Miten voimme kehittää hyveellisyyttä

NYKYISET sanakirjat määrittelevät hyveen ”eettisesti arvokkaaksi inhimilliseksi ominaisuudeksi” ja ”hyviä tekoja luovaksi mielenlaaduksi”. Sanakirjantekijä Marvin R. Vincentin mukaan ”hyveeksi” käännetyn kreikan sanan alkuperäinen klassinen merkitys on ”mikä tahansa oivallisuus”. Ei siis ole ihme, että sellaisia ominaisuuksia kuin harkitsevaisuutta, rohkeutta, luonteenlujuutta, oikeudenmukaisuutta, myötätuntoisuutta, hellittämättömyyttä, rehellisyyttä, nöyryyttä ja uskollisuutta on aikojen saatossa pidetty hyveinä. Hyveellisyyteen liitetään myös niiden normien noudattaminen, jotka määrittävät, mikä on oikein. Siihen sisältyy siveellisyys, säädyllisyys ja moraalisuus.

Kenen hyvää ja oikeaa koskevia normeja meidän pitäisi noudattaa? Newsweek-lehti totesi: ”Moraalifilosofiassa vallitsevan suuntauksen mukaan valistusajan synnyttämä skeptisyys on muuttanut kaikki käsitykset oikeasta ja väärästä asioiksi, jotka itse kukin ratkaisee oman makunsa ja tuntemustensa tai kulttuurinsa perusteella.” Mutta onko pelkkä henkilökohtainen mieltymys riittävä peruste sen ratkaisemiseksi, mikä on oikein ja mikä väärin? Ei. Jotta voisimme kehittää hyveellisyyttä, tarvitsemme luotettavat normit, jotka määrittävät hyvän ja pahan eli joiden perusteella teot, asenteet ja ominaisuudet voidaan todeta oikeiksi tai vääriksi.

Ainoa oikea moraalinormien Lähde

On olemassa vain yksi oikea moraalinormien Lähde: ihmiskunnan Luoja, Jehova Jumala. Pian sen jälkeen kun hän oli luonut ensimmäisen ihmisen, Aadamin, hän antoi tälle seuraavan käskyn: ”Jokaisesta puutarhan puusta saat syödä kylliksesi. Mutta hyvän ja pahan tiedon puusta, siitä sinä et saa syödä, sillä sinä päivänä, jona syöt siitä, sinä kuolemalla  kuolet.” (1. Mooseksen kirja 2:16, 17.) Jehova Jumala antoi tuolle puulle sen erityisen nimen osoittaakseen, että hänellä on yksinomainen oikeus päättää, mikä on hänen luomuksilleen hyväksi ja mikä pahaksi. Hyvää ja pahaa koskevista Jumalan normeista tuli siten ihmisen tekojen, asenteiden ja luonteenpiirteiden arviointiperusta. Ilman tällaisia normeja emme kykenisi erottamaan hyvää pahasta.

Hyvän ja pahan tiedon puuta koskeva kielto antoi Aadamille ja Eevalle mahdollisuuden valita, tottelisivatko he vai eivät. Heidän tapauksessaan hyveellisyys merkitsi tuon kiellon tottelemista. Aikanaan Jehova paljasti tarkemmin, mikä miellyttää häntä ja mikä ei, ja hän kirjoitutti sen meidän hyödyksemme Raamattuun. Jotta voisimme siis kehittää hyveellisyyttä, meidän täytyy noudattaa Jehovan vanhurskaita normeja, jotka esitetään Raamatussa.

Tutustu Jumalan normeihin perusteellisesti

Koska Jehova Jumala on määrittänyt hyvää ja pahaa koskevat normit ja paljastanut ne Raamatussa, eikö meidän pitäisi tutustua niihin perusteellisesti? Apostoli Paavali kirjoitti: ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täysin pätevä, täydelleen varustautunut kaikkeen hyvään työhön.” (2. Timoteukselle 3:16, 17.)

Ajattelehan esimerkiksi edellisessä kirjoituksessa mainittua Kunihitoa ja sitä väärinkäsitystä, joka syntyi, kun hän osoitti vaatimattomuutta oman kulttuurinsa mukaisella tavalla. Tarkempi perehtyminen Raamatun normeihin auttoi häntä omaksumaan myöhemmin tasapainoisemman asenteen. Raamattu toki kannustaa vaatimattomuuteen ja varoittaa liiallisesta itsevarmuudesta ja julkeudesta (Sananlaskut 11:2; Miika 6:8). Toisaalta kun apostoli Paavali esitti pätevyysvaatimukset ”valvojan virkaan”, hän puhui tuon tehtävän ’tavoittelemisesta’ (1. Timoteukselle 3:1). Sitä tulee tavoitella olematta kerskaileva tai julkea, mutta myös väheksymättä itseään tarpeettomasti.

Mitä Raamattu sanoo hyveellisyydestä liike-elämässä? Kyseenalaisten menetelmien käyttäminen sekä valtion säännösten ja verolakien noudattamisesta tinkiminen on yleistä nykyajan liikemaailmassa. Tekivätpä toiset mitä tahansa, Raamatun normi on kaikesta huolimatta se, että meidän tulee ”käyttäytyä rehellisesti kaikessa” (Heprealaisille 13:18). Näin ollen kehitämme hyveellisyyttä, kun käyttäydymme rehellisesti ja oikeudenmukaisesti työnantajia, työntekijöitä, asiakkaita ja maallisia hallituksia kohtaan (5. Mooseksen kirja 25:13–16; Roomalaisille 13:1; Titukselle 2:9, 10). Rehellisyys edistää luottamusta ja hyvää tahtoa. Lisäksi jos sopimukset laaditaan kirjallisesti, vältytään usein väärinkäsityksiltä ja epäselvyyksiltä, joita ”sattuma” saattaisi aiheuttaa (Saarnaaja 9:11; Jaakobin kirje 4:13, 14).

Toinen alue, jolla meidän täytyy kehittää hyveellisyyttä, on vaatteet ja ulkoasu. Eri kulttuureissa pukeudutaan eri tavoin, ja paine pysyä uusimpien tyylien ja suuntausten tasalla saattaa olla voimakas. Mutta miksi meidän pitäisi seurata jokaista eteen tulevaa muotivillitystä? Raamattu kehottaa: ”Älkää enää muovautuko tämän asiainjärjestelmän mukaan.” (Roomalaisille 12:2.) Apostoli Paavali ei ryhtynyt tekemään sääntöjä, vaan kirjoitti Jumalan hengen ohjauksessa: ”Haluan naisten kaunistavan itsensä huolitellulla puvulla, häveliäästi ja tervemielisesti, ei palmikoiduin hiuslaittein eikä kullalla tai helmillä tai hyvin kalliilla vaatetuksella, vaan hyvillä teoilla, mikä sopii naisille, jotka tunnustavat kunnioittavansa Jumalaa.” (1. Timoteukselle 2:9, 10.) Tämä perusnormi soveltuu yhtä hyvin miehiin kuin naisiinkin. Se jättää tietysti tilaa erilaisista kulttuureista ja henkilökohtaisista mieltymyksistä johtuvalle piristävälle tyylien kirjolle.

Raamattu paljastaa myös moraalittomia tapoja, jotka Jumala nimenomaisesti tuomitsee. Ensimmäisen korinttilaiskirjeen 6:9, 10:ssä varoitetaan: ”Mitä! Ettekö tiedä, etteivät epävanhurskaat peri Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät haureelliset, eivät epäjumalanpalvelijat, eivät avionrikkojat, eivät luonnottomia tarkoituksia varten pidetyt miehet, eivät  miehet, jotka makaavat miesten kanssa, eivät varkaat, eivät ahneet, eivät juopot, eivät herjaajat eivätkä kiristäjät peri Jumalan valtakuntaa.” Tämä raamatunkohta auttoi aiemmin mainittua Mariaa tajuamaan, että Luojan asettamien moraalinormien mukaan hänen suhteensa Juaniin oli luvaton ja että hänen täytyi lopettaa se, jos hän halusi saada Jumalan hyväksymyksen. Voidaksemme kehittää hyveellisyyttä meidän täytyy selvästikin tutustua perusteellisesti Jehovan normeihin.

Oppimiseen tarvitaan sydäntä

Hyveellisyys ei ole passiivista pahan välttämistä. Siinä on moraalista voimaa. Hyveellinen ihminen heijastaa hyvyyttä. Eräs professori sanoo: ”Hyveellisyyden – – oppimiseen tarvitaan sekä sydäntä että järkeä.” Hyveellisyyden kehittäminen edellyttää siis muutakin kuin Jumalan sanan perusteellista tuntemusta. Se edellyttää Raamatun ajatusten mietiskelemistä, niin että sydämemme täyttyy kiitollisuudesta Jehovaa kohtaan ja tunnemme halua noudattaa Raamatun periaatteita elämässämme.

”Kuinka rakastankaan sinun lakiasi!” huudahti psalmista. ”Se on kiinnostukseni kohde kaiken päivää.” (Psalmit 119:97.) Kuningas Daavid kirjoitti puolestaan: ”Olen muistellut muinaisia päiviä, olen mietiskellyt kaikkea toimintaasi, halukkaasti annoin ajatusteni askarrella sinun kättesi teoissa.” (Psalmit 143:5.) Meidänkin pitäisi tehdä rukouksen hengessä tapahtuvasta mietiskelystä olennainen osa Raamatun ja siihen perustuvien julkaisujen tutkimista.

Ajan varaaminen ahkeraan tutkimiseen ja sen ohella mietiskelemiseen voi tosin olla haasteellista, mutta hyveellisyyteen pyrkiminen vaatii meitä ostamaan tarvittavan ajan muista toimista (Efesolaisille 5:15, 16). 24-vuotias Aaron ostaa tuon ajan heräämällä joka päivä puoli tuntia aikaisemmin kuin ennen. Hän kertoo: ”Ensin luin Raamattua koko tuon puoli tuntia. Vasta aivan hiljattain olen tajunnut, miten tärkeää mietiskely on. Niinpä käytän nyt puolet tuosta ajasta sen pohdiskelemiseen, mitä olen juuri lukenut. Se on ollut todella palkitsevaa.” Mietiskeleminen on mahdollista muulloinkin. Jehovalle omistamassaan sävelmässä Daavid lauloi: ”Minä mietiskelen sinua yövartioiden kuluessa.” (Psalmit 63:6.) Raamatussa kerrotaan myös: ”Iisak oli illan suussa kävelemässä ulkona kedolla mietiskelläkseen.” (1. Mooseksen kirja 24:63.)

Mietiskelyllä on korvaamaton osa hyveellisyyden kehittämisessä, sillä se auttaa meitä tuntemaan niin kuin Jehova tuntee ja omaksumaan hänen näkemyksensä. Maria esimerkiksi tiesi, että Jumala kieltää haureuden, mutta ’inhotakseen pahaa ja pysyäkseen kiinni hyvässä’ hänen piti mietiskellä joitakin keskeisiä raamatunkohtia (Roomalaisille 12:9). Luettuaan Kolossalaiskirjeen 3:5:n, joka kehottaa meitä ’kuolettamaan ruumiinjäsenemme haureuteen, epäpuhtauteen, sukupuoliseen himoon, vahingolliseen haluun ja ahneuteen katsoen’, hän ymmärsi, että hänen täytyi tehdä muutoksia. Marian täytyi kysyä itseltään: ”Minkälainen sukupuolinen himo minun täytyy kuolettaa? Mitä sellaista minun pitäisi välttää, mikä voisi herättää epäpuhtaita haluja? Tarvitseeko minun muuttaa käytöstäni vastakkaista sukupuolta kohtaan?”

 Mietiskelemiseen sisältyy tekojen seurausten pohtiminen. Paavali kannustaa kristittyjä karttamaan haureutta ja harjoittamaan itsehillintää, jotta ”kukaan ei mene niin pitkälle, että vahingoittaa veljeään ja loukkaa hänen oikeuksiaan” (1. Tessalonikalaisille 4:3–7). Hyviä kysymyksiä pohdittavaksi ovat: Millaista vahinkoa tämä teko aiheuttaisi minulle itselleni, perheelleni tai muille? Millainen vaikutus sillä olisi hengelliseen, henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiini? Miten on käynyt niiden, jotka ovat rikkoneet Jumalan lakia menneisyydessä? Tällainen mietiskely vahvisti Mariaa, ja se voi vaikuttaa meihin samoin.

Opi esimerkeistä

Voiko hyveellisyyttä opettaa? Tämä kysymys on askarruttanut ajattelijoita tuhansien vuosien ajan. Kreikkalainen filosofi Platon kallistui siihen käsitykseen, että hyveellisyyttä voi opettaa. Aristoteles taas ajatteli, että hyveelliseksi opitaan kokemuksen kautta. Eräs toimittaja tiivisti aihetta koskevan väittelyn tällä tavalla: ”Lyhyesti sanottuna hyveellisyyttä ei voi oppia yksin. Sitä ei myöskään voi opettaa oppikirjoista. Luonteen hyvyys tulee sellaisissa yhteisöissä elämisestä, – – joissa hyveellisyyteen kannustetaan ja siitä palkitaan.” Mutta mistä voisimme löytää todella hyveellisiä yksilöitä? Useimmissa kulttuureissa on kyllä tarjolla joitakin esimerkkejä hyveellisyydestä, ainakin tarujen mytologisten sankareiden joukossa, mutta Raamattu sisältää monia tosielämän esimerkkejä.

Huomattavin esimerkki hyveellisyydestä on Jehova. Hän toimii aina hyveellisesti ja tekee sitä, mikä on vanhurskasta ja hyvää. Me voimme kehittää hyveellisyyttä tulemalla ”Jumalan jäljittelijöiksi” (Efesolaisille 5:1). Myös Jumalan Poika Jeesus Kristus ’jätti meille mallin seurataksemme tarkoin hänen askeleitaan’ (1. Pietarin kirje 2:21). Lisäksi Raamatussa on kertomuksia monista uskollisista ihmisistä, kuten Abrahamista, Saarasta, Joosefista, Ruutista, Jobista sekä Danielista ja hänen kolmesta heprealaisesta ystävästään. Ei tule unohtaa myöskään Jehovan nykyisten palvelijoiden joukossa olevia esimerkkejä hyveellisyydestä.

Se on mahdollista

Onko meidän tosiaan mahdollista toimia hyveellisesti Jumalan silmissä? Perimämme epätäydellisyyden vuoksi mielemme ja lihamme välillä voi joskus riehua kiivas taistelu siitä, toimiako hyveellisesti vai noudattaako syntisiä taipumuksia (Roomalaisille 5:12; 7:13–23). Tuon taistelun voi kuitenkin voittaa Jumalan avulla (Roomalaisille 7:24, 25). Jehova on antanut meille Sanansa ja siihen perustuvia julkaisuja. Kun tutkimme Raamattua ahkerasti ja mietiskelemme lukemaamme rukouksen hengessä, meistä voi tulla puhdassydämisiä. Puhtaasta sydämestä voi tulla esiin hyveellisiä ajatuksia, sanoja ja tekoja (Luukas 6:45). Jehova Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen esimerkin avulla me voimme kehittää jumalisen persoonallisuuden. Ja voimme epäilemättä oppia paljon ihmisiltä, jotka palvelevat Jumalaa uskollisesti nykyään.

Apostoli Paavali kehotti lukijoitaan ’ajattelemaan jatkuvasti’ hyveellisiä ja muita ylistettäviä asioita. Tällainen ponnistelu johtaa varmasti Jumalan siunaukseen. (Filippiläisille 4:8, 9.) Jehovan avulla meidän on mahdollista kehittää hyveellisyyttä.

[Kuva s. 6]

Tee mietiskelystä osa Raamatun tutkimista

[Kuva s. 7]

Kehitä jumalinen persoonallisuus jäljittelemällä Kristusta Jeesusta