Mihin paratiisiin Jeesus lupasi pahantekijän pääsevän?

LUUKKAAN kertomuksesta käy ilmi, että Jeesuksen Kristuksen vierelle teloitettavaksi ripustettu pahantekijä puhui Jeesuksen puolesta ja pyysi myös, että Jeesus muistaisi häntä, kun hän ’pääsisi valtakuntaansa’. Jeesus vastasi: ”Totisesti minä sanon sinulle tänään: sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa.” (Luukas 23:39–43.) Välimerkit, joita näitä sanoja käännettäessä käytetään, riippuvat tietenkin siitä, mitä kääntäjä ymmärtää Jeesuksen tarkoittaneen, sillä alkuperäisessä kreikkalaisessa tekstissä ei ollut välimerkkejä. Nykyisen kaltaiset välimerkit yleistyivät vasta 800-luvun tienoilla. Monissa käännöksissä sanan ”tänään” eteen pannaan kaksoispiste (tai pilkku), jolloin annetaan se kuva, että pahantekijä pääsi paratiisiin tuona samana päivänä. Muualla Raamatussa ei kuitenkaan tueta tätä ajatusta millään tavoin. Jeesus itse oli kuolleena haudassa kolmanteen päivään saakka, minkä jälkeen hänet herätettiin kuolleista ylösnousemuksen ”ensi hedelmänä” (Apostolien teot 10:40; 1. Korinttilaisille 15:20; Kolossalaisille 1:18). Hän nousi taivaaseen 40 päivää myöhemmin (Johannes 20:17; Apostolien teot 1:1–3, 9).

Tämän perusteella Jeesus ei siis käyttänyt sanaa ”tänään” kertoakseen, milloin pahantekijä pääsisi paratiisiin, vaan kiinnittääkseen huomiota ajankohtaan, jolloin tuo lupaus annettiin ja jolloin pahantekijä oli osoittanut jonkin verran uskoa Jeesukseen. Tuona päivänä Jeesuksen oman kansan korkeimmat uskonnolliset johtajat olivat hylänneet ja tuominneet hänet, minkä jälkeen Rooman viranomaiset langettivat hänelle kuolemantuomion. Hänestä oli tullut ylenkatseen ja pilkan kohde. Hänen rinnallaan riippuva pahantekijä oli näin ollen osoittanut merkittävää ominaisuutta ja kiitettävää sydämen asennetta, kun hän ei ollut mennyt joukon mukana vaan puhui sen sijaan Jeesuksen puolesta ja ilmaisi uskovansa hänen tulevaan kuninkuuteensa. Muissakin käännöksissä, esim. Rotherhamin ja Lamsan englanninkielisissä ja Reinhardtin ja W. Michaelisin saksankielisissä käännöksissä sekä 400-luvulta peräisin olevassa Syrus Curetonianuksessa, ymmärretään, että paino on ajankohdalla, jolloin lupaus annettiin, eikä ajankohdalla, jolloin se täyttyisi, ja tuo raamatunkohta käännetään niissä samalla tavalla kuin tässä lainatussa Uuden maailman käännöksessä.

Paratiisi, josta Jeesus puhui, ei selvästikään ole Kristuksen taivaallisen Valtakunnan synonyymi. Aiemmin tuona päivänä Jeesuksen uskollisille opetuslapsille oli avattu mahdollisuus päästä taivaalliseen Valtakuntaan sillä perusteella, että he olivat ’pysyneet hänen kanssaan hänen koettelemuksissaan’, mitä pahantekijä ei ollut milloinkaan tehnyt, sillä hän kuoli paalussa Jeesuksen vierellä pelkästään omien rikostensa vuoksi (Luukas 22:28–30; 23:40, 41). Pahantekijä ei todellakaan ollut ’syntynyt uudelleen’ vedestä ja hengestä, minkä Jeesus osoitti olevan yksi taivasten valtakuntaan pääsemisen edellytys (Johannes 3:3–6). Pahantekijä ei ollut myöskään yksi niistä, ’jotka voittavat’, joiden kirkastettu Kristus Jeesus sanoi tulevan olemaan hänen kanssaan hänen taivaallisella valtaistuimellaan ja joilla on osa ”ensimmäisessä ylösnousemuksessa” (Ilmestys 3:11, 12, 21; 12:10, 11; 14:1–4; 20:4–6).

Joissakin hakuteoksissa esitetään näkemys, jonka mukaan Jeesus tarkoitti Haadeksessa tai Šeolissa olevaa paratiisin paikkaa, joka olisi niissä sijaitseva, Jumalan hyväksymille ihmisille tarkoitettu osasto. Tuon ajan juutalaisten rabbien väitetään opettaneen, että sellainen  paratiisi oli olemassa niitä varten, jotka olivat kuolleet ja odottivat ylösnousemusta. Hastingsin Dictionary of the Bible (1905, III osa, s. 669, 670) toteaa noiden rabbien opetuksista: ”Rabbiininen teologia – sellaisena kuin me olemme sen saaneet – esittää melkoisen kirjon ajatuksia näistä kysymyksistä, ja monesti on vaikea päätellä, miten ne pitäisi ajoittaa. – – Sellaisenaan tuo kirjallisuus näyttäisi osoittavan, että paratiisi oli joidenkuiden mielestä itse maapallolla, toisten mielestä osa Šeolia, ja vielä joidenkuiden mielestä se ei ollut maan päällä eikä maan alla vaan taivaassa – –. Ainakin osaa tästä voidaan kuitenkin epäillä. Näitä erilaisia käsityksiä tosiaan löytyy myöhemmästä juutalaisuudesta. Tarkimmin ja yksityiskohtaisimmin ne esiintyvät keskiaikaisessa kabbalistisessa juutalaisuudessa – –. On kuitenkin epävarmaa, kuinka kauas taaksepäin niiden voidaan katsoa ulottuvan. Ainakaan vanhemmassa juutalaisessa teologiassa – – ei tunnu juuri olevan sijaa ajatukselle välissä olevasta paratiisista. Sen mukaan jumalattomia varten on Gehinnom ja oikeamielisiä varten Gan Eden eli Eedenin puutarha. On kyseenalaista, meneekö se näiden käsitysten ulkopuolelle ja opettaako se, että Šeolissa on paratiisi.”

Vaikka rabbit olisivatkin opettaneet niin, olisi täysin järjetöntä uskoa, että Jeesus olisi levittänyt sellaista käsitystä, sillä hänhän oli tuominnut juutalaisten uskonnollisten johtajien epäraamatulliset uskonnolliset perinteet (Matteus 15:3–9). Todennäköisesti juutalaiselle pahantekijälle, jolle Jeesus puhui, oli todella tuttu vain se maallinen paratiisi, Eedenin paratiisi, jota kuvaillaan Raamatun heprealaisten kirjoitusten ensimmäisessä kirjassa. Tämän perusteella olisi johdonmukaista, että Jeesuksen lupaus viittasi sellaisten paratiisiolosuhteiden ennallistamiseen maan päälle. Hänen väärintekijälle antamansa lupaus vahvisti siis toivoa siitä, että tämänkaltainen epävanhurskas ihminen saisi ylösnousemuksensa jälkeen mahdollisuuden elää tuossa ennallistetussa paratiisissa. (Vrt. Apostolien teot 24:15; Ilmestys 20:12, 13; 21:1–5; Matteus 6:10.)