Pystytkö ”erottamaan sekä oikean että väärän”?

”Varmistautukaa jatkuvasti siitä, mikä on otollista Herralle.” (EFESOLAISILLE 5:10)

1. Millä tavoin elämä voi nykyään olla pulmallista ja miksi?

”TIEDÄN hyvin, oi Jehova, ettei ihmisen tie kuulu hänelle. Miehelle, joka vaeltaa, ei kuulu edes askeleensa ohjaaminen.” (Jeremia 10:23.) Jo Jeremia tajusi tämän tärkeän seikan, mutta sillä on vielä enemmän merkitystä meille nykyään. Näin on siksi, että me elämme Raamatussa ennustettuja ”kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä” (2. Timoteukselle 3:1). Joka päivä eteemme tulee pulmallisia tilanteita, jotka vaativat meitä tekemään ratkaisuja. Ovatpa nuo ratkaisut suuria tai pieniä, niillä voi olla syvällinen vaikutus fyysiseen, henkiseen ja hengelliseen terveydentilaamme.

2. Mitä valintoja saatetaan pitää vähäpätöisinä, mutta miten vihkiytyneet kristityt suhtautuvat niihin?

² Monia päivittäisessä elämässämme eteen tulevia valintoja saatetaan pitää rutiinimaisina tai vähäpätöisinä. Joka päivä päätämme esimerkiksi, mitä vaatteita puemme yllemme, mitä ruokaa syömme, keitä tapaamme ja niin edelleen. Teemme tällaisia valintoja melkein automaattisesti, ajattelematta niitä juuri lainkaan. Mutta ovatko tällaiset asiat oikeastaan vähäpätöisiä? Vihkiytyneinä kristittyinä meille on hyvin tärkeää, että ulkoasua, syömistä ja juomista sekä puhetta ja käytöstä koskevat valintamme osoittavat aina, että olemme Korkeimman, Jehova Jumalan, palvelijoita. Muistamme apostoli Paavalin sanat: ”Syöttepä tai juotte tai teette mitä muuta tahansa, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi.” (1. Korinttilaisille 10:31; Kolossalaisille 4:6; 1. Timoteukselle 2:9, 10.)

3. Mitkä valinnat ovat erityisen vakavia?

³ Sitten on vieläkin vakavampia valintoja. Esimerkiksi päätöksellä, mennäkö naimisiin vai pysyä naimattomana, on varmasti syvä ja kestävä vaikutus ihmisen elämään. Ei totisesti ole mikään vähäpätöinen asia, miten valita oikea ihminen aviopuolisoksi, elinikäiseksi kumppaniksi (Sananlaskut 18:22). * Lisäksi ystäviä ja tovereita, koulutusta, työpaikkaa sekä viihdettä ja rentoutumista koskevat valintamme vaikuttavat melkoisesti, jopa ratkaisevasti, hengellisyyteemme ja näin ollen ikuiseen hyvinvointiimme (Roomalaisille 13:13, 14; Efesolaisille 5:3, 4).

4. a) Mitä olisi erittäin toivottavaa kyetä tekemään? b) Mitä kysymyksiä on syytä harkita?

⁴ On totisesti toivottavaa, että kykenisimme kaikkien näiden valintojen edessä tekemään eron sen välillä, mikä on oikein ja mikä  on väärin, tai sen välillä, mikä vain näyttää olevan oikein ja mikä todellisuudessa on oikein. ”On tie, joka on miehestä oikea, mutta sen loppuna ovat myöhemmin kuoleman tiet”, varoitetaan Raamatussa (Sananlaskut 14:12). Siksi voisimme kysyä: Miten voimme kehittää kyvyn tehdä ero oikean ja väärän välillä? Mistä voimme löytää tarvittavaa ohjausta, jonka avulla tehdä ratkaisuja? Mitä ihmiset ovat menneisyydessä ja nykyään tehneet tässä suhteessa, ja mikä on ollut lopputulos?

Maailman ”filosofia ja tyhjä petos”

5. Millaisessa maailmassa varhaiskristityt elivät?

⁵ Ensimmäisen vuosisadan kristityt elivät maailmassa, jossa olivat vallalla kreikkalais-roomalaiset arvot ja ihanteet. Yhtäältä jotkut saattoivat nauttia roomalaisen elämäntavan mukavuuksista ja ylellisyyksistä, joita monet pitivät kadehdittavina. Toisaalta sen ajan älymystö oli innoissaan paitsi Platonin ja Aristoteleen filosofisista käsityksistä myös uudempien koulukuntien, kuten epikurolaisten ja stoalaisten, ajatuksista. Kun apostoli Paavali tuli toisella lähetysmatkallaan Ateenaan, hän tapasi epikurolaisia ja stoalaisia filosofeja, jotka katsoivat olevansa etevämpiä kuin ”tämä lavertelija”, Paavali (Apostolien teot 17:18).

6. a) Mitä joillakin varhaiskristityillä oli kiusaus tehdä? b) Mistä Paavali varoitti?

⁶ Ei siksi ole vaikea ymmärtää, miksi jotkut varhaiskristityt tunsivat viehtymystä ympärillään olevien ihmisten suurellisiin tapoihin ja elämäntyyleihin (2. Timoteukselle 4:10). Ne jotka olivat osa silloista järjestelmää, näyttivät saavan siitä monenlaista etua ja hyötyä, ja heidän tekemänsä valinnat tuntuivat järkeviltä. Maailmalla näytti olevan tarjottavana jotain arvokasta, jotain mitä elämä vihkiytyneenä kristittynä ei tarjonnut. Apostoli Paavali kuitenkin varoitti: ”Olkaa varuillanne: saattaa kenties olla joku, joka vie teidät saaliikseen filosofialla ja tyhjällä petoksella ihmisten perinteen mukaan, maailman alkeisasioiden mukaan eikä Kristuksen mukaan.” (Kolossalaisille 2:8.) Miksi Paavali sanoi näin?

7. Minkä arvoista maailman viisaus todellisuudessa on?

⁷ Paavali antoi tällaisen varoituksen, koska hän näki todellisen vaaran piilevän niiden ajattelutavassa, joita maailma veti puoleensa. On erityisen merkityksellistä, että hän puhui ”filosofiasta ja tyhjästä petoksesta”. Erään sanakirjan mukaan sana ”filosofia” merkitsee kirjaimellisesti ”viisauden rakastamista ja tavoittelua”. Tämä saattaa itsessään olla hyödyllistä. Tosiasiassa Raamattu, erityisesti Sananlaskujen kirja, kannustaa hankkimaan oikeanlaista tietoa ja viisautta (Sananlaskut 1:1–7; 3:13–18). Paavali yhdisti kuitenkin ”filosofian” ”tyhjään petokseen”. Toisin sanoen Paavali piti sitä viisautta, joka maailmalla oli tarjottavana, tyhjänä ja petollisena. Täyteen puhalletun ilmapallon tavoin siinä kyllä näytti olevan sisältöä, mutta todellisuudessa se oli onttoa. Olisi varmasti turhanaikaista ja jopa tuhoisaa nojata oikean ja väärän valinnassaan johonkin niin sisällyksettömään kuin maailman ”filosofiaan ja tyhjään petokseen”.

Ne jotka sanovat ”hyvää pahaksi ja pahaa hyväksi”

8. a) Keiltä ihmiset etsivät neuvoja? b) Millaisia neuvoja jaellaan?

⁸ Tilanne ei ole kovinkaan erilainen nykyään. Melkein kaikilla inhimillisen toiminnan aloilla on vaikka millä mitalla asiantuntijoita. Avioliitto- ja perheneuvojat, kolumnistit, terapeuteiksi itseään nimittävät ihmiset, astrologit, meediot ja muut ovat valmiita tarjoamaan neuvoja – maksusta. Mutta millaisia neuvoja on tarjolla? Usein Raamatun moraalinormit työnnetään pois niin sanotun uuden moraalin tieltä. Esimerkiksi käsitellessään Kanadan hallituksen kieltäytymistä rekisteröimästä ”saman sukupuolen edustajien avioliittoja” tuon maan valtalehtiin kuuluva The Globe and Mail sanoi pääkirjoituksessaan: ”On typerää vielä vuonna 2000 kieltää rakastavaa ja suhteeseensa sitoutunutta paria toteuttamasta hartainta toivettaan vain siksi, että he sattuvat olemaan samaa sukupuolta.” Nykyään on muodikasta olla suvaitsevainen,  ei tuomitseva. Kaikkea pidetään suhteellisena; siihen, mikä on oikein ja väärin, ei ole enää mitään ehdotonta vastausta (Psalmit 10:3, 4).

9. Mitä yhteiskunnassa kunnioitettavina pidetyt ihmiset usein tekevät?

⁹ Toiset pitävät yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti menestyneitä ihmisiä – rikkaita ja kuuluisia – malleina tehdessään ratkaisuja. Vaikka rikkaita ja kuuluisia ihmisiä pidetään nyky-yhteiskunnassa kunnioitettavina, he usein vain puhuvat kauniisti sellaisista hyveistä kuin rehellisyydestä ja luotettavuudesta. Vallan ja voiton tavoittelussa monille ei aiheuta lainkaan omantunnonpistoksia tinkiä moraaliperiaatteista ja polkea niitä jalkoihinsa. Saadakseen mainetta ja suosiota jotkut ovat valmiita aivan huolettomasti hylkäämään vakiintuneet arvot ja normit ja käyttäytymään sen sijaan kummallisella ja pöyristyttävällä tavalla. Tuloksena on omaa etuaan etsivä ja suvaitsevainen yhteiskunta, jonka tunnuslause kuuluu: ”Kaikki on sallittua.” Onko mikään ihme, että ihmiset ovat hämmentyneitä ja ymmällään sen suhteen, mikä on oikein ja mikä väärin? (Luukas 6:39.)

10. Miten Jesajan sanat hyvästä ja pahasta ovat osoittautuneet tosiksi?

¹⁰ Kaikkialla ympärillämme näemme surullisia seurauksia huonoista ratkaisuista, jotka on tehty virheellisen ohjauksen perusteella: on hajonneita avioliittoja ja perheitä, huumeiden ja alkoholin väärinkäyttöä, väkivaltaisia nuorisojengejä, sukupuolten vapaata yhteiselämää ja sukupuolitauteja, vain muutamia seikkoja mainitaksemme. Miten voisimmekaan odottaa tilanteen olevan erilainen, kun ihmiset hylkäävät kaikki oikeaa ja väärää koskevat normit tai perusarvot? (Roomalaisille 1:28–32.) On aivan niin kuin profeetta Jesaja julisti: ”Voi niitä, jotka sanovat hyvää pahaksi ja pahaa hyväksi, jotka panevat pimeyden valon tilalle ja valon pimeyden tilalle, jotka panevat karvaan makean sijaan ja makean karvaan sijaan! Voi niitä, jotka ovat viisaita omissa silmissään ja omien kasvojensa edessä ymmärtäväisiä!” (Jesaja 5:20, 21.)

11. Miksi ei ole järkevää luottaa kykyynsä ratkaista itse, mikä on oikein ja mikä väärin?

¹¹ Se, että Jumala vaati tilille ne muinaiset juutalaiset, jotka tulivat ”viisaiksi omissa silmissään”, tekee meille entistäkin tärkeämmäksi välttää luottamasta kykyymme ratkaista itse, mikä on oikein ja mikä väärin. Nykyään monet ajattelevat, että tulee ”vain kuunnella sydäntään” tai ”tehdä niin kuin tuntuu oikealta”. Onko sellainen suhtautuminen järkevää? Ei Raamatun mukaan, sillä siinä sanotaan selvästi: ”Sydän on kaikkea muuta petollisempi ja toivoton. Kuka voi tuntea sen?” (Jeremia 17:9.) Luottaisitko ratkaisuja tehdessäsi neuvoihin, joita joku petollinen ja toivoton ihminen sinulle antaa? Tuskinpa vain. Todennäköisesti toimisit juuri päinvastoin kuin tuo ihminen käskee sinun toimia. Siksi Raamattu muistuttaa: ”Joka luottaa omaan sydämeensä, se on typerä, mutta joka vaeltaa viisaudessa, se pääsee pakoon.” (Sananlaskut 3:5–7; 28:26.)

 Hankkikaamme tietoa siitä, mikä on otollista Jumalalle

12. Miksi meidän on tarpeellista koettelemalla todeta ’Jumalan tahto’?

¹² Koska meidän ei tule nojautua maailman viisauteen eikä omaan viisauteemme sen ratkaisemiseksi, mikä on oikein ja mikä väärin, niin mitä meidän pitäisi tehdä? Pane merkille seuraava apostoli Paavalin selvä ja yksiselitteinen neuvo: ”Älkää enää muovautuko tämän asiainjärjestelmän mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistamisen avulla voidaksenne koettelemalla todeta Jumalan hyvän ja otollisen ja täydellisen tahdon.” (Roomalaisille 12:2.) Miksi meidän on tarpeellista koettelemalla todeta Jumalan tahto? Raamatussa Jehova esittää yksinkertaisen mutta painavan syyn, kun hän sanoo: ”Niin kuin taivaat ovat maata korkeammat, niin ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.” (Jesaja 55:9.) Sen sijaan että luottaisimme omaan arvostelukykyymme tai omiin tuntemuksiimme sen suhteen, mikä näyttää hyvältä, meitä kehotetaan: ”Varmistautukaa jatkuvasti siitä, mikä on otollista Herralle.” (Efesolaisille 5:10.)

13. Miten Johanneksen 17:3:een muistiin merkityt Jeesuksen sanat korostavat sen tarpeellisuutta, että tiedämme, mikä on otollista Jumalalle?

¹³ Jeesus Kristus korosti tämän tarpeellisuutta, kun hän sanoi: ”Tämä merkitsee ikuista elämää, että he hankkivat sinun tuntemustasi, ainoan tosi Jumalan, ja hänen tuntemustaan, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Johannes 17:3.) Sanoilla ’hankkia tuntemusta’ käännetyllä alkukreikan ilmauksella on hyvin syvällinen merkitys. Erään sanakirjan mukaan se ”viittaa suhteeseen, joka sillä, joka tuntee, on kohteeseen, joka tunnetaan; tässä mielessä se, joka tuntee, pitää arvokkaana ja tärkeänä sitä, mikä tunnetaan, ja siksi myös tämän suhteen vahvistamista” (Vine’s Expository Dictionary). Suhde johonkuhun persoonaan merkitsee enemmän kuin vain sen tietämistä, kuka hän on tai mikä hänen nimensä on. Siihen sisältyy myös sen tietäminen, mistä hän pitää ja mistä ei, millaisia arvoja ja normeja hänellä on, ja niiden kunnioittaminen (1. Johanneksen kirje 2:3; 4:8).

Valmentakaamme havaintokykyämme

14. Minkä Paavali sanoi olevan pääero hengellisten lasten ja kypsien ihmisten välillä?

¹⁴ Miten sitten voimme hankkia kyvyn erottaa oikea väärästä? Saamme vastauksen sanoista, jotka Paavali osoitti ensimmäisen vuosisadan heprealaiskristityille. Hän kirjoitti: ”Jokainen, joka nauttii maitoa, on vanhurskauden sanaan perehtymätön, sillä hän on lapsi. Mutta vahva ruoka kuuluu kypsille ihmisille, niille joiden havaintokyky on käytössä valmentunut erottamaan sekä oikean että väärän.” Paavali asetti tässä vastakkain ”maidon”, jota hän kuvaili edellisessä jakeessa ”Jumalan pyhien julistusten alkeisasioiksi”, ja ”vahvan ruoan”, joka kuuluu ”kypsille ihmisille”, ”joiden  havaintokyky on – – valmentunut erottamaan sekä oikean että väärän”. (Heprealaisille 5:12–14.)

15. Miksi Jumalan täsmällisen tuntemuksen hankkimiseksi täytyy ponnistella kovasti?

¹⁵ Tämä merkitsee sitä, että meidän täytyy ennen kaikkea ponnistella kovasti oppiaksemme ymmärtämään täsmällisesti Jumalan normit sellaisina kuin ne esitetään hänen Sanassaan, Raamatussa. Emme etsi sääntöluetteloa ilmaisemaan meille, mitä saamme tehdä ja mitä emme. Raamattu ei ole sellainen kirja. Sen sijaan Paavali selitti: ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täysin pätevä, täydelleen varustautunut kaikkeen hyvään työhön.” (2. Timoteukselle 3:16, 17.) Hyötyäksemme tuosta opetuksesta, ojennuksesta ja kurituksesta meidän täytyy alkaa käyttää mieltämme ja ajattelukykyämme. Sen hyväksi täytyy ponnistella, mutta tulos – se, että olemme ’täysin päteviä, täydelleen varustautuneita kaikkeen hyvään työhön’ – on varmasti vaivan arvoinen. (Sananlaskut 2:3–6.)

16. Mitä merkitsee se, että havaintokyky on valmentunut?

¹⁶ Sitten, kuten Paavali osoitti, kypsien ihmisten ”havaintokyky on valmentunut – – erottamaan sekä oikean että väärän”. Tässä tulemme asian ytimeen. Sanoja ’havaintokyky on valmentunut’ vastaava alkukreikan ilmaus merkitsee kirjaimellisesti ’aistimet on (voimistelijan tavoin) valmennettu’ (Kingdom Interlinear Translation). Kokenut voimistelija voi valitulla telineellä, esimerkiksi renkailla tai puomilla, tehdä silmänräpäyksellisen nopeita liikkeitä, jotka näyttävät uhmaavan painovoimaa ja muita luonnonlakeja. Hän pystyy kaikkina aikoina hallitsemaan täysin ruumiinjäsenensä, ja hän tajuaa melkein vaistomaisesti, miten hänen täytyy liikkua suoriutuakseen ohjelmastaan menestyksellisesti. Tämä kaikki on tulos ankarasta valmennuksesta ja hellittämättömästä harjoittelusta.

17. Missä mielessä meidän pitäisi olla kuin voimistelijoita?

¹⁷ Meidänkin täytyy hengellisessä mielessä olla voimistelijan tavoin valmentautuneita, jos haluamme ratkaisujemme ja valintojemme olevan aina varmasti järkeviä. Meidän täytyy kaikkina aikoina pystyä hallitsemaan täysin aistimme ja ruumiinjäsenemme (Matteus 5:29, 30; Kolossalaisille 3:5–10). Pidätkö kurissa esimerkiksi silmäsi, etteivät ne katsele moraalitonta aineistoa, tai korvasi, etteivät ne kuuntele turmelevaa musiikkia tai puhetta? Epätervettä aineistoa on tosin kaikkialla ympärillämme. Voimme kuitenkin edelleen itse valita, annammeko sen juurtua sydämeemme ja mieleemme. Voimme jäljitellä psalmistaa, joka sanoi: ”En aseta silmieni eteen mitään kelvotonta. Luopioiden toimintaa olen vihannut, se ei tartu minuun. – – Joka valheita puhuu, se ei pysy silmieni edessä.” (Psalmit 101:3, 7.)

Valmenna havaintokykyäsi käytössä

18. Mihin ilmaus ”käytössä” viittaa Paavalin selityksessä havaintokyvyn valmentamisesta?

¹⁸ Muista, että juuri ”käytössä” voimme valmentaa havaintokykyämme erottamaan sekä oikean että väärän. Toisin sanoen joka kerta, kun edessämme on jokin ratkaisu, meidän pitäisi opetella käyttämään mieltämme sen selville ottamiseen, mitkä Raamatun periaatteet  liittyvät asiaan ja miten niitä voidaan soveltaa. Ota tavaksesi tutkia kyseistä aihetta niistä raamatullisista julkaisuista, joita olemme saaneet ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” välityksellä (Matteus 24:45). Voimme tietysti etsiä apua kypsiltä kristityiltä. Toisaalta kun näemme itse vaivaa tutkiaksemme Jumalan sanaa ja rukoilemme Jehovalta hänen ohjaustaan ja henkeään, saamme ajan mittaan runsaan palkan (Efesolaisille 3:14–19).

19. Millaisia siunauksia voimme saada, jos valmennamme edistyvästi havaintokykyämme?

¹⁹ Valmentaessamme edistyvästi havaintokykyämme tavoitteemme on, että ”emme enää olisi lapsia, jotka heittelehtivät kuin aaltojen ajamina ja joita jokainen opetuksen tuuli kuljettaa sinne tänne ihmisten juonitellessa ja viekkaasti keksiessä erheitä” (Efesolaisille 4:14). Kun sen sijaan nojaudumme sitä koskevaan tietoon ja ymmärrykseen, mikä on otollista Jumalalle, voimme niin suurissa kuin pienissäkin asioissa tehdä viisaita ratkaisuja, jotka hyödyttävät meitä, rakentavat toisia uskovia ja ennen kaikkea miellyttävät taivaallista Isäämme (Sananlaskut 27:11). Millainen siunaus ja suoja se onkaan näinä kriittisinä aikoina!

[Alaviite]

Osaatko selittää?

• Mitä kykyä tarvitaan järkevien ratkaisujen tekemisessä?

• Miksi on epäviisasta luottaa huomattaviin ihmisiin tai omiin tunteisiimme sen ratkaisemisessa, mikä on oikein ja mikä väärin?

• Miksi meidän pitäisi ratkaisuja tehdessämme varmistautua siitä, mikä on otollista Jumalalle, ja miten voimme tehdä sen?

• Mitä merkitsee se, että ’havaintokykymme on valmentunut’?

[Tutkistelukysymykset]

[Kuva s. 9]

On turhaa etsiä opastusta rikkailta ja kuuluisilta ihmisiltä

[Kuva s. 10]

Meidän täytyy voimistelijan tavoin pitää kaikki aistimme ja ruumiinjäsenemme täysin hallinnassa