He loistavat valaisijoina valon kaupungissa

Fluctuat nec mergitur, ”Huojuu, mutta ei huku”, on Pariisin kaupungin tunnuslause.

VIIMEKSI kuluneiden 2000 vuoden ajan Pariisi on laivan tavoin uhmannut lukemattomia myrskyjä ja kapinoita pysyäkseen pinnalla. Nykyään se on yksi maailman kauneimmista kaupungeista – rakastettu upean arkkitehtuurinsa, vehreiden bulevardiensa ja maailmankuulujen museoittensa vuoksi. Jotkut pitävät sitä runoilijoiden, taidemaalarien ja filosofien tyyssijana. Toiset nautiskelevat sen ruokakulttuurin herkkuja ja ihailevat sen muotisuunnittelijoiden luomuksia.

Pariisi on entisajoista saakka ollut katolilaisuuden linnake. Kaksisataa vuotta sitten Pariisia alettiin sanoa valon kaupungiksi, koska sillä oli merkittävä osa valistukseksi kutsutussa eurooppalaisessa aatevirtauksessa, joka korosti älyllisyyttä. Useimpiin nykyisiin pariisilaisiin vaikuttaa pikemminkin tuolta ajalta peräisin oleva filosofia kuin uskonto, tiedostivatpa he sitä tai eivät.

Ihmisviisaus ei kuitenkaan ole valaissut ihmisten elämää odotetulla tavalla. Monet etsivätkin valoa nykyään eri lähteestä. Jehovan todistajat ovat ’loistaneet valaisijoina’ Pariisissa nyt noin 90 vuoden ajan (Filippiläisille 2:15). Taitavien merimiesten tavoin heidän on täytynyt tehdä  muutoksia virtausten ja tilanteiden mukaan voidakseen ottaa matkaan ”kaikkien kansakuntien haluttuja” (Haggai 2:7).

Haastava kaupunki

Vuonna 1850 Pariisi oli 600000 asukkaan kaupunki. Nykyinen asukasluku on esikaupunkien asukkaat mukaan luettuina pitkälti yli yhdeksän miljoonaa. Tällainen kasvu on tehnyt Pariisista Ranskan moni-ilmeisimmän kaupungin. Se on maailman akateemisen sivistyksen keskuksia. Siellä sijaitsee yksi maailman vanhimmista yliopistoista ja asuu noin 250000 opiskelijaa. Jotkin esikaupungit, joille antavat leimansa korkeat kerrostalot, nuorisorikollisuus ja työttömyys, edustavat Pariisin synkempää puolta. Jehovan todistajilta vaaditaan epäilemättä taitoa ja joustavuutta, jotta he voisivat esittää hyvää uutista vetoavalla tavalla kaikenlaisille ihmisille (1. Timoteukselle 4:10).

Pariisissa käy vuosittain yli 20 miljoonaa turistia. He saattavat käydä innostuneina Eiffelin tornin huipulla, kuljeskella Seinen rantaa pitkin tai istuskella kadunvarsikahviloissa  ja -bistroissa nauttimassa tunnelmasta. Pariisilaisten elämänrytmi voi toisaalta olla melkoisen kiihkeä. ”Ihmisillä on aina kiire”, selittää kokoaikainen sananpalvelija Christian. ”Kun he pääsevät töistä kotiin, he ovat näännyksissä.” Näille kiireisille ihmisille puhuminen ei ole helppoa.

Yksi suurimmista ongelmista, joita Jehovan todistajat kohtaavat Pariisissa, on se, että ihmisiä on vaikea tavoittaa kotoa. Joissakin rakennuksissa on ovipuhelin. Rikollisuuden lisääntyminen on kuitenkin tuonut monien kerrostalojen oviin koodilukot, niin että sisään pääseminen on mahdotonta. Tämä on epäilemättä osasyy siihen, että joillakin alueilla yhtä todistajaa kohti on 1400 asukasta. Näin ollen puhelimitse ja vapaamuotoisesti todistaminen on yhä yleisempää. Ovatko Jehovan todistajat voineet antaa ’valonsa loistaa’ muilla tavoin? (Matteus 5:16.)

Tilaisuuksia ja paikkoja todistaa vapaamuotoisesti on runsaasti. Martine näki bussipysäkillä seisomassa naisen, joka näytti onnettomalta. Tämä oli juuri menettänyt ainoan tyttärensä. Martine antoi hänelle kirjasen, joka käsitteli Raamatun lohduttavaa ylösnousemustoivoa. Sen jälkeen hän ei tavannut naista muutamaan kuukauteen. Nähdessään hänet uudelleen Martine saattoi aloittaa hänelle raamatuntutkistelun. Miehensä vastustuksesta huolimatta tuosta naisesta tuli todistaja.

Hedelmällistä vapaamuotoista todistamista

Pariisin julkinen liikenne on maailman tehokkaimpia. Kuuluisaa metroa käyttää päivittäin viitisen miljoonaa matkustajaa. Päämetroaseman Châtelet-Les-Hallesin sanotaan olevan maailman suurin ja vilkkain metroasema. Siellä jos missä on mahdollista tavata paljon ihmisiä. Alexandra kulkee päivittäin töihin metrolla. Kerran hän jutteli erään nuoren miehen kanssa, jolla oli parantumaton leukemia. Hän antoi tälle traktaatin, jossa kerrottiin paratiisitoivosta. He kävivät raamatullisia keskusteluja samaan aikaan ja samassa paikassa joka päivä kuuden viikon ajan. Sitten eräänä päivänä mies ei enää tullut. Pian sen jälkeen tuon miehen vaimo soitti Alexandralle ja pyysi tätä tulemaan sairaalaan, koska hänen miehensä oli kriittisessä tilassa. Valitettavasti Alexandra saapui liian myöhään. Miehensä kuoleman jälkeen vaimo muutti Lounais-Ranskaan Bordeaux’hon, missä paikalliset todistajat kävivät hänen luonaan. Vuoden kuluttua Alexandra kuuli iloisia uutisia: tuosta leskestä oli tullut kastettu Jehovan kristitty todistaja, ja hänellä oli nyt toivo nähdä miehensä uudelleen, kun tämä saisi ylösnousemuksen (Johannes 5:28, 29).

Muuan iäkäs kristitty nainen puhui Renatalle junassa matkalla Pariisista Limoges’iin, joka sijaitsee Ranskan keskiosassa. Kotimaassaan Puolassa Renata oli opiskellut teologiaa, hepreaa ja kreikkaa viisi vuotta, mutta hän oli menettänyt uskonsa. Kolme kuukautta aiemmin hän oli rukoillut Jumalaa. Renata ei oikeastaan ollut kiinnostunut iäkkään sisaren puheista, mutta antoi tälle puhelinnumeronsa kuvitellen, ettei enää kuulisi tästä. Sisar oli kuitenkin sitkeä ja huolehti, että Renatan luona käytiin pian. Kun eräs todistajapariskunta tuli Renatan luokse, hän ajatteli itsekseen: ”Mitä he voisivat opettaa minulle?” Teologisista opinnoistaan huolimatta Renata tunsi nöyrästi vetoa Raamatun totuutta kohtaan. ”Ymmärsin heti, että tämä on totuus”, hän selittää. Nyt hän on iloinen siitä, että voi kertoa Raamatun sanomasta toisille.

Michèle kävi autokoulua. Kun toiset teoriatunneilla käyvät oppilaat alkoivat puhua esiaviollisista sukupuolisuhteista, Michèle toi julki paheksuntansa. Viikkoa myöhemmin ajo-opettaja Sylvie kysyi häneltä, oliko hän Jehovan todistaja. Michèlen Raamattuun perustuva näkemys oli tehnyt häneen vaikutuksen. Sylvielle aloitettiin raamatuntutkistelu, ja vuoden kuluttua hän kävi kasteella.

Pariisissa on paljon kauniita puistoja ja puutarhoja, joissa on mukava keskustella ihmisten kanssa. Josette meni tauollaan puistoon, jossa vanha rouva Aline oli kävelyllä. Josette kertoi,  millaisia suurenmoisia lupauksia Raamatussa esitetään. Alinelle järjestettiin raamatuntutkistelu, ja hän meni pian kasteelle. Nyt 74-vuotias Aline on erittäin tuottelias vakituinen tienraivaaja ja kertoo kristillisestä totuudesta mielellään toisille.

Valoa kaikille kansoille

Pariisilaisten todistajien ei tarvitse matkustaa kaukaisiin maihin voidakseen nauttia monenlaisten kulttuurien kirjosta. Melkein 20 prosenttia asukkaista on ulkomaalaisia. Todistajien vieraskielisissä seurakunnissa ja ryhmissä on toimintaa noin 25:llä eri kielellä.

Tällä ainutlaatuisella evankelioimisalueella saadaan usein hyviä tuloksia vaiston ja mielikuvituksen ansiosta. Eräs filippiiniläinen sisar muodosti oman erikoisalueensa. Hän on kyennyt aloittamaan monia raamatuntutkisteluja ryhtymällä juttusille toisten filippiiniläisten kanssa, kun hän on ollut ostoksilla.

Saarnaamistyössä aloitteellisuus kannattaa. Erään vieraskielisen seurakunnan todistajat kuulivat joulukuussa 1996, että kaupunkiin oli tulossa muuan maailmankuulu sirkus, ja he päättivät yrittää tavoittaa sen esiintyjiä. Eräänä iltana he onnistuivat puhumaan sirkustaiteilijoille, kun nämä palasivat näytöksen jälkeen hotelliinsa. Tämän johdosta heille levitettiin 28 Raamattua, 59 kristillistä kirjaa, 131 kirjasta ja 290 lehteä. Kolmiviikkoisen vierailun lopussa yksi akrobaateista kysyi: ”Miten minusta voisi tulla Jehovan todistaja?” Toinen vakuutti: ”Aion saarnata kotimaassani!”

Kätketyt aarteet odottavat löytäjäänsä

Katsoipa Pariisin-kävijä minne tahansa, hän näkee ihastuttavia rakennustaiteen aarteita menneiltä ajoilta. Mutta arvokkaammat kalleudet odottavat vielä löytäjäänsä. Aniza tuli Ranskaan tätinsä miehen mukana, joka on diplomaatti. Hän luki Raamattua kotona säännöllisesti. Eräänä päivänä, kun hän oli lähdössä kotoa kiireellä, muuan tienraivaaja antoi hänelle traktaatin Miksi voit luottaa Raamattuun. He sopivat tapaavansa seuraavalla viikolla, ja Anizalle aloitettiin raamatuntutkistelu. Perhe vastusti Anizaa kovasti. Hän kuitenkin edistyi tutkistelussaan ja kävi kasteella. Miten hän suhtautuu mahdollisuuteen kertoa totuudesta toisille? ”Aluksi minun oli vaikeaa saarnata, koska olin ujo. Mutta samalla Raamatun lukeminen valoi minuun intoa. On mahdotonta olla tekemättä mitään.” Tällainen asenne on monilla pariisilaisilla todistajilla, joilla on ”runsaasti tehtävää Herran työssä” (1. Korinttilaisille 15:58).

Raamatun totuus loistaa myös Pariisin laitamilla sijaitseviin lähiöihin ja paljastaa sieltä lisää ”jalokiviä”. Bruce meni lainaamaan äänilevyjä eräältä ystävältään, josta oli juuri tullut Jehovan todistaja. Tämä oli keskustelemassa Raamatusta joidenkin Brucen tuttavien kanssa, joten hän jäi kuuntelemaan. Hän hyväksyi ystävänsä tutkistelutarjouksen, mutta hänellä oli joitakin ongelmia. ”Minut tunnettiin tuolla alueella erittäin hyvin. Vanhin veljeni oli aina tappelemassa, ja minä järjestin kovaäänisiä juhlia, joissa tanssittiin. Miten ihmiset reagoisivat kuullessaan, että minusta oli tulossa Jehovan todistaja?” Vaikka Brucea pyydettiin jatkuvasti järjestämään juhlia, hän ei enää järjestänyt niitä. Kuukautta myöhemmin hän alkoi saarnata. ”Kaikki alueen ihmiset halusivat tietää, miksi minusta oli tullut todistaja.” Pian sen jälkeen hän kävi kasteella. Aikanaan hänet kutsuttiin palvelijoiden valmennuskouluun.

Aarteiden etsiminen voi vaatia paljon vaivannäköä. Mutta millaista iloa vaivan palkaksi voikaan saada! Jacky, Bruno ja Damien toimivat Pariisissa leipureina. ”Meitä oli mahdotonta tavoittaa, koska teimme töitä kellon ympäri emmekä olleet koskaan kotona”, Jacky kertoo. Patrick, vakituinen tienraivaaja, huomasi, että erään talon yläkerroksessa oli joitakin pieniä huoneita ja että ainakin yhdessä niistä asui joku. Hänen sinnikkäät yrityksensä tuottivat tulosta, kun hän eräänä iltapäivänä vihdoinkin tapasi Jackyn, joka asui siellä väliaikaisesti. Mihin tämä johti? Noista kolmesta kaveruksesta tuli todistajia, ja he onnistuivat saamaan muuta työtä niin että he saattoivat  osallistua täydemmin teokraattiseen toimintaan.

Myrskyn tyynnyttäminen

Viime aikoina Jehovan todistajat on esitetty Ranskassa joissakin tiedotusvälineissä vaarallisena lahkona. Vuonna 1996 todistajat osallistuivat täysin voimin yli yhdeksän miljoonan erikoistraktaatin levittämiseen. Traktaatti oli nimeltään ”Mitä sinun tulisi tietää Jehovan todistajista”. Tulokset olivat erittäin myönteisiä.

Kaikkien ihmisten tavoittamiseksi tehtiin erikoisjärjestelyjä. Monet viranomaiset kiittivät todistajia. Eräs kunnanjohtajan neuvonantaja kirjoitti: ”Jehovan todistajat ovat tehneet oikein, kun ovat levittäneet tätä traktaattia. Se saattaa asiat oikealle tolalle.” Muuan lääkäri kommentoi: ”Olen odottanut tätä kauan!” Eräs pariisilainen mies kirjoitti: ”Luin lehtisen ’Mitä sinun tulisi tietää Jehovan todistajista’. Haluaisin saada lisää tietoa ja ilmaisen Raamatun kotitutkistelun.” Toinen henkilö kirjoitti: ”Kiitoksia avoimuudestanne!” Muuan katolinen nainen sanoi todistajille: ”No vastasittehan te näihin valheisiin!”

Monet Pariisin alueen nuoret todistajat olivat erityisen innoissaan saarnaamiskampanjasta, joka järjestettiin katolisen kirkon Maailman nuorisopäivien aikaan vuonna 1997. Vaikka lämpötila nousi yli 35 asteen, noin 2500 todistajaa otti osaa tähän kampanjaan. Vain muutaman päivän aikana he levittivät 18000 Kirja kaikille ihmisille -kirjasta nuorille, jotka olivat tulleet Pariisiin kaikkialta maailmasta. Sen lisäksi, että kampanja antoi erinomaisen todistuksen Jehovan nimestä ja kylvi totuuden siemeniä, se valoi intoa nuoriin todistajiin. Eräs nuori sisar, joka keskeytti lomansa voidakseen osallistua täysin määrin tähän erikoistoimintaan, kirjoitti: ”Jehovalla on maan päällä onnellinen kansa, joka käyttää voimiaan hänen nimensä ylistämiseen. Nämä kaksi toiminnantäyteistä ja palkitsevaa päivää olivat taatusti koko elämän lomien arvoiset! (Psalmit 84:10.)”

Helmikuun 28. päivänä 1998 tuli kuluneeksi 65 vuotta siitä, kun Hitlerin antama säädös johti Jehovan todistajien toiminnan kieltämiseen Saksassa. Ranskalaiset todistajat esittivät tuona päivänä vuokrasaleissa videota Jehovan todistajat pysyvät lujina natsien hyökätessä, jossa kerrotaan yksityiskohtaisesti Jehovan kansan kohtaamasta vainosta. He jakoivat yli seitsemän miljoonaa kutsua. Paikalla olleet historioitsijat ja entiset keskitysleirivangit kertoivat koskettavasti tuon ajan tapahtumista. Esityksissä kävi Pariisin alueella lähes 5000 henkeä, joista suuri osa ei ollut todistajia.

Monet Pariisin asukkaat ovat kiitollisia hengellisestä valosta ja iloisia siitä, että Valtakunnan julistajat loistavat kirkkaasti valaisijoina. Asia on niin kuin Jeesus totesi: ”Eloa on paljon, mutta työntekijöitä on vähän.” (Matteus 9:37.) Jehovan todistajien päättäväisyys vastata haasteisiin, joita Pariisissa saarnaaminen asettaa, on tehnyt siitä valon kaupungin aivan erityisessä merkityksessä, Jehovan ylistykseksi.

[Kuva s. 9]

Kaupungintalo

[Kuva s. 9]

Louvren museo

[Kuva s. 9]

Oopperatalo Palais Garnier

[Kuvat s. 10]

Raamatun sanomaa viedään kiireisille ihmisille kaikkialla, missä heitä on