Oletko aidosti suvaitsevainen?

ONKO jonkun sopimaton käytös koskaan suututtanut sinua? Toimitko nopeasti, kun jonkinlainen turmelus vaikuttaa vahingollisesti sinua lähellä oleviin ihmisiin?

Joskus on toimittava ripeästi ja päättäväisesti, jotta vakavan synnin leviäminen voitaisiin estää. Esimerkiksi kun häpeämätön väärä käytös uhkasi saastuttaa israelilaiset 1400-luvulla eaa., Aaronin pojanpoika Pinehas toimi määrätietoisesti pahuuden poistamiseksi. Jehova Jumala hyväksyi hänen menettelynsä ja sanoi: ”Pinehas – – on kääntänyt vihastukseni pois Israelin pojista, kun hän ei ole suvainnut heidän keskellään mitään kilpailua minua vastaan.” (4. Mooseksen kirja 25:1–11.)

Pinehas toimi oikein pysäyttääkseen saastutuksen leviämisen. Mutta mitä on sanottava siitä, että joku suuttuu hillittömästi pelkästään toisten pienten inhimillisten puutteiden vuoksi? Jos toimisimme äkkipikaisesti tai ilman aiheellista syytä, meistä ei tulisi niinkään oikeuden puolustajia, vaan suvaitsemattomuuden perikuvia, ihmisiä jotka eivät hyväksy toisten vajavaisuuksia. Mikä voi auttaa meitä välttämään tämän ansan?

Jehova ”antaa anteeksi kaiken erheesi”

Jehova on ”Jumala, joka on mustasukkainen (palavan innokas); Jumala, joka ei suvaitse kilpailua” (2. Mooseksen kirja 20:5, engl. viitelaitoksen alaviite). Luojana hänellä on oikeus vaatia yksinomaista antaumustamme (Ilmestys 4:11). Jehova suvaitsee kuitenkin inhimillisiä heikkouksia. Psalmista Daavid lauloikin hänestä: ”Jehova on armollinen ja suosiollinen, hidas vihastumaan ja runsas rakkaudellisessa huomaavaisuudessa. Ei hän aina moiti – –. Hän ei ole tehnyt meille syntiemme mukaan, eikä hän ole erheittemme mukaan saattanut päällemme sitä, minkä ansaitsemme.” Jumala tosiaankin ’antaa anteeksi kaiken erheemme’, jos kadumme. (Psalmit 103:3, 8–10.)

Koska Jehova ymmärtää ihmisten olevan luonnostaan syntisiä, hän ei ”aina moiti” katuvia väärintekijöitä (Psalmit 51:5; Roomalaisille 5:12). Tosiasiassa hänellä on tarkoitus tehdä synnistä ja epätäydellisyydestä loppu. Siihen saakka kun tämä toteutuu täysin, Jumala antaa meille suosiollisesti anteeksi Jeesuksen Kristuksen lunastusuhrin perusteella eikä saata päällemme sitä, ”minkä ansaitsemme”. Ketään meistä ei tuomittaisi arvolliseksi säilymään elossa, ellei Jehova osoittaisi armoa silloin, kun se on sopivaa (Psalmit 130:3). Voimme olla hyvin kiitollisia siitä, että taivaallinen Isämme, joka aiheellisesti vaatii yksinomaista antaumusta, on armollinen Jumala!

Tarvitaan tasapainoisuutta

Jos kerran kaikkeuden Suvereeni Herra on suvaitsevainen epätäydellisiä ihmisiä kohtaan, niin eikö meidänkin tulisi olla? Suvaitsevaisuus on toisten käsitys- ja käytöstapojen ymmärtämistä. Onko meillä henkilökohtaisesti tällainen asenne, alttius ilmaista kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä, kun toiset sanovat tai tekevät sellaista, mikä ei ole törkeää syntiä, mutta on kenties sopimatonta?

Meidän täytyy tietysti varoa olemasta liian suvaitsevia. Hirvittävää vahinkoa aiheutuu esimerkiksi silloin, kun uskonnolliset vallanpitäjät suvaitsevat väärään käytökseen syyllistyviä pappeja, jotka ahdistelevat toistuvasti poikia ja tyttöjä. Eräs irlantilainen reportteri huomautti: ”Koska kirkon viranomaisille lapset edustivat vain synnintekotapauksia, he tyytyivät yksinkertaisesti siirtämään rikkomukseen syyllistyneen papin [muualle].”

 Onko se, että tällainen mies yksinkertaisesti siirretään toiseen paikkaan, oikeaa suvaitsevaisuutta? Tuskinpa vain! Mitä ajattelisit, jos lääkintöhallitus antaisi vastuuttoman kirurgin jatkaa leikkausten tekemistä ja vain siirtäisi häntä sairaalasta toiseen, vaikka hän tappaisi tai vahingoittaisi potilaitaan? Väärä solidaarisuus virkatovereita kohtaan voisi synnyttää tällaista ”suvaitsevaisuutta”. Mutta mitä on sanottava uhreista, jotka ovat menettäneet henkensä tai kärsineet paljon vahinkoa tällaisten leväperäisten tai jopa rikollisten menettelyjen vuoksi?

On myös vaara osoittaa suvaitsevaisuutta liian vähän. Kun Jeesus oli maan päällä, jotkut selootteina tunnetut juutalaiset pyrkivät väärin perustein puolustamaan omia toimiaan Pinehasin esimerkin avulla. Yksi esimerkki eräiden seloottien äärimmäisistä toimista oli heidän tapansa ”mennä juhlien ja muiden vastaavien tapahtumien aikana Jerusalemissa olevan väen joukkoon ja pistää pahaa-aavistamattomia vihollisiaan tikarilla”.

Kristittyinä emme koskaan menisi niin pitkälle kuin selootit, sillä emme milloinkaan kävisi käsiksi niihin, jotka eivät miellytä meitä. Mutta saako jonkinlainen suvaitsemattomuus meidät hyökkäämään muilla tavoin niitä vastaan, joita emme hyväksy, esimerkiksi puhumaan heistä herjaavasti? Jos olemme todella suvaitsevaisia, emme turvaudu sellaiseen vahingolliseen puheeseen.

Ensimmäisen vuosisadan fariseukset olivat hekin suvaitsematon ryhmä. He olivat aina tuomitsemassa toisia eivätkä ottaneet lainkaan huomioon ihmisten epätäydellisyyttä. Ylpeät fariseukset halveksivat tavallista kansaa ja nimittivät sitä parjaavasti ”kirotuksi” (Johannes 7:49). Jeesuksella oli täysi syy tuomita tällaiset omavanhurskaat ihmiset. Hän sanoi: ”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, ulkokullatut, koska te annatte kymmenykset mintusta ja tillistä ja kuminasta, mutta olette jättäneet huomioon ottamatta Lain painavammat asiat, nimittäin oikeuden ja armon ja uskollisuuden! Näitä oli tehtävä, mutta ei pitänyt jättää huomioon ottamatta noita toisiakaan.” (Matteus 23:23.)

Sanoessaan näin Jeesus ei vähätellyt Mooseksen lain noudattamisen tärkeyttä. Hän vain osoitti, että Lain ”painavampien” eli tärkeämpien näkökohtien vuoksi sitä piti soveltaa järkevästi ja armollisesti. Miten jyrkästi Jeesus ja hänen opetuslapsensa erottuivatkaan suvaitsemattomista fariseuksista ja selooteista!

Jehova Jumala ja Jeesus Kristus eivät katso pahuutta läpi sormien. Pian ’tuotetaan kosto niille, jotka eivät tunne Jumalaa, ja niille, jotka eivät tottele hyvää uutista’ (2. Tessalonikalaisille 1:6–10). Vaikka Jeesus on innokas vanhurskauden puolesta, hän jäljittelee aina taivaallista Isäänsä, joka pitää kärsivällisesti, armollisesti ja rakkaudellisesti huolta kaikista niistä, jotka haluavat toimia oikein (Jesaja 42:1–3; Matteus 11:28–30; 12:18–21). Miten hienon esimerkin Jeesus onkaan antanut meille!

Kestäkäämme kärsivällisesti toisiamme

Vaikka saatamme olla hyvin innokkaita sen puolesta, mikä on oikein, noudattakaamme apostoli Paavalin neuvoa: ”Kestäkää jatkuvasti toisianne ja antakaa jatkuvasti toisillenne auliisti anteeksi, jos jollakulla on valituksen syytä toista vastaan. Niin kuin Jehova on antanut teille auliisti anteeksi, niin antakaa tekin.” (Kolossalaisille 3:13; Matteus 6:14, 15.) Suvaitsevaisuus vaatii kestämään toisten puutteita ja virheitä tässä epätäydellisessä maailmassa. Meidän täytyy olla järkeviä siinä, mitä odotamme toisilta (Filippiläisille 4:5).

Suvaitsevaisuus ei suinkaan merkitse väärinteon hyväksymistä tai silmiensä sulkemista virheiltä. Jokin piirre uskonveljen ajattelutavassa tai käytöksessä ei ehkä ole aivan Jehovan normien mukainen. Vaikka tuo poikkeaminen ei kenties ole vielä niin vakava, että Jumala sen vuoksi hylkäisi hänet, se voi olla varoitusmerkki, joka kertoo tarpeesta tehdä joitakin korjauksia (1. Mooseksen kirja  4:6, 7). Niiden, joilla on hengellisiä edellytyksiä, on todella rakkaudellista yrittää palauttaa hairahtunut kohdalleen lempeyden hengessä (Galatalaisille 6:1). Se onnistuu kuitenkin vain jos ei toimita arvostelevassa hengessä vaan ilmaistaan huolta tuosta ihmisestä.

”Lempeämielisesti ja osoittaen syvää kunnioitusta”

Mitä on sanottava kärsivällisyyden osoittamisesta niitä ihmisiä kohtaan, joiden uskonnolliset näkemykset poikkeavat omistamme? ”Yleisläksy”, joka pantiin näkyville kaikkiin Irlannissa vuonna 1831 perustettuihin valtion kouluihin, kuuluu: ”Jeesus Kristus ei tarkoittanut, että ihmiset pakotettaisiin väkivalloin omaksumaan hänen uskontonsa. – – Emme pysty riitelemällä lähimmäistemme kanssa ja herjaamalla heitä saamaan heitä vakuuttumaan siitä, että me olemme oikeassa ja he väärässä. Siten me paljon todennäköisemmin saisimme heidät vakuuttumaan siitä, että meillä ei ole kristillistä henkeä.”

Jeesus opetti ja toimi tavalla, joka veti ihmisiä Jumalan sanan puoleen, ja meidän tulisi menetellä samoin (Markus 6:34; Luukas 4:22, 32; 1. Pietarin kirje 2:21). Täydellisenä ihmisenä, joka oli saanut Jumalalta erikoislaatuista syvää ymmärrystä, hän saattoi nähdä ihmisten sydämeen. Tämän vuoksi Jeesus pystyi tarvittaessa esittämään purevia tuomiojulistuksia Jehovan vihollisille (Matteus 23:13–33). Tämä ei merkinnyt sitä, että hän olisi ollut suvaitsematon.

Toisin kuin Jeesus me emme pysty näkemään ihmisten sydämeen. Siksi meidän pitäisi noudattaa apostoli Pietarin neuvoa: ”Pyhittäkää Kristus Herrana sydämessänne ja olkaa aina valmiit puolustautumaan jokaisen edessä, joka vaatii teiltä teissä olevan toivon perustetta, mutta tehkää se lempeämielisesti ja osoittaen syvää kunnioitusta.” (1. Pietarin kirje 3:15.) Meidän pitäisi Jehovan palvelijoina puolustaa sitä, mihin uskomme, koska se perustuu vankasti Jumalan sanaan. Meidän on kuitenkin tehtävä tämä kunnioittaen toisia ja heidän vilpittömiä käsityksiään. Paavali kirjoitti: ”Olkoon puheenne aina miellyttävää, suolalla höystettyä, tietääksenne kuinka teidän pitää kullekin vastata.” (Kolossalaisille 4:6.)

Jeesus sanoi kuuluisassa vuorisaarnassaan: ”Kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, teidänkin täytyy samoin tehdä heille.” (Matteus 7:12.) Kestäkäämme siis kärsivällisesti toisiamme ja osoittakaamme kunnioitusta niitä kohtaan, joille saarnaamme hyvää uutista. Kun tasapainotamme intomme vanhurskauden puolesta Raamattuun perustuvalla suvaitsevaisuudella, miellytämme Jehovaa ja olemme aidosti suvaitsevaisia.

[Kuva s. 23]

Karta fariseusten suvaitsematonta asennetta

[Kuva s. 23]

Jeesus heijasti Isänsä suvaitsevaista henkeä. Heijastatko sinä?