Leskien auttaminen selviytymään koettelemuksistaan

PARHAITEN tunnettuja kertomuksia leskistä on Raamatun kertomus Ruutista ja hänen anopistaan Noomista. Molemmat naiset olivat leskiä. Noomi ei kuitenkaan ollut menettänyt ainoastaan aviomiestään vaan myös kaksi poikaansa, joista toinen oli ollut Ruutin aviomies. Koska he elivät maatalousyhteiskunnassa, jossa toimeentulo riippui paljolti miesväestä, heidän tilanteensa oli todella murheellinen. (Ruut 1:1–5, 20, 21.)

Noomilla oli kuitenkin erinomainen ystävä ja lohduttaja: hänen miniänsä Ruut, joka kieltäytyi lähtemästä pois hänen rinnaltaan. Aikanaan Ruut osoittautui Noomille ”paremmaksi kuin seitsemän poikaa”, ei vain siksi, että Ruut rakasti syvästi Noomia, vaan myös siksi, että hän rakasti Jumalaa (Ruut 4:15). Kun Noomi kehotti Ruutia palaamaan moabilaisten perheenjäsentensä ja ystäviensä luo, Ruut vastasi esittämällä yhden koskettavimmista uskollisuuden ilmauksista, mitä on koskaan merkitty muistiin: ”Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja missä sinä yövyt, siellä minäkin yövyn. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun  Jumalasi minun Jumalani. Missä sinä kuolet, siellä minäkin kuolen ja sinne minut haudataan. Niin tehköön Jehova minulle ja lisätköön siihen, jos muu kuin kuolema erottaa minut sinusta.” (Ruut 1:16, 17.)

Ruutin asenne ei jäänyt Jehova Jumalalta huomaamatta. Hän siunasi Noomin ja Ruutin pientä huonekuntaa, ja lopulta Ruut meni naimisiin israelilaisen Boasin kanssa. Noomi huolehti heidän lapsestaan, josta tuli Jeesuksen Kristuksen esi-isä, kuin omastaan. Tämä kertomus valaisee sitä, miten Jehova vaalii leskiä, jotka turvautuvat ja luottavat häneen. Lisäksi Raamatussa kerrotaan, että hän arvostaa niitä, jotka auttavat rakkaudellisesti leskiä heidän koettelemuksissaan. Miten sitten voimme nykyään tukea keskuudessamme olevia leskiä? (Ruut 4:13, 16–22; Psalmit 68:5.)

Nimenomaista apua mutta ei määräilevästi

Kun leskeä tarjoudutaan auttamaan, on parasta esittää asia selvästi ja tarjota nimenomaista apua olematta kuitenkaan määräilevä. Älä sano vain ylimalkaan: ”Kerro minulle, jos tarvitset jotain.” Se olisi samaa kuin kehottaisi kylmissään värjöttelevää, nälkäistä ihmistä ’pysyttelemään lämpimänä ja hyvin ravittuna’ auttamatta häntä millään tavoin (Jaakobin kirje 2:16). Monet tarpeessa olevat ihmiset eivät pyydä apua vaan kärsivät kaikessa hiljaisuudessa. Heidän auttamisessaan vaaditaan tarkkanäköisyyttä ja sen tajuamista, mitä he tarvitsevat. Toisaalta liian suuri aloitteellisuus – se että käytännössä alkaa hallita lesken elämää – voi loukata tai harmittaa häntä. Siksi Raamatussa korostetaan tasapainoisuuden tarvetta toisten kohtelemisessa: samalla kun kannustetaan osoittamaan epäitsekästä henkilökohtaista kiinnostusta toisia kohtaan, varoitetaan puuttumasta toisten asioihin (Filippiläisille 2:4; 1. Pietarin kirje 4:15).

Ruut suhtautui Noomiin tasapainoisesti. Vaikka hän pysyi uskollisesti anoppinsa rinnalla, hän ei painostanut eikä pyrkinyt hallitsemaan tätä. Hän ryhtyi oma-aloitteisesti järkeviin toimiin, esimerkiksi hankkimaan ruokaa Noomille ja itselleen, mutta hän noudatti samalla Noomin ohjeita (Ruut 2:2, 22, 23; 3:1–6).

Eri ihmisillä voi tietysti olla hyvin erilaisia tarpeita. Aiemmin mainittu Sandra sanoo: ”Minulla oli sitä, mitä tarvitsin suuressa surussani: hyvin rakkaita ja rakastavia ystäviä, jotka kerääntyivät ympärilleni.” Toisaalta aiemmin mainittu Elaine tarvitsi omaa rauhaa. Voidakseen olla hyödyksi täytyy siis olla arvostelukykyinen ja löytää tasapaino toisen yksityisyyden kunnioittamisen ja tarvittavan avun antamisen välillä.

Tukea perheenjäseniltä

Lämmin, rakkaudellinen perhe – jos leskellä on sellainen – voi tehdä paljon vahvistaakseen hänen luottamustaan siihen, että hän selviytyy. Vaikka jotkut perheenjäsenet saattavat pystyä antamaan enemmän apua kuin toiset, niin kaikilla voi olla osansa. ”Jos jollakulla leskellä on lapsia tai lapsenlapsia, niin oppikoot nämä ensin harjoittamaan jumalista antaumusta omassa huonekunnassaan ja maksamaan jatkuvasti asianmukaista korvausta vanhemmilleen ja isovanhemmilleen, sillä tämä on otollista Jumalan silmissä.” (1. Timoteukselle 5:4.)

Monesti ei aineellista tukea tai ”korvausta” ehkä tarvita. Joillakuilla leskillä on riittävästi varoja omiin tarpeisiinsa, ja toisilla on oikeus sosiaalietuihin, joita on saatavilla joissakin maissa. Mutta kun lesket ovat puutteessa,  perheenjäsenten pitäisi auttaa heitä. Jos leskellä ei ole lähisukulaisia tukenaan tai jos nämä eivät pysty auttamaan, Raamattu kannustaa toisia uskovia tulemaan hänen avukseen: ”Palvontamuoto, joka on Jumalamme ja Isämme näkökannalta puhdas ja saastumaton, on tämä: orvoista ja leskistä huolehtiminen heidän ahdistuksessaan.” (Jaakobin kirje 1:27.)

Ne jotka toimivat näiden Raamatun periaatteiden mukaisesti, tosiaan ’kunnioittavat leskiä’ (1. Timoteukselle 5:3). Ihmiset, joita kohtaan osoitetaan kunnioitusta, tuntevat, että heitä pidetään arvossa ja rakastetaan. Heistä ei tunnu siltä, että toiset auttavat heitä vain velvollisuudentunteesta. Vaikka Ruut itse oli jonkin aikaa leskenä, hän todella kunnioitti Noomia huolehtimalla halukkaasti ja rakkaudellisesti siitä, että Noomin fyysiset ja tunneperäiset tarpeet tulivat täytetyiksi. Tosiasiassa Ruut loi asenteellaan nopeasti erinomaisen maineen, niin että hänen tuleva aviomiehensä sanoi hänelle: ”Jokainen kansani kaupungissa tietää, että sinä olet oivallinen nainen.” (Ruut 3:11, engl. viitelaitoksen alaviite.) Samalla Noomin rakkaus Jumalaa kohtaan, hänen vaatimaton luonteensa ja hänen syvä arvostuksensa sitä työtä kohtaan, jota Ruut suoritti hänen hyväkseen, tekivät epäilemättä hänen auttamisensa Ruutille miellyttäväksi. Miten erinomainen esimerkki Noomi onkaan nykyään eläville leskille!

Turvaudu Jumalaan

Perheenjäsenet ja ystävät eivät tietenkään voi täyttää sitä tyhjiötä, jonka puolison kuolema jättää. Tästä syystä leskeksi jääneen on tärkeää turvautua erityisen vahvasti ”hellän armon Isään ja kaiken lohdutuksen Jumalaan, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme” (2. Korinttilaisille 1:3, 4). Ajatellaanpa esimerkiksi Annaa, harrasmielistä leskeä, joka oli Jeesuksen syntymän aikoihin 84-vuotias.

Kun Annan aviomies kuoli heidän oltuaan naimisissa vasta seitsemän vuotta, Anna etsi lohdutusta Jehovalta. ”Hän ei ollut koskaan poissa temppelistä ja suoritti pyhää palvelusta yötä päivää paastoin ja rukouksin.” (Luukas 2:36, 37.) Synnyttikö Annan jumalinen antaumus Jehovassa vastakaikua? Kyllä vain! Jehova osoitti rakkauttaan Annaa kohtaan aivan erityisellä tavalla – antamalla hänen nähdä lapsen, josta tulisi maailman Pelastaja. Miten riemullista ja lohduttavaa tämä olikaan Annalle! Hän koki selvästikin todeksi sen, mitä sanotaan psalmissa 37:4: ”Iloitse – – suuresti Jehovasta, niin hän antaa sinulle, mitä sydämesi pyytää.”

Jumala vaikuttaa toisten kristittyjen välityksellä

Elaine sanoo: ”Pitkään Davidin kuoleman jälkeen tunsin fyysistä tuskaa, ikään kuin puukkoa olisi käännelty rinnassani. Ajattelin sen johtuvan ruoansulatushäiriöistä. Eräänä päivänä kipu oli niin voimakasta, että harkitsin lääkäriin menoa. Eräs ymmärtäväinen hengellinen sisar ja ystävä mainitsi, että kipu voisi johtua surustani, ja kannusti minua pyytämään Jehovalta apua ja lohdutusta. Noudatin heti hänen neuvoaan ja pyysin äänettömässä mutta hartaassa rukouksessa, että Jehova tukisi minua surussani. Ja niin hän tekikin!” Elaine alkoi tuntea olonsa paremmaksi, ja pian sen jälkeen hänen fyysinen kipunsakin hellitti.

Erityisesti seurakunnan vanhimmat voivat osoittaa ystävällisyyttä ja huomaavaisuutta sureville leskille. Antamalla säännöllisesti hengellistä tukea ja lohdutusta tahdikkaalla ja arvostelukykyisellä tavalla vanhimmat voivat auttaa heitä pysymään lähellä Jehovaa koettelemuksistaan huolimatta. Vanhimmat voivat tarpeen mukaan auttaa myös aineellisen tuen järjestämisessä. Tällaisista sääliväisistä, ymmärtäväisistä vanhimmista tulee todella ”kätköpaikka tuulelta”. (Jesaja 32:2; Apostolien teot 6:1–3.)

Pysyvä lohdutus maan uudelta Kuninkaalta

Lapsesta, jonka näkeminen ilahdutti iäkästä Annaa noin kaksituhatta vuotta sitten, on nyt tullut Jumalan taivaallisen valtakunnan messiaaninen Kuningas. Tämä hallitus pyyhkäisee  pian pois kaikki murheen aiheet, myös kuoleman. Ilmestyksen 21:3, 4:ssä sanotaan tästä: ”Katso! Jumalan teltta on ihmisten luona – –. Ja hän pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole. Entiset ovat kadonneet.” Huomasitko, että tässä raamatunkohdassa puhutaan ”ihmisistä”? Nimenomaan ihmiset vapautetaan kuolemasta ja kaikesta sen mukana tulevasta surusta ja valitushuudosta.

Mutta hyvät uutiset eivät lopu siihen! Raamatussa luvataan myös kuolleiden ylösnousemus. ”Tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen [Jeesuksen] äänensä ja tulevat esiin.” (Johannes 5:28, 29.) Aivan niin kuin Lasarus, jonka Jeesus herätti kuolleista, haudoissa olevat tulevat esiin ihmisinä, eivät henkiluomuksina (Johannes 11:43, 44). Ne jotka tekevät sen jälkeen hyvää, saatetaan inhimilliseen täydellisyyteen, ja he kokevat henkilökohtaisesti Jehovan isällisen huolenpidon, kun hän ’avaa kätensä ja tyydyttää kaikkien elollisten halun’ (Psalmit 145:16).

Ne joilta on kuollut läheinen ihminen ja jotka luottavat tähän varmaan toivoon, saavat siitä paljon lohdutusta (1. Tessalonikalaisille 4:13). Jos siis olet leski, muista ’rukoilla lakkaamatta’ sitä lohdutusta ja apua, jota tarvitset päivittäin pystyäksesi kantamaan erilaiset taakkasi (1. Tessalonikalaisille 5:17; 1. Pietarin kirje 5:7). Käytä myös joka päivä aikaa Jumalan sanan lukemiseen, niin että Jumalan ajatukset voivat lohduttaa sinua. Jos menettelet näin, huomaat itse, miten kaikista leskenä kohtaamistasi koettelemuksista ja haasteista huolimatta Jehova voi auttaa sinua löytämään rauhan.

[Huomioteksti s. 5]

Voidakseen olla hyödyksi täytyy löytää tasapaino toisen yksityiselämän kunnioittamisen ja sen välillä, että on tarpeen tullen käytettävissä

[Kuva s. 7]

Jumala siunasi iäkästä leskeä Annaa