”Ystävän lyönnit”

APOSTOLI Paavali näki tarpeelliseksi antaa oikaisua Galatian kristityille ensimmäisellä vuosisadalla. Ilmeisesti ollakseen aiheuttamatta kenellekään mielipahaa hän kysyi: ”Onko minusta sitten tullut teidän vihollisenne, koska sanon teille totuuden?” (Galatalaisille 4:16.)

Vaikka Paavali ’sanoi totuuden’, hänestä ei ollut tullut heidän vihollistaan. Hän toimi todellisuudessa sopusoinnussa seuraavan Raamatun periaatteen kanssa: ”Ystävän lyönnit ovat luotettavat.” (Sananlaskut 27:6, vuoden 1938 kirkkoraamattu.) Paavali tiesi, että hairahtuneiden ylpeys voisi kärsiä kolauksen. Hän oli kuitenkin selvillä siitä, että jos hän olisi pidättynyt antamasta synnintekijälle tämän tarvitsemaa kuria, hän olisi estänyt tätä kokemasta Jehovan rakkauden ilmausta (Heprealaisille 12:5–7). Niinpä Paavali, jolla uskollisen ystävän tavoin oli sydämellään seurakunnan jatkuva hyvinvointi, ei pelännyt antaa oikaisevia neuvoja.

Jehovan todistajat toteuttavat nykyään käskyä ’tehdä opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä ja opettaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä Jeesus Kristus on käskenyt noudattaa’. Toimiessaan näin nämä vilpittömät kristityt eivät tingi Raamatun totuuksista, jotka paljastavat ja tuomitsevat opilliset erheet ja epäkristillisen käytöksen. (Matteus 15:9; 23:9; 28:19, 20; 1. Korinttilaisille 6:9, 10.) Heistä ei tule tämän vuoksi vihollisia, jotka pitäisi torjua, vaan he ovat aitoja ystäviä, jotka ilmaisevat kiinnostusta toisia kohtaan.

Psalmista, jolla oli Jumalan antamaa ymmärrystä, kirjoitti: ”Jos vanhurskas löisi minua, se olisi rakkaudellista huomaavaisuutta, ja jos hän ojentaisi minua, se olisi pään päälle öljyä, josta pääni ei tahtoisi kieltäytyä.” (Psalmit 141:5.)