Elätkö vihkiytymisesi mukaisesti?

”Mitä teettekin, työskennelkää siinä kokosieluisesti niin kuin Jehovalle eikä ihmisille.” (KOLOSSALAISILLE 3:23)

1. Mitä omistautuminen merkitsee urheilussa?

MITEN urheilijat yltävät huippusuorituksiinsa? Tenniksessä, jalkapallossa, koripallossa, hiihdossa, yleisurheilussa, golfissa tai missä tahansa muussa urheilussa parhaat pääsevät huipulle vain sen ansiosta, että he omistautuvat lajilleen kokonaan. Heille on ensiarvoisen tärkeää olla sekä fyysisesti että henkisesti vahvoja. Pitäisikö meidän ajatella vain tällaista omistautumista, kun raamatullisessa merkityksessä puhumme vihkiytymisestä?

2. Mitä vihkiytyminen merkitsee Raamatussa? Valaise.

² Mitä Raamatussa tarkoitetaan vihkiytymisellä? Sanaa ”vihkiä, vihkiytyä” vastaava heprean kielen verbi merkitsee ’pitää erillään, pysytellä erillään, erottautua, luopua’. * Muinaisessa Israelissa ylimmäinen pappi Aaron kantoi turbaanissaan ”pyhää vihkimisen tunnusmerkkiä”, puhtaasta kullasta tehtyä kiiltävää levyä, johon oli kaiverrettu hepreankieliset sanat ”Pyhyys kuuluu Jehovalle”. Se muistutti ylimmäistä pappia siitä, että hänen tuli välttää tekemästä mitään sellaista, mikä olisi häpäissyt pyhäkköä, ”sillä hänessä – – [oli] vihkimisen tunnusmerkki, hänen Jumalansa voiteluöljy”. (2. Mooseksen kirja 29:6; 39:30; 3. Mooseksen kirja 21:12.)

3. Miten vihkiytymisen pitäisi vaikuttaa käytökseemme?

³ Voimme siis tästä asiayhteydestä nähdä, että vihkiytyminen on vakava asia. Se merkitsee sitä, että ihminen ilmaisee vapaaehtoisesti olevansa Jumalan palvelija, ja se vaatii puhdasta käytöstä. Voimme näin ollen ymmärtää, miksi apostoli Pietari lainasi Jehovan sanoja: ”Teidän on oltava pyhiä, koska minä olen pyhä.” (1. Pietarin kirje 1:15, 16.) Vihkiytyneinä kristittyinä meillä on vakava vastuu elää vihkiytymisemme mukaisesti, olla uskollisia loppuun asti. Mutta mitä kristilliseen vihkiytymiseen sisältyy? (3. Mooseksen kirja 19:2; Matteus 24:13.)

4. Miten päädymme vihkiytymisaskeleeseen, ja mihin sitä voidaan verrata?

⁴ Saatuamme täsmällistä tietoa Jehova Jumalasta ja hänen tarkoituksistaan sekä Jeesuksesta Kristuksesta ja hänen osastaan noissa tarkoituksissa teimme henkilökohtaisen päätöksen palvella Jumalaa koko sydämestämme, mielestämme, sielustamme ja voimastamme (Markus 8:34; 12:30; Johannes 17:3). Kyseessä oli henkilökohtainen juhlallinen lupaus, jolla vihkiydyimme varauksitta Jumalalle. Emme vihkiytyneet hänelle vain jostakin tunteellisesta mielijohteesta. Olimme pohtineet asiaa huolellisesti ja rukoillen, järjenkykyjä käyttäen. Se ei siis ollut mikään hetkellinen päätös. Emme voi olla kuin mies, joka alkaa kyntää peltoa ja sitten jättää työn puolitiehen, koska se käy voimille tai koska elonkorjuu tuntuu olevan liian kaukana tai sato vaikuttaa hiukan epävarmalta. Ajattele niiden esimerkkiä, jotka ovat ’laskeneet kätensä auraan’ tarttumalla teokraattisiin vastuisiin ja kestäneet niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina. (Luukas 9:62; Roomalaisille 12:1, 2.)

He eivät luopuneet vihkiytymisestään

5. Miten Jeremia oli huomattava esimerkki Jumalan vihkiytyneestä palvelijasta?

⁵ Jeremia palveli Jerusalemissa profeettana yli 40 vuotta (647–607 eaa.), eikä hänen tehtävänsä ollut helppo. Hän tajusi hyvin selvästi  rajoituksensa. (Jeremia 1:2–6.) Hän tarvitsi rohkeutta ja kestävyyttä kyetäkseen päivästä toiseen kohtaamaan Juudan itsepäiset asukkaat (Jeremia 18:18; 38:4–6). Jeremia luotti kuitenkin Jehova Jumalaan, joka vahvisti häntä, niin että hän osoittautui todella Jumalan vihkiytyneeksi palvelijaksi (Jeremia 1:18, 19).

6. Millaisen esimerkin apostoli Johannes antoi meille?

⁶ Entä uskollinen apostoli Johannes, joka vanhalla iällään karkotettiin karulle Patmoksen saarelle ”Jumalasta puhumisen ja Jeesuksesta todistamisen vuoksi”? (Ilmestys 1:9.) Hän kesti ja palveli vihkiytyneenä kristittynä uskollisesti noin 60 vuotta. Hänen elämänsä jatkui vielä senkin jälkeen, kun Rooman armeija oli tuhonnut Jerusalemin. Hän sai kirjoittaa evankeliumin, kolme henkeytettyä kirjettä ja Ilmestyskirjan, jossa hän näki ennalta Harmagedonin sodan. Lopettiko hän saadessaan tietää, ettei Harmagedon tulisi hänen elinaikanaan? Vaipuiko hän välinpitämättömyyteen? Ei, Johannes pysyi uskollisena kuolemaansa saakka. Hän tiesi, että vaikka ’määräaika oli lähellä’, hänen näkynsä täyttyisivät vasta myöhemmin (Ilmestys 1:3; Daniel 12:4).

Nykyisiä esimerkkejä vihkiytymisestä

7. Miten eräs veli oli erinomainen esimerkki kristillisestä vihkiytymisestä?

⁷ Meidän aikoinamme on elänyt tuhansia uskollisia kristittyjä, jotka ovat pitäneet innokkaasti kiinni vihkiytymisestään huolimatta siitä, että eivät ole eläneet kyllin kauan nähdäkseen Harmagedonin. Yksi heistä oli englantilainen Ernest E. Beavor. Hänestä tuli Jehovan todistaja vuonna 1939 toisen maailmansodan kynnyksellä, ja hän luopui menestyvästä lehtikuvausalan yrityksestään voidakseen ryhtyä kokoaikaiseen sananpalvelukseen. Koska hän piti kiinni kristillisestä puolueettomuudestaan, hän joutui kahdeksi vuodeksi vankilaan. Hänen perheensä seisoi hänen rinnallaan, ja vuonna 1950 hänen kolme lastaan menivät lähetystyöhön valmentavaan Vartiotornin raamattukouluun Gileadiin, joka toimi silloin New Yorkin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Veli Beavor oli niin innokas saarnaamaan, että hänen ystävänsä sanoivat häntä Harmagedon-Ernieksi. Hän eli uskollisesti vihkiytymisensä mukaisesti, ja aina kuolinvuoteensa 1986 saakka hän julisti Jumalan sodan Harmagedonin läheisyyttä. Hän ei pitänyt vihkiytymistään vain määräaikaisena sopimuksena Jumalan kanssa! * (1. Korinttilaisille 15:58.)

8, 9. a) Millaisen esimerkin monet nuoret miehet antoivat Espanjassa Francon hallituskaudella? b) Mitä on sopivaa kysyä?

⁸ Toinen esimerkki heikentymättömästä innosta tulee Espanjasta. Francon hallitessa (1939–75) sadat vihkiytyneet todistajanuoret omaksuivat kristillisen puolueettomuuden. Monet heistä joutuivat viettämään sotilasvankiloissa kymmenen vuotta tai pitempään.  Eräälle todistajalle, Jesús Martínille, kertyi vankeustuomioita yhteensä peräti 22 vuotta! Hänet piestiin pahoin hänen ollessaan sotilasvankilassa Pohjois-Afrikassa. Tämän kaiken kestäminen ei suinkaan ollut helppoa, mutta hän kieltäytyi tinkimästä periaatteestaan.

⁹ Suurimman osan ajasta näillä nuorilla miehillä ei ollut mitään käsitystä siitä, milloin heidät vapautettaisiin tai vapautettaisiinko heitä lainkaan, sillä heille langetettiin moninkertaisia, perättäisiä tuomioita. Silti he säilyttivät nuhteettomuutensa ja intonsa sananpalvelukseen vankeudessakin. Kun tilanne alkoi lopulta helpottua vuonna 1973, monet näistä todistajista, jotka olivat silloin vähän yli 30-vuotiaita, vapautettiin vankilasta, ja he astuivat heti kokoaikaiseen sananpalvelukseen: joistakuista tuli erikoistienraivaajia ja matkavalvojia. Vankilassa he elivät vihkiytymisensä mukaisesti, ja useimmat ovat edelleen tehneet niin vapautumisensa jälkeen. * Miten on meidän laitamme nykyään? Olemmeko heidän tavallaan uskollisia vihkiytymisellemme? (Heprealaisille 10:32–34; 13:3.)

Oikea näkemys vihkiytymisestämme

10. a) Miten meidän pitäisi suhtautua vihkiytymiseemme? b) Miten Jehova suhtautuu hänelle suorittamaamme palvelukseen?

¹⁰ Miten suhtaudumme siihen, että olemme vihkiytyneet Jumalalle tekemään hänen tahtonsa? Onko se elämämme tärkein asia? Olemmepa nuoria tai vanhoja, naimisissa tai naimattomia, terveitä tai sairaita, meidän pitäisi pyrkiä elämään vihkiytymisemme mukaisesti, siten kuin omissa olosuhteissamme voimme. Joku pystyy ehkä toimimaan kokoaikaisessa sananpalveluksessa tienraivaajana, vapaaehtoisena työntekijänä jossakin Vartiotorni-seuran haaratoimistossa, lähetystyöntekijänä tai matkapalveluksessa. Joillakuilla lasten vanhemmilla voi toisaalta olla kädet täynnä työtä, kun he huolehtivat perheensä fyysisistä ja hengellisistä tarpeista. Onko niillä verraten harvoilla tunneilla kuukaudessa, jotka he käyttävät sananpalvelukseen, Jehovan silmissä vähemmän arvoa kuin kokoaikaisen palvelijan käyttämillä monilla tunneilla? Ei. Jumala ei koskaan odota meiltä sellaista, mitä meillä ei ole. Apostoli Paavali esitti seuraavan periaatteen: ”Jos alttius on ensin, se on erityisen otollista sen mukaan mitä jollakulla on, ei sen mukaan mitä jollakulla ei ole.” (2. Korinttilaisille 8:12.)

11. Mistä pelastuksemme riippuu?

¹¹ Joka tapauksessa pelastuksemme riippuu siitä ansaitsemattomasta hyvyydestä, jota Jehova osoittaa Kristuksen Jeesuksen, meidän Herramme, kautta, ei mistään teoistamme. Paavali selitti selvästi: ”Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kunniaa vailla, ja se, että heidät hänen ansaitsemattomasta hyvyydestään julistetaan vanhurskaiksi Kristuksen Jeesuksen maksamien lunnaiden perusteella tapahtuvan vapautuksen välityksellä, on ilmainen  lahja.” Tekomme kuitenkin todistavat aktiivisesta uskostamme Jumalan lupauksiin. (Roomalaisille 3:23, 24; Jaakobin kirje 2:17, 18, 24.)

12. Miksi meidän ei pitäisi tehdä vertailuja?

¹² Meidän ei tarvitse vertailla toistemme kanssa sitä, miten paljon kukin käyttää aikaa Jumalan palvelemiseen tai levittää raamatullista kirjallisuutta tai miten monia raamatuntutkisteluja kukin johtaa (Galatalaisille 6:3, 4). Riippumatta siitä, mitä saamme aikaan kristillisessä sananpalveluksessa, meidän kaikkien täytyy muistaa Jeesuksen nöyrryttävät sanat: ”Samoin tekin, kun olette tehneet kaiken, mitä teille on määrätty, sanokaa: ’Me olemme kelvottomia orjia. Se, mitä olemme tehneet, meidän olisi pitänytkin tehdä.’” (Luukas 17:10.) Miten usein voimme sanoa rehellisesti tehneemme ’kaiken, mitä meille on määrätty’? Kysymys siis kuuluu, minkä laatuista Jumalalle suorittamamme palveluksen pitäisi olla? (2. Korinttilaisille 10:17, 18.)

Tee jokaisesta päivästä merkityksellinen

13. Millainen asenne meillä tulee olla, kun elämme vihkiytymisemme mukaisesti?

¹³ Annettuaan neuvoja vaimoille, aviomiehille, lapsille, vanhemmille ja orjille Paavali kirjoittaa: ”Mitä teettekin, työskennelkää siinä kokosieluisesti niin kuin Jehovalle eikä ihmisille, sillä te tiedätte, että tulette Jehovalta saamaan asianmukaisen palkan, perinnön. Palvelkaa Herran, Kristuksen, orjina.” (Kolossalaisille 3:23, 24.) Me emme palvele sitä varten, että aikaansaannoksemme Jehovan palveluksessa tekisivät vaikutuksen ihmisiin. Yritämme palvella Jumalaa noudattamalla Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä. Koko hänen suhteellisen lyhyttä sananpalvelustaan leimasi kiireellisyyden tunne. (1. Pietarin kirje 2:21.)

14. Minkä varoituksen Pietari esitti viimeisistä päivistä?

¹⁴ Apostoli Pietaristakin heijastui kiireellisyyden tunne. Hän varoitti toisessa kirjeessään, että viimeisinä päivinä ilmaantuisi  pilkkaajia – luopioita ja epäilijöitä – jotka omien toiveittensa mukaisesti herättäisivät kysymyksiä Kristuksen läsnäolosta. Pietari kuitenkin sanoi: ”Jehova ei ole hidas lupauksensa suhteen, niin kuin jotkut pitävät sitä hitautena, vaan hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska hän ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan haluaa kaikkien pääsevän katumukseen. Mutta Jehovan päivä tulee niin kuin varas.” Jehovan päivä tulee tosiaan varmasti. Siksi meidän pitäisi kiinnittää päivittäin huomiota siihen, miten varma ja luja uskomme Jumalan lupaukseen oikein on. (2. Pietarin kirje 3:3, 4, 9, 10.)

15. Miten meidän pitäisi katsella jokaista elämämme päivää?

¹⁵ Elääksemme tunnontarkasti vihkiytymisemme mukaan meidän pitäisi käyttää jokainen päivä Jehovan ylistykseksi. Voimmeko iltaisin, muistellessamme kulunutta päivää, todeta edistäneemme jollakin tavoin Jumalan nimen pyhittämistä ja Valtakunnan hyvän uutisen julistamista? Kenties teimme sen käyttäytymällä moitteettomasti, keskustelemalla rakentavasti tai osoittamalla rakkaudellista kiinnostusta perheenjäseniä ja ystäviä kohtaan. Kerroimmeko kristillisestä toivostamme tilaisuuden tullen toisille? Autoimmeko jotakuta ajattelemaan vakavasti Jumalan lupauksia? Kartuttakaamme ikään kuin tervettä, hengellistä pankkitiliä tekemällä hengellisessä mielessä jotain myönteistä joka päivä. (Matteus 6:20; 1. Pietarin kirje 2:12; 3:15; Jaakobin kirje 3:13.)

Pidä näkemyksesi kirkkaana

16. Millä tavoin Saatana yrittää horjuttaa päätöstämme elää Jumalalle vihkiytyneinä?

¹⁶ Ajat ovat käymässä kristityille yhä vaikeammiksi. Saatana asiamiehineen yrittää hämärtää  sen eron, joka vallitsee hyvän ja pahan, puhtaan ja epäpuhtaan, moraalisen ja moraalittoman, eettisen ja epäeettisen välillä (Roomalaisille 1:24–28; 16:17–19). Hän on tehnyt sydämen ja mielen saastuttamisen erittäin helpoksi television kaukosäätimen ja tietokoneen näppäimistön avulla. Hengellinen näkemyksemme voi sumentua, niin ettemme pysty näkemään tarkasti emmekä havaitse hänen vehkeilyjään. Jos tingimme hengellisistä arvoistamme, päätöksemme elää vihkiytymisemme mukaisesti voi heikentyä ja otteemme ”aurasta” hervota. (Luukas 9:62; Filippiläisille 4:8.)

17. Miten Paavalin neuvot voivat auttaa meitä säilyttämään suhteemme Jumalaan?

¹⁷ Sanat, jotka Paavali esitti Tessalonikan seurakunnalle, ovat siksi erittäin ajankohtaiset: ”Tätä Jumala tahtoo, teidän pyhitystänne, että kartatte haureutta; että kukin teistä tietää, miten saada hallintaan oma astiansa pyhityksessä ja kunniassa, ei ahneessa sukupuolisessa himossa, jollainen myös niillä kansakunnilla on, jotka eivät tunne Jumalaa.” (1. Tessalonikalaisille 4:3–5.) Moraalittomuus on johtanut siihen, että kristillisestä seurakunnasta on erotettu joitakuita, sellaisia, jotka ovat suhtautuneet leväperäisesti vihkiytymiseensä Jumalalle. He ovat antaneet suhteensa Jumalaan heikentyä, niin että hän ei ole ollut enää tärkeä heidän elämässään. Paavali kuitenkin sanoi: ”Ei Jumala kutsunut meitä sallien epäpuhtautta, vaan pyhityksen yhteydessä. Niinpä siis se, joka osoittaa piittaamattomuutta, ei ole piittaamaton ihmistä kohtaan, vaan Jumalaa kohtaan, joka panee pyhän henkensä teihin.” (1. Tessalonikalaisille 4:7, 8.)

Mikä on päätöksesi?

18. Mitä meidän pitäisi päättää tehdä?

¹⁸ Jos ymmärrämme Jehova Jumalalle vihkiytymisemme vakavuuden, niin mitä meidän pitäisi päättää? Meidän pitäisi päättää lujasti säilyttää hyvä omatunto sekä käytöstämme että sananpalvelustamme koskevissa asioissa. Pietari kehotti: ”Säilyttäkää hyvä omatunto, niin että erityisesti siinä, missä teitä vastaan puhutaan, ne, jotka puhuvat väheksyvästi teidän hyvästä käytöksestänne Kristuksen yhteydessä, joutuisivat häpeään.” (1. Pietarin kirje 3:16.) Kristillinen käytöksemme voi ehkä aiheuttaa meille kärsimystä ja huonoa kohtelua, mutta samoin kävi Kristukselle siksi, että hän uskoi ja oli uskollinen Jumalalle. Pietari sanoi: ”Koska siis Kristus kärsi lihassa, aseistautukaa tekin samalla mielenlaadulla, sillä se, joka on kärsinyt lihassa, on luopunut synneistä.” (1. Pietarin kirje 4:1.)

19. Mitä haluamme sanottavan meistä?

¹⁹ Se että olemme päättäneet lujasti elää vihkiytymisemme mukaisesti, suojelee meitä lankeamasta Saatanan maailman houkutuksiin, maailman, joka on sairas hengellisesti, moraalisesti ja fyysisesti. Mutta lisäksi saamme vielä varmuuden siitä, että meillä on Jumalan hyväksymys, mikä on paljon parempaa kuin mikään, mitä Saatana ja hänen asiamiehensä voivat tarjota. Älköön siis koskaan sanottako, että olemme jättäneet sen rakkauden, joka meillä oli, kun ensi kerran saimme tietää totuudesta. Sanottakoon meistä sen sijaan samoin kuin ensimmäisen vuosisadan Tyatiran seurakuntaan kuuluvista: ”Minä tiedän sinun tekosi ja sinun rakkautesi ja uskosi ja palveluksesi ja kestävyytesi ja sen, että sinun viimeaikaiset tekosi ovat useammat kuin entiset.” (Ilmestys 2:4, 18, 19.) Älkäämme tosiaankaan olko haaleita vihkiytymisemme suhteen, vaan olkaamme ”hengestä palavia”, innokkaita loppuun saakka – loppuun joka on aivan lähellä (Roomalaisille 12:11; Ilmestys 3:15, 16).

[Alaviitteet]

Muistatko?

• Mitä vihkiytymiseen sisältyy?

• Mitkä muinaiset ja nykypäivän esimerkit Jumalan vihkiytyneistä palvelijoista ovat meille jäljittelemisen arvoisia?

• Miten meidän pitäisi suhtautua Jumalalle suorittamaamme palvelukseen?

• Mitä meidän pitäisi päättää Jumalalle vihkiytymisemme suhteen?

[Tutkistelukysymykset]

[Kuva s. 15]

Jeremia pysyi uskollisena huolimatta julmasta kohtelusta

[Kuva s. 16]

Ernest Beavor antoi lapsilleen esimerkin innokkaana kristittynä

[Kuva s. 17]

Sadat nuoret todistajat säilyttivät nuhteettomuutensa Espanjan vankiloissa

[Kuvat s. 18]

Tehkäämme joka päivä jotain myönteistä hengellisessä mielessä