”Jehova on ollut minulle erittäin hyvä!”

ERÄÄNÄ erittäin miellyttävänä iltana maaliskuussa 1985 Jehovan todistajien päätoimistossa New Yorkissa Yhdysvalloissa toimiva kirjoitusosasto järjesti juhlat erään virstanpylvään johdosta. Karl F. Klein oli ollut tuolloin 60 vuotta kokoaikaisessa palveluksessa. Veli Klein sanoi innostuneesti: ”Jehova on ollut minulle erittäin hyvä!” Hän mainitsi, että psalmi 37:4 oli yksi hänen lempiraamatunkohdistaan. Myöhemmin hän ilahdutti kaikkia soittamalla selloaan.

Seuraavien 15 vuoden ajan veli Klein jatkoi palvelustaan kirjoitusosastolla ja Jehovan todistajien hallintoelimessä. Sitten 3. tammikuuta 2001 hän päätti uskollisena maallisen vaelluksensa 95 vuoden iässä.

Karl Klein syntyi Saksassa. Hänen perheensä muutti Yhdysvaltoihin, ja hän kasvoi Illinoisin osavaltiossa eräällä Chicagon esikaupunkialueella. Sekä Karl että hänen nuorempi veljensä Ted kiinnostuivat syvästi Raamatusta jo pikkupoikina. Karl kävi kasteella vuonna 1918, ja ne innostavat asiat, joista hän kuuli raamatuntutkijoiden konventissa vuonna 1922, sytyttivät hänessä elinikäisen rakkauden kenttäpalvelukseen. Hän halusi osallistua saarnaamistyöhön joka viikko, ja niin hän tekikin aivan elämänsä viimeisiin viikkoihin asti.

Vuonna 1925 Karl kutsuttiin päätoimistoon, missä hän työskenteli aluksi painossa. Hän rakasti musiikkia, joten hän soitti joitakin vuosia selloa orkesterissa, joka esiintyi Seuran radio-ohjelmissa. Myöhemmin hän työskenteli palvelusosastolla, missä hän nautti erityisesti yhteistyöstä sen valvojan T. J. Sullivanin kanssa. Tällä välin Ted meni naimisiin ja lähti vaimonsa Doriksen kanssa lähetystyöhön Puerto Ricoon.

Karl Klein työskenteli puoli vuosisataa kirjoitusosastolla, missä hänestä oli erittäin paljon hyötyä, koska hän teki mielellään tutkimustyötä ja hän tunsi Raamatun erinomaisesti. Vuonna 1963 hän meni naimisiin saksalaisen lähetystyöntekijän Margaretan kanssa, joka palveli tuolloin Boliviassa. Margaretan rakkaudellisen tuen turvin hän kykeni terveysongelmistaan huolimatta olemaan tuottelias vielä kauan senkin jälkeen, kun useimmat jäävät eläkkeelle. Veli Kleinin puheet seurakunnissa ja konventeissa olivat ikimuistoisia, mikä johtui osaltaan hänen luontaisesta vilpittömyydestään ja muusikon innostaan. Vielä vähän ennen kuolemaansa hän toimi puheenjohtajana New Yorkin suuren Betel-perheen päivän tekstin tarkastelussa kaikkien iloksi ja hyödyksi.

Monet Vartiotornin säännölliset lukijat muistavat veli Kleinin sympaattisen elämäkerran, joka ilmestyi Vartiotornissa 1.8.1985. Saat varmasti iloa, kun luet sen joko ensimmäistä kertaa tai uudelleen pitäen mielessä, että sen kirjoittaja palveli vielä puolitoista vuosikymmentä uskollisena ja antaumuksellisena kristittynä.

Yhtenä Herran voidelluista veli Klein toivoi koko sydämestään pääsevänsä hallitsemaan yhdessä Kristuksen kanssa taivaaseen. Meillä on kaikki syyt uskoa, että Jehova on nyt täyttänyt tuon toiveen. (Luukas 22:28–30.)

[Kuva s. 31]

Karl vuonna 1943 T. J. Sullivanin, Tedin ja Doriksen kanssa

[Kuva s. 31]

Karl ja Margareta lokakuussa 2000