Mikä on hengellinen paratiisi?

GUSTAVO oli viettänyt lapsuutensa eräässä Brasilian pikkukaupungissa. * Hänelle oli pienestä pitäen opetettu, että hyvät ihmiset menevät kuolemansa jälkeen taivaaseen. Hän ei tiennyt mitään siitä Jumalan tarkoituksesta, että uskolliset ihmiset saisivat joskus elää täydellisinä paratiisimaan päällä (Ilmestys 21:3, 4). Oli jotain muutakin, mitä hän ei tiennyt. Hän ei ymmärtänyt, että hän voisi jo nyt olla hengellisessä paratiisissa.

Oletko sinä koskaan kuullut tuosta hengellisestä paratiisista? Tiedätkö, mikä se on ja mitä siihen haluavalta ihmiseltä vaaditaan? Jokaisen, joka haluaa olla todella onnellinen, on tarpeen tietää tuosta paratiisista.

Missä hengellinen paratiisi on?

Sellainen ajatus, että ihminen voi nykyäänkin elää paratiisissa, saattaa kuulostaa epärealistiselta. Maailma on kaikkea muuta kuin paratiisi. Aivan liian monien osana on se, mitä muinainen heprealainen kuningas kuvaili: ”Katso: sorrettujen kyyneleet, mutta heillä ei ollut lohduttajaa; ja valta oli heidän sortajiensa puolella, niin ettei heillä ollut lohduttajaa.” (Saarnaaja 4:1.) Sadat miljoonat ihmiset joutuvat kärsimään turmeltuneiden poliittisten, uskonnollisten ja taloudellisten järjestelmien alaisuudessa, eikä heillä ole apua, ei ”lohduttajaa”. Monien muiden elämä on jatkuvaa kamppailua, kun he yrittävät huolehtia laskujen maksamisesta, lastensa kasvattamisesta ja lukemattomista muista jokapäiväiseen elämänmenoon kuuluvista asioista. Hekin ottaisivat varmaan mielihyvin vastaan lohduttajan, jonkun joka keventäisi edes hiukan heidän taakkaansa. Heidän kaikkien elämä on kaukana paratiisista.

Missä hengellinen paratiisi sitten on? Suomen kielen sana ”paratiisi” on sukua kreikan-, persian- ja hepreankielisille sanoille, jotka kaikki välittävät ajatuksen puistosta tai puutarhasta, rauhallisesta ja virkistävästä paikasta. Raamatussa luvataan, että jonakin päivänä maasta tulee kirjaimellinen paratiisi, puutarhan kaltainen koti synnittömälle ihmissuvulle (Psalmit 37:10, 11). Tämä auttaa meitä ymmärtämään, että hengellinen paratiisi on silmiä ilahduttava ja hermoja tyynnyttävä ympäristö, jossa voi nauttia rauhasta lähimmäisensä ja Jumalan kanssa. Sellainen paratiisi on nykyään olemassa, minkä Gustavokin sai selville, ja se käsittää kasvavan joukon ihmisiä.

Gustavo päätti 12-vuotiaana, että hän halusi tulla roomalaiskatoliseksi papiksi. Hän meni vanhempiensa suostumuksella pappisseminaariin. Siellä hän harrasti musiikkia, teatteria ja politiikkaa, toimintaa jota kirkko tuki vetääkseen mukaan nuoria. Hän tiesi, että papin odotettiin omistavan elämänsä toisten hyväksi ja ettei hän voinut mennä naimisiin. Silti jotkut papit ja seminaarilaiset, jotka Gustavo tunsi, harjoittivat moraalittomuutta. Tällainen ilmapiiri vaikutti Gustavoon niin, että hän alkoi pian käyttää runsaasti alkoholia. Oli selvää, ettei hän ollut vielä löytänyt hengellistä paratiisia.

Eräänä päivänä Gustavo luki raamatullisen traktaatin, jossa puhuttiin maanpäällisestä paratiisista. Se sai hänet ajattelemaan elämän tarkoitusta. Hän sanoo: ”Aloin lukea Raamattua usein, mutta en ymmärtänyt sitä. En edes  tajunnut, että Jumalalla on nimi.” Hän lähti seminaarista ja otti yhteyttä Jehovan todistajiin, jotta nämä auttaisivat häntä ymmärtämään Raamattua. Sen jälkeen hän edistyi nopeasti ja vihki pian elämänsä Jumalalle. Gustavo sai tietoa hengellisestä paratiisista.

Kansa Jumalan nimelle

Gustavo oppi, että Jumalan nimi, Jehova, ei ole Raamatun tutkijalle vain kiinnostava yksityiskohta (2. Mooseksen kirja 6:3). Se kuuluu tärkeänä osana tosi palvontaan. Jeesus opetti seuraajiaan rukoilemaan: ”Meidän Isämme taivaissa, olkoon sinun nimesi pyhitetty.” (Matteus 6:9.) Puhuessaan pakanoista, joista tuli kristittyjä, opetuslapsi Jaakob sanoi: ”Jumala – – käänsi huomionsa kansakuntien ihmisiin ottaakseen heistä kansan nimelleen.” (Apostolien teot 15:14.) Ensimmäisellä vuosisadalla ’hänen nimelleen otettu kansa’ oli kristillinen seurakunta. Onko nykyään olemassa Jumalan nimelle otettua kansaa? On, ja Gustavolle selvisi, että Jehovan todistajat ovat tuo kansa.

Jehovan todistajia toimii 235 maassa ja territoriossa. He muodostavat yli kuusi miljoonaa sananpalvelijaa käsittävän joukon, ja heidän kokouksissaan on ollut läsnä heidän lisäkseen kahdeksan miljoonaa kiinnostunutta. Heidät tunnetaan yleisesti julkisesta sananpalveluksestaan, mikä ilmaisee heidän täyttävän Jeesuksen sanat: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansakunnille, ja sitten tulee loppu.” (Matteus 24:14.) Mutta miksi Gustavosta tuntui, että hän oli löytänyt hengellisen paratiisin Jehovan todistajien yhteydestä? Hän sanoo: ”Vertasin sitä, mitä olin nähnyt maailmassa ja erityisesti seminaarissa, siihen, mitä löysin Jehovan todistajien yhteydestä. Suuri ero on todistajien keskuudessa vallitseva rakkaus.”

Toiset ovat esittäneet samanlaisia ajatuksia Jehovan todistajista. Nuori brasilialaisnainen Miriam sanoi: ”En tiennyt, miten olla onnellinen, edes perheessäni. Vasta Jehovan todistajien keskuudessa näin rakkauden toiminnassa.” Christian-niminen mies sanoi: ”Harrastin aika ajoin spiritismiä, mutta uskonto ei ollut minulle tärkeää. Arvostin enemmän yhteiskunnallista asemaani ja työtäni insinöörinä. Mutta kun vaimoni alkoi tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa, näin, miten hän muuttui. Minuun teki vaikutuksen myös niiden kristittyjen naisten ilo ja into, jotka kävivät hänen luonaan.” Miksi ihmiset sanovat tällaista Jehovan todistajista?

Mikä hengellinen paratiisi on?

Yksi seikka, joka saa Jehovan todistajat erottumaan muista, on heidän arvostuksensa Raamatun tuntemusta kohtaan. He uskovat, että Raamattu on totta ja että se on Jumalan sana. Siksi he eivät tyydy vain uskontonsa perusasioiden tuntemukseen. Heillä on jatkuvasti käynnissä ohjelma henkilökohtaista tutkimista ja Raamatun lukemista varten. Mitä kauemmin ihminen on Jehovan todistajien yhteydessä, sitä paremmin hän oppii tuntemaan Jumalan ja Hänen tahtonsa, joka paljastetaan Raamatussa.

Tällainen tieto vapauttaa Jehovan todistajat sellaisesta, mikä riistää ihmisiltä onnellisuuden, esimerkiksi taikauskoisista ja vahingollisista käsityksistä. Jeesus sanoi: ”Totuus vapauttaa teidät”, ja Jehovan todistajat havaitsevat näin olevan (Johannes 8:32). Fernando, joka yhteen aikaan harjoitti spiritismiä, sanoo: ”Oli suunnaton helpotus saada tietää ikuisesta elämästä. Pelkäsin, että vanhempani tai minä kuolisin.” Totuus vapautti Fernandon henkimaailman ja niin sanotun tuonpuoleisen elämän pelosta.

Raamatussa Jumalan tuntemus liitetään kiinteästi paratiisiin. Profeetta Jesaja sanoi, etteivät ketkään ”tee vahinkoa eivätkä tuota turmiota koko [Jehovan] pyhällä vuorella, sillä maa on oleva täynnä Jehovan tuntemusta  niin kuin vedet peittävät meren” (Jesaja 11:9).

Pelkkä tieto ei luonnollisestikaan riitä saamaan aikaan Jesajan ennustamaa rauhaa. Ihmisen täytyy toimia sen mukaisesti, mitä hän oppii. Fernando sanoi: ”Kun ihminen kehittää hengen hedelmiä, hän rakentaa omalta osaltaan hengellistä paratiisia.” Fernando viittasi apostoli Paavalin sanoihin, joiden mukaan kristityn pitäisi kehittää ”hengen hedelmää” eli hyviä ominaisuuksia. Paavalin luettelossa olivat ”rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, huomaavaisuus, hyvyys, usko, lempeys, itsehillintä” (Galatalaisille 5:22, 23).

Pystytkö näkemään, miksi sellaisessa yhteisössä oleminen, jonka jäsenet pyrkivät kehittämään tällaisia ominaisuuksia, olisi tosiaankin kuin olisi paratiisissa? Sellaisten ihmisten keskuudessa vallitsisi profeetta Sefanjan ennustama hengellinen paratiisi. Hän sanoi, että he ”eivät tee mitään epävanhurskautta eivätkä puhu valhetta, eikä heidän suustaan löydy vilpillistä kieltä, sillä he käyvät laitumella ja todella makaavat pitkällään kenenkään saattamatta heitä vapisemaan” (Sefanja 3:13).

Rakkauden tärkeä osa

Olet ehkä pannut merkille, että ensimmäinen Paavalin mainitsemista hengen hedelmistä on rakkaus. Tuosta ominaisuudesta Raamattu puhuu paljon. Jeesus sanoi: ”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Johannes 13:35.) Jehovan todistajat eivät kylläkään ole täydellisiä. Joskus joillakuilla heistä on keskinäisiä ongelmia, samoin kuin Jeesuksen apostoleilla oli. Mutta he rakastavat todella toisiaan, ja he rukoilevat, että pyhä henki tukisi heitä, kun he kehittävät tätä ominaisuutta.

Tämän ansiosta heidän yhteenkuuluvuutensa on ainutlaatuinen. Heidän keskuudessaan ei ole heimoylpeyttä eikä jakavaa kansallismielisyyttä. Tosiasiassa monet todistajat, jotka 1900-luvun viimeisinä vuosina joutuivat keskelle etnisiä puhdistuksia ja rasistisia kansanmurhia, suojelivat toisiaan oman henkensäkin uhalla. Vaikka he tulevat ”kaikista kansakunnista ja heimoista ja kansoista ja kielistä”, he nauttivat ykseydestä, jota on vaikea käsittää, ellei ole kokenut sitä (Ilmestys 7:9).

Paratiisi niiden keskuudessa jotka tekevät Jumalan tahdon

Hengellisessä paratiisissa ei ole sijaa ahneudelle, moraalittomuudelle eikä itsekkyydelle. Kristityille sanotaan: ”Älkää enää muovautuko tämän asiainjärjestelmän mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistamisen avulla voidaksenne koettelemalla todeta Jumalan hyvän ja otollisen ja täydellisen tahdon.” (Roomalaisille 12:2.) Kun elämme puhdasta, moraalista elämää ja teemme muilla tavoin Jumalan tahdon, olemme mukana rakentamassa hengellistä paratiisia ja edistämme omaa onnellisuuttamme. Tämän havaitsi todeksi Carla. Hän sanoo: ”Isä opetti minua tekemään kovasti työtä saavuttaakseni taloudellisen riippumattomuuden. Mutta vaikka yliopisto-opintoni antoivat minulle turvallisuudentunteen, kaipasin perheykseyttä ja turvallisuutta, jonka vain Jumalan sanan tuntemus voi meille antaa.”

Hengellisessä paratiisissa oleminen ei tietenkään  poista ongelmia, joita kohtaamme käytännön elämässä. Kristityt sairastuvat edelleen. Heidän maassaan voi syttyä sisällissota. Monet elävät köyhyydessä. Jos meillä on läheinen suhde Jehova Jumalaan – mikä on ratkaisevan tärkeä osa hengellistä paratiisia – voimme kuitenkin odottaa häneltä tukea. Hän tosiaan pyytää meitä ’heittämään taakkamme hänelle’, ja monet voivat todistaa, että hän on suurenmoisella tavalla tukenut heitä erittäin vaikeissa tilanteissa (Psalmit 55:22; 86:16, 17). Jumala lupaa olla palvojiensa kanssa jopa ”syvän varjon laaksossa” (Psalmit 23:4). Luottamus siihen, että Jumala haluaa tukea meitä, auttaa meitä säilyttämään ”Jumalan rauhan, joka ylittää kaiken ajatuksen” ja joka on avain hengelliseen paratiisiin (Filippiläisille 4:7).

Hengellisen paratiisin hyväksi toimiminen

Useimmat ihmiset käyvät mielellään puistossa tai puutarhassa. Sellaisessa paikassa on mukavaa kuljeskella tai kenties istua penkillä ja nauttia ympäristöstä. Samoin monet nauttivat Jehovan todistajien yhteydessä olemisesta. He havaitsevat, että heidän seuransa on virkistävää, rauhoittavaa ja vahvistavaa. Jotta kaunis puutarha pysyisi paratiisillisena, sitä täytyy kuitenkin hoitaa. Samoin hengellisen paratiisin olemassaolo tässä kaikkea muuta kuin paratiisillisessa maailmassa on vain sen ansiota, että Jehovan todistajat ylläpitävät sitä ja Jumala siunaa heidän ponnistelunsa. Miten sitten voi tehdä jotain merkityksellistä tuon paratiisin hyväksi?

Ensinnäkin sinun täytyy olla Jehovan todistajien seurakunnan yhteydessä, tutkia Raamattua heidän kanssaan ja hankkia sitä Raamatun tuntemusta, joka on hengellisen paratiisin perustus. Carla totesi: ”Hengellistä paratiisia ei ole ilman hengellistä ravintoa.” Tähän sisältyy Jumalan sanan lukeminen säännöllisesti ja sen ajatteleminen, mitä luet. Hankkimasi tieto lähentää sinua Jehova Jumalaan, ja alat rakastaa häntä. Opit myös puhumaan hänelle rukouksessa ja pyytämään, että hän ohjaisi ja tukisi sinua hengellään, kun teet hänen tahtonsa. Jeesus kehotti meitä rukoilemaan hellittämättä (Luukas 11:9–13). Apostoli Paavali sanoi: ”Rukoilkaa lakkaamatta.” (1. Tessalonikalaisille 5:17.) Etu puhua Jumalalle rukouksessa ehdottoman varmana siitä, että hän kuulee sinua, on tärkeä osa hengellistä paratiisia.

Aikaa myöten se, mitä opit, parantaa elämäsi laatua, ja lopulta haluat puhua oppimastasi toisille. Silloin voit noudattaa Jeesuksen käskyä: ”Loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja kirkastaisivat Isäänne, joka on taivaissa.” (Matteus 5:16.) Jehova Jumalaa ja Jeesusta Kristusta koskevan tiedon jakaminen ja heidän ihmiskuntaa kohtaan osoittamansa suuren rakkauden ylistäminen tuottaa paljon onnellisuutta.

Aikanaan koko maa tulee olemaan kirjaimellinen paratiisi, puutarhan kaltainen paikka, jossa ei ole saasteita ja joka on sopiva koti uskolliselle ihmiskunnalle. Hengellisen paratiisin olemassaolo näinä ”kriittisinä aikoina, joista on vaikea selviytyä”, on todiste Jumalan voimasta ja tae siitä, mitä hän voi tehdä ja tulee tekemään tulevaisuudessa (2. Timoteukselle 3:1).

Jo nykyään ne, jotka iloitsevat hengellisestä paratiisista, kokevat Jesajan 49:10:n hengellisen täyttymyksen: ”He eivät ole nälissään eivätkä janoissaan, eikä korventava kuumuus eikä aurinko satu heihin. Sillä Hän, joka säälii heitä, johdattaa heitä, ja hän ohjaa heidät vesilähteiden ääreen.” Tämän totuudellisuuden vahvistaa mies nimeltä José. Hän haaveili siitä, että hänestä tulisi kuuluisa muusikko, mutta hän sai enemmän tyydytystä Jumalan palvelemisesta kristillisen seurakunnan yhteydessä. Hän sanoo: ”Elämälläni on nykyään tarkoitus. Tunnen oloni turvalliseksi kristillisessä veljesseurassa ja tiedän Jehovan rakkaudelliseksi Isäksi, johon voimme luottaa.” Josén ja miljoonien muiden hänen kaltaistensa onnellisuutta kuvaillaan hyvin psalmissa 64:10: ”Vanhurskas iloitsee Jehovassa ja turvautuu häneen.” Miten hieno kuvaus hengellisestä paratiisista!

[Alaviite]

[Kuva s. 10]

Samalla kun nautit hengellisestä paratiisista, auta laajentamaan sitä!