Valtakunnan julistajat kertovat

Hänen hengelliset tarpeensa tulivat tyydytetyiksi

KYPROS on saari Välimeren koilliskolkassa. Raamatun aikoina Kypros oli kuuluisa kuparistaan ja erinomaisesta puutavarastaan. Paavali ja Barnabas julistivat siellä Valtakunnan hyvää uutista ensimmäisellä lähetysmatkallaan (Apostolien teot 13:4–12). Vielä nykyäänkin hyvä uutinen vaikuttaa myönteisesti monien kyproslaisten elämään. Tämä pitää varmasti paikkansa yli 40-vuotiaasta Lucas-nimisestä miehestä. Hän kertoo:

”Synnyin perheeseen, joka asui karjatilalla, ja meitä lapsia oli kaikkiaan seitsemän. Olin pienestä pitäen kova lukemaan. Lempikirjani oli taskukokoinen laitos Raamatun kreikkalaisista kirjoituksista. Kun olin kymmenvuotias, muodostimme muutaman ystäväni kanssa raamatuntutkisteluryhmän. Se ei kuitenkaan pysynyt koossa pitkään, sillä jotkut iäkkäät kylän asukkaat sanoivat meitä harhaoppisiksi.

Myöhemmin käydessäni koulua Yhdysvalloissa tapasin moniin eri uskontoihin kuuluvia ihmisiä, ja se sytytti uudelleen viehtymykseni hengellisiin asioihin. Vietin useita päiviä yliopiston kirjastossa tutkien eri uskontoja. Kävin myös monissa kirkoissa, mutta ponnisteluistani huolimatta en saanut hengellistä tyydytystä.

Päätettyäni opintoni palasin Kyprokseen ja otin vastaan lääketieteellisen laboratorion esimiehen paikan. Muuan iäkäs mies nimeltä Antonis, joka oli Jehovan todistaja, tapasi vierailla luonani työpaikalla. Hänen käyntinsä eivät kuitenkaan jääneet huomaamatta ortodoksiselta kirkolta.

Pian minua tuli tapaamaan muuan teologi, joka kehotti olemaan keskustelematta Jehovan todistajien kanssa. Koska minulle oli lapsesta saakka opetettu, että ortodoksisella kirkolla on totuus, annoin myöten ja lakkasin tapaamasta Antonisia ja aloin keskustella Raamatusta tuon teologin kanssa. Kävin myös monissa Kyproksen luostareissa. Matkustin jopa Pohjois-Kreikkaan ja kävin Athosvuorella, jota pidetään ortodoksisen maailman pyhimpänä vuorena. En silti vieläkään saanut vastauksia raamatullisiin kysymyksiini.

Sitten rukoilin Jumalaa, että hän auttaisi minua löytämään totuuden. Pian tämän jälkeen Antonis tuli uudelleen käymään työpaikallani, ja minusta tuntui, että se oli vastaus rukoukseeni. Niinpä lakkasin tapaamasta teologia ja aloin tutkia Raamattua Antonisin kanssa. Edistymiseni jatkui, ja lokakuussa 1997 menin Jehovalle vihkiytymiseni vertauskuvaksi vesikasteelle.

Aluksi vaimoni ja kaksi vanhinta tytärtäni, jotka olivat tuolloin 14- ja 10-vuotiaita, vastustivat minua. Mutta hyvän käytökseni vuoksi vaimoni päätti viimein tulla kokoukseen valtakunnansaliin. Todistajien huomaavaisuus ja heidän osoittamansa henkilökohtainen kiinnostus tekivät häneen syvän vaikutuksen. Erityisesti häneen vetosi heidän Raamatun käyttönsä. Niinpä vaimoni ja kaksi vanhinta tytärtäni alkoivat tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Kuvittele, miten iloinen olin, kun kaikki kolme kävivät kasteella ’Jumalan profeetallisen sanan’ piirikonventissa vuonna 1999!

Totuuden etsintäni tuotti tosiaankin tuloksia. Nykyään koko perheemme, johon vaimoni ja minun lisäkseni kuuluu neljä lasta, on yksimielinen Jehovan puhtaassa palvonnassa.”