”Etsikää rauhaa ja pyrkikää siihen”
”Etsikää rauhaa ja pyrkikää siihen”
”Mikäli mahdollista, säilyttäkää rauha kaikkien ihmisten kanssa, sikäli kuin se teistä riippuu.” (ROOMALAISILLE 12:18)
1, 2. Mitä syitä on siihen, että ihmisten aikaansaama rauha ei kestä?
KUVITTELE taloa, jonka perustus on heikko, palkit lahoja ja katto painunut notkolle. Olisitko halukas muuttamaan siihen ja tekemään siitä kotisi? Luultavasti et. Ei edes tuore maalikerros muuttaisi sitä tosiasiaa, että talon rakenteet eivät ole terveet. Ennemmin tai myöhemmin se todennäköisesti romahtaisi.
2 Mikä tahansa tässä maailmassa aikaansaatu rauha on tuon talon kaltainen. Se on rakennettu heikolle perustukselle, ihmisten lupauksille ja strategioille, ja ”pelastus ei kuulu” ihmiselle (Psalmit 146:3). Historia on pitkä sarja kansojen, etnisten ryhmien ja heimojen välisiä taisteluja. On kyllä ollut lyhyitä rauhan kausia, mutta millaisen rauhan? Jos kaksi kansaa on sodassa ja sitten julistetaan rauha joko siksi, että toinen kansa joutuu tappiolle, tai siksi, että kumpikaan kansa ei katso enää edulliseksi taistella, niin millainen rauha se on? Vihamielisyydet, epäluulot ja mustasukkaisuus, jotka sytyttivät sodan, ovat yhä jäljellä. Rauha, joka on vain julkisivua, vihamielisyyden päällä oleva ”maalikerros”, ei ole kestävää rauhaa (Hesekiel 13:10).
3. Miksi Jumalan kansan rauha eroaa ihmisten aikaansaamasta rauhasta?
3 Silti tässä sodan repimässä maailmassa on myös todellista rauhaa. Missä? Niiden Jeesuksen Kristuksen seuraajien, aitojen kristittyjen, keskuudessa, jotka noudattavat Jeesuksen sanoja ja pyrkivät jäljittelemään hänen elämäntapaansa (1. Korinttilaisille 11:1; 1. Pietarin kirje 2:21). Rauha, joka vallitsee eri rotuihin ja kansallisuuksiin kuuluvien ja erilaisissa yhteiskunnallisissa asemissa olevien tosi kristittyjen keskuudessa, on aitoa, koska se juontaa juurensa heidän ja Jumalan välillä vallitsevasta rauhaisasta suhteesta, joka perustuu heidän uskoonsa Jeesuksen Kristuksen lunastusuhriin. Heidän rauhansa on lahja Jumalalta, ei ihmisten aikaansaannosta. (Roomalaisille 15:33; Efesolaisille 6:23, 24.) Se on tulos siitä, että he ovat alamaisia ”Rauhan Ruhtinaalle”, Jeesukselle Kristukselle, ja palvovat Jehovaa, ”rakkauden ja rauhan Jumalaa” (Jesaja 9:6; 2. Korinttilaisille 13:11).
4. Miten kristitty ’pyrkii’ rauhaan?
4 Rauhaa ei tule epätäydellisten ihmisten välille automaattisesti. Siksi Pietari sanoi, että jokaisen kristityn pitäisi ’etsiä rauhaa ja pyrkiä siihen’ (1. Pietarin kirje 3:11). Miten voimme tehdä sen? Eräs muinainen profetia kohdistaa huomion vastaukseen. Jehova sanoi Jesajan välityksellä: ”Kaikki poikasi tulevat olemaan Jehovan opettamia, ja sinun poikiesi rauha on runsas.” (Jesaja 54:13; Filippiläisille 4:9.) Aidon rauhan saavat ne, jotka ottavat huomioon Jehovan opetukset. Sitä paitsi rauha kuuluu ”rakkauden, ilon, – – pitkämielisyyden, huomaavaisuuden, hyvyyden, uskon, lempeyden” ja ”itsehillinnän” ohella Jumalan pyhän hengen hedelmään (Galatalaisille 5:22, 23). Sitä ei voi tuntea ihminen, joka on rakkaudeton, iloton, kärsimätön, epäystävällinen, paha, uskoton, raivoisa tai vailla itsehillintää.
”Rauha kaikkien ihmisten kanssa”
5, 6. a) Mitä rauhan tekijänä olemisella tarkoitetaan Raamatussa? b) Keiden kanssa kristityt pyrkivät säilyttämään rauhan?
5 Rauha on määritelty muun muassa ’sovinnon tilaksi’, ’tyyneydeksi’ ja ’sisäiseksi levollisuudeksi’. Tämä määritelmä kattaisi monia tilanteita, joihin ei liity erimielisyyttä. Kuolleenkin voidaan sanoa lepäävän rauhassa. Pelkkä rauhallinen mielenlaatu ei kuitenkaan riitä tuomaan ihmiselle todellista rauhaa. Jeesus sanoi vuorisaarnassaan: ”Onnellisia ovat rauhantekijät, koska heitä tullaan kutsumaan ’Jumalan pojiksi’.” (Matteus 5:9.) Jeesus puhui yksilöistä, joilla olisi myöhemmin mahdollisuus tulla Jumalan hengellisiksi pojiksi ja saada elämä kuolemattomina taivaassa (Johannes 1:12; Roomalaisille 8:14–17). Ja lopulta kaikki ne uskolliset ihmiset, joilla ei ole taivaallista toivoa, tulevat nauttimaan ”Jumalan lasten loistoisasta vapaudesta” (Roomalaisille 8:21). Vain rauhantekijöillä voi olla sellainen toivo. On huomattavaa, ettei Jeesus puhunut vuorisaarnassaan vain rauhassa elävistä tai rauhallisista ihmisistä vaan rauhantekijöistä. ”Rauhantekijää” vastaava kreikkalainen sana välittää Raamatussa ajatuksen persoonasta, joka edistää aktiivisesti rauhaa ja joskus saa aikaan rauhan sinne, mistä se on aiemmin puuttunut.
6 Mietihän tämä mielessäsi neuvoa, jonka apostoli Paavali antoi roomalaisille: ”Mikäli mahdollista, säilyttäkää rauha kaikkien ihmisten kanssa, sikäli kuin se teistä riippuu.” (Roomalaisille 12:18.) Paavali ei kehottanut roomalaisia vain olemaan tyyniä, vaikka siitäkin olisi apua. Hän kannusti heitä työskentelemään rauhan hyväksi eli säilyttämään rauhan. Keiden kanssa? ”Kaikkien ihmisten” kanssa, olivatpa he perheenjäseniä, toisia kristittyjä tai vaikkapa sellaisia, joilla ei ollut samanlaista vakaumusta kuin heillä. Hän kehotti roomalaisia säilyttämään rauhan toisten kanssa, ’sikäli kuin se heistä riippui’. Hän ei toki halunnut heidän tinkivän vakaumuksestaan rauhan vuoksi. Mutta sen sijaan että he olisivat tarpeettomasti nostattaneet toisissa vastustusta, heidän piti lähestyä ihmisiä rauha mielessään. Kristittyjen piti toimia niin, olivatpa he tekemisissä seurakunnan sisä- tai ulkopuolella olevien kanssa (Galatalaisille 6:10). Tämän mukaisesti Paavali kirjoitti: ”Pyrkikää aina siihen, mikä on hyvää toisillenne ja kaikille muille.” (1. Tessalonikalaisille 5:15.)
7, 8. Miten ja miksi kristityt säilyttävät rauhan niiden kanssa, joilla ei ole samanlaisia uskonkäsityksiä kuin heillä?
7 Miten voimme säilyttää rauhan niiden kanssa, joilla ei ole samanlaisia uskonkäsityksiä kuin meillä ja jotka saattavat jopa vastustaa niitä? Yksi keino on välttää antamasta sellaista vaikutelmaa, että pitäisimme itseämme heitä parempina. Esimerkiksi halventavien nimityksien käyttäminen joistakin ihmisistä ei varmaankaan edistäisi rauhaa. Jehova on saattanut julki tuomionsa joitakin järjestöjä ja luokkia vastaan, mutta meillä ei ole oikeutta puhua kenestäkään yksilöstä, ikään kuin hänet olisi jo tuomittu. Me emme tosiaankaan tuomitse toisia, emme edes vastustajiamme. Kehotettuaan Titusta antamaan Kreetan kristityille neuvoja suhtautumisesta valtaa pitäviin ihmisiin Paavali käski muistuttamaan heitä siitä, etteivät he ”puhu vahingoittavasti kenestäkään eivätkä ole riidanhaluisia vaan järkeviä ja osoittavat kaikkea lempeyttä kaikkia ihmisiä kohtaan” (Titukselle 3:1, 2).
8 Se että säilytämme rauhan niiden kanssa, jotka eivät usko meidän tavallamme, tekee totuuden heidän silmissään paljon haluttavammaksi. Emme tietenkään kehitä sellaista ystävyyttä, joka ”turmelee hyödylliset tavat” (1. Korinttilaisille 15:33). Voimme silti olla kohteliaita, ja meidän pitäisi kohdella kaikkia ihmisiä arvokkaasti ja ihmisystävällisesti. Pietari kirjoitti: ”Säilyttäkää käytöksenne hyvänä kansakuntien keskuudessa, jotta he siinä, missä he puhuvat teitä vastaan kuin olisitte pahantekijöitä, teidän hyvien tekojenne johdosta, joiden silminnäkijöitä he ovat, kirkastaisivat Jumalaa hänen tarkastuspäivänään.” (1. Pietarin kirje 2:12.)
Rauha sananpalveluksessa
9, 10. Millaisen esimerkin rauhaisasta suhtautumisesta ei-uskoviin apostoli Paavali antoi?
9 Ensimmäisen vuosisadan kristityt olivat tunnettuja rohkeudestaan. He eivät vesittäneet sanomaansa, ja kohdatessaan vastustusta he tottelivat päättäväisesti Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä. (Apostolien teot 4:29; 5:29.) He eivät kuitenkaan sekoittaneet rohkeutta töykeyteen. Ajattele, miten Paavali menetteli puolustaessaan uskoaan kuningas Herodes Agrippa II:n edessä. Herodes Agrippalla oli sukurutsainen suhde sisareensa Bernikeen. Paavali ei kuitenkaan alkanut läksyttää Agrippaa moraaliasioista. Sen sijaan hän korosti seikkoja, joista he olivat yhtä mieltä, ja antoi tunnustusta siitä, että Agrippa oli juutalaisten tapojen asiantuntija ja uskoi profeettoja. (Apostolien teot 26:2, 3, 27.)
10 Imarteliko Paavali vilpillisesti miestä, joka saattoi antaa hänelle vapauden? Ei. Paavali noudatti omaa neuvoaan ja puhui totuutta. Mikään, mitä hän sanoi Herodes Agrippalle, ei ollut totuudenvastaista. (Efesolaisille 4:15.) Paavali oli kuitenkin rauhantekijä ja tiesi, miten hänestä voi tulla ”kaikkea kaikenlaisille ihmisille” (1. Korinttilaisille 9:22). Hänen tavoitteenaan oli puolustaa oikeuttaan saarnata Jeesuksesta. Hyvänä opettajana hän mainitsi aluksi asioita, joista hän ja Agrippa saattoivat olla samaa mieltä. Näin Paavali auttoi tätä moraalitonta kuningasta näkemään kristillisyyden suotuisammassa valossa (Apostolien teot 26:28–31).
11. Miten voimme olla rauhantekijöitä sananpalveluksessamme?
11 Miten me voimme olla rauhantekijöitä sananpalveluksessamme? Meidän tulisi Paavalin tavoin välttää väittelyjä. On totta, että meidän täytyy toisinaan ”puhua Jumalan sanaa pelottomasti” puolustaen uskoamme rohkeasti (Filippiläisille 1:14). Mutta useimmiten ensisijainen tavoitteemme on saarnata hyvää uutista (Matteus 24:14). Jos ihminen näkee Jumalan tarkoituksia koskevan totuuden, hän voi sen jälkeen alkaa luopua vääristä uskonnollisista käsityksistä ja puhdistautua epäpuhtaista tavoista. On siksi hyvä korostaa mahdollisimman paljon asioita, jotka vetoavat kuulijoihimme, ja aloittaa siitä, mistä olemme heidän kanssaan samaa mieltä. Ei olisi järkevää suututtaa ihmistä, joka saattaisi kuunnella sanomaamme, jos häntä lähestyttäisiin tahdikkaasti (2. Korinttilaisille 6:3).
Rauhantekijöitä perheessä
12. Millä tavoin voimme olla rauhantekijöitä perheessä?
12 Paavali sanoi, että niillä, jotka menevät naimisiin, ”tulee – – olemaan ahdistusta lihassaan” (1. Korinttilaisille 7:28). He kohtaavat erilaisia vastoinkäymisiä. Joillakin pariskunnilla on aika ajoin erimielisyyksiä. Miten ne pitäisi hoitaa? Sovinnollisessa hengessä. Rauhantekijä pyrkii estämään ristiriidan kärjistymisen. Hän tekee sen ensinnäkin hillitsemällä kielensä. Kun tällä pienellä ruumiinosalla esitetään ivallisia ja loukkaavia huomautuksia, se voi tosiaan olla ”levoton ja vahingollinen, täynnä kuoleman tuottavaa myrkkyä” (Jaakobin kirje 3:8). Rauhantekijä käyttää kieltään rakentamiseen eikä repimiseen (Sananlaskut 12:18).
13, 14. Miten voimme säilyttää rauhan, kun hairahdumme puheessa tai kun tunteet kuumenevat?
13 Epätäydellisinä ihmisinä me kaikki sanomme silloin tällöin sellaista, mitä myöhemmin kadumme. Kun näin käy, yritä nopeasti sovittaa asia, tehdä rauha (Sananlaskut 19:11; Kolossalaisille 3:13). Vältä juuttumasta ”sanoja koskeviin väittelyihin” ja ”kiivaisiin kiistoihin pikkuasioista” (1. Timoteukselle 6:4, 5). Katso sen sijaan pinnan alle ja yritä ymmärtää puolisosi tunteita. Jos sinulle puhutaan töykeästi, älä vastaa samalla mitalla. Muista, että ”kun vastaus on lempeä, se kääntää pois vihastuksen” (Sananlaskut 15:1).
14 Joskus on ehkä tarpeellista harkita Sananlaskujen 17:14:n neuvoa: ”Lähde – – pois, ennen kuin riitely on puhjennut.” Peräänny tulenarasta tilanteesta. Myöhemmin kun tunteet ovat jäähtyneet, pystyt luultavasti ratkaisemaan ongelman sovinnon tietä. Joissakin tapauksissa saattaisi olla suositeltavaa pyytää apua joltakulta kypsältä kristityltä valvojalta. Sellaiset kokeneet ja empaattiset miehet voivat olla virkistävänä apuna, kun avioliiton rauha on uhattuna (Jesaja 32:1, 2).
Rauhantekijöitä seurakunnassa
15. Millainen huono henki oli Jaakobin mukaan kehittynyt joidenkin kristittyjen keskuudessa, ja miksi tuo henki on ”maallista”, ”eläimellistä” ja ”demonista”?
15 Valitettavasti jotkut ensimmäisen vuosisadan kristityt osoittivat mustasukkaista ja riidanhaluista henkeä, joka on täysin vastakkainen rauhalle. Jaakob sanoi: ”Tämä ei ole sitä viisautta, joka tulee ylhäältä, vaan maallista, eläimellistä, demonista. Sillä missä on mustasukkaisuutta ja riidanhalua, siellä on epäjärjestystä ja kaikkea pahaa.” (Jaakobin kirje 3:14–16.) Jotkut uskovat, että ”riidanhaluksi” käännetty kreikkalainen sana liittyy itsekkääseen kunnianhimoon ja aseman tavoitteluun. Jaakob sanoo hyvin aiheellisesti tällaisen hengen olevan ”maallista, eläimellistä, demonista”. Maailman hallitsijat ovat läpi historian toimineet riitaisasti, kuin toisiaan vastaan taistelevat villieläimet. Riidanhalu on totisesti ”maallista” ja ”eläimellistä”. Se on myös ”demonista”. Ensiksi tätä petollista ominaisuutta ilmaisi vallanhimoinen enkeli, joka asettui Jehova Jumalaa vastaan ja josta tuli Saatana, demonien hallitsija.
16. Miten jotkut ensimmäisen vuosisadan kristityt ilmaisivat samanlaista henkeä kuin Saatana?
16 Jaakob kehotti kristittyjä vastustamaan riidanhaluisen hengen kehittymistä, sillä se häiritsee rauhaa. Hän kirjoitti: ”Mistä ovat peräisin sodat ja mistä taistelut teidän keskuudessanne? Eivätkö tästä: teidän aistillisen nautinnon haluistanne, jotka sotivat ruumiinjäsenissänne?” (Jaakobin kirje 4:1.) ”Aistillisen nautinnon haluilla” voidaan tässä tarkoittaa kiihkeää halua saada aineellista omaisuutta tai halua olla huomattavassa asemassa, saada valtaa tai päästä vaikuttamaan asioihin. Saatanan tavoin jotkut seurakunnissa ilmeisesti halusivat pikemminkin loistaa kuin olla ’vähäisempiä’, kuten Jeesus sanoi tosi seuraajiensa olevan (Luukas 9:48). Sellainen henki voi riistää seurakunnalta rauhan.
17. Miten nykyajan kristityt voivat olla rauhantekijöitä seurakunnassa?
17 Nykyään meidänkin täytyy vastustaa taipumusta materialismiin, mustasukkaisuuteen tai turhamaiseen kunnianhimoon. Jos olemme aitoja rauhantekijöitä, emme tunne itseämme uhatuksi, vaikka jotkut seurakunnassa olisivat joissakin tehtävissä taitavampia kuin me, emmekä halvenna heitä toisten silmissä asettamalla heidän vaikuttimensa kyseenalaisiksi. Jos meillä on jokin huomattava kyky, emme yritä loistaa sillä, ikään kuin seurakunta menestyisi vain sen ansiosta, että me olemme niin taitavia ja osaavia. Sellaisella hengellä olisi jakava vaikutus; se ei rakentaisi rauhaa. Rauhantekijät eivät pöyhkeile kyvyillään vaan käyttävät niitä vaatimattomasti veljiensä palvelemiseen ja kunnian tuottamiseen Jehovalle. He ymmärtävät, että loppujen lopuksi rakkaus – ei kyvykkyys – on tosi kristityn tuntomerkki (Johannes 13:35; 1. Korinttilaisille 13:1–3).
”Valvojinasi rauha”
18. Miten vanhimmat edistävät rauhaa keskuudessaan?
18 Seurakunnan vanhimmat ottavat johdon rauhantekijöinä. Jehova ennusti kansastaan: ”Minä nimitän valvojiksesi rauhan ja voudeiksesi vanhurskauden.” (Jesaja 60:17.) Näiden profeetallisten sanojen mukaisesti ne, jotka palvelevat kristittyinä paimenina, pyrkivät edistämään rauhaa omassa keskuudessaan ja lauman keskuudessa. Vanhimmat voivat säilyttää rauhan keskuudessaan osoittamalla ”ylhäältä tulevaa viisautta”, joka on rauhaisa ja järkevä (Jaakobin kirje 3:17). Koska seurakunnan vanhimmat ovat tulleet erilaisista oloista ja heidän elämänkokemuksensa on erilainen, heillä on joskus myös erilaisia näkemyksiä. Merkitseekö tämä sitä, että heidän välillään ei vallitse rauha? Ei, jos tuollainen tilanne hoidetaan oikein. Rauhantekijät ilmaisevat omat ajatuksensa vaatimattomasti ja kuuntelevat sitten kunnioittavasti toisten ajatuksia. Sen sijaan että rauhantekijä pitäisi itsepintaisesti kiinni omasta mielipiteestään, hän harkitsee rukoillen veljensä näkemystä. Ellei rikota mitään Raamatun periaatetta, on yleensä sijaa erilaisille näkemyksille. Kun muut ovat eri mieltä asiasta, rauhantekijä antaa myöten ja tukee enemmistön ratkaisua. Näin hän ilmaisee olevansa järkevä (1. Timoteukselle 3:2, 3). Kokeneet valvojat tietävät, että rauhan säilyttäminen on tärkeämpää kuin oman tahtonsa saaminen läpi.
19. Miten vanhimmat toimivat rauhantekijöinä seurakunnassa?
19 Vanhimmat edistävät rauhaa suhteessaan lauman jäseniin siten, että he tukevat heitä eivätkä suhtaudu kohtuuttoman kriittisesti heidän ponnisteluihinsa. On totta, että jotkut saattavat joskus tarvita kohdalleen palauttamista (Galatalaisille 6:1). Mutta kristityn valvojan työ ei ole ensisijaisesti kurin jakelemista. Hän antaa usein kiitosta. Rakkaudelliset vanhimmat pyrkivät näkemään toisissa olevan hyvän. Valvojat antavat arvoa sille kovalle työlle, jota toiset kristityt tekevät, ja he luottavat siihen, että heidän uskonveljensä tekevät parhaansa. (2. Korinttilaisille 2:3, 4.)
20. Millä tavoin seurakunta hyötyy, jos kaikki ovat rauhantekijöitä?
20 Me pyrimme siis olemaan rauhantekijöitä eli edistämään rauhaa perheessä, seurakunnassa ja suhteissamme niihin, joilla ei ole samanlaista vakaumusta kuin meillä. Jos toimimme uutterasti rauhan hyväksi, edistämme seurakunnan onnellisuutta. Samalla meitä suojellaan ja vahvistetaan monin tavoin, kuten näemme seuraavasta kirjoituksesta.
Muistatko?
• Mitä rauhan säilyttäminen käytännössä merkitsee?
• Miten voimme säilyttää rauhan ollessamme tekemisissä niiden kanssa, jotka eivät ole todistajia?
• Millä tavoin voidaan toimia rauhan hyväksi perheessä?
• Miten vanhimmat voivat edistää rauhaa seurakunnassa?
[Tutkistelukysymykset]
[Kuva s. 9]
Rauhantekijät välttävät antamasta sellaista vaikutelmaa, että he pitäisivät itseään muita parempina
[Kuvat s. 10]
Kristityt ovat rauhantekijöitä sananpalveluksessa, kotona ja seurakunnassa