Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Kerran olimme susia mutta nyt olemme lampaita!

Kerran olimme susia mutta nyt olemme lampaita!

Kerran olimme susia mutta nyt olemme lampaita!

Kun olimme Sakinan kanssa pikkutyttöjä, asuimme toistemme naapureina. Sakina oli iso ja roteva, kun taas minä olin pieni ja laiha. Meillä oli tuon tuostakin kärhämää, mutta eräänä päivänä tappelimme oikein tosissamme. Siitä päivästä lähtien emme puhuneet toisillemme emmekä edes tervehtineet toisiamme. Lopulta muutimme kumpikin muualle ja menetimme kosketuksen toisiimme.

Vuonna 1994 aloin tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa, ja vähitellen persoonallisuuteni muuttui. Neljä vuotta myöhemmin meillä oli Bujumburassa Burundissa erikoiskonventtipäivä, ja hämmästyksekseni törmäsin siellä Sakinaan. Olin iloinen, että hän oli siellä läsnä, mutta tervehdyksemme oli melko vaisu. En ollut uskoa silmiäni, kun myöhemmin samana päivänä näin hänet kasteelle menevien joukossa! Hänkin oli muuttunut perin pohjin. Hän ei ollut enää se riidanhaluinen ihminen, jonka kanssa olin niin usein nahistellut. Oli todella suurenmoista nähdä, miten hän todisti julkisesti vihkiytymisensä Jumalalle menemällä vesikasteelle!

Kun hän tuli ylös vedestä, riensin halaamaan häntä ja kuiskasin hänen korvaansa: ”Muistatko, miten tappelimme?” ”Muistan”, hän sanoi, ”muistan kyllä, mutta se on taakse jäänyttä elämää. Nyt olen uusi ihminen.”

Olemme molemmat onnellisia, että olemme löytäneet Raamatun yhdistävän totuuden ja muuttuneet persoonallisuudeltamme suden kaltaisista ikään kuin lampaiksi, jotka kuuluvat Suurelle Paimenelle, Jehova Jumalalle. Raamatun totuus tosiaan muuttaa ihmisten elämän.