Pysykää täydellisinä ja vakaumukseltanne lujina

”Mestarillinen hanke”

NYKYHISTORIANSA alkuajoista lähtien Jehovan todistajat ovat olleet erittäin kiinnostuneita seuraavasta Jeesuksen Kristuksen ennustuksesta: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansakunnille, ja sitten tulee loppu.” (Matteus 24:14.) ”Viimeisten päivien” oli määrä alkaa vuonna 1914, ja kun tuo aika lähestyi, vilpittömät raamatuntutkijat aloittivat lujan vakaumuksensa mukaisesti ennennäkemättömän maailmanlaajuisen kampanjan, jonka tarkoitus oli antaa Raamattuun perustuvaa opetusta (2. Timoteukselle 3:1).

Saavuttaakseen tavoitteensa julistaa hyvää uutista maailmanlaajuisesti Jehovan palvelijat ottivat käyttöön menetelmän, joka oli uusi, rohkea ja vaikuttava. Mennäänpä ajassa taaksepäin, niin saamme tietää siitä lisää.

Uusi tapa julistaa hyvää uutista

On vuoden 1914 tammikuu. Kuvittele istuvasi 5000 ihmisen joukossa pimennetyssä salissa New Yorkissa. Edessänne on suuri valkokangas. Kankaalle ilmestyy valkohiuksinen, lievetakkiin pukeutunut mies. Olet kyllä nähnyt mykkäfilmejä, mutta tämä mies puhuu, ja sinä kuulet hänen sanansa. Olet erään teknisen uutuuden ensiesityksessä, ja sanoma on ainutlaatuinen. Puhuja on Charles Taze Russell, Vartiotorni-seuran ensimmäinen presidentti, ja esitys on ”Kuvanäytös Luominen”.

C. T. Russell oivalsi, että elokuvien välityksellä voitaisiin tavoittaa suuri määrä ihmisiä. Niinpä hän alkoi vuonna 1912 valmistaa ”Kuvanäytös Luomista”. Lopulta siitä tuli kahdeksan tuntia kestävä kuulto- ja elokuvaesitys, jossa oli mukana sekä värit että ääni.

”Luomisnäytös” oli suunniteltu esitettäväksi neljässä eri osassa, ja se kuljetti katsojat luomisesta lähtien kautta ihmiskunnan historian aina siihen saakka, kun maata ja ihmiskuntaa koskeva Jehova Jumalan tarkoitus saavuttaa huippukohtansa Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden lopussa. Kului vuosia, kunnes saman tekniikan käyttämisestä tuli kaupallisesti kannattavaa. Miljoonat kuitenkin näkivät ”Kuvanäytös Luomisen” ilmaiseksi!

”Luomisnäytöstä” varten valmistettiin laadukasta musiikkia sisältäviä äänitteitä sekä 96 levytettyä puhetta. Maailmanhistoriaa kuvaavista taideteoksista valmistettiin kuultokuvia. Lisäksi oli tarpeen tehdä satoja uusia maalauksia ja piirroksia. Osa värikuvista ja -filmeistä maalattiin työläästi käsin. Ja työtä riitti, sillä aikaa myöten valmistettiin 20 neliosaista sarjaa.  Tämän ansiosta ”Luomisnäytöksen” eri osia voitiin esittää samana päivänä 80 kaupungissa.

Kulissien takana

Mitä tapahtui kulissien takana ”Luomisnäytöksen” esitysten aikana? ”Näytös alkoi veli Russellia esittävällä filmillä”, kertoi raamatuntutkija Alice Hoffman. ”Kun hänen kuvansa ilmestyi kankaalle ja hänen huulensa alkoivat liikkua, gramofoni pantiin pyörimään – – ja me saimme kuulla hänen äänensä.”

Viitaten jaksoittaisella kuvausmenetelmällä otettuihin kuviin Zola Hoffman muisteli: ”Istuin silmät pyöreinä hämmästyksestä, kun katselimme kuvausta luomispäivistä. Siinä oli liljoja, jotka aukenivat vähitellen aivan silmiemme edessä.”

Musiikin ystävä Karl F. Klein, joka kuuluu Jehovan todistajien hallintoelimeen, lisää: ”Samaan aikaan kun näitä kuvia näytettiin, kuultiin erittäin hienoa taustamusiikkia, sellaisia helmiä kuin Narcissus ja Humoreski.”

Tapahtui kaikenlaista muutakin mieliinpainuvaa. ”Joskus sattui huvittavia vahinkoja”, muisteli Clayton J. Woodworth nuorempi. ”Kerran levyltä soitettiin ’Paetkaa vuorellenne kuin lintu’, ja kankaalle tuli kuva jättimäisestä gigantosauruksesta, ennen vedenpaisumusta eläneestä valtavan suuresta eläimestä!”

Varsinaisen ”Kuvanäytös Luomisen” lisäksi käyttöön tuli pian myös ”Heureka-näytöksiä” (ks. tekstiruutua). Toinen ”Heureka-näytöksen” versio koostui levytetyistä puheista ja musiikkiäänitteistä, ja toiseen kuuluivat sekä levyt että kuultokuvat. Vaikka ”Heureka-näytöksissä” ei ollutkaan elokuvaosuuksia, niillä oli erinomainen menestys harvaan asutuilla seuduilla.

Tehokas todistamisväline

Vuoden 1914 loppuun mennessä ”Luomisnäytöstä” oli esitetty yhteensä yli 9000000 hengelle Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Australiassa. Vaikka raamatuntutkijoita oli vähän, heiltä ei puuttunut sitä lujaa vakaumusta, jota tarvittiin hyvän uutisen julistamiseen tämän uuden välineen avulla. He lahjoittivat mielellään tarvittavat varat sopivien esityspaikkojen vuokraamiseen. Näin ollen ”Kuvanäytös Luomisella” oli merkittävä osa katsojien tutustuttamisessa Jumalan sanaan ja tarkoituksiin.

Eräs henkilö kirjoitti C. T. Russellille osoittamassaan kirjeessä: ”Tuo ensimmäinen käyntini teidän näytöksessänne oli elämäni käännekohta, tai oikeastaan käännekohta Raamatun tuntemuksessani.” Eräs toinen sanoi: ”Olin melkein joutunut epäuskon ansaan, ja minusta tuntuu, että viime kesänä täällä esitetty ’Kuvanäytös Luominen’ pelasti minut. – – Minulla on nyt se rauha, jota maailma ei voi antaa ja josta en aio luopua, vaikka saisin kaikki maailman rikkaudet.”

Seuran päätoimiston henkilökunnan pitkäaikainen jäsen Demetrius Papageorge totesi: ”’Luomisnäytös’ oli mestarillinen hanke, kun otetaan huomioon raamatuntutkijoiden pieni lukumäärä ja suhteellisen pienet käytettävissä olleet varat. Sen takana oli totisesti Jehovan henki!”

[Tekstiruutu/Kuvat s. 8, 9]

”Heureka-näytös”

Kahdeksan kuukauden kuluttua ”Luomisnäytöksen” ensi-illasta Seura katsoi tarpeelliseksi tuottaa siitä toisen version, jota sanottiin ”Heureka-näytökseksi”. Alkuperäistä ”Luomisnäytöstä” esitettiin edelleen suurissa kaupungeissa, mutta ”Heureka-näytösten” välityksellä levitettiin samaa perussanomaa kylissä ja maaseudulla. ”Heureka-näytöksen” toisesta versiosta sanottiin, että se antoi ”sisarille poikkeuksellisen mahdollisuuden” saarnata. Mistä tämä johtui? Koska siihen kuuluvien äänilevyjen kuljetuslaatikko painoi vain 14 kiloa. Sen lisäksi esitykseen piti tietysti kantaa myös gramofoni.