Miten voit löytää aidon onnellisuuden

BUDDHALAINEN hengellinen johtaja dalai-lama sanoi: ”Uskon, että meidän elämämme varsinainen tarkoitus on onnen etsintä.” Sitten hän selitti uskovansa, että onnellisuus voidaan saavuttaa harjoittamalla eli valmentamalla mieltä ja sydäntä. Hänen mukaansa ”täydellisen onnellisuuden saavuttamiseen [ei] välttämättä tarvita muuta kuin mieli”. Usko Jumalaan on hänestä tarpeetonta. *

Ajattelehan puolestaan Jeesusta, jolla oli luja usko Jumalaan ja jonka opetukset ovat vaikuttaneet vuosisatojen saatossa satoihin miljooniin ihmisiin. Jeesus oli kiinnostunut ihmisten onnellisuudesta. Hän aloitti tunnetun vuorisaarnansa yhdeksällä niin sanotulla autuaaksijulistuksella eli lauselmalla, jotka alkavat sanoilla ”onnellisia ovat” (Matteus 5:1–12). Samassa saarnassa hän opetti kuulijoitaan tutkimaan, puhdistamaan ja valmentamaan mieltään ja sydäntään: korvaamaan väkivaltaiset, moraalittomat ja itsekkäät ajatukset rauhanomaisilla, puhtailla ja rakkaudellisilla ajatuksilla (Matteus 5:21, 22, 27, 28; 6:19–21). Kuten eräs hänen opetuslapsensa kehotti myöhemmin, meidän tulisi ’ajatella jatkuvasti’ sitä, ”mikä on totta, mikä ansaitsee vakavaa huomiota, mikä on vanhurskasta, mikä on siveellisesti puhdasta, mikä on rakastettavaa, mistä puhutaan hyvää”, sekä sellaista, missä on ”jotakin hyvettä ja – – ylistettävää” (Filippiläisille 4:8).

Jeesus tiesi, että aitoon onnellisuuteen liittyvät ihmissuhteet. Me ihmiset olemme luonnostamme seurallisia, emmekä siksi voi olla todella onnellisia, jos eristäydymme toisista tai jos meidän ja muiden välillä on jatkuvasti hankausta. Voimme olla onnellisia vain, jos tunnemme, että meitä rakastetaan, ja jos rakastamme itse toisia. Jeesuksen mukaan tärkeä edellytys tällaiselle rakkaudelle on suhteemme Jumalaan. Erityisesti tässä asiassa Jeesuksen ja dalai-laman opetukset eroavat toisistaan, sillä Jeesus opetti, etteivät ihmiset voi olla todella onnellisia riippumattomina Jumalasta. Miksi asia on näin? (Matteus 4:4; 22:37–39.)

Ajattele hengellisiä tarpeitasi

Yksi autuaaksijulistuksista kuuluu: ”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan.” (Matteus 5:3.) Miksi Jeesus sanoi näin? Koska meillä, toisin kuin eläimillä, on hengellisiä tarpeita. Meidät on luotu Jumalan kuvaksi, minkä vuoksi voimme jossain määrin kehittää itsessämme jumalisia ominaisuuksia, kuten rakkautta, oikeudenmukaisuutta, armoa ja viisautta (1. Mooseksen kirja 1:27; Miika 6:8; 1. Johanneksen kirje 4:8). Hengellisiin tarpeisiimme sisältyy tarve tietää, että elämällämme on jokin tarkoitus.

Miten voimme täyttää hengelliset tarpeemme? Emme transsendenttisen mietiskelyn tai pelkän itsetutkistelun välityksellä. Sen sijaan Jeesus sanoi: ”Ihmisen ei tule elää yksistään leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jehovan suusta.” (Matteus 4:4.) Huomaa,  että Jeesuksen mukaan Jumala on jokaisen meille elintärkeän ”sanan” lähde. Ainoastaan Jumala voi auttaa meitä vastaamaan joihinkin kysymyksiin. Tämän ymmärtäminen on erityisen tärkeää nykyään, kun teorioita elämän tarkoituksesta ja onnen saavuttamisesta on tarjolla kasapäin. Kirjakaupat omistavat kokonaisia osastoja teoksille, jotka lupaavat lukijoilleen terveyttä, varallisuutta ja onnellisuutta. Internetiin on perustettu sivustoja, jotka käsittelevät nimenomaan onnellisuutta.

Ihmisten käsitykset näistä asioista ovat kuitenkin usein erheellisiä. Monesti ne palvelevat ihmisten itsekkäitä haluja tai pönkittävät heidän itsetuntoaan. Ne perustuvat rajalliseen tietoon ja kokemukseen, ja melko usein niiden lähtökohdat ovat väärät. Esimerkiksi elämäntapaoppaiden kirjoittajat perustavat ajatuksensa yhä useammin ”evoluutiopsykologiaan”, jonka mukaan tunteemme ovat periytyneet eläimiltä, joista meidän väitetään polveutuvan. Tosiasia on, että yritykset etsiä onnellisuutta sellaisten teorioiden avulla, jotka jättävät Luojamme osuuden huomiotta, eivät johda lopulta mihinkään muuhun kuin pettymykseen. Eräs muinainen profeetta sanoi: ”Viisaat ovat joutuneet häpeään. – – Katso! Jehovan sanan he ovat hylänneet, ja mitäpä viisautta heillä on?” (Jeremia 8:9.)

Jehova Jumala tietää, miten meidät on tehty ja mikä tekee meistä todella onnellisia. Hän tietää, miksi hän loi ihmisen maan päälle ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja hän myös kertoo tämän kaiken meille Raamatussa. Se mitä hän paljastaa tuossa kirjassa, joka on syntynyt hänen henkensä vaikutuksesta, herättää vastakaikua oikeamielisissä ihmisissä ja saa aikaan onnellisuutta. (Luukas 10:21; Johannes 8:32.) Näin kävi kahdelle Jeesuksen opetuslapselle. He olivat masentuneita hänen kuolemansa jälkeen. Mutta kuultuaan itse kuolleista herätetyltä Jeesukselta, millainen osa hänellä on ihmiskunnan pelastamisessa Jumalan tarkoituksen mukaisesti, he sanoivat: ”Eikö sydämemme ollut palava, kun hän puhui meille tiellä, kun hän täysin avasi meille Raamatun kirjoitukset?” (Luukas 24:32.)

Tällainen ilo syvenee, kun annamme Raamatun totuuden ohjata elämäämme. Tässä mielessä onnellisuutta voidaan verrata sateenkaareen. Se ilmaantuu, kun olosuhteet ovat suotuisat, mutta muuttuu kirkkaammaksi – jopa kaksinkertaiseksi – kun olosuhteet ovat täydelliset. Tarkastellaanpa nyt joitakin esimerkkejä siitä, miten Raamatun opetusten soveltaminen voi edistää onnellisuuttamme.

Pidä elämäsi yksinkertaisena

Katsohan ensin, millaisia neuvoja Jeesus antoi varallisuudesta. Neuvottuaan, ettei varallisuuden tavoittelusta pidä tehdä elämän pääasiaa, hän esitti yllättävän toteamuksen. Hän sanoi: ”Jos siis silmäsi on yksinkertainen, niin koko ruumiisi on valoisa.” (Matteus 6:19–22.) Pohjimmiltaan hän sanoi, että jos tavoittelemme kiihkeästi varallisuutta, valtaa tai jotakin muuta, mitä ihmiset havittelevat, jäämme paitsi  jostakin tärkeämmästä. Loppujen lopuksi, kuten Jeesus sanoi eräässä toisessa tilanteessa, ”vaikka jollakulla on runsaastikin, niin hänen elämänsä ei johdu siitä, mitä hän omistaa” (Luukas 12:15). Jos panemme ensi sijalle todella tärkeät asiat, kuten suhteemme Jumalaan, perheasiat ja muut vastaavat, niin ’silmämme’ on ”yksinkertainen”, eli se ei ole sumentunut.

Huomaa, ettei Jeesus puoltanut askeesia tai äärimmäistä itsensä kieltämistä. Eihän Jeesus ollut askeetti. (Matteus 11:19; Johannes 2:1–11.) Sen sijaan hän opetti, että ne jotka pitävät elämää pelkkänä mahdollisuutena hankkia varallisuutta, eivät saa elämältä kovinkaan paljon.

Eräs Yhdysvalloissa San Franciscossa toimiva psykoterapeutti sanoi kertoessaan joistakuista nuorena rikastuneista, että heille raha aiheuttaa ”stressiä ja hämmennystä”. Hän jatkoi: ”He ostavat pari kolme taloa ja auton ja käyttävät rahaa kaikenlaiseen. Kun se ei sitten tepsikään [eli ei tee heitä onnelliseksi], he tuntevat itsensä masentuneeksi, tyhjäksi ja epävarmaksi siitä, mitä heidän pitäisi tehdä elämällään.” Sitä vastoin ne, jotka Jeesuksen neuvon mukaisesti viettävät aineellisesti yksinkertaisempaa elämää ja jättävät tilaa hengellisille asioille, löytävät aidon onnellisuuden paljon todennäköisemmin.

Tom, Havaijissa asuva rakennusmies, tarjoutui auttamaan palvontapaikkojen rakentamisessa Tyynenmeren saarille, missä ihmisillä on hyvin vähän aineellista omaisuutta. Hän huomasi näissä nöyrissä ihmisissä jotakin. Hän sanoi: ”Näillä saarilla asuvat kristityt veljeni ja sisareni olivat todella onnellisia. He auttoivat minua tajuamaan selvemmin, että raha ja omaisuus eivät ole onnellisuuden salaisuus.” Hän tarkkaili myös niitä vapaaehtoistyöntekijöitä, joiden kanssa hän työskenteli saarilla, ja huomasi, miten tyytyväisiä he olivat. ”He olisivat voineet hankkia paljon rahaa”, Tom sanoi. ”Mutta he päättivät pitää hengelliset asiat ensi sijalla ja säilyttää elämäntapansa yksinkertaisena.” Näiden esimerkkien kannustamana Tom yksinkertaisti omaa elämäänsä, niin että hän saattoi omistaa enemmän aikaa perheelleen ja hengellisille tavoitteille. Se oli muutos, jota hän ei ole koskaan katunut.

Onnellisuus ja omanarvontunto

Onnellisuudelle on välttämätöntä itsekunnioitus eli omanarvontunto. Epätäydellisyyden ja siitä johtuvien heikkouksien vuoksi joillakuilla on kielteinen kuva itsestään, mikä monesti juontaa juurensa lapsuudesta. Syvään juurtuneista tunteista voi olla vaikea päästä eroon, mutta se on mahdollista. Ratkaisu löytyy Jumalan sanan soveltamisesta.

Raamattu kertoo, mitä Luoja ajattelee meistä. Eikö hänen näkemyksensä olekin tärkeämpi kuin kenenkään ihmisen mielipide – edes omamme? Jumala, joka on itse rakkauden personoituma, katselee meitä ennakkoluulottomasti ja hyväntahtoisesti. Hän näkee sekä sen, millaisia olemme, että sen, millaisia voimme olla. (1. Samuelin kirja 16:7; 1. Johanneksen kirje 4:8.) Itse asiassa hän pitää niitä, jotka haluavat miellyttää häntä, kallisarvoisina – haluttavina – olipa heillä millaisia puutteita tahansa (Daniel 9:23; Haggai 2:7).

Jumala ei tietenkään jätä huomiotta heikkouksiamme eikä syntejämme. Hän odottaa, että yritämme kovasti toimia oikein, ja kun teemme niin, hän tukee meitä (Luukas 13:24). Raamatussa sanotaan kuitenkin: ”Niin kuin isä osoittaa armoa pojilleen, niin Jehova on osoittanut armoa häntä pelkääville.” Siinä sanotaan  myös: ”Jos sinä erheitä tarkkailisit, oi Jah, oi Jehova, kuka voisi kestää? Sillä sinun luonasi on tosi anteeksianto, jotta sinua pelättäisiin.” (Psalmit 103:13; 130:3, 4.)

Opettele siis näkemään itsesi Jumalan silmin. Ihmisen onnellisuutta voi lisätä merkittävästi tietoisuus siitä, että Jumala pitää häntä rakastavia arvokkaina ja että hän luottaa heihin – vaikka he kenties itse eivät ajattele olevansa sen arvoisia. (1. Johanneksen kirje 3:19, 20.)

Toivo – välttämätöntä onnellisuudelle

Erään hiljattain suosiota saaneen ajatussuunnan (ns. positiivisen psykologian) mukaan myönteisyys, jota kehitetään myönteisen ajattelun ja omiin vahvuuksiin keskittymisen avulla, voi johtaa onnellisuuteen. Useimmat varmasti ovatkin sitä mieltä, että myönteinen näkemys elämästä ja tulevaisuudesta lisää onnellisuutta. Myönteisyyden täytyy kuitenkin perustua tosiasioihin eikä pelkkään toiveajatteluun. Sitä paitsi ajattelimmepa kuinka myönteisesti tahansa, emme voi poistaa sotaa, nälänhätää, saastumista, vanhuutta, sairauksia emmekä kuolemaa, jotka estävät monia olemasta onnellisia. Kaikesta huolimatta myönteisyydelläkin on paikkansa.

On kiinnostavaa, että Raamatussa ei käytetä sanaa ”myönteisyys”, vaan paljon voimakkaampaa ilmausta: sanaa ”toivo”. Eräässä Raamatun sanakirjassa ”toivo” määritellään ”toiveikkaaksi ja luottavaiseksi odotukseksi, – – jonkin hyvän onnelliseksi odotukseksi” (Vine’s Complete Expository Dictionary). Raamatun kielenkäytössä toivo merkitsee muutakin kuin myönteistä näkemystä jostakin tilanteesta. Se viittaa myös siihen, mihin jonkun toivo kohdistuu. (Efesolaisille 4:4; 1. Pietarin kirje 1:3.) Kristilliseen toivoon sisältyy esimerkiksi se, että kaikki ne epämiellyttävät asiat, jotka mainittiin edellisessä kappaleessa, hävitetään (Psalmit 37:9–11, 29). Mutta siihen liittyy muutakin.

Kristityt odottavat aikaa, jolloin uskolliset ihmiset saavat ikuisen elämän paratiisimaan päällä (Luukas 23:42, 43). Ilmestyksen 21:3, 4 kertoo tuosta toivosta lisää: ”Katso! Jumalan teltta on ihmisten luona, ja hän asuu heidän kanssaan, ja he ovat hänen kansojaan. – – Ja hän pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole. Entiset ovat kadonneet.”

Jokaisella, jolla on tällainen tulevaisuudentoivo, on täysi syy olla onnellinen, vaikka nykyiset olosuhteet eivät olisikaan kovin suotuisat (Jaakobin kirje 1:12). Mikset siis perehtyisi Raamattuun ja ottaisi selvää syistä, joiden vuoksi voit luottaa siihen. Vahvista toivoasi käyttämällä aikaa joka päivä Raamatun lukemiseen. Tämä rikastuttaa sinua hengellisesti, auttaa sinua välttämään sellaista, mikä estää ihmisiä olemasta onnellisia, ja lisää tyytyväisyyden tunnettasi. Aidon onnellisuuden perimmäinen salaisuus on tosiaankin Jumalan tahdon tekeminen (Saarnaaja 12:13). Raamatun ohjeiden noudattamiseen perustuva elämä on onnellista, sillä Jeesus sanoi: ”Onnellisia ovat – – ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja pitävät sen!” (Luukas 11:28.)

[Alaviite]

[Kuvat s. 5]

Onnellisuutta ei voi löytää kokoamalla omaisuutta, eristäytymällä toisista eikä luottamalla ihmisen rajalliseen tietoon

[Kuva s. 6]

Raamatun ohjeiden noudattamiseen perustuva elämä on onnellista

[Kuva s. 7]

Kristillinen toivo tekee ihmisestä onnellisen