Tutkimuskohteena Jeesuksen ylösnousemus

”Vaikka voimme olla ehdottoman varmoja siitä, että Jeesus on elänyt – –, emme voi aivan yhtä varmasti sanoa, että tiedämme Jumalan herättäneen Hänet kuolleista.” Näin sanoi Englannin kirkon huomattavin prelaatti, Canterburyn arkkipiispa.

KRISTITYLLÄ apostolilla Paavalilla ei ollut tällaisia epäilyksiä. Ensimmäisessä niistä henkeytetyistä kirjeistä, jotka hän lähetti muinaisessa Korintissa asuville kristityille, sen 15. luvussa, hän kirjoitti: ”Välitin näet teille ensimmäisten asioiden joukossa sen, minkä minäkin sain, että Kristus kuoli meidän syntiemme edestä Raamatun kirjoitusten mukaan ja että hänet haudattiin ja että hänet on herätetty kolmantena päivänä Raamatun kirjoitusten mukaan.” (1. Korinttilaisille 15:3, 4.)

Nimenomaan usko Jeesuksen Kristuksen ylösnousemukseen sai hänen opetuslapsensa saarnaamaan evankeliumia kautta kreikkalais-roomalaisen maailman, ”kaikessa luomakunnassa, joka taivaan alla on” (Kolossalaisille 1:23). Tosiasiassa Jeesuksen ylösnousemus on perustus, jonka varassa koko kristillinen usko lepää.

Aivan alusta lähtien Jeesuksen ylösnousemukseen kuitenkin suhtauduttiin epäillen ja epäuskoisesti. Juutalaiset yleensä pitivät rienauksena sitä Jeesuksen seuraajien väitettä, että tämä paaluun pantu mies oli Messias. Ja oppineimmille kreikkalaisille, jotka uskoivat sielun kuolemattomuuteen, koko ylösnousemusajatus oli vieras (Apostolien teot 17:32–34).

Nykyisiä epäilijöitä

Viime vuosina jotkut kristityiksi tunnustautuvat oppineet ovat julkaisseet kirjoja ja artikkeleita, joissa he hylkäävät Jeesuksen ylösnousemuksen pitäen sitä taruna, ja he ovat käynnistäneet kiivaan väittelyn tästä aiheesta. ”Historiallista Jeesusta” koskevien tutkimustensa yhteydessä monet oppineet väittävät, että evankeliumien kertomukset tyhjästä haudasta ja Jeesuksen näyttäytymisistä ylösnousemuksen jälkeen ovat vain tarua ja että ne on sepitetty pitkän ajan kuluttua hänen kuolemansa jälkeen tukemaan hänen taivaallista voimaansa koskevia väitteitä.

Tarkastellaanpa esimerkiksi saksalaisen oppineen Gerd Lüdemannin näkemyksiä. Lüdemann on Uuden testamentin professori, ja hän on kirjoittanut kirjan ”Mitä Jeesukselle todellisuudessa tapahtui – ylösnousemus historiallisesta näkökulmasta”. Hänen mukaansa puhe Jeesuksen ylösnousemuksesta on ”onttoa sanahelinää”, jota kukaan sellainen, jolla on ”tieteellinen maailmankuva”, ei voi ottaa todesta.

 Professori Lüdemann väittää, että se, mitä apostoli Pietari luuli kuolleista herätetyksi Kristukseksi, olikin todellisuudessa näky ja että sen aiheutti suunnaton murhe ja syyllisyys, jota Pietari tunsi kiellettyään Jeesuksen. Lüdemannin mukaan tapauksessa, jossa Jeesus näyttäytyi yli 500 uskovalle, oli taas kyse ”joukkohurmiosta”. (1. Korinttilaisille 15:5, 6.) Lyhyesti sanottuna monet oppineet selittävät Raamatun kertomukset kuolleista herätetystä Jeesuksesta vain sarjaksi subjektiivisia kokemuksia, jotka synnyttivät opetuslapsissa uudelleen hengellistä itseluottamusta ja lähetysintoa.

Tietenkään oppineiden väittelyt eivät juuri kiinnosta useimpia ihmisiä. Miksi Jeesuksen ylösnousemusta koskevan kysymyksen pitäisi kuitenkin olla tärkeä meille kaikille? Koska jos häntä ei ole herätetty kuolleista, kristillisyys lepää valheellisella perustuksella. Toisaalta jos Jeesuksen ylösnousemus on historiallinen tosiasia, kristillisyys perustuu totuuteen. Siinä tapauksessa saatetaan kunniaan sekä Kristuksen väitteet että myös hänen lupauksensa. Ja jos ylösnousemus on olemassa, kuolema ei olekaan suuri voittaja vaan vihollinen, joka voidaan kukistaa (1. Korinttilaisille 15:55).

[Kuvan lähdemerkintä s. 3]

Teoksesta Self-Pronouncing Edition of the Holy Bible, johon sisältyvät Kuningas Jaakon käännös ja Revised versions