Lannistuneisuuden tunteen voi voittaa!

ERÄS viisas mies kirjoitti aikoinaan: ”Oletko osoittautunut lannistuneeksi ahdingon päivänä? Voimasi tulee olemaan vähäinen.” (Sananlaskut 24:10.) Jos olet joskus tuntenut itsesi lannistuneeksi ja masentuneeksi, voit todennäköisesti yhtyä tuohon ajatukseen.

Kuka tahansa voi masentua. Lievä alakuloisuuden puuska saattaa kestää päivän tai pari ja sitten hellittää. Mutta kun olemme loukkaantuneet jostakin tai kannamme kaunaa, ongelma voi vaivata paljon pitempään. Jotkut kristityt, jotka ovat olleet uskollisia vuosikaudet, ovat masentuneet niin pahasti, että he ovat jopa lakanneet käymästä seurakunnan kokouksissa ja osallistumasta kenttäpalvelukseen.

Jos tunnet masennusta, rohkaise mielesi! Entisaikojen uskolliset palvelijat voittivat masennuksen, ja Jumalan avulla se on mahdollista sinullekin.

Kun toiset loukkaavat tunteitasi

Et voi odottaa olevasi suojassa jokaiselta varomattomalta sanalta tai ajattelemattomalta teolta. Voit kuitenkin kieltäytyä antamasta toisten puutteiden häiritä Jehovan palvelustasi. Jos joku on loukannut tunteitasi, saatat havaita hyödylliseksi miettiä, miten Hanna, Samuelin äiti, käsitteli erään masentavan tilanteen.

Hanna halusi epätoivoisesti lapsia, mutta hän oli hedelmätön. Hänen aviomiehensä toinen vaimo, Peninna, oli jo synnyttänyt poikia ja tyttäriä. Sen sijaan että Peninna olisi suhtautunut myötätuntoisesti Hannan ahdinkoon, hän piti tätä kilpailijana. Peninnan asenteen vuoksi Hanna ”itki eikä syönyt”. (1. Samuelin kirja 1:2, 4–7.)

Eräänä päivänä Hanna meni tabernaakkeliin rukoilemaan. Eeli, Israelin ylimmäinen pappi, huomasi hänen huuliensa liikkuvan. Eeli ei tajunnut Hannan rukoilevan vaan ajatteli, että tämän täytyi olla juovuksissa. ”Kuinka kauan esiinnyt juopuneena?” Eeli kysyi. ”Haihduta viinihumalasi.” (1. Samuelin kirja 1:12–14.) Voitko kuvitella, miltä Hannasta on täytynyt tuntua? Hän oli tullut tabernaakkeliin etsimään rohkaisua. Hän ei varmastikaan odottanut, että yksi Israelin vaikutusvaltaisimmista miehistä esittäisi häntä vastaan väärän syytöksen!

Tuossa tilanteessa Hannan olisi ollut helppo masentua syvästi. Hän olisi voinut syöksyä ulos tabernaakkelista ja vannoa, ettei hän palaisi sinne niin kauan kuin Eeli palveli siellä ylimmäisenä pappina. Kaikesta kuitenkin näkyi, että Hanna piti suhdettaan Jehovaan kallisarvoisena. Hän tiesi, että sellainen menettely ei miellyttäisi Jehovaa. Tabernaakkeli oli puhtaan palvonnan keskus. Jehova oli pannut siihen nimensä. Ja vaikka Eeli oli epätäydellinen, hän oli Jehovan valitsema edustaja.

Hannan uskollisuutta heijastava suhtautuminen Eelin syytökseen on meille erinomainen esimerkki nykyään. Hanna ei antanut syyttää itseään väärin, mutta hän käyttäytyi hyvin kunnioittavasti. ”Ei, herrani!” hän vastasi. ”Olen hengessäni ahdistunut nainen, enkä ole juonut viiniä enkä väkijuomaa, vaan vuodatan sieluni Jehovan eteen. Älä tee orjattarestasi kelvottoman naisen kaltaista, sillä olen puhunut huoleni ja mielipahani runsaudesta tähän asti.” (1. Samuelin kirja 1:15, 16.)

Tekikö Hanna asian omalta puoleltaan selväksi? Ilman muuta. Hän puhui kuitenkin Eelille tahdikkaasti eikä juljennut arvostella häntä hänen väärän syytöksensä vuoksi. Eeli puolestaan vastasi hänelle ystävällisesti ja sanoi:  ”Mene rauhassa, ja myöntyköön Israelin Jumala anomukseesi, jonka olet hänelle esittänyt.” Kun asia oli näin selvitetty, Hanna ”meni pois ja söi – – eivätkä hänen kasvonsa enää näyttäneet huolestuneilta”. (1. Samuelin kirja 1:17, 18.)

Mitä opimme tästä kertomuksesta? Hanna toimi ripeästi saadakseen väärinkäsityksen oikaistua, mutta hän osoitti samalla syvää kunnioitusta. Tämän ansiosta hän säilytti hyvän suhteen Jehovaan ja Eeliin. Miten usein hyvä viestintä ja hiven tahdikkuutta voivatkaan estää pieniä ongelmia paisumasta suuriksi!

On myönnettävä, että erimielisyyksien selvittäminen toisten kanssa vaatii puolin ja toisin nöyryyttä ja joustavuutta. Jos uskonveljesi ei ilmaise vastakaikua yrityksillesi selvittää erimielisyys, sinun täytyy ehkä jättää asia Jehovan käsiin luottaen siihen, että hän hoitaa sen omana aikanaan ja omalla tavallaan.

Oletko menettänyt palvelustehtävän?

Jotkut ovat masentuneet, koska he ovat joutuneet luopumaan jostakin arvostamastaan tehtävästä Jumalan palveluksessa. He saivat iloa veljiensä palvelemisesta, ja kun he menettivät tuon tehtävän, heistä tuntui, että he eivät enää olleet hyödyksi Jehovalle tai hänen järjestölleen. Jos sinusta tuntuu tältä, voit saada lisää ymmärrystä, kun tarkastelet, mitä tapahtui raamatunkirjoittaja Markukselle, jota sanottiin myös Johannes Markukseksi (Apostolien teot 12:12).

Markus oli Paavalin ja Barnabaan kanssa näiden ensimmäisellä lähetysmatkalla, mutta kesken matkaa Markus jätti heidät ja palasi Jerusalemiin (Apostolien teot 13:13). Myöhemmin Barnabas halusi ottaa Markuksen mukaan heidän toiselle matkalleen. Raamatussa kuitenkin sanotaan: ”Paavali ei katsonut oikeaksi ottaa tätä mukaan, koskapa hän oli poistunut heidän luotaan Pamfyliasta eikä ollut lähtenyt heidän kanssaan työhön.” Barnabas oli toista mieltä. Kertomus jatkuu: ”Tällöin sattui kiivas suuttumuksen purkaus, niin että he [Paavali ja Barnabas] erosivat toisistaan, ja Barnabas otti mukaansa Markuksen ja purjehti Kyprokseen. Paavali valitsi Silaksen ja lähti.” (Apostolien teot 15:36–40.)

Markuksesta on varmaan ollut hämmentävää havaita, että kunnioitettu apostoli Paavali ei halunnut työskennellä hänen kanssaan ja että hänen pätevyyttään koskeva kiista oli aiheuttanut särön Paavalin ja Barnabaan suhteeseen. Mutta ei tässä vielä kaikki.

Paavali ja Silas tarvitsivat yhä matkakumppania. Saapuessaan Lystraan he löysivät Markuksen tilalle Timoteus-nimisen nuoren miehen. Kun Timoteus valittiin, hän oli ollut kastettuna ehkä vain pari kolme vuotta. Toisaalta Markus oli ollut kristillisen seurakunnan yhteydessä aivan sen alusta lähtien, itseään Paavaliakin kauemmin. Silti Timoteus sai tämän erikoistehtävän. (Apostolien teot 16:1–3.)

Miten Markus suhtautui saadessaan tietää, että hänen tilalleen oli otettu nuorempi, kokemattomampi mies? Raamatussa ei kerrota sitä. Siinä kuitenkin ilmaistaan, että Markus pysyi aktiivisena Jehovan palveluksessa. Hän käytti hyväkseen niitä mahdollisuuksia, jotka hänellä oli. Vaikka hän ei voinut palvella Paavalin ja Silaksen kanssa, hän saattoi matkustaa Barnabaan kanssa Kyprokseen, joka oli Barnabaan kotiseutua. Markus palveli myös Pietarin kanssa Babylonissa. Lopulta hänellä oli tilaisuus työskennellä Paavalin – ja Timoteuksen – kanssa Roomassa. (Kolossalaisille 1:1; 4:10; 1. Pietarin kirje 5:13.) Myöhemmin Markus jopa henkeytettiin kirjoittamaan yksi neljästä evankeliumista!

Kaikessa tässä on meille tärkeä opetus. Yhden tehtävän menetys ei vaivannut Markuksen mieltä niin suuresti, että hän olisi väheksynyt niitä tehtäviä, jotka hänen oli vielä mahdollista saada. Markus ahersi Jehovan palveluksessa, ja Jehova siunasi häntä.

Jos siis olet menettänyt jonkin edun, älä masennu. Jos säilytät myönteisen asenteen ja pysyt toimeliaana, ulottuvillesi voi tulla muita etuja. Herran työssä on  runsaasti tehtävää (1. Korinttilaisille 15:58).

Uskollinen palvelija lannistuu

Ankara taistelu uskon puolesta ei ole helppoa. Toisinaan voit lannistua. Saatat jopa tuntea syyllisyyttä masennuksesi vuoksi, koska ajattelet, ettei uskollisen Jumalan palvelijan pitäisi koskaan tuntea sillä tavoin. Mietihän, mitä tapahtui Elialle, yhdelle Israelin huomattavista profeetoista.

Israelin kuningatar Isebel oli kiihkeä Baalin palvonnan edistäjä. Saatuaan tietää, että Elia oli surmannut Baalin profeetat, Isebel vannoi surmauttavansa hänet. Elia oli kohdannut Isebeliä suurempiakin vihollisia, mutta yhtäkkiä hän lannistui siinä määrin, että halusi kuolla. (1. Kuninkaiden kirja 19:1–4.) Miten tämä oli mahdollista? Hän oli unohtanut jotain.

Elia oli unohtanut tukeutua Jehovaan voimansa Lähteenä. Kuka oli antanut Elialle voiman herättää kuolleita ja kohdata Baalin profeetat? Jehova. Varmasti Jehova pystyi antamaan hänelle voimaa kohdata kuningatar Isebelin vihastus. (1. Kuninkaiden kirja 17:17–24; 18:21–40; 2. Korinttilaisille 4:7.)

Kenen tahansa luottamus Jehovaan voi hetkellisesti horjua. Toisinaan saatat Elian tavoin pohtia jotain ongelmaa inhimilliseltä kannalta sen sijaan, että käyttäisit sen selvittämiseen ”ylhäältä tulevaa viisautta” (Jaakobin kirje 3:17). Jehova ei kuitenkaan hylännyt Eliaa tämän tilapäisen horjahduksen vuoksi.

Elia oli paennut Beersebaan ja sitten erämaahan, josta hän ei uskonut kenenkään voivan löytää häntä. Mutta Jehova löysi hänet. Hän lähetti enkelin lohduttamaan Eliaa. Enkeli huolehti siitä, että Elia sai vastaleivottua leipää syötäväksi ja virkistävää vettä juotavaksi. Kun Elia oli levännyt, enkeli käski häntä kulkemaan noin 300 kilometrin matkan Horebinvuorelle, missä Jehova oli vahvistava häntä edelleen. (1. Kuninkaiden kirja 19:5–8.)

Horebinvuorella Elia näki uskoa vahvistavan näytteen Jehovan voimasta. Sitten Jehova vakuutti hänelle rauhallisella, matalalla äänellä, että hän ei ollut yksin. Jehova oli Elian kanssa, ja myös hänen veljistään 7000 oli hänen kanssaan, vaikka hän ei tiennyt sitä. Lopuksi Jehova antoi hänelle työtä tehtäväksi. Hän ei ollut poistanut Eliaa profeetan tehtävästä! (1. Kuninkaiden kirja 19:11–18.)

Apua on saatavissa

Jos sinulla on toisinaan lieviä masennuskausia, huomaat ehkä olosi paranevan, kun saat vähän ylimääräistä lepoa tai nautit ravitsevan aterian. Nathan H. Knorr, joka toimi Jehovan todistajien hallintoelimen jäsenenä, kunnes hän kuoli vuonna 1977, huomautti kerran, että suuret ongelmat näyttävät usein paljon pienemmiltä hyvin nukutun yön jälkeen. Mutta kun ongelma on pitempiaikainen, tämä parannuskeino ei ehkä riitä. Tarvitset apua taisteluusi masennusta vastaan.

Jehova lähetti enkelin vahvistamaan Eliaa. Nykyään Jumala antaa rohkaisua vanhinten ja muiden kypsien kristittyjen välityksellä. Vanhimmat voivat ”osoittautua kuin kätköpaikaksi tuulelta” (Jesaja 32:1, 2). Mutta saadaksesi heiltä rohkaisua sinun täytyy ehkä ottaa aloite. Masennuksestaan huolimatta Elia kulki Horebinvuorelle saamaan ohjeita Jehovalta. Me saamme vahvistavaa ohjausta kristillisen seurakunnan välityksellä.

Kun otamme avun vastaan ja kohtaamme rohkeasti koetuksia, esimerkiksi tunteitamme haavoittavat loukkaukset tai etujen menetyksen, olemme Jehovan puolella eräässä tärkeässä kiistakysymyksessä. Missä kiistakysymyksessä? Saatana väitti, että ihmiset palvelevat Jehovaa vain itsekkyydestä. Saatana ei kiistä sitä, että palvelemme Jumalaa, kun elämässämme kaikki sujuu hyvin, mutta hän väittää, että lakkaamme palvelemasta Jumalaa, kun kohtaamme ongelmia. (Job, luvut 1 ja 2.) Kun jatkamme järkähtämättä Jehovan palvelusta lannistuneisuuden ja masennuksen tunteista huolimatta, voimme olla mukana vastaamassa Saatanan panettelevaan syytökseen (Sananlaskut 27:11).

Hannalla, Markuksella ja Elialla oli kaikilla  ongelmia, jotka riistivät heiltä vähäksi aikaa heidän ilonsa. He kuitenkin selviytyivät ongelmistaan ja viettivät antoisaa elämää. Jehovan avulla sinäkin voit voittaa lannistuneisuuden ja masennuksen tunteet.