Kyrillos ja Methodios – raamatunkääntäjät jotka keksivät kirjaimiston

”Kansamme on kastettua, mutta meillä ei ole opettajaa. Emme ymmärrä sen enempää kreikkaa kuin latinaakaan. – – Emme tunne kirjainmerkkejä emmekä ymmärrä niiden merkitystä. Lähettäkää meille siksi opettajia, jotka voivat perehdyttää meidät Raamatun sanoihin ja niiden merkitykseen.” (Määrin ruhtinas Rostislav vuonna 862)

NYKYÄÄN niillä yli 435 miljoonalla ihmisellä, jotka puhuvat slaavilaisia kieliä, on käytössään raamatunkäännös äidinkielellään. * Heistä 360 miljoonaa käyttää kyrillistä kirjaimistoa. Noin 1200 vuotta sitten heidän esi-isiensä puhumat murteet eivät kuitenkaan olleet kirjoitettuja kieliä eikä niillä ollut kirjaimistoa. Tämän tilanteen auttoivat korjaamaan veljekset nimeltä Kyrillos ja Methodios. Ne jotka rakastavat Jumalan sanaa, todennäköisesti pitävät näiden veljesten rohkeaa ja uraauurtavaa työtä kiehtovana lukuna Raamatun säilyttämisen ja levittämisen historiassa. Keitä nämä miehet olivat, ja millaisia vastoinkäymisiä he kohtasivat?

”Filosofi” ja käskynhaltija

Kyrillos (827–869, alun perin nimeltään Konstantinos) ja Methodios (825–885) syntyivät ylhäisöperheeseen Thessalonikessa Kreikassa. Thessalonike oli tuolloin kaksikielinen kaupunki, jossa puhuttiin kreikkaa ja erästä slaavilaista murretta. Koska slaaveja oli paljon ja kaupungin asukkaat olivat läheisesti tekemisissä lähistöllä sijaitsevien slaavilaisten yhdyskuntien kanssa, Kyrillos ja Methodios ovat voineet oppia eteläslaavien kielen erittäin hyvin. Eräs Methodioksen elämäkerran kirjoittaja jopa mainitsee, että heidän äitinsä oli slaavilaista syntyperää.

Isänsä kuoleman jälkeen Kyrillos muutti Konstantinopoliin, Bysantin keisarikunnan pääkaupunkiin. Siellä hän opiskeli keisarillisessa yliopistossa ja vietti aikaa huomattavien opettajien seurassa. Hänestä tuli idän merkittävimmän kirkon Hagia Sofian arkistonhoitaja ja myöhemmin filosofian opettaja. Akateemisten saavutustensa vuoksi Kyrillos saikin lisänimen Filosofi.

Tällä välin Methodios eteni samalla uralla kuin isänsä, nimittäin valtionhallinnossa. Hän pääsi käskynhaltijan virkaan eräälle Bysantin rajaseudulle, missä asui paljon slaaveja. Kaikesta huolimatta hän vetäytyi luostariin Bithyniaan Vähään-Aasiaan. Kyrillos liittyi hänen seuraansa vuonna 855.

Vuonna 860 Konstantinopolin patriarkka  määräsi nämä kaksi veljestä lähetystyöhön. Heidät lähetettiin Mustanmeren koillispuolella asuvien kasaarien pariin, jotka empivät vielä islamilaisuuden, juutalaisuuden ja kristillisyyden välillä. Matkalla sinne Kyrillos jäi joksikin aikaa Krimin niemimaalle. Jotkut tutkijat uskovat, että hän oppi siellä heprean kielen ja samarialaisten kirjoitustavan ja että hän käänsi sitten erään heprean kielioppikirjan kasaarien kielelle.

Kutsu Määristä

Vuonna 862 Määrin (nykyisin Itä-Tšekin, Länsi-Slovakian ja Länsi-Unkarin aluetta) ruhtinas Rostislav lähetti Bysantin keisarille Mikael III:lle johdannossa lainatun pyynnön saada Määriin Raamatun opettajia. Slaavinkieliset määriläiset olivat jo tutustuneet kirkon opetuksiin niiden lähetystyöntekijöiden välityksellä, joita oli tullut itäfrankkien valtakunnasta (käsitti nykyisen Saksan ja Itävallan). Rostislav oli kuitenkin huolissaan germaaniheimojen poliittisesta ja kirkollisesta vaikutuksesta. Hän toivoi, että uskonnolliset siteet Konstantinopoliin auttaisivat hänen kansaansa säilyttämään poliittisen ja uskonnollisen itsemääräämisoikeutensa.

Keisari päätti lähettää Määriin Methodioksen ja Kyrilloksen. Näillä veljeksillä oli hyvät edellytykset johtaa tällaista lähetystyötä niin akateemisten ansioittensa kuin koulutuksensa ja kielitaitonsakin puolesta. Muuan 800-luvulla elänyt elämäkerran kirjoittaja kertoo keisarin perustelleen heidän lähettämistään Määriin näin: ”Te olette molemmat kotoisin Thessalonikesta, ja kaikki thessalonikelaiset puhuvat puhdasta slaavia.” *

Kirjaimisto ja raamatunkäännös syntyvät

Lähtöä edeltävinä kuukausina Kyrillos valmistautui lähetystehtävään kehittämällä slaaveille kirjaimiston. Kertoman mukaan hän kuuli herkästi äänteiden väliset erot. Niinpä hän yritti luoda jokaiselle slaavilaiselle äänteelle kirjainmerkin kreikkalaisten ja heprealaisten kirjainten pohjalta. Jotkut tutkijat uskovat, että hän oli tehnyt pohjatyötä tällaisen kirjaimiston hyväksi jo vuosien ajan. Kyrilloksen keksimän kirjaimiston täsmällisestä rakenteesta ollaan kuitenkin yhä epävarmoja. (Ks. tekstiruutua ”Kyrillinen vai glagoliittinen?”)

Samaan aikaan Kyrillos pani alulle nopean raamatunkäännösohjelman ja käytti siinä vasta kehittämäänsä kirjaimistoa. Perimätiedon mukaan hän aloitti kääntämällä kreikasta muinaiskirkkoslaaviksi Johanneksen evankeliumin  ensimmäisen virkkeen: ”Alussa oli Sana – –.” Sitten hän käänsi neljä evankeliumia, Paavalin kirjeet ja Psalmien kirjan.

Työskentelikö Kyrillos yksin? Mitä todennäköisimmin Methodios auttoi häntä käännöstyössä. Lisäksi eräässä keskiajan historiaa käsittelevässä kirjassa todetaan: ”On helppo kuvitella, että hänellä oli apunaan muita, joiden on täytynyt olla ensisijaisesti syntyperäisiä, kreikkalaisen koulutuksen saaneita slaaveja. Vanhimmat käännökset – – tarjoavat parhaat todisteet slaavien kielen syvällisestä ymmärtämisestä, mikä täytyy katsoa sellaisten avustajien ansioksi, jotka itse olivat slaaveja.” (The Cambridge Medieval History.) Loput Raamatun kirjat käänsi myöhemmin Methodios, kuten tulemme näkemään.

”Kuin varikset haukan kimpussa”

Vuonna 863 Kyrillos ja Methodios aloittivat lähetystyönsä Määrissä, missä heidät otettiin lämpimästi vastaan. Heidän tehtäviinsä kuului Raamatun ja liturgisten tekstien kääntämisen lisäksi vasta keksityn slaavilaisen kirjaimiston opettaminen joukolle paikallisia ihmisiä.

Kaikki ei kuitenkaan sujunut vaivattomasti. Määrin frankkilainen papisto vastusti muinaiskirkkoslaavin käyttöä kiivaasti. He pitivät kiinni sellaisesta käsityksestä, että jumalanpalveluksissa oli sopivaa käyttää vain kolmea kieltä: latinaa, kreikkaa ja hepreaa. Toivoen saavansa juuri kehittämälleen kirjakielelle paavin tuen veljekset matkustivat Roomaan vuonna 867.

Matkan varrella Venetsiassa Kyrilloksella ja Methodioksella oli toinen yhteenotto latinaa käyttävän papiston kanssa, joka puolsi kolmen kielen periaatetta. Kyrilloksen elämäkerran keskiaikainen kirjoittaja kertoo, että paikalliset piispat, papit ja munkit hyökkäsivät Kyrillosta vastaan ”kuin varikset haukan kimppuun”. Tuon kertomuksen mukaan Kyrillos vastasi lainaamalla 1. Korinttilaiskirjeen 14:8, 9:ää: ”Sillä totisesti jos trumpetti kaiuttaa epäselvän kutsun, kuka valmistautuu taisteluun? Samoin jos tekään ette esitä kielellä helposti ymmärrettävää puhetta, mistä tiedetään, mitä puhutaan? Tehän puhutte ilmaan.”

Kun veljekset pääsivät viimein perille Roomaan, paavi Hadrianus II antoi täyden hyväksymyksensä muinaiskirkkoslaavin käytölle. Muutaman kuukauden kuluttua, ollessaan vielä Roomassa, Kyrillos sairastui vakavasti. Vajaat kaksi kuukautta myöhemmin hän kuoli 42 vuoden iässä.

Paavi Hadrianus II kannusti Methodiosta jatkamaan työtään Määrissä ja Nitran kaupungin ympäristössä nykyisen Slovakian alueella. Hadrianus halusi lisätä vaikutusvaltaansa tuolla alueella, joten hän antoi Methodiokselle kirjeitä, joissa annettin lupa käyttää muinaiskirkkoslaavia, ja nimitti tämän arkkipiispaksi. Vuonna 870 frankkilainen piispa Hermanrich kuitenkin pidätti Methodioksen Nitran ruhtinaan Svatoplukin avulla. Hän oli vangittuna eräässä luostarissa Kaakkois-Saksassa kahden ja puolen vuoden ajan. Viimein Hadrianuksen seuraaja paavi Johannes VIII määräsi Methodioksen vapautettavaksi, asetti hänet uudelleen piispanvirkaan ja vahvisti, että muinaiskirkkoslaavin käytöllä jumalanpalveluksissa oli paavin tuki.

Frankkilaisen papiston vastustus kaikesta huolimatta jatkui. Methodios puolusti itseään menestyksekkäästi kerettiläissyytöksiä vastaan ja sai lopulta paavi Johannes VIII:n kirjoittamaan bullan, jossa nimenomaisesti todettiin oikeus käyttää muinaiskirkkoslaavia kirkossa. Kuten nykyinen paavi, Johannes Paavali II, on myöntänyt, Methodioksen elämään kuului ”matkoja, kieltäymyksiä, kärsimystä, vihamielisyyttä ja vainoa, – – jopa aikaa julmassa vankeudessa”. Ironista kyllä hän sai osakseen tällaista kohtelua piispojen ja sellaisten ruhtinaiden käsissä, jotka suhtautuivat Roomaan suosiollisesti.

Koko Raamattu käännetään

Heltymättömästä vastustuksesta huolimatta Methodios sai useiden pikakirjoittajien avustuksella käännettyä loput Raamatun kirjat muinaiskirkkoslaaviksi. Perimätiedon mukaan hän suoriutui tästä valtavasta urakasta vain kahdeksassa kuukaudessa. Hän ei kuitenkaan kääntänyt apokryfisiä Makkabilaiskirjoja.

Nykyään ei ole helppoa arvioida Kyrilloksen  ja Methodioksen käännöksen laatua tarkasti. Jäljellä on vain muutamia sellaisia käsikirjoitusten jäljennöksiä, jotka on tehty lyhyen ajan kuluessa alkuperäisen käännöksen valmistumisesta. Noita harvinaisia varhaisia näytteitä tutkittuaan kielitieteilijät ovat todenneet, että käännös oli tarkka ja sen kieli oli luontevaa ja tuoretta. Erään lähteen mukaan näiden kahden veljeksen ”piti luoda monia uusia sanoja ja ilmauksia – –. Ja he tekivät kaiken tämän hämmästyttävän täsmällisesti – – ja antoivat muinaiskirkkoslaaville ennennäkemättömän ilmaisuvoimaisen sanaston.” (Our Slavic Bible.)

Kestävä perintö

Methodioksen kuoltua vuonna 885 hänen frankkilaiset vastustajansa karkottivat hänen oppilaansa Määristä. Nämä hakivat turvaa Böömistä, Etelä-Puolasta ja Bulgariasta. Näin Kyrilloksen ja Methodioksen työtä jatkettiin, ja se itse asiassa levisi entistä laajemmalle. Slaavien kieli, jolle nämä veljekset antoivat kirjoitetun ja pysyvämmän muodon, kukoisti, kehittyi ja myöhemmin jakautui useiksi kieliksi. Nykyään slaavilaisiin kieliin kuuluu 13 erillistä kieltä ja monia murteita.

Kyrilloksen ja Methodioksen rohkean Raamatun kääntämisen ansioksi voidaan lukea myös se, että raamatunkäännöksiä on nykyään saatavilla useilla slaavilaisilla kielillä. Miljoonat näitä kieliä puhuvat ihmiset hyötyvät siitä, että heillä on Jumalan sana äidinkielellään. Seuraavat sanat pitävät tosiaan paikkansa ankarasta vastustuksesta huolimatta: ”Ajan hämärään asti pysyy Jumalamme sana.” (Jesaja 40:8.)

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 29]

Kyrillinen vai glagoliittinen?

Kyrilloksen suunnitteleman kirjaimiston rakenteesta on käyty paljon kiistaa, sillä kielitieteilijät eivät ole varmoja, mikä kirjaimisto se oli. Niin sanottu kyrillinen kirjaimisto perustuu kreikkalaisiin aakkosiin. Lisäksi siinä on ainakin kaksitoista muuta kirjainta, jotka kehitettiin vastaamaan sellaisia slaavilaisia äänteitä, joita ei ole kreikassa. Joissakin vanhimmissa slaavilaisissa käsikirjoituksissa on kuitenkin käytetty erästä hyvin erilaista kirjaimistoa, joka tunnetaan glagoliittisena kirjaimistona, ja monet tutkijat uskovat, että juuri se on Kyrilloksen kehittämä. Muutama glagoliittinen kirjain näyttää tulevan kursiivityylisistä kreikkalaisista tai heprealaisista kirjaimista. Jotkin kirjaimet on ehkä muodostettu ääntämistä osoittavista keskiaikaisista merkeistä, mutta useimmat ovat omintakeisia ja monimutkaisia luomuksia. Vaikuttaa siltä, että glagoliittinen kirjoitus on erittäin poikkeuksellinen ja omaperäinen keksintö. Kuitenkin nimenomaan kyrilliset aakkoset ovat kehittyneet nykyisiksi venäläisiksi, ukrainalaisiksi, serbialaisiksi, bulgarialaisiksi ja makedonialaisiksi kirjaimistoiksi, ja niitä käytetään lisäksi 22 muussa kielessä, joista jotkin eivät ole slaavilaisia kieliä.

[Kuva: kyrillisiä ja glagoliittisia kirjaimia]

[Kartta s. 31]

(Ks. painettu julkaisu)

Itämeri

(Puola)

Böömi (Tšekki)

Määri (Itä-Tšekki, Länsi-Slovakia, Länsi-Unkari)

Nitra

ITÄFRANKKIEN VALTAKUNTA (Saksa ja Itävalta)

ITALIA

Venetsia

Rooma

Välimeri

BULGARIA

KREIKKA

Thessalonike

(Krim)

Mustameri

Bithynia

Konstantinopoli (Istanbul)

[Kuva s. 31]

Vuodelta 1581 peräisin oleva kirkkoslaavinkielinen Raamattu, joka on kirjoitettu kyrillisin kirjaimin

[Lähdemerkintä]

Raamattu: Narodna in univerzitetna knjiz̆nica-Slovenija-Ljubljana