Rauhan hyvä uutinen kantautuu Chiapasin ylängölle

”Pahimmassa verilöylyssä, minkä muistetaan tapahtuneen Chiapasin osavaltiossa, aseistautuneiden – – miesten ryhmä tappoi 45 puolustuskyvytöntä intiaania, joista 13 oli lapsia.” Näin raportoi sanomalehti ”El Universal” siitä, mitä tapahtui Actealissa Chiapasin osavaltiossa 22. joulukuuta 1997.

CHIAPAS on Meksikon eteläisin osavaltio, joka rajoittuu Guatemalaan. Pitkään jatkuneen köyhyyden ja puutteen vuoksi joukko syntyperäisiä mayaintiaaneja, jotka käyttävät itsestään nimitystä Ejército Zapatista de Liberación Nacional (EZLN, Zapatistien kansallinen vapautusarmeija), nousi tammikuussa 1994 aseelliseen kapinaan. Neuvottelut rauhanomaisen ratkaisun löytämiseksi ovat venyneet. Sekä kapinallisten että hallituksen joukkojen tekemät hyökkäykset ovat johtaneet verenvuodatukseen ja kuolemaan. Levottomuudet saivat monet paikalliset asukkaat pakenemaan turvaan.

Näissä epävakaissa olosuhteissa on yksi rauhaa rakastavien ihmisten ryhmä pysynyt puolueettomana tähän poliittiseen kamppailuun nähden. He kiinnittävät innokkaasti ihmisten huomion siihen, että ainoa ratkaisu niin paikallisiin kuin maailmanlaajuisiinkin ongelmiin on Jumalan valtakunta (Daniel 2:44). Keitä he ovat? Jehovan todistajia. Totellen Jeesuksen käskyä he pyrkivät viemään hyvää uutista Jumalan valtakunnasta Chiapasin ylängön syrjäisimpiinkin osiin saakka (Matteus 24:14). Millaista on ollut saarnata edellä kuvailluissa olosuhteissa, ja millaisia ovat olleet tulokset?

”Olen Jehovan todistaja”

Adolfo, nuori mies josta oli vastikään tullut Valtakunnan julistaja, työskenteli eräänä päivänä yhdellä Ocosingon kaupungin radioasemista. Yhtäkkiä ovelta kuului jyskytystä. Sisään ryntäsi joukko naamioituneita miehiä, jotka osoittivat häntä aseillaan. He tunkeutuivat studioon, ottivat laitteet hallintaansa ja ilmoittivat lähetyksessä, että he olivat julistaneet sodan hallitusta vastaan.

Nuo aseistautuneet miehet käskivät sitten Adolfoa liittymään heidän liikkeeseensä. ”Olen Jehovan todistaja”, vastasi Adolfo, vaikka häntä ei ollut vielä kastettu. Hän selitti, että ainoa rauhan toivo oli Jumalan valtakunta, ja kieltäytyi päättäväisesti ottamasta vastaan heidän tarjoamaansa sotilaspukua ja asetta. Nähdessään hänen päättäväisen kantansa he päästivät hänet menemään. Tätä välikohtausta muistellessaan Adolfo sanoo: ”Tuo tapaus todella vahvisti uskoani.”

Lopulta tilanne vakiintui, mutta alue oli edelleen armeijan valvonnassa. Siitä huolimatta Adolfo suostui mielellään, kun paikallisen seurakunnan vanhimmat pyysivät häntä työskentelemään sellaisen kristittyjen ryhmän yhteydessä, joka oli tuolla alueella eristyksissä seurakunnasta. Tarkastusasemilla, joiden kautta hänen piti kulkea,  sotilaat osoittivat kunnioitusta häntä kohtaan, kun hän sanoi olevansa Jehovan todistaja. Myöhemmin hänet kastettiin ja hän sai ilon auttaa tuota erillään olevaa ryhmää tulemaan Jehovan todistajien seurakunnaksi. ”Nyt kun olen käynyt kasteella, voin sanoa koko sydämestäni, että olen Jehovan todistaja”, Adolfo toteaa.

”Jehova vahvisti meitä”

Pian sen jälkeen kun EZLN oli julistanut sodan hallitusta vastaan radiossa, Ocosingon alueella asuvat ihmiset pakenivat kodeistaan. Francisco, kokoaikainen sananpalvelija eli tienraivaaja, selitti, miten Jehova vahvisti häntä ja hänen vaimoaan kestämään sen, mitä he joutuivat kokemaan.

”Päätimme paeta turvaan alueelle, joka oli kolmen tunnin kävelymatkan päässä. Siellä oli seurakunta, joten tiesimme, että voisimme olla veljiemme kanssa. Pian tuli Palenquessa pidettävän kierroskonventtimme aika. Vaimoni ja minä emme halunneet jäädä paitsi tienraivaajien erikoiskokouksesta, mutta meille selvisi, että EZLN oli sulkenut konventtipaikkaan vievän tien. Päätimme mennä viidakon kautta. Matka vei meiltä yhdeksän tuntia.  Ehdimme ajoissa tienraivaajien kokoukseen, josta nautimme kovasti niin kuin koko konventtiohjelmastakin.

Kun palasimme kotiin, kävi ilmi, että talomme oli poltettu ja eläimemme varastettu. Jäljellä oli vain pieni kassillinen vaatteita. Olimme murheellisia menetyksemme johdosta, mutta ocosingolaiset veljemme ottivat meidät ystävällisesti luokseen. He myös näyttivät meille, miten tehdä töitä, joita emme maanviljelijöinä olleet koskaan ennen tehneet. Yksi veli opetti minua ottamaan valokuvia ja toinen korjaamaan kenkiä. Sillä tavoin vaimoni ja minä olemme pystyneet elättämään itsemme tähän asti niin ettei meidän ole tarvinnut keskeyttää tienraivauspalvelusta. Kun ajattelemme kaikkea tapahtunutta, tajuamme, että vaikka meidän ei ollut helppoa kestää, Jehova vahvisti meitä.”

Saarnaamistyön hedelmää

Chiapasin osavaltiossa asuvat todistajat eivät antaneet vaikeuksien estää heitä ottamasta osaa erikoisponnistuksiin hyvän uutisen viemiseksi alueen ihmisille. Esimerkiksi vuoden 1995 huhti- ja toukokuussa he osallistuivat kristittyjen tovereittensa kanssa maailmanlaajuiseen kampanjaan, jonka aikana levitettiin traktaattia Valtakunnan Uutiset nro 34. Sen otsikko oli mitä sopivin: Miksi elämä on täynnä ongelmia?

Kampanjan aikana Ciro, vakituinen tienraivaaja, löysi Pueblo Nuevo -nimiseltä tilalta perheen, joka osoitti kiinnostusta. Kolmen päivän kuluttua hän meni heidän luokseen uudelleen ja sai aloittaa heille raamatuntutkistelun. Mutta kun Ciro palasi toverinsa kanssa jatkamaan tutkistelua, perheen isä ei ollutkaan kotona. Sen sijaan tätä odotti pahoissa aikeissa joukko naamioituneita miehiä. Miehet kysyivät Cirolta ja hänen toveriltaan, mitä he etsivät, ja uhkasivat tappaa heidät. Rukoiltuaan hiljaa Jehovaa he selittivät rohkeasti, että he olivat tulleet tutkimaan perheen kanssa Raamattua. Silloin miehet päästivät heidät menemään. Jostain syystä perheen isä ei tullut tuona päivänä kotiin lainkaan.

Eräänä päivänä melkein kolme vuotta myöhemmin Ciro yllättyi nähdessään tuon isän ovellaan. Miten iloinen Ciro olikaan, kun hän kuuli, että koko perhe oli käynyt kasteella ja että he toimivat nyt erään seurakunnan yhteydessä Guatemalassa. Yksi perheen tyttäristä jopa palveli vakituisena tienraivaajana.

Arvostus hengellistä ravintoa kohtaan

Eräs piirivalvoja raportoi, että Chiapasissa jatkuvista vaikeuksista huolimatta alueen todistajat todella ymmärtävät yhteen kokoontumisen tärkeyden (Heprealaisille 10: 24, 25). Hän kertoo, mitä tapahtui eräänä äskettäisenä erikoiskonventtipäivänä, joka alkoi aikaisin aamulla, niin että läsnäolijat voisivat palata kotiin päiväsaikaan, jolloin oli suhteellisen turvallista. Vaikka useimpien piti kävellä yli kolme tuntia viidakon halki päästäkseen konventtipaikalle, kaikki istuivat paikoillaan kello seitsemältä. Yleisön joukossa oli kuusi EZLN:n jäsentä, jotka kuuntelivat, taputtivat ja näyttivät nauttivan ohjelmasta. Hekin olivat kävelleet kolme tuntia päästäkseen konventtiin. 20 tuon sissiliikkeen jäsentä tuli myös Kristuksen kuoleman muistojuhlaan, joka pidettiin paikallisessa valtakunnansalissa.

Eräs sissiliikkeeseen kuuluva nuori mies oli määrätty partioimaan muuatta viidakkoaluetta. Päästyään paikalle hän huomasi, että kaikki tuon yhdyskunnan asukkaat, joista suurin osa oli Jehovan todistajia, olivat paenneet. Niinpä hän asettui taloksi yhteen hylättyyn kotiin. Koska hänellä ei ollut paljon tekemistä, hän poimi eri puolilta taloa joitakin kirjoja ja alkoi lukea. Ne olivat Vartiotorni-seuran julkaisuja, joita todistajat olivat jättäneet jälkeensä. Yksin ollessaan tuolla nuorella miehellä oli aikaa miettiä lukemaansa. Hän tuli siihen tulokseen, että hänen täytyi muuttaa elämäänsä ja luopua aseistaan. Niin pian kun hän pystyi, hän etsi todistajat käsiinsä ja alkoi tutkia Raamattua. Puolen vuoden kuluttua hän kertoi hyvää uutista toisille. Hän ja kolme muuta hänen perheensä jäsentä, jotka olivat sissiliikkeen kannattajia, ovat nyt kastettuja kristittyjä.

Asian myönteinen puoli

Siitä huolimatta että Chiapasin selkkaus on aiheuttanut paljon kärsimystä, sillä on ollut myönteinen vaikutus ihmisten asenteeseen saarnaamistyötä kohtaan. Eräs vanhin, joka asuu kaupungissa, josta levottomuudet alkoivat, kertoo: ”Saimme saarnaamistyön organisoitua sekä kaupungin sisä- että ulkopuolella noin viisi päivää taistelun puhkeamisen jälkeen. Ihmiset kuuntelivat meitä tarkasti. Levitimme paljon raamatullista kirjallisuutta ja aloitimme useita raamatuntutkisteluja. Eräällä alueella monet olivat vastustaneet totuutta, mutta nyt tämän selkkauksen ansiosta he kuuntelevat, tutkivat Raamattua ja käyvät kokouksissa ja konventeissa.”

Veljet ovat iloisia siitä, että he ovat onnistuneet pitämään teokraattisen toiminnan käynnissä näistä hyvin epävakaista olosuhteista huolimatta. Sekä hallituksen joukoilla että EZLN:llä on tiedossaan, että todistajat pitävät edelleen konventteja, jotka vahvistavat heitä hengellisesti. Myös matkavalvojien vierailut ovat olleet voimakas kannustin jatkaa saarnaamistyötä. Kiinnostavaa kyllä kannustusta saadaan jopa niiltä, jotka ovat mukana tuossa konfliktissa, kun he kehottavat todistajia jatkamaan saarnaamistyötään.

Vaikka Chiapasissa kohdattavat koettelemukset ja kärsimykset ovat jonkin verran lieventyneet, ne eivät ole loppuneet. Kaikesta huolimatta yksi asia on varma: Jehovan todistajat ovat päättäneet ponnistella herkeämättä viedäkseen ihmisille rauhan hyvän uutisen, joka on lähtöisin Jumalan sanasta, Raamatusta (Apostolien teot 10:34–36; Efesolaisille 6:15). He tunnustavat profeetta Jeremian tavoin, ”ettei ihmisen tie kuulu hänelle. Miehelle, joka vaeltaa, ei kuulu edes askeleensa ohjaaminen.” (Jeremia 10:23.) Vain Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen käsissä oleva Jumalan valtakunta voi tuoda ratkaisun maailman epäoikeudenmukaisuuteen ja köyhyyteen (Matteus 6:10).

[Kartta s. 9]

(Ks. painettu julkaisu)

Meksikonlahti

CHIAPAS

GUATEMALA

Tyynimeri

[Lähdemerkintä]

Mountain High Maps® Copyright © 1997 Digital Wisdom, Inc.

[Kuva s. 9]

Jehovan todistajia matkalla sananpalvelukseen Chiapasin ylängöllä