Arvollisten etsintää Keniassa

KENIAN luonto on rikas ja kukoistava. Tätä maata kaunistavat rehevät metsät, laajat alavat tasangot, polttavan kuumat aavikot ja lumihuippuiset vuoret. Sen alueella elää yli miljoona gnuuta sekä uhanalainen sarvikuono. Myös suuria kirahvilaumoja voi nähdä vaeltamassa heinäarojen poikki.

Samoin siivekkäitä on runsaasti voimakkaista, liitelevistä kotkista lukemattomiin värikkäisiin laululintuihin, jotka täyttävät ilman iloisilla sävelmillään. Eikä mainitsematta sovi jättää liioin norsuja ja leijonia. Kenian näkymät ja äänet ovat unohtumattomia.

Kautta tämän kauniin maan kuuluu eräs toisenkinlainen ääni: niiden tuhansien ihmisten ääni, jotka kertovat toivon sanomaa (Jesaja 52:7). He pyrkivät saamaan kosketuksen ihmisiin, jotka kuuluvat yli 40 heimoon ja puhuvat yhtä montaa kieltä. Tässä mielessä Kenia kukoistaa myös hengellisesti.

Useimmat kenialaiset ovat uskonnollismielisiä ja keskustelevat mielellään hengellisistä asioista. Siitä huolimatta on haasteellista löytää ihmisiä, joille puhua, sillä niin Keniassa kuin monissa muissakin maissa eletään muutosten aikaa.

Vaikea taloudellinen tilanne on pakottanut monet muuttamaan elämäntapaansa. Naiset, jotka ovat perinteisesti työskennelleet kotona, ovatkin nyt työssä toimistoissa tai myymässä tienvarsilla hedelmiä, vihanneksia, kalaa ja punottuja koreja. Miehet työskentelevät pitkiä, väsyttäviä päiviä kyetäkseen elättämään perheensä. Jopa lapset syli täynnä nyytteihin pakattuja paahdettuja maapähkinöitä ja keitettyjä kananmunia kiertelevät kaduilla myymässä tuotteitaan. Niinpä harva on kotona päiväsaikaan, minkä vuoksi myös Valtakunnan hyvän uutisen julistajien on täytynyt muuttaa menettelytapojaan.

Jehovan todistajien seurakuntia neuvottiin keskittymään enemmän ihmisiin, jotka ovat hoitamassa päivittäisiä askareitaan kodin ulkopuolella, sekä ystäviin, sukulaisiin, liikealan ihmisiin ja työtovereihin. Veljet noudattivat kehotusta ja puhuivat ihmisille, missä ikinä heitä oli. (Matteus 10:11.) Onko tämä avartumisyritys tuottanut tulosta? Kyllä on! Seuraavassa muutama esimerkki.

Sukulaiset – lähimpiä lähimmäisiämme

Kenian pääkaupungissa Nairobissa on kolmisen  miljoonaa asukasta. Kaupungin itäpuolella asui eräs eläkkeelle jäänyt majuri, joka ei pitänyt Jehovan todistajista lainkaan, vaikka hänen oma poikansa oli todistaja – hänen suureksi mielipahakseen. Kerran tuo eläkeläisupseeri matkusti helmikuussa poikansa luokse 160 kilometrin päähän Nakurun kaupunkiin, joka sijaitsee Itä-Afrikan hautavajoaman alueella. Vierailun aikana poika antoi hänelle lahjan, kirjan Tieto joka johtaa ikuiseen elämään. * Isä otti sen vastaan ja lähti.

Kotona entinen upseeri antoi kirjan vaimolleen, joka alkoi lukea sitä tajuamatta, että se oli Jehovan todistajien julkaisema. Hiljalleen Raamatun totuus alkoi koskettaa hänen sydäntään, ja hän kertoi oppimastaan miehelleen. Uteliaisuuttaan mieskin alkoi lukea tuota kirjaa. Kun he huomasivat, kuka julkaisija oli, he totesivat, ettei heille ollut kerrottu totuutta Jehovan todistajista. He ottivat yhteyttä paikallisiin todistajiin ja alkoivat tutkia näiden kanssa Raamattua. Luettuaan kirjan itsekseen he tulivat siihen tulokseen, että tupakan käyttäminen ja myyminen on epäkristillistä (Matteus 22:39; 2. Korinttilaisille 7:1). Hetkeäkään epäröimättä he hävittivät kaikki savukkeet kaupastaan. Muutamien kuukausien kuluttua he pätevöityivät kastamattomiksi julistajiksi, ja pian sen jälkeen heidät kastettiin piirikonventissa.

Aarre roskien joukossa

Joissakin osissa pääkaupunkialuetta on rönsyileviä kyliä, joissa asuu satojatuhansia ihmisiä. Niissä on rivi toisensa jälkeen taloja, jotka on rakennettu savesta, puusta, metalliromusta tai aaltopellistä. Kun työtä on teollisuuden palveluksessa vähän, ihmiset käyttävät mielikuvitustaan. Jua kali -käsityöläiset (suahilinkieliset sanat merkitsevät ’raivoisaa aurinkoa’) työskentelevät auringon paahteessa ja tekevät sandaaleja vanhoista autonrenkaista tai öljylamppuja pois heitetyistä tölkeistä. Toiset käyvät läpi roskakasoja ja -pönttöjä, mistä he etsivät paperia, peltitölkkejä ja pulloja kierrätykseen.

Voiko roskien joukosta löytyä aarre? Kyllä vain! Eräs veli muistelee: ”Konventtisalimme alueelle käveli voimakkaan, epäsiistin ja karskin näköinen mies mukanaan suuri muovisäkki, joka oli täynnä pois heitettyjä sanoma- ja aikakauslehtiä. Esiteltyään itsensä Williamiksi hän kysyi: ’Onko teillä Vartiotornin tuoreita numeroita?’ Olin hieman huolissani ja mietin, mitä hänellä oikein oli mielessään. Kun näytin hänelle viittä lehteä, hän katsoi niitä yksitellen ja sanoi: ’Otan nämä kaikki.’ Lähdin yllättyneenä käymään uudelleen huoneessani ja palasin takaisin mukanani kirja Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä. * Näytin hänelle kuvaa paratiisista ja selitin, että tutkimme ihmisten kanssa Raamattua ilmaiseksi. Sitten ehdotin: ’William, mitä jos tulisit takaisin huomenna, niin alamme tutkia?’ Hän teki juuri niin!

Eräänä sunnuntaina William tuli ensimmäistä kertaa kokoukseen. Minulla oli tuona päivänä esitelmä. Astuttuaan sisään hän vilkaisi nopeasti yleisöön, näki minut lavalla ja ampaisi ulos salista. Kysyin häneltä myöhemmin, miksi hän teki niin. Hän vastasi ujosti: ’Ihmiset olivat liian siistejä. Minua alkoi jännittää.’

Kun Williamin tutkistelu eteni, Raamatun totuus alkoi muuttaa hänen elämäänsä. Hän peseytyi, leikkasi hiuksensa, pukeutui puhtaisiin ja siisteihin vaatteisiin ja kävi pian säännöllisesti kokouksissa. Kun kirja Tieto joka johtaa ikuiseen elämään julkaistiin, aloimme tutkia  sitä. Sillä välin hän oli pitänyt kaksi puhetta teokraattisessa palveluskoulussa ja hänestä oli tullut kastamaton julistaja. Olin innoissani saadessani hänet hengelliseksi veljekseni, kun hänet kastettiin erikoiskonventissa.”

Missä William oli ensimmäistä kertaa havainnut Vartiotorni-lehden arvon? ”Löysin joitakin numeroita jätepaperin joukosta roskapöntöstä.” Hän tosiaankin löysi aarteen tuolla epätodennäköisellä tavalla!

Todistamista työpaikalla

Käytämmekö aina valppaasti hyväksemme tilaisuudet todistaa vapaamuotoisesti työpaikallamme? James, joka palvelee vanhimpana eräässä Nairobin seurakunnassa, kuuli Raamatun totuudesta ensi kertaa juuri tällä tavalla. Nyt hänestä on vuorostaan tullut taitava tämän menetelmän käytössä. Kerran hän esimerkiksi näki, että muuan työtoveri tuli toimistoon rinnassaan merkki, jossa luki ”Jeesus pelastaa”. Jäljitellen evankelista Filipposta James kysyi tuolta työtoverilta: ”Ymmärrätkö todella, mitä nuo sanat merkitsevät?” (Apostolien teot 8:30.) Kysymyksestä virisi hyvä keskustelu. Mies alkoi tutkia Raamattua ja kävi myöhemmin kasteella. Onko Jamesilla ollut menestystä muidenkin kanssa? Annetaanpa hänen kertoa.

”Tom ja minä olimme työssä samassa yrityksessä. Kuljimme kumpikin usein henkilökunnan bussilla. Eräänä aamuna satuimme istumaan vierekkäin. Luin yhtä meidän kirjaamme ja pitelin sitä sillä tavalla, että hän varmasti näkisi sen kunnolla. Aivan niin kuin olin toivonutkin, kirjani kiinnitti hänen huomionsa, ja lainasin sitä hänelle mielelläni. Kirja teki häneen suuren vaikutuksen, ja hän alkoi tutkia kanssani Raamattua. Nyt hän ja hänen vaimonsa ovat kastettuja Jehovan palvelijoita.”

James jatkaa: ”Työpaikallamme käydään usein kiinnostavia keskusteluja lounastauolla. Juuri tällaisessa tilanteessa tapasin eri kerroilla Ephraimin ja Walterin. Molemmat tiesivät, että olin todistaja. Ephraimia kiinnosti tietää, miksi Jehovan todistajia vastustettiin niin paljon. Walterilla taas oli kysymyksiä todistajien ja muiden uskontojen välisistä eroista. Molemmat olivat tyytyväisiä antamiini raamatullisiin vastauksiin, ja kumpikin hyväksyi tutkistelutarjouksen. Ephraim edistyi nopeasti. Aikanaan sekä hän että hänen vaimonsa vihkivät elämänsä Jehovalle. Nyt Ephraim palvelee vanhimpana, ja hänen vaimonsa on vakituinen tienraivaaja. Walter sen sijaan kohtasi niin voimakasta vastustusta, että hän heitti pois tutkistelukirjansa. Olin kuitenkin hellittämätön, ja niinpä hän jatkoi tutkimista. Nyt hänelläkin on etu palvella vanhimpana.” Kaikkiaan 11 ihmisestä on tullut tosi kristittyjä sen ansiosta, että James on tarttunut tilaisuuksiin todistaa vapaamuotoisesti työpaikallaan.

Hämmästyttävä lopputulos

Eräässä pienessä kylässä Victorianjärven rannalla ystäviä ja sukulaisia kokoontui hautajaisiin. Saattoväen joukossa oli muuan Jehovan todistaja, iäkkäänpuoleinen veli. Hän alkoi keskustella erään Dolly-nimisen opettajan kanssa ja selitti tälle, mikä on kuolleiden tila ja miten Jehova aikoo poistaa kuoleman iäksi. Pantuaan merkille tämän myönteisen suhtautumisen hän vakuutti: ”Kun palaat kotikaupunkiisi, joku lähetystyöntekijöistämme tulee käymään luonasi ja opettaa sinulle, mitä Raamatussa sanotaan.”

Dollyn kotikaupunki on Kenian kolmanneksi suurin kaupunki. Tuolloin  siellä palveli vain neljä todistajien lähetystyöntekijää. Tuo iäkäs veli ei todellisuudessa pyytänyt ketään noista lähetystyöntekijöistä käymään Dollyn luona. Hän vain luotti täysin siihen, että niin tapahtuisi. Ja niin siinä kävi! Lyhyen ajan kuluessa eräs lähetystyöntekijäsisar tapasi Dollyn ja aloitti hänelle tutkistelun. Dolly on nyt kastettu julistaja, hänen nuori tyttärensä on mukana teokraattisessa palveluskoulussa, ja myös hänen kaksi poikaansa ovat käyneet kasteella. Hänellä on jopa ollut ilo olla tienraivaajien palveluskoulussa.

Kasvusta huolehtiminen

Tuhannet uudet ihmiset ovat kuulleet hyvää uutista Keniassa sen ansiosta, että vapaamuotoiseen todistamiseen on kiinnitetty enemmän huomiota. Elintärkeässä saarnaamistyössä toimii nyt yli 15000 julistajaa, ja Kristuksen kuoleman muistojuhlassa oli läsnä viime vuonna yli 41000 ihmistä. Kokousten läsnäolijamäärä on kaikkialla Keniassa usein kaksi kertaa suurempi kuin Valtakunnan julistajien määrä. Tämän johdosta tarvitaan lisää valtakunnansaleja.

Valtakunnansaleja rakennetaan sekä suuriin kaupunkeihin että syrjäseuduille. Yksi rakennuskohde oli eräs syrjäinen kaupunki Samburun alueella noin 320 kilometriä koilliseen Nairobista. Tuolle kaupungille annettiin vuonna 1934 nimeksi Maralal, joka merkitsee samburun kielellä ’välkehtivää’, koska ensimmäinen siellä käyttöön otettu aaltopeltikatto kiilteli auringossa. 62 vuotta myöhemmin Maralaliin rakennettiin jälleen yksi aaltopeltikattoinen rakennus. Sekin ”loistaa” ja ”välkehtii”, koska se on paikallinen tosi palvonnan keskus.

Kaupungin 15 julistajaa tekivät hienon työn rakentaessaan ensimmäisen valtakunnansalin tähän Kenian syrjäiseen kolkkaan. Varoja oli vähän, joten veljien piti käyttää paikallisia materiaaleja. He tekivät seinät vedellä kostutetusta punaisesta savesta, jonka he pakkasivat tiiviisti pystysuorien paalujen väliin. Seinät tasoitettiin ja rapattiin lehmänlannan ja tuhkan seoksella, joka muodostaa vuosia kestävän kovan pinnan.

Saadakseen paalut rakennusta varten veljet hankkivat luvan kaataa puita. Lähimpään metsään oli tosin matkaa kymmenisen kilometriä. Veljien ja sisarten piti kävellä metsään, kaataa ja karsia puut ja kantaa paalut rakennuspaikalle. Kerran matkalla metsästä rakennuspaikalle heidät pysäytti poliisi, joka väitti, ettei heidän lupansa ollut pätevä. Hän sanoi eräälle erikoistienraivaajalle, että tämä oli puiden kaatamisen vuoksi pidätetty. Muuan sisar, jonka niin kaupunkilaiset kuin poliisikin tunsivat hyvin, puuttui asiaan: ”Jos pidätät veljemme, sinun täytyy pidättää meidät kaikki, koska me kaikki olimme kaatamassa näitä puita!” Silloin poliisi päästi heidät kaikki menemään.

Metsässä oli villieläimiä, joten siellä käveleminen ei ollut aivan vaaratonta. Eräänä päivänä muuan sisar kaatoi puun. Kun se rysähti maahan, hän näki, kuinka jokin eläin hypähti ja juoksi tiehensä. Kellanruskeasta pilkahduksesta hän päätteli, että se oli pelkkä impala-antilooppi, mutta myöhemmin hän huomasi käpälänjäljistä, että se olikin ollut leijona! Tällaisista vaaroista huolimatta veljet saivat salin valmiiksi, ja nyt tämä ”välkehtivä” rakennus tuottaa ylistystä Jehovalle.

1. helmikuuta 1963 oli merkittävä päivä Kenian teokraattisessa historiassa. Tuona päivänä sinne avattiin ensimmäinen haaratoimisto, joka käsitti vain yhden noin 7,5 neliömetrin kokoisen huoneen. Toinen virstanpylväs Kenian teokraattisessa historiassa oli 25. lokakuuta 1997, sillä silloin vihittiin käyttöön uusi Betel-kompleksi, jossa oli lattiapinta-alaa suunnilleen 7800 neliömetriä! Toteutunut rakennushanke oli kolmen vuoden antaumuksellisen työnteon hieno lopputulos. Vapaaehtoistyöntekijät 25 maasta olivat muuttaneet mutaisen ja rikkaruohojen peittämän yli kolmen hehtaarin pellon kauniiksi puutarhamaiseksi ympäristöksi uusille haaratoimistotiloille, joissa asuvat Betel-perheen 80 jäsentä.

Meillä on täysi syy iloita siitä, mitä Jehova on tehnyt kansansa hyväksi. Olemme kiitollisia hänelle siitä, että hän on sytyttänyt palvelijoissaan halun avartua ja tehostaa arvollisten etsintää Keniassa, mikä on saanut tämän maan kukoistamaan hengellisesti.

[Alaviite]