Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Onko lapsen tärkeää oppia tottelevaisuutta?

Onko lapsen tärkeää oppia tottelevaisuutta?

Onko lapsen tärkeää oppia tottelevaisuutta?

”VANHEMMAT haluavat yksilöitä, eivät tottelevaisia lapsia.” Näin kuului muuan sanomalehtiotsikko. Tämä pieni uutinen perustui erään Uudessa-Seelannissa tehdyn tutkimuksen tuloksiin, jotka paljastivat, että vain ”22 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että lapsille pitäisi opettaa tottelevaisuutta kotona”. Tutkimuksessa kävi ilmi myös, että nykyään vanhempien mielestä on paljon tärkeämpää opettaa lapsille esimerkiksi hyviä tapoja, riippumattomuutta ja vastuullisuutta.

Ei ole yllättävää, että useimmat ihmiset suhtautuvat tänä yksilökeskeisyyden ja itsekkyyden aikakautena karsaasti tottelevaisuuteen ja sen opettamiseen lapsille. Mutta tulisiko lapsen tottelevaisuutta pitää jotenkin vanhanaikaisena? Vai onko tottelevaisuuden oppiminen lapsille tärkeää ja hyödyllistä? Mikä vielä tärkeämpää, miten Jehova Jumala, perhejärjestelyn Alkuunpanija, suhtautuu vanhempien tottelemiseen, ja muun muassa millaista hyötyä tottelevaisuudesta koituu? (Apostolien teot 17:28; Efesolaisille 3:14, 15.)

”Tämä on vanhurskasta”

Apostoli Paavali kirjoitti Efesoksen seurakunnalle ensimmäisellä vuosisadalla: ”Lapset, olkaa tottelevaisia vanhemmillenne Herran yhteydessä, sillä tämä on vanhurskasta.” (Efesolaisille 6:1.) Tärkein syy olla tottelevainen vanhemmille on siis se, että se on Jumalan mittapuun mukaan oikein. Kuten Paavali asian ilmaisi, ”tämä on vanhurskasta”.

Jumalan sana kuvaileekin vanhempien rakkaudellisesti antamaa kuria kauniiksi koristukseksi – ”viehättäväksi seppeleeksi päässä ja kauniiksi käädyiksi kaulassa” – ja ”hyvin mieluiseksi Herrassa” (Sananlaskut 1:8, 9; Kolossalaisille 3:20). Sitä vastoin tottelemattomuus vanhemmille tuottaa Jumalan paheksunnan (Roomalaisille 1:30, 32).

”Jotta sinun kävisi hyvin”

Paavali ilmaisi toisen tottelevaisuudesta koituvan hyödyn, kun hän kirjoitti: ”’Kunnioita isääsi ja äitiäsi’, mikä on ensimmäinen käsky johon liittyy lupaus: ’Jotta sinun kävisi hyvin ja saisit olla kauan aikaa maan päällä.’” (Efesolaisille 6:2, 3; 2. Mooseksen kirja 20:12.) Millä tavoin tottelevaisuus vanhemmille voi edistää lapsen hyvinvointia?

Eikö vanhemmilla ensinnäkin ole enemmän ikää ja kokemusta? He eivät ehkä näytä tietävän kovin paljon tietokoneista tai joistakin muista koulussa opetettavista asioista, mutta he tietävät kyllä paljon elämisestä ja elämän ongelmien selvittämisestä. Nuorilta taas puuttuu kypsän iän mukanaan tuoma tasapainoinen näkemys. Siksi he tekevät usein hätäisiä ratkaisuja ja antavat myöten ympäristön aiheuttamalle kielteiselle paineelle, paljolti omaksi vahingokseen. Raamattu sanoo realistisesti: ”Tyhmyys on kietoutunut pojan sydämeen.” Mikä siihen auttaa? ”Kurin keppi sen hänestä kauas poistaa.” (Sananlaskut 22:15.)

Tottelevaisuudesta koituva hyöty ulottuu paljon pitemmälle kuin pelkästään lapsen ja vanhempien väliseen suhteeseen. Jotta yhteiskunta toimisi hyvin ja olisi tuottoisa, sen jäsenten täytyy olla yhteistoiminnallisia, mikä puolestaan vaatii jossain määrin tottelevaisuutta. Esimerkiksi avioliitossa rauhaan, sopusointuun ja onnellisuuteen ei johda vaativuus eikä toisten oikeuksien ja tunteiden väheksyminen, vaan halukkuus joustaa. Työpaikalla työntekijän alamaisuus on välttämätöntä, jotta liikeyritys menestyisi tai jokin hanke onnistuisi. Valtion lakien ja säännösten noudattaminen paitsi vapauttaa henkilön rangaistuksesta myös antaa ainakin jonkin verran turvaa. (Roomalaisille 13:1–7; Efesolaisille 5:21–25; 6:5–8.)

Monesti nuoret, jotka kapinoivat valtaa vastaan, eivät sopeudu yhteiskuntaan. Sitä vastoin ihminen, joka on oppinut olemaan tottelevainen jo lapsena, voi hyötyä siitä läpi elämänsä. Lapsena opitusta tottelevaisuudesta on totisesti etua!

Tottelevaisuuden suuri palkka

Sen lisäksi, että tottelevaisuus edistää hyviä perhesuhteita ja tuottaa muuta elinikäistä hyötyä, se myös luo pohjan ihmisen kaikkein tärkeimmälle suhteelle: hänen suhteelleen Luojaansa. ’Suurena Luojanamme’, jonka luona on ”elämän lähde”, Jehova Jumala todellakin ansaitsee täydellisen tottelevaisuutemme (Saarnaaja 12:1; Psalmit 36:9).

Sana ”totella” ja sen johdokset esiintyvät Raamatussa eri muodoissaan yli 160 kertaa. Lisäksi siinä kerrotaan sadoista Jumalan laeista, käskyistä, määräyksistä, oikeudellisista päätöksistä ja säännöksistä, jotka kaikki vaativat alamaisuutta. On näin ollen selvää, että Jumala pitää tottelevaisuutta hyväksymyksensä edellytyksenä. Tottelevaisuus on tosiaankin välttämätöntä, jotta voisimme kehittää suhteen Jehovaan. (1. Samuelin kirja 15:22.) Surullista kyllä ihminen ei ole luontaisesti taipuvainen tottelemaan vaan olemaan tottelematon. ”Ihmisen sydämen taipumus on paha hänen nuoruudestaan lähtien”, sanotaan Raamatussa (1. Mooseksen kirja 8:21). Siksi tottelevaisuutta täytyy oppia läpi elämän eikä ainoastaan lapsuudessa. Siitä seuraa suuri palkka.

Muista, että Paavalin sanojen mukaisesti käskyyn olla tottelevainen vanhemmille liittyy kaksiosainen lupaus: ”jotta sinun kävisi hyvin ja saisit olla kauan aikaa maan päällä”. Tämä lupaus vahvistetaan Sananlaskujen 3:1, 2:ssa: ”Poikani, älä unohda minun lakiani, ja noudattakoon sydämesi minun käskyjäni, sillä päivien paljoutta ja elinvuosia ja rauhaa sinulle lisätään.” Tottelevaisten suuri palkka on henkilökohtainen suhde Jehovaan nyt ja ikuinen elämä rauhaisassa uudessa maailmassa (Ilmestys 21:3, 4).

[Kuvat s. 30, 31]

Tottelevaisuus edistää hyviä suhteita perheessä ja työpaikalla sekä auttaa meitä saamaan hyvän suhteen Jehovaan