vakaumukseltaan lujina kaikessa Jumalan tahdossa’. Tämä tieto sisällytettiin Raamattuun meidän hyödyksemme. Kysy siksi itseltäsi: Mitä minun on tarpeen tehdä pysyäkseni itse lopulta täydellisenä ja vakaumukseltani lujana kaikessa Jumalan tahdossa? Ja kun teen siten, niin mihin se johtaa? Katsotaanpa.

Pyri ’pysymään täydellisenä’

4. Missä mielessä kolossalaisten piti olla ”täydellisiä”?

⁴ Epafras toivoi hartaasti, että hänen Kolossassa asuvat hengelliset veljensä ja sisarensa ’pysyisivät lopulta täydellisinä’. Paavalin käyttämä sana, joka on tässä käännetty ”täydelliseksi”, voi merkitä myös täysikasvuista tai kypsää (Matteus 19:21; Heprealaisille 5:14; Jaakobin kirje 1:4, 25). Se että joku on kastettu Jehovan todistaja, ei tietenkään itsessään merkitse sitä, että hän on täysikasvuinen kristitty. Paavali kirjoitti efesolaisille, Kolossasta länteen asuville kristityille, että paimenet ja opettajat yrittävät auttaa kaikkia pääsemään ”ykseyteen uskossa ja Jumalan Pojan täsmällisessä tuntemuksessa, täysikasvuisen miehen tasolle, sen mitan määrään, joka kuuluu Kristuksen täyteyteen”. Muualla Paavali kehotti kristittyjä tulemaan ”ymmärryskyvyltä – – täysikasvuisiksi”. (Efesolaisille 4:8–13; 1. Korinttilaisille 14:20.)

5. Miten voimme tehdä täydellisyydestä tärkeän tavoitteen?

⁵ Jos jotkut Kolossassa eivät olleet vielä saavuttaneet hengellistä täysikasvuisuutta eli kypsyyttä, heidän piti asettaa se tavoitteekseen. Eikö samoin pitäisi olla nykyään? Onpa meidät kastettu kymmeniä vuosia sitten tai vasta äskettäin, voimmeko havaita edistyneemme selvästi kyvyssämme perustella asioita? Onko näkemyksemme asioista kirkastunut? Harkitsemmeko Raamatun periaatteita, ennen kuin teemme ratkaisuja? Onko kaikki se, mikä liittyy Jumalaan ja seurakunnan toimiin, elämässämme yhä tärkeämmällä sijalla, ei vain satunnaista? Emme voi tässä ottaa esille kaikkia piirteitä, joissa kasvumme kohti täydellisyyttä voisi näkyä, mutta tarkastelemme kahta esimerkkiä.

6. Missä asiassa joku voi ehkä tulla lähemmäksi täydellisyyttä, niin kuin Jehova on täydellinen?

⁶ Ensimmäinen esimerkki: Oletetaan, että olemme varttuneet ilmapiirissä, joka on ennakkoluuloinen tai vihamielinen toiseen rotuun tai kansallisuuteen kuuluvia tai jollain muulla paikkakunnalla asuvia ihmisiä kohtaan. Tiedämme, että Jumala ei ole puolueellinen ja ettei meidänkään pitäisi olla (Apostolien teot 10:14, 15,  34, 35). Seurakunnassamme tai kierroksellamme on yksilöitä, joilla on tuo toisenlainen tausta, joten tapaamme heitä. Mutta missä määrin haudomme sisimmässämme kielteisiä tunteita tai epäluuloja heitä kohtaan? Olemmeko taipuvaisia kuohahtamaan, ajattelemaan heti kielteisesti, jos joku, jolla on tuollainen tausta, hairahtuu tai kohtelee meitä hiukan yliolkaisesti? Kysy itseltäsi, pitäisikö sinun omaksua täydemmin Jumalan puolueeton näkemys.

7. Miten meidän ehkä tulee ajatella toisista pyrkiessämme tulemaan täydellisiksi kristittyinä?

⁷ Toinen esimerkki: Filippiläiskirjeen 2:3:n mukaan meidän ei pitäisi tehdä ”mitään riidanhalusta tai itsekeskeisyydestä, vaan – – [katsoa] nöyrämielisesti, että toiset ovat – – parempia”. Mutta miten olemme edistyneet tässä suhteessa? Jokaisella on heikot ja vahvat puolensa. Jos huomasimme menneisyydessä nopeasti toisten heikot kohdat, olemmeko edistyneet, niin ettemme enää odota heidän olevan lähes ’täydellisiä’? (Jaakobin kirje 3:2.) Pystymmekö nykyään aiempaa paremmin näkemään – jopa etsimään – piirteitä, joissa toiset ovat meitä parempia? ”Täytyy myöntää, että tämä sisar on kärsivällisempi kuin minä.” ”Tuolla toisella on lujempi usko.” ”Suoraan sanottuna tämä veli on minua parempi opettaja.” ”Tämä sisar pystyy paremmin hillitsemään itsensä.” Kenties joidenkuiden kolossalaisten piti edistyä tässä suhteessa. Pitäisikö meidän?

8, 9. a) Missä mielessä Epafras rukoili, että kolossalaiset ’pysyisivät’ täydellisinä? b) Mihin tulevaisuutta koskevaan tapahtumaan ’täydellisenä pysyminen’ liittyi?

⁸ Epafras rukoili, että kolossalaiset ’pysyisivät täydellisinä’. Selvästikin Epafras rukoili Jumalalta, että siinä määrin kuin kolossalaiset olivat täydellisiä, kypsiä, täysikasvuisia kristittyjä, he ’pysyisivät’ sellaisina.

⁹ Emme voi olettaa, että jokainen, josta tulee kristitty, vaikkapa kypsäkin kristitty, pysyy sellaisena. Jeesus sanoi, että eräs Jumalan enkelipoika ei ”pysynyt lujana totuudessa” (Johannes 8:44). Ja Paavali palautti korinttilaisten mieleen joitakuita, jotka olivat menneisyydessä palvelleet Jehovaa jonkin aikaa, mutta sitten heikentyneet. Hän varoitti hengellä voideltuja veljiä: ”Varokoon siis se, joka luulee seisovansa, ettei hän kaadu.” (1. Korinttilaisille 10:12.) Tämä korostaa sen rukouksen aiheellisuutta, että kolossalaiset ’lopulta pysyisivät täydellisinä’. Tultuaan täydellisiksi, täysikasvuisiksi, heidän piti olla hellittämättömiä, ei väsyä ja vetäytyä tai ajelehtia pois (Heprealaisille 2:1; 3:12; 6:6; 10:39; 12:25). Näin he olisivat ”täydellisiä” tarkastuspäivänä, heidän lopullisen hyväksymisensä päivänä (2. Korinttilaisille 5:10; 1. Pietarin kirje 2:12).

10, 11. a) Millaisen mallin Epafras antoi meille rukouksesta? b) Mitä voisit haluta päättää Epafraan esimerkin mukaisesti?

¹⁰ Olemme jo käsitelleet sitä, miten tärkeää on rukoilla toisten puolesta käyttäen heidän nimeään, mainiten nimenomaisia asioita pyytäessämme Jehovaa auttamaan, lohduttamaan ja siunaamaan heitä ja antamaan heille pyhää henkeä. Epafraan rukoukset kolossalaisten puolesta olivat sellaisia. Me voimme – ja meidän pitäisikin – etsiä noista sanoista myös arvokkaita viitteitä siitä, mitä rukoilla Jehovalta omasta puolestamme. Aivan varmasti meidän pitäisi pyytää Jehovalta apua, jotta voisimme yksilöinä ’lopulta pysyä täydellisinä’. Pyydätkö sinä sitä?

¹¹ Jospa mainitsisit tilanteesi rukouksessa? Puhu Jumalalle siitä, miten pitkälle olet edistynyt tullaksesi ’täydelliseksi’, täysikasvuiseksi, kypsäksi. Pyydä, että hän auttaisi sinua tunnistamaan piirteitä, joissa sinun on vielä tarpeellista kasvaa hengellisesti (Psalmit 17:3; 139:23, 24). Joitakin tällaisia piirteitä sinulla epäilemättä on. Sen sijaan että masentuisit niiden vuoksi, puhu niistä yksityiskohtaisesti rukouksissasi, kun pyydät apua voidaksesi edistyä. Tee näin monta kertaa. Jospa tulevalla viikolla rukoilisit vähän pitempään sitä, että ’lopulta pysyisit täydellisenä’. Päätä tehdä niin uudelleen, kun mietit vuositekstiä. Kiinnitä rukouksissasi huomiota sinulla mahdollisesti oleviin taipumuksiin väsyä ja vetäytyä tai ajelehtia pois Jumalan palveluksesta ja tapoihin taistella niitä vastaan. (Efesolaisille 6:11, 13, 14, 18.)

Rukoile lujaa vakaumusta

12. Erityisesti minkä vuoksi kolossalaisten piti olla ’vakaumukseltaan lujia’?

¹² Epafraan rukouksessa tuli esiin myös eräs muu piirre, joka oli erittäin tärkeä edellytys sille, että kolossalaisten havaittaisiin lopulta pysyvän otollisina Jumalan edessä. Se on välttämätön  myös meille. Mikä se oli? Hän rukoili, että he pysyisivät ’vakaumukseltaan lujina kaikessa Jumalan tahdossa’. Heidän ympärillään levitettiin harhaoppeja ja turmelevia filosofioita, joista joillekin oli annettu petollinen tosi palvonnan pintasilaus. Heitä esimerkiksi painostettiin viettämään joitakin nimenomaisia päiviä paastoten tai juhlien, kuten oli aikanaan pitänyt tehdä juutalaisessa palvontajärjestelmässä. Väärät opettajat keskittivät huomion enkeleihin, voimakkaisiin henkiin, joiden välityksellä Laki annettiin Moosekselle. Kuvittele, että sinua painostettaisiin tällä tavoin! Monenlaiset ristiriitaiset ajatukset aiheuttivat hämmennystä. (Galatalaisille 3:19; Kolossalaisille 2:8, 16–18.)

13. Minkä seikan tajuaminen saattoi auttaa kolossalaisia, ja miten se voi auttaa meitä?

¹³ Tämän vastapainoksi Paavali korosti Jeesuksen Kristuksen osaa. ”Niin kuin olette ottaneet vastaan Kristuksen Jeesuksen, Herran, vaeltakaa edelleen hänen yhteydessään, juurtuneina häneen ja rakentuen hänessä ja vakaantuneina uskossa, niin kuin teitä on opetettu.” Kolossalaisten piti olla täysin vakuuttuneita Kristuksen osasta Jumalan tarkoituksessa ja heidän elämässään, ja sama pätee myös meihin. Paavali selitti: ”Hänessä asuu jumalallisen ominaisuuden koko täyteys ruumiillisesti. Ja niin teillä on täyteys hänen välityksellään, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää.” (Kolossalaisille 2:6–10.)

14. Miksi kolossalaisten toivo oli todellinen?

¹⁴ Kolossalaiset olivat hengellä voideltuja kristittyjä. Heillä oli erityinen toivo saada elää taivaissa, ja heillä oli kaikki syyt pitää tuo toivo kirkkaana (Kolossalaisille 1:5). ”Jumalan tahto” oli, että he olisivat lujia vakaumuksessaan, että heidän toivonsa olisi varma. Olisiko kenelläkään heistä ollut syytä epäillä tuota toivoa? Ei suinkaan! Pitäisikö niiden ihmisten tilanteen olla erilainen, joilla on nykyään Jumalan antama odote elää paratiisissa maan päällä? Ei tosiaankaan! Tuo perusteltu toivo on selvästikin osa ”Jumalan tahtoa”. Pohdi nyt seuraavia kysymyksiä: Jos pyrit olemaan yksi ”suuresta joukosta”, joka säilyy elossa ”suuresta ahdistuksesta”, niin miten todellinen on sinun toivosi? (Ilmestys 7:9, 14.) Kuuluuko se siihen ”vakaumukseen”, jossa olet ’luja kaikessa Jumalan tahdossa’?

15. Millaiseen ajatusketjuun Paavali sisällytti toivon?

¹⁵ Emme tarkoita ”toivolla” epämääräistä toivetta tai unelmaa. Voimme nähdä tämän eräästä ajatusketjusta, jonka Paavali esitti aiemmin roomalaisille. Tuossa ketjussa kukin mainituista asioista liittyy suoranaisesti seuraavaan tai on siihen jollain tavalla yhteydessä. Pane merkille, mihin kohtaan Paavali asettaa ”toivon”: ”Riemuitkaamme ollessamme ahdistuksissa, koska tiedämme, että ahdistus saa aikaan kestävyyttä, kestävyys vuorostaan hyväksytyn tilan, hyväksytty tila vuorostaan toivon, eikä toivo johda pettymykseen, koska Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämeemme pyhän hengen välityksellä, joka meille annettiin.” (Roomalaisille 5:3–5.)

16. Minkä toivon sait oppiessasi Raamatun totuuden?

¹⁶ Kun Jehovan todistajat ensi kerran kertoivat sinulle Raamatun sanomasta, huomiosi saattoi kiinnittyä esimerkiksi totuuteen kuolleiden tilasta tai ylösnousemuksesta. Monille valkeni ensimmäisenä uutena asiana Raamattuun perustuva mahdollisuus elää paratiisissa maan päällä. Muistatko, miltä tuntui ensi kerran kuulla tuosta opetuksesta? Miten suurenmoinen toivo: ei enää sairautta eikä vanhuutta, saa elää ja nauttia työnsä hedelmistä, ja rauha tulee vallitsemaan eläinten kanssa! (Saarnaaja 9:5, 10; Jesaja 65:17–25; Johannes 5:28, 29; Ilmestys 21:3, 4.) Sait suurenmoisen toivon!

17, 18. a) Miten ketju, jonka Paavali esitti roomalaisille, johti toivoon? b) Millaista toivoa tarkoitetaan Roomalaiskirjeen 5:4, 5:ssä? Onko sinulla sellainen toivo?

¹⁷ Aikanaan kohtasit todennäköisesti vastustusta tai vainoa (Matteus 10:34–39; 24:9). Joissakin maissa on aivan viime aikoinakin ryöstetty todistajien koteja tai joitakuita heistä ajettu maanpakoon. Joitakuita on pahoinpidelty, heidän raamatullista kirjallisuuttaan on takavarikoitu tai tiedotusvälineissä on esitetty heistä valheita. Millaista vainoa oletkin joutunut mahdollisesti kohtaamaan, olet kuitenkin Roomalaiskirjeen 5:3:n sanojen mukaisesti voinut riemuita ahdistuksessa, ja se johti hyvään tulokseen. Kuten Paavali kirjoitti, ahdistus sai sinussa aikaan kestävyyttä. Kestävyys johti sitten hyväksyttyyn tilaan. Tiesit, että toimit oikein, koska teit Jumalan tahdon, ja siksi olit varma siitä, että hän hyväksyi sinut. Paavalin sanojen mukaisesti tajusit olevasi ”hyväksytyssä  tilassa”. Paavali kirjoitti edelleen, että ”hyväksytty tila vuorostaan [saa aikaan] toivon”. Se voi tuntua hiukan oudolta. Miksi Paavali mainitsi ”toivon” niin pitkällä tuossa ketjussa? Eikö sinulla ollut toivo jo paljon aiemmin, silloin kun ensi kerran kuulit hyvän uutisen?

¹⁸ Paavali ei selvästikään viittaa tässä ensimmäiseen tunteeseen, jonka toivo täydellisestä elämästä meissä herätti. Hän viittaa johonkin, mikä menee pitemmälle, johonkin syvempään, innostavampaan. Kun kestämme uskollisesti ja näin tajuamme, että meillä on Jumalan hyväksymys, meillä alun perin ollut toivo kasvaa ja vahvistuu merkittävästi. Toivomme tulee nyt paljon todellisemmaksi, vakaammaksi, henkilökohtaisemmaksi. Tämä syvällisempi toivo säteilee  kirkkaammin. Se täyttää koko olemuksemme, sen jokaisen säikeen. ”Eikä toivo johda pettymykseen, koska Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämeemme pyhän hengen välityksellä.”

19. Miten toivosi pitäisi sisältyä säännöllisiin rukouksiisi?

¹⁹ Epafras rukoili hartaasti, että hänen Kolossassa asuvien veljiensä ja sisartensa edessä olevat näkymät koskettaisivat heidän sydäntään ja saisivat heidät vakuuttuneiksi, toisin sanoen että he olisivat ’vakaumukseltaan lujia kaikessa Jumalan tahdossa’. Puhukoon meistä jokainen samalla tavoin Jumalalle säännöllisesti toivostaan. Sisällytä yksityisiin rukouksiisi uutta maailmaa koskeva toivosi. Kerro Jehovalle, miten kovasti kaipaat sitä luottaen täysin siihen, että se tulee. Pyydä häneltä apua, että voisit syventää ja kasvattaa vakaumustasi. Samoin kuin Epafras rukoili, että kolossalaiset olisivat ’vakaumukseltaan lujia kaikessa Jumalan tahdossa’, rukoile sinäkin. Tee niin usein.

20. Miksi sen, että jotkut harvat poikkeavat kristilliseltä tieltä, ei tarvitse masentaa?

²⁰ Sinun ei pidä antaa sen häiritä tai masentaa sinua, että kaikki eivät pysy täydellisinä ja vakaumukseltaan lujina. Jotkut saattavat heiketä, poiketa sivuun tai yksinkertaisesti luovuttaa. Näin kävi yhdelle Jeesuksen lähimmistä ihmisistä, yhdelle hänen apostoleistaan. Mutta kun Juudaksesta tuli petturi, hidastivatko muut apostolit vauhtiaan tai lopettivatko he? Eivät totisesti! Pietari sovelsi psalmia 109:8 osoittaakseen, että joku muu ottaisi Juudaksen paikan. Hänen tilalleen valittiin toinen, ja Jumalan uskolliset palvelijat huolehtivat edelleen aktiivisesti saarnaamistehtävästään. (Apostolien teot 1:15–26.) He olivat päättäneet pysyä täydellisinä ja vakaumukseltaan lujina.

21, 22. Missä mielessä pysymisesi täydellisenä ja vakaumukseltasi lujana huomataan?

²¹ Voit olla ehdottoman varma siitä, että pysymisesi täydellisenä ja vakaumukseltasi lujana kaikessa Jumalan tahdossa ei jää huomaamatta. Jotkut panevat sen merkille ja arvostavat sitä. Ketkä?

²² Veljesi ja sisaresi, jotka tuntevat sinut ja rakastavat sinua, kyllä huomaavat sen. Vaikka useimmat eivät pukisikaan sitä sanoiksi, vaikutus on sellainen kuin ilmenee 1. Tessalonikalaiskirjeen 1:2–6:sta: ”Kiitämme aina Jumalaa, kun mainitsemme kaikista teistä rukouksissamme, sillä me pidämme lakkaamatta mielessämme teidän uskollisen työnne ja rakkaudellisen vaivannäkönne ja kestävyytenne, joka johtuu toivostanne Herraamme Jeesukseen Kristukseen, Jumalamme ja Isämme edessä. Sillä – – se hyvä uutinen, jota saarnaamme, ei ilmaantunut keskuuteenne yksistään puheessa, vaan myös voimassa ja pyhässä hengessä ja lujin vakaumuksin, – – ja teistä tuli meidän ja Herran jäljittelijöitä.” Ympärilläsi olevat uskolliset kristityt tuntevat samoin, kun he panevat merkille, että ’pysyt täydellisenä ja vakaumukseltasi lujana kaikessa Jumalan tahdossa’ (Kolossalaisille 1:23).

23. Mitä sinun pitäisi päättää tehdä tulevana vuonna?

²³ Aivan yhtä varmasti taivaallinen Isäsi panee sen merkille ja on siitä hyvillään. Voit luottaa siihen, koska pysyt täydellisenä ja vakaumukseltasi lujana ”kaikessa Jumalan tahdossa”. Paavali kirjoitti rohkaisevasti kolossalaisille siitä, miten he vaeltavat ”Jehovan arvon mukaisesti”, jotta he voisivat ”täysin miellyttää häntä” (Kolossalaisille 1:10). Epätäydellisten ihmisten on tosiaan mahdollista miellyttää häntä täysin. Kolossalaiset veljesi ja sisaresi miellyttivät häntä. Samaa voidaan sanoa ympärilläsi olevista kristityistä juuri nyt. Sinäkin voit täysin miellyttää häntä! Osoittakoot siis päivittäiset rukouksesi ja toimesi alkavan vuoden kuluessa, että olet päättänyt ’lopulta pysyä täydellisenä ja vakaumukseltasi lujana kaikessa Jumalan tahdossa’.

Pystytkö muistamaan?

• Mitä sisältyy siihen, että ’pysyt täydellisenä’?

• Mitä itseäsi koskevia asioita sinun tulisi sisällyttää rukoukseen?

• Millaisen toivon haluat varmasti säilyttää, kuten annetaan ymmärtää Roomalaiskirjeen 5:4, 5:ssä?

• Minkä tavoitteen tutkistelumme on kannustanut sinua asettamaan tulevaksi vuodeksi?

[Tutkistelukysymykset]

[Kuva s. 20]

Epafras rukoili, että hänen veljensä pysyisivät täydellisinä ja että he olisivat lujia vakaumuksessaan Kristuksen ja toivonsa suhteen

[Kuvat s. 23]

Miljoonilla ihmisillä on yhtä varma toivo ja luja vakaumus kuin sinulla