”Jos Jumala on meidän puolellamme, niin kuka on meitä vastaan?”

”Mitä siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, niin kuka on meitä vastaan?” (ROOMALAISILLE 8:31)

1. Ketkä lähtivät Egyptistä israelilaisten kanssa, ja mikä sai heidät tekemään niin?

KUN israelilaiset lähtivät vapauteen vietettyään Egyptissä 215 vuotta – suuren osan tuosta ajasta orjuudessa – ”heidän mukanaan lähti myös paljon sekakansaa” (2. Mooseksen kirja 12:38). Nämä ei-israelilaiset olivat kokeneet kymmenen pelottavaa vitsausta, jotka olivat kylväneet tuhoa Egyptissä ja saattaneet sen väärät jumalat naurunalaisiksi. Samaan aikaan he olivat nähneet – varsinkin neljännestä vitsauksesta eteenpäin – Jehovan kyvyn suojella kansaansa (2. Mooseksen kirja 8:23, 24). Vaikkei heillä ollut paljon tietoa Jehovan tarkoituksista, he olivat varmoja yhdestä asiasta: Egyptin jumalat eivät olleet pystyneet suojelemaan egyptiläisiä, kun taas Jehova oli osoittautunut israelilaisten voimakkaaksi puolustajaksi.

2. Miksi Rahab tuki israelilaisvakoojia, ja miksi hänen luottamuksensa heidän Jumalaansa ei tuottanut pettymystä?

² Neljäkymmentä vuotta myöhemmin, juuri ennen kuin israelilaiset astuivat Luvattuun maahan, Mooseksen seuraaja Joosua lähetti kaksi miestä vakoilemaan tuota maata. Nämä tapasivat siellä Rahabin, joka asui Jerikossa. Tuo nainen oli kuullut, millaisin voimateoin Jehova oli suojellut israelilaisia niiden 40 vuoden aikana, jotka olivat kuluneet sen jälkeen, kun he olivat lähteneet Egyptistä. Rahab tiesi, että jos hän halusi Jumalan siunauksen, hänen piti tukea Jumalan kansaa. Hänen viisaan ratkaisunsa vuoksi hänet ja hänen huonekuntansa säästettiin tuholta, kun israelilaiset myöhemmin valloittivat kaupungin. Heidän yliluonnollinen pelastumisensa oli itsessään päivänselvä todiste siitä, että Jumala oli heidän kanssaan. Näin Rahabin luottamus israelilaisten Jumalaan ei tuottanut pettymystä. (Joosua 2:1, 9–13; 6:15–17, 25.)

3. a) Minkä ihmeen Jeesus teki lähellä jälleenrakennettua Jerikon kaupunkia, ja miten juutalaisten papit reagoivat siihen? b) Mitä jotkut juutalaiset ja myöhemmin monet ei-juutalaiset oivalsivat?

³ Tuhatviisisataa vuotta myöhemmin Jeesus Kristus paransi  sokean kerjäläisen lähellä jälleenrakennettua Jerikon kaupunkia (Markus 10:46–52; Luukas 18:35–43). Tämä mies pyysi Jeesusta olemaan hänelle armollinen ja osoitti näin tunnustavansa, että Jeesuksella oli takanaan Jumalan tuki. Toisaalta juutalaisten uskonnolliset johtajat ja heidän seuraajansa eivät yleensä hyväksyneet Jeesuksen tekemiä ihmeitä todisteiksi siitä, että hän teki Jumalan työtä. Sen sijaan he arvostelivat häntä. (Markus 2:15, 16; 3:1–6; Luukas 7:31–35.) Silloinkaan kun he näkivät, että Jeesus oli herätetty kuolleista heidän surmattuaan hänet, he eivät halunneet myöntää, että kyseessä oli Jumalan teko. Sen sijaan he ottivat johdon Jeesuksen seuraajien vainoamisessa ja yrittivät estää heitä, kun he ”julistivat hyvää uutista Herrasta Jeesuksesta”. Jotkut juutalaiset ja myöhemmin monet ei-juutalaiset panivat kuitenkin nämä tapahtumat merkille ja arvioivat niiden merkityksen oikein. He näkivät selvästi, että Jumala oli hylännyt juutalaisten omavanhurskaat johtajat ja tuki Jeesuksen Kristuksen nöyriä seuraajia. (Apostolien teot 11:19–21.)

Keillä on nykyään takanaan Jumalan tuki?

4, 5. a) Mitä jotkut ajattelevat uskonnon valitsemisesta? b) Mitkä ovat ratkaisevia kysymyksiä, joiden avulla voidaan tunnistaa oikea uskonto?

⁴ Käsitellessään kysymystä oikeasta uskonnosta eräs pappi sanoi äskettäin televisiohaastattelussa: ”Väittäisin, että uskonto on oikea, jos se tekee sen mukaan elävästä ihmisestä paremman ihmisen.” Oikea uskonto kyllä tekee ihmisistä parempia. Mutta todistaako se, että jokin uskonto tuottaa parempia ihmisiä, itsessään, että sillä on takanaan Jumalan tuki? Onko se ainoa arvosteluperuste sen ratkaisemiseksi, onko uskonto oikea?

⁵ Jokainen arvostaa mahdollisuutta päättää omista asioistaan, myös siitä, mitä uskontoa hän kannattaa. Mutta valinnanvapaus ei takaa sitä, että ihminen valitsee oikein. Jotkut valitsevat uskonnon esimerkiksi sen koon, varallisuuden tai vaikuttavien muotomenojen tai perhesiteittensä perusteella. Mitkään näistä seikoista eivät mitenkään ratkaise sitä, onko uskonto oikea vai ei. Ratkaisevia kysymyksiä ovat: Mikä uskonto kehottaa kannattajiaan tekemään Jumalan tahdon, ja mistä uskonnosta ilmenee selvästi, että sillä on Jumalan tuki, niin että siihen kuuluvat voivat sanoa luottavaisesti: ”Jumala on meidän puolellamme”?

6. Mitkä Jeesuksen sanat valaisevat oikeaa ja väärää uskontoa koskevaa kysymystä?

⁶ Jeesus esitti periaatteen, jonka mukaan oikea palvonta voidaan erottaa väärästä, kun hän sanoi: ”Varokaa vääriä profeettoja, jotka tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta ovat sisältä saaliinhimoisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät.” (Matteus 7:15, 16; Malakia 3:18.) Tarkastellaanpa joitakin tosi uskonnon ”hedelmiä” eli tuntomerkkejä, jotta voisimme päätellä rehellisesti, keillä on nykyään takanaan Jumalan tuki.

Niiden tuntomerkkejä, joilla on Jumalan tuki

7. Mitä se merkitsee, että opetus perustuu ainoastaan Raamattuun?

⁷ He perustavat opetuksensa Raamattuun.  Jeesus sanoi: ”Se, mitä minä opetan, ei ole minun, vaan hänen, joka on lähettänyt minut. Jos joku haluaa tehdä hänen tahtonsa, niin hän tulee tuntemaan tästä opetuksesta, onko se Jumalasta vai puhunko minä omiani.” Hän sanoi edelleen: ”Joka on Jumalasta, kuuntelee Jumalan sanoja.” (Johannes 7:16, 17; 8:47.) On johdonmukaista, että saadakseen Jumalan tuen ihmisen täytyy opettaa vain sitä, mitä Jumala paljastaa Sanassaan, ja hylätä ihmisviisauteen tai perinteeseen perustuvat opetukset (Jesaja 29:13; Matteus 15:3–9; Kolossalaisille 2:8).

8. Miksi on tärkeää käyttää Jumalan nimeä palvonnassa?

⁸ He käyttävät ja julistavat Jumalan nimeä Jehova. Jesaja ennusti: ”Sinä päivänä te totisesti sanotte: ’Kiittäkää Jehovaa! Huutakaa avuksenne hänen nimeään. Tehkää hänen menettelynsä tunnetuiksi kansojen keskuudessa. Mainitkaa, että hänen nimensä on korotettu. Antakaa sävelmän soida Jehovalle, sillä hän on toiminut ylivertaisesti. Tämä on tehty tunnetuksi kaikessa maassa.’” (Jesaja 12:4, 5.) Jeesus opetti seuraajiaan rukoilemaan: ”Meidän Isämme taivaissa, olkoon sinun nimesi pyhitetty.” (Matteus 6:9.) Siksi kristittyjen, niin juutalaisten kuin ei-juutalaistenkin, piti palvella ”kansana [Jumalan] nimelle” (Apostolien teot 15:14). Jumala tukee selvästikin mielellään niitä, jotka tuntevat ylpeyttä voidessaan olla ’hänen nimelleen otettu kansa’.

9. a) Miksi ilo on luonteenomaista oikean uskonnon jäsenille? b) Miten Jesaja kuvailee vastakohtaisuutta, joka vallitsee oikean ja väärän uskonnon välillä?

⁹ He heijastavat Jumalan iloista persoonallisuutta. ”Hyvän uutisen” alkuunpanijana Jehova on ”onnellinen Jumala” (1. Timoteukselle 1:11). Miten sitten hänen palvojansa voisivat olla onnettomia tai ainaisia pessimistejä? Huolimatta maailman ahdingosta ja omista ongelmistaan tosi kristityt pysyvät iloisella mielellä, koska he elävät hengellisen ravinnon runsaudessa. Jesaja kuvailee vastakohtaisuutta, joka vallitsee heidän ja väärän uskonnon harjoittajien välillä: ”Suvereeni Herra Jehova on sanonut näin: ’Katso! Minun palvelijani saavat syödä, mutta te olette nälissänne. Katso! Minun palvelijani saavat juoda, mutta te olette janoissanne. Katso! Minun palvelijani iloitsevat, mutta te kärsitte häpeää. Katso! Minun palvelijani riemuitsevat hyvän sydämentilan vuoksi, mutta te huudatte sydämen tuskasta ja joudutte parkumaan suoranaisen hengen murtumisen vuoksi.’” (Jesaja 65:13, 14.)

10. Miksi niiden, joilla on oikea uskonto, ei tarvitse oppia asioita yrityksen ja erehdyksen kautta?

¹⁰ Heidän käytöksensä ja ratkaisunsa perustuvat Raamatun periaatteisiin. Sananlaskujen kirjoittaja neuvoo: ”Luota Jehovaan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Ota hänet huomioon kaikilla teilläsi, niin hän itse tekee polkusi suoriksi.” (Sananlaskut 3:5, 6.) Jumala tukee niitä, jotka etsivät ohjausta häneltä eivätkä niiden ihmisten ristiriitaisista teorioista, jotka jättävät hänen viisautensa huomiotta. Mitä perusteellisemmin ihminen haluaa mukauttaa elämänsä Jumalan sanaan, sitä harvemmin hän joutuu oppimaan asioita yrityksen ja erehdyksen kautta. (Psalmit 119:33; 1. Korinttilaisille 1:19–21.)

11. a) Miksi tosi uskonnon jäseniä ei voida jakaa pappeihin ja maallikoihin? b) Millaisia esimerkkejä niiden, jotka ottavat johdon Jumalan kansan keskuudessa, tulee olla laumalle?

¹¹ Heidät on organisoitu ensimmäisen vuosisadan kristillisen seurakunnan tavoin. Jeesus esitti periaatteen: ”Teitä älköön kutsuttako rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, kun taas te kaikki olette veljiä. Älkää myöskään kutsuko ketään isäksenne maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, taivaallinen. Älköön teitä liioin kutsuttako ’johtajiksi’, sillä yksi on teidän Johtajanne, Kristus. Vaan suurimman teidän keskuudessanne tulee olla teidän palvelijanne.” (Matteus 23:8–11.) Koska seurakuntaan kuuluvat ovat veljiä keskenään, siinä ei voi olla ylpeää pappisluokkaa, joka yrittää saada itselleen kunniaa komealta kalskahtavilla arvonimillä ja korottaa itsensä maallikoiden yläpuolelle (Job 32:21, 22). Jumalan lauman paimenia neuvotaan, ettei heidän tule hoitaa tehtäväänsä ”pakosta, vaan halukkaasti, eikä epärehellisen voiton rakkaudesta, vaan alttiisti, eikä herroina halliten niitä,  jotka ovat Jumalan perintö, vaan tulemalla laumalle esimerkeiksi” (1. Pietarin kirje 5:2, 3). Aidot kristityt paimenet eivät yritä asettua toisten uskon herroiksi. Työtovereina Jumalan palveluksessa he pyrkivät vain olemaan hyviä esimerkkejä. (2. Korinttilaisille 1:24.)

12. Millaista tasapainoista suhtautumista ihmishallituksiin Jumala vaatii niiltä, jotka haluavat hänen tukensa?

¹² He ovat alamaisia ihmishallituksille, mutta pysyvät kuitenkin puolueettomina. Sellainen, joka ei ole ”alamainen esivalloille”, ei voi odottaa saavansa Jumalan tukea. Miksi ei? Koska ”olemassa olevat vallat ovat suhteellisissa asemissaan Jumalan asettamina. Sen tähden se, joka vastustaa tätä valtaa, on asennoitunut Jumalan järjestelyä vastaan.” (Roomalaisille 13:1, 2.) Jeesus ymmärsi kuitenkin, että eturistiriidat olivat mahdollisia, sillä hän sanoi: ”Maksakaa takaisin keisarille, mikä on keisarin, mutta Jumalalle, mikä on Jumalan.” (Markus 12:17.) Niiden, jotka haluavat Jumalan tuen, täytyy etsiä ”jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan”. Samalla heidän tulee totella maansa lakeja sikäli kuin ne ovat sopusoinnussa niiden tärkeämpien velvollisuuksien kanssa, joita heillä on Jumalaa kohtaan. (Matteus 6:33; Apostolien teot 5:29.) Jeesus tähdensi puolueettomuutta, kun hän sanoi opetuslapsistaan: ”He eivät ole osa maailmasta, niin kuin en minäkään ole osa maailmasta.” Myöhemmin hän lisäsi: ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta.” (Johannes 17:16; 18:36.)

13. Mikä osa rakkaudella on Jumalan kansan tuntomerkkinä?

¹³ He tekevät puolueettomasti ”hyvää kaikille” (Galatalaisille 6:10). Kristillinen rakkaus ei ole puolueellinen vaan hyväksyy kaikki ihmiset heidän ihonväristään, taloudellisesta asemastaan tai koulutustasostaan, kansallisuudestaan tai kielestään riippumatta. Tarkkailemalla, ketkä tekevät hyvää kaikille ja varsinkin niille, jotka ovat heille sukua uskossa, voidaan tunnistaa ne, joilla on takanaan Jumalan tuki. Jeesus sanoi: ”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Johannes 13:35; Apostolien teot 10:34, 35.)

14. Ovatko ihmiset, jotka Jumala hyväksyy, ilman muuta kaikkien suosiossa? Selitä.

¹⁴ He ovat valmiita kärsimään vainoa Jumalan tahdon tekemisen vuoksi. Jeesus varoitti seuraajiaan ennalta: ”Jos ihmiset ovat vainonneet minua, niin he vainoavat teitäkin; jos he ovat noudattaneet minun sanaani, niin he noudattavat teidänkin sanaanne.” (Johannes 15:20; Matteus 5:11, 12; 2. Timoteukselle 3:12.) Ne, joilla on takanaan Jumalan tuki, ovat aina olleet epäsuosittuja. Tämä piti paikkansa esimerkiksi Nooasta, joka langetti maailmalle tuomion uskonsa välityksellä (Heprealaisille 11:7). Nykyään ne, jotka haluavat Jumalan tuen, eivät julkea vesittää Jumalan sanaa eivätkä tinkiä jumalisista periaatteista välttyäkseen vainolta. He tietävät, että niin kauan kuin he palvelevat Jumalaa uskollisesti, ihmiset ”oudoksuvat ja  herjaavat” heitä jatkuvasti (1. Pietarin kirje 2:12; 3:16; 4:4).

Aika arvioida tosiasiat

15, 16. a) Mitkä kysymykset auttavat meitä tunnistamaan sen uskonnollisen ryhmän, jolla on takanaan Jumalan tuki? b) Mihin tulokseen miljoonat ihmiset ovat päätyneet ja miksi?

¹⁵ Kysy itseltäsi: Mikä uskonnollinen ryhmä tunnetaan siitä, että se pitää tiukasti kiinni Jumalan sanasta silloinkin, kun sen opetukset eroavat useimpien ihmisten uskonkäsityksistä? Ketkä korostavat Jumalan persoonanimen tärkeyttä, niin että heidät itsensäkin tunnistetaan tuosta nimestä? Ketkä viittaavat optimistisesti siihen, että Jumalan valtakunta on ainoa ratkaisu kaikkiin ihmisten ongelmiin? Ketkä noudattavat Raamatun käytösnormeja senkin uhalla, että heitä pidetään vanhanaikaisina? Mikä ryhmä tunnetaan siitä, ettei sillä ole palkattua papistoa ja että kaikki sen jäsenet ovat saarnaajia? Ketkä saavat kiitosta siitä, että he ovat lainkuuliaisia kansalaisia, vaikka he pidättyvätkin osallistumasta politiikkaan? Ketkä uhraavat rakkaudellisesti aikaansa ja varojaan auttaessaan toisia saamaan tietoa Jumalasta ja hänen tarkoituksistaan? Ja keitä kaikista näistä myönteisistä piirteistä huolimatta halveksitaan, pilkataan ja vainotaan edelleen?

¹⁶ Miljoonat ihmiset kautta maailman ovat punninneet tosiasioita ja vakuuttuneet siitä, että ainoastaan Jehovan todistajat harjoittavat oikeaa uskontoa. He ovat päätyneet tähän sen perusteella, mitä Jehovan todistajat opettavat ja miten he käyttäytyvät, ja myös sen perusteella, mitä hyötyä heidän uskonnostaan on koitunut (Jesaja 48:17). Miljoonat ihmiset sanovat itse asiassa, niin kuin ennustettiin Sakarjan 8:23:ssa: ”Me tahdomme kulkea teidän kanssanne, sillä olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne.”

17. Miksi Jehovan todistajat eivät ole julkeita sanoessaan, että heillä on oikea uskonto?

¹⁷ Ovatko Jehovan todistajat julkeita sanoessaan, että vain heillä on takanaan Jumalan tuki? Eivät oikeastaan sen enempää kuin ne israelilaisetkaan, jotka Egyptissä ollessaan väittivät, että Jumala tuki heitä päinvastoin kuin egyptiläiset ajattelivat, tai ne ensimmäisen vuosisadan kristityt, jotka väittivät Jumalan tukevan heitä eikä juutalaisia uskonnonharjoittajia. Tosiasiat puhuvat puolestaan. Jehovan todistajat tekevät 235 maassa työtä, jota Jeesus ennusti tosi seuraajiensa tekevän lopun aikana: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan  koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansakunnille, ja sitten tulee loppu.” (Matteus 24:14.)

18, 19. a) Miksi Jehovan todistajilla ei ole syytä luopua saarnaamistyöstään, vaikka heitä vastustetaan? b) Miten psalmi 41:11 vahvistaa, että todistajilla on takanaan Jumalan tuki?

¹⁸ Jehovan todistajat huolehtivat tästä tehtävästä edelleen antamatta vainon tai vastustuksen koskaan tukahduttaa heidän toimintaansa. Jehovan työ täytyy tehdä ja se tehdään. Kaikki yritykset, joihin muut ovat ryhtyneet menneen vuosisadan aikana estääkseen todistajia suorittamasta Jumalan työtä, ovat lopulta rauenneet tyhjiin, sillä Jehova lupasi: ”Mikään ase, joka valmistetaan sinua vastaan, ei menesty, ja jokaiselle kielelle, joka nousee tuomiolle sinua vastaan, sinä langetat tuomion. Tämä on Jehovan palvelijoiden perintöomaisuus, ja heidän vanhurskautensa on minulta.” (Jesaja 54:17.)

¹⁹ Se, että Jehovan todistajat ovat nykyään vahvempia ja aktiivisempia kuin koskaan ennen – maailmanlaajuisesta vastustuksesta huolimatta – todistaa heidän työnsä miellyttävän Jehovaa. Kuningas Daavid sanoi: ”Siitä tiedän sinun mieltyneen minuun, että viholliseni ei huuda voitonriemuisena minun takiani.” (Psalmit 41:11; 56:9, 11.) Jumalan viholliset eivät pysty koskaan huutamaan voitonriemuisina Jehovan kansan takia, sillä heidän Johtajansa, Jeesus Kristus, kulkee kohti lopullista voittoa!

Osaatko vastata?

• Mainitse muinaisia esimerkkejä ihmisistä, joilla oli takanaan Jumalan tuki.

• Luettele joitakin tosi uskonnon tuntomerkkejä.

• Miksi sinä olet varma siitä, että Jehovan todistajilla on takanaan Jumalan tuki?

[Tutkistelukysymykset]

[Kuva s. 13]

Niiden, jotka haluavat Jumalan tuen, täytyy perustaa opetuksensa yksinomaan hänen Sanaansa

[Kuva s. 15]

Kristityt vanhimmat ovat esimerkkeinä laumalle