Jumalan kärsimystensallinta lähenee loppuaan

NÄEMME kaikkialla ympärillämme kärsimystä. Jotkut aiheuttavat sitä itse itselleen. He saavat sukupuolitauteja tai kokevat huumeiden tai alkoholin väärinkäytön tai tupakoinnin seurauksia. Tai heille saattaa tulla terveysongelmia huonojen ruokailutottumusten takia. Suuri osa kärsimyksistä johtuu kuitenkin tekijöistä, joihin tavallinen ihminen ei voi vaikuttaa: sodista, etnisistä väkivaltaisuuksista, rikollisuudesta, köyhyydestä, nälänhädästä, sairauksista. Ihmiset eivät liioin pysty estämään vanhenemisen ja kuoleman aiheuttamaa kärsimystä.

Raamattu vakuuttaa, että ”Jumala on rakkaus” (1. Johanneksen kirje 4:8). Miksi rakkaudellinen Jumala on sitten sallinut kärsimyksiä niin monien satojen vuosien ajan? Milloin hän korjaa tilanteen? Voidaksemme vastata tällaisiin kysymyksiin meidän täytyy perehtyä siihen, millainen tarkoitus Jumalalla on ihmisten suhteen. Tämä auttaa meitä ymmärtämään, miksi Jumala on sallinut kärsimyksiä ja mitä hän aikoo tehdä niille tulevaisuudessa.

Tahdonvapauden lahja

Kun Jumala loi ensimmäisen ihmisen, hän ei valmistanut pelkkää ruumista, jossa oli  aivot. Jumala ei myöskään luonut Aadamia ja Eevaa mieltä vailla oleviksi roboteiksi. Hän antoi heille tahdonvapauden. Se oli erinomainen lahja, sillä ”Jumala katsoi kaikkea, minkä hän oli tehnyt, ja katso, se oli erittäin hyvää” (1. Mooseksen kirja 1:31). Tosiaankin ”täydellistä on hänen työnsä” (5. Mooseksen kirja 32:4). Me kaikki arvostamme tätä tahdonvapauden lahjaa, koska emme halua jonkun toisen sanelevan kaikkia ajatuksiamme ja tekojamme niin, ettemme saisi koskaan itse päättää mistään.

Tuliko tahdonvapauden erinomaista lahjaa kuitenkaan käyttää ilman rajoituksia? Jumalan sana vastaa varhaiskristityille annetuissa ohjeissa: ”Olkaa kuin vapaat, mutta säilyttäkää vapautenne, ei pahuuden verhona, vaan kuin Jumalan orjat.” (1. Pietarin kirje 2:16.) Yhteisen hyvän nimissä tarvitaan rajoja. Tahdonvapautta tuli siis käyttää lain rajoissa. Muutoin seurauksena olisi sekasorto.

Kenen laki?

Kenen lain tuli määrittää vapaudelle sopivat rajat? Vastaus tähän kysymykseen liittyy siihen perussyyhyn, jonka vuoksi Jumala on sallinut kärsimyksiä. Koska Jumala loi ihmiset, hän tietää parhaiten, mitä lakeja heidän täytyy noudattaa omaksi ja toisten parhaaksi. Raamattu esittää asian näin: ”Minä, Jehova, olen sinun Jumalasi, joka opetan sinua hankkimaan hyötyä itsellesi, joka panen sinut astumaan sitä tietä, jota sinun tulee vaeltaa.” (Jesaja 48:17.)

Asian ydin on selvästikin se, että ihmisiä ei luotu riippumattomiksi Jumalasta. Hän teki heidät sellaisiksi, että heidän menestymisensä ja onnellisuutensa riippuvat hänen vanhurskaiden lakiensa noudattamisesta. Jumalan profeetta Jeremia sanoi: ”Tiedän hyvin, oi Jehova, ettei ihmisen tie kuulu hänelle. Miehelle, joka vaeltaa, ei kuulu edes askeleensa ohjaaminen.” (Jeremia 10:23.)

Jumala saattoi ihmiskunnan säätämiensä fysiikan lakien, kuten painovoimalain, alaisuuteen. Samoin hän saattoi ihmiset sellaisten moraalilakien alaisuuteen, joiden noudattamisesta on seurauksena sopusointuinen yhteiskunta. Jumalan sana kehottaa näin ollen hyvällä syyllä: ”Luota Jehovaan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.” (Sananlaskut 3:5.)

Ihmissuku ei siksi voisi koskaan ohjata itseään menestyksellisesti ilman Jumalan hallintoa. Yrittäessään olla riippumattomia hänestä ihmiset loisivat sellaisia yhteiskunnallisia, taloudellisia, poliittisia ja uskonnollisia järjestelmiä, jotka sotisivat toisiaan vastaan, ja ’ihminen hallitsisi ihmistä hänen vahingokseen’ (Saarnaaja 8:9).

Mikä meni vikaan?

Jumala antoi ensimmäisille vanhemmillemme Aadamille ja Eevalle täydellisen alun. Heillä oli täydellinen ruumis ja mieli ja kotina paratiisillinen puutarha. Jos he olisivat alistuneet Jumalan ohjaukseen, he olisivat pysyneet täydellisinä ja onnellisina. Aikanaan  heistä olisi polveutunut kokonainen ihmissuku, joka olisi elänyt paratiisimaassa täydellisenä ja onnellisena. Tällainen tarkoitus Jumalalla oli ihmiskunnan suhteen. (1. Mooseksen kirja 1:27–29; 2:15.)

Ensimmäiset vanhempamme kuitenkin käyttivät tahdonvapauttaan väärin. He ajattelivat virheellisesti, että he voisivat menestyä riippumattomina Jumalasta. Omasta vapaasta tahdostaan he astuivat hänen lakiensa rajojen ulkopuolelle. (1. Mooseksen kirjan 3. luku.) Koska he hylkäsivät hänen hallitusvaltansa, hänellä ei enää ollut velvollisuutta ylläpitää heidän täydellisyyttään. ’He toimivat turmiollisesti omalta osaltaan, he eivät pysyneet hänen lapsinaan, ja vika oli heidän omansa.’ (5. Mooseksen kirja 32:5.)

Siitä lähtien kun Aadam ja Eeva olivat tottelemattomia Jumalalle, heidän ruumiinsa ja mielensä alkoi rappeutua. Jehovan luona on elämän lähde (Psalmit 36:9). Koska he siis katkaisivat yhteyden Jehovaan, heistä tuli epätäydellisiä ja lopulta he kuolivat (1. Mooseksen kirja 3:19). Perinnöllisyyslakien mukaisesti Aadamin ja Eevan jälkeläiset saattoivat periä vain sen, mitä heidän vanhemmillaan itsellään oli – epätäydellisyyden ja kuoleman. Tästä syystä apostoli Paavali kirjoitti: ”Yhden ihmisen [Aadamin] kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he kaikki olivat syntiä tehneet.” (Roomalaisille 5:12.)

Pääasiallinen kiistakysymys: suvereenius

Kun Aadam ja Eeva kapinoivat Jumalaa vastaan, he asettivat kyseenalaiseksi hänen suvereeniutensa eli hänen oikeutensa hallita. Jehova olisi voinut tuhota heidät ja aloittaa alusta toisen ihmisparin kanssa, mutta se ei olisi ratkaissut kysymystä siitä, kenen hallitusvalta on oikeellinen ja koituu ihmisten parhaaksi. Ihmisille annettiin aikaa kehittää yhteiskuntiaan omien käsitystensä mukaisesti, jotta he osoittaisivat kiistattomasti, voiko Jumalasta riippumaton hallinto koskaan olla menestyksellinen.

Mitä ihmishistorian vuosituhannet kertovat? Kaikkien noiden satojen vuosien ajan ihmiset ovat kokeilleet monenlaisia yhteiskunnallisia, taloudellisia, poliittisia ja uskonnollisia järjestelmiä. Pahuus ja kärsimys eivät kuitenkaan ole lakanneet. Oikeastaan ”pahat ihmiset ja petkuttajat – – [ovat menneet] yhä huonompaan suuntaan”, etenkin meidän aikanamme (2. Timoteukselle 3:13).

1900-luvulla päästiin erityisen suuriin saavutuksiin tieteen ja teollisuuden aloilla, mutta silloin ihmiskunta myös kärsi enemmän kuin koskaan aiemmin historiansa aikana. Ja otettiinpa lääketieteen alalla millaisia edistysaskeleita tahansa, seuraava Jumalan laki pitää edelleen paikkansa: Jumalasta, elämän lähteestä, erossa olevat ihmiset sairastuvat, vanhenevat ja kuolevat. On todellakin osoitettu erittäin selvästi, että ihmiset eivät voi ’ohjata omia askeleitaan’.

Jumalan suvereenius vahvistetaan

Tämä traaginen kokeilu on osoittanut kaikiksi ajoiksi, että Jumalasta riippumaton ihmishallinto ei voi koskaan olla menestyksellinen. Vain Jumalan hallinto voi tuoda onnellisuuden, ykseyden, terveyden ja elämän. Lisäksi Jehova Jumalan erehtymätön sana, Pyhä Raamattu, osoittaa, että me elämme Jumalasta riippumattoman ihmishallinnon ”viimeisiä päiviä” (2. Timoteukselle 3:1–5). Aika, jona Jehova on sallinut tätä hallintoa, pahuutta ja kärsimystä, lähenee loppuaan.

Jumala puuttuu pian ihmisten asioihin. Raamatussa kerrotaan: ”Noiden kuninkaiden [nyt olemassa olevien ihmishallitusten] päivinä taivaan Jumala pystyttää [taivaaseen] valtakunnan, joka ei ikinä tuhoudu. Eikä sitä valtakuntaa anneta millekään toiselle kansalle [ihmiset eivät enää koskaan tule hallitsemaan maata]. Se murskaa kaikki nämä [nykyiset] valtakunnat ja tekee niistä lopun, ja se itse pysyy aikojen hämärään asti.” (Daniel 2:44.)

Jehovan suvereeniuden kunniaan saattaminen taivaallisen Valtakunnan välityksellä on Raamatun teema. Jeesus teki siitä tärkeimmän  opetuksensa. Hän sanoi: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansakunnille, ja sitten tulee loppu.” (Matteus 24:14.)

Kuka jää eloon ja kuka ei, kun Jumalan hallitusvalta korvaa ihmisen hallinnon? Sananlaskujen 2:21, 22:ssa vakuutetaan: ”Juuri oikeamieliset [jotka kannattavat Jumalan hallintoa] tulevat asumaan maassa, ja moitteettomat siihen jätetään jäljelle. Jumalattomat [jotka eivät kannata Jumalan hallintoa] puolestaan karsitaan pois maasta.” Jumalan henkeyttämä psalmista lauloi: ”Vain hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole – –. Mutta sävyisät saavat omistaa maan, ja he iloitsevat suuresti rauhan runsaudesta. Vanhurskaat saavat omistaa maan, ja he asuvat siinä ikuisesti.” (Psalmit 37:10, 11, 29.)

Suurenmoinen uusi maailma

Jumalan valtakunnan hallinnon alaisuudessa ne, jotka säilyvät elossa nykyisen asiainjärjestelmän lopusta, johdatetaan uuteen maailmaan, josta pahuus ja kärsimys on poistettu. Ihmiskunta saa opetusta Jumalalta, ja aikanaan ”maa on oleva täynnä Jehovan tuntemusta niin kuin vedet peittävät meren” (Jesaja 11:9). Tämä rakentava, myönteinen opetus saa aikaan aidosti rauhallisen ja sopusointuisen yhteiskunnan. Siksi silloin ei enää tule olemaan sotia, murhia, väkivaltaa, raiskauksia, varkautta eikä mitään muuta rikollisuutta.

Jumalan uudessa maailmassa tottelevaiset ihmiset saavat suurenmoisia fyysisiä siunauksia. Kaikki Jumalan hallinnon vastaisen kapinan huonot seuraukset tehdään tyhjäksi. Epätäydellisyys, sairaudet, vanhuus ja kuolema tulevat kuulumaan menneisyyteen. Raamattu vakuuttaa: ”Yksikään siellä asuva ei sano: ’Minä olen sairas.’” Lisäksi se lupaa: ”Silloin avautuvat sokeiden silmät ja kuurojen korvat aukenevat. Silloin rampa kiipeää kuin jalohirvi ja mykän kieli huutaa ilosta.” (Jesaja 33:24; 35:5, 6.) Miten hienoa onkaan voida nauttia erinomaisesta terveydestä joka päivä – ikuisesti!

Jumalan rakkaudellisessa ohjauksessa uuden maailman asukkaat käyttävät voimiaan ja taitojaan maailmanlaajuisen paratiisin rakentamiseen. Köyhyys, nälkä ja kodittomuus ovat poissa pysyvästi, sillä Jesajan profetiassa todetaan: ”He totisesti rakentavat taloja ja asuvat niissä ja istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmän. He eivät rakenna toisen asuttavaksi, he eivät istuta toisen syötäväksi.” (Jesaja 65:21, 22.) Tosiaankin: ”He istuvat todella kukin viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa alla, eikä kukaan saata heitä vapisemaan.” (Miika 4:4.)

Maa tulee vastaamaan Jumalan ja tottelevaisten ihmisten rakkaudelliseen huolenpitoon. Raamattuun on merkitty muistiin seuraavanlaiset vakuutukset: ”Erämaa ja vedetön seutu tulevat riemuitsemaan, ja aavikkotasanko tulee iloitsemaan ja kukkimaan kuin sahrami. – – Sillä vesiä on puhjennut erämaahan ja  aavikkotasangolle puroja.” (Jesaja 35:1, 6.) ”Maassa tulee olemaan yltäkylläisesti viljaa, vuorten huipulla on runsaus.” (Psalmit 72:16.)

Entä ne miljardit ihmiset, jotka ovat kuolleet? Ne jotka ovat Jumalan muistissa, herätetään eloon, koska ”tulee olemaan ylösnousemus, sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden” (Apostolien teot 24:15). Kuolleet saatetaan siis takaisin elämään. Heille opetetaan Jumalan hallitusvaltaa koskevia verrattomia totuuksia ja heille annetaan mahdollisuus elää ikuisesti paratiisissa. (Johannes 5:28, 29.)

Tällä tavoin Jehova Jumala poistaa täysin kärsimykset, sairaudet ja kuoleman, jotka ovat pitäneet ihmiskuntaa hirvittävässä otteessaan tuhansia vuosia. Ei enää sairauksia! Ei enää vajavuuksia! Ei enää kuolemaa! ”[Jumala] pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole. Entiset ovat kadonneet.” (Ilmestys 21:3, 4.)

Näin Jumala tekee lopun kärsimyksistä. Hän tuhoaa tämän turmeltuneen maailman ja saa aikaan aivan uuden asiainjärjestelmän, jossa ”vanhurskaus asuu” (2. Pietarin kirje 3:13). Miten hyvä uutinen tämä onkaan! Tarvitsemme tuota uutta maailmaa kipeästi. Eikä meidän tarvitse odottaa sitä pitkään. Raamatun ennustusten täyttymisestä tiedämme, että uusi maailma on jo ovella ja että Jumalan kärsimystensallinta lähenee loppuaan. (Matteus 24:3–14.)

[Tekstiruutu s. 8]

Ihmisten epäonnistunut hallinto

Saksan entinen liittokansleri Helmut Schmidt totesi ihmisten hallinnosta: ”Me ihmiset – – olemme aina hallinneet maailmaa vain osittain ja enimmäkseen hyvin huonosti. – – Emme ole koskaan hallinneet sitä täysin rauhanomaisesti.” Inhimillisen kehityksen raportti 1999 selosti: ”Kaikissa maissa kerrotaan yhteiskuntarakenteen murtumisesta eli yhteiskunnallisesta levottomuudesta sekä lisääntyneestä rikollisuudesta ja kotiväkivallasta. – – Maailmanlaajuisten uhkatekijöiden määrä lisääntyy, ja ne kasvavat niin suuriksi, ettei niistä kyetä selviytymään kansallisin keinoin, ja niin nopeasti, etteivät kansainväliset reaktiot ole tarpeeksi nopeita.”

[Kuvat s. 8]

”He iloitsevat suuresti rauhan runsaudesta.” (Psalmit 37:11)

[Kuvien lähdemerkinnät s. 5]

Kolmas ylhäältä (äiti ja lapsi): FAO photo/B. Imevbore; alhaalla (räjähdys): U.S. National Archives photo