”Mitä Ranskassa on tekeillä?”

”Vapaus, kallis vapaus”, kuuluu ote Ranskan kansallislaulusta Marseljeesista. Vapaus on kiistatta arvokas asia. Viimeaikaiset tapahtumat Ranskassa herättävät kuitenkin huolta siitä, että perusoikeuksia ollaan rajoittamassa. Siksi kymmenettuhannet Jehovan todistajat levittivät perjantaina 3. marraskuuta 2000 yhteensä 12 miljoonaa kappaletta erikoistraktaattia, joka oli otsikoitu ”Mitä Ranskassa on tekeillä? Ovatko vapaudet kaventumassa?”

JOTKIN poliittiset ja lahkojen vastaiset ryhmät ovat jo useiden vuosien ajan hyökänneet Ranskan Jehovan todistajia vastaan. Tämä on aiheuttanut vaikeuksia todistajille yksilöinä, heidän seurakunnilleen ja koko järjestölle tuossa maassa. Ranskan korkein hallinto-oikeus (Conseil d’État) teki kuitenkin 23. kesäkuuta 2000 merkittävän päätöksen, joka tuki sitä näkemystä, joka 31 alemmalla tuomioistuimella oli ollut yli 1100 oikeustapauksessa eli valtaosassa niiden käsittelemistä vastaavista tapauksista. Tuo ylioikeus vahvisti, että Jehovan todistajien harjoittama palvonta on täysin sopusoinnussa Ranskan lain kanssa ja että heidän valtakunnansaleillaan on oikeus verovapauteen niin kuin uskonnoilla Ranskassa yleensä.

Jättäen tämän päätöksen tyystin huomiotta Ranskan valtiovarainministeriö kieltäytyy edelleen myöntämästä Jehovan todistajille verovapautta, jonka laki suo uskonnollisille järjestöille. Ministeriö on määrännyt 60 prosentin veron lahjoituksille, joita Ranskan 1500 seurakunnan yhteydessä olevat todistajat ja heille myötämieliset ihmiset antavat. Tästä käydään parhaillaan oikeutta.

 Edellä mainitun kampanjan tarkoitus oli paljastaa tämä paradoksi ja tuoda esille, millaisia vaaroja sisältyy tällaiseen mielivaltaiseen verotukseen ja lakiehdotuksiin, jotka toteutuessaan rajoittaisivat kaikkien uskonnonvapautta. *

Pitkä päivä

Osa joidenkin seurakuntien todistajista alkaa levittää traktaattia kello kahdelta aamuyöllä rautatieasemien ja tehtaiden ulkopuolella ja sitten lentokentillä. Aamukuudelta Pariisi herää eloon. Keskeisissä paikoissa odottaa kuutisentuhatta vapaaehtoista valmiina tapaamaan ihmisiä, jotka ovat matkalla töihin. Eräs nuori nainen sanoo: ”Te teette hienoa työtä uskonnonvapauden hyväksi. Tässä ei ole kyse pelkästään Jehovan todistajista.” Marseillessa yli 350 todistajaa jakaa traktaattia metroasemilla ja kaduilla. Tunnin kuluessa Ranskan yleisradio tiedottaa kampanjasta ja mainitsee, ettei kuulijoiden kannata hämmästyä, jos Jehovan todistajat lähestyvät heitä. Strasbourgissa, missä toimii Euroopan ihmisoikeuksien tuomioistuin, matkustajat jonottavat kärsivällisesti päärautatieasemalla saadakseen traktaatin. Muuan lakimies kertoo, että vaikka hänellä onkin oma vakaumuksensa, hän seuraa oikeusjuttuamme kiinnostuneena, koska taistelumme on tärkeä ja aiheellinen.

Kahdeksalta alppikaupungissa Grenoblessa 507 todistajaa levittää traktaatteja kaduilla ja jakaa niitä postilokerikkoihin ja -laatikoihin kaatosateesta huolimatta. Kun autoilijat ja raitiovaunujen kuljettajat näkevät, että jotakin on tekeillä, he pysäyttävät ajoneuvonsa ja pyytävät saada traktaatin. Matkustajat, jotka saapuvat yhdeksän junalla Länsi-Ranskaan Poitiers’hen, ovat saaneet traktaatin jo lähtiessään. Mulhousessa lähellä Saksan rajaa on jaettu jo 40000 traktaattia.

Kymmeneen mennessä monet seurakunnat ovat levittäneet yli puolet traktaateistaan. Aamupäivän kuluessa hyvin harva kieltäytyy ottamasta traktaattia. Sitä vastoin syntyy monia kiinnostavia keskusteluja. Besançonissa, noin 80 kilometrin päässä Sveitsin rajasta, nuori mies osoittaa kiinnostusta Raamattua kohtaan ja kysyy, miksi Jumala sallii kärsimystä. Todistaja kutsuu hänet läheiseen valtakunnansaliin jatkamaan keskustelua, ja siellä hänen kanssaan aletaan heti tutkia kirjasta Mitä Jumala vaatii meiltä?

Puolilta päivin monet todistajat hyödyntävät lounastaukoaan ja saarnaavat tunnin tai pari. Traktaattien levitys jatkuu koko iltapäivän, ja useat seurakunnat saavat työnsä päätökseen kolmen neljän aikaan. Samppanjan tuotannon keskuksessa Reimsissä jotkut, jotka ovat tutkineet tai olleet tekemisissä Jehovan todistajien kanssa aiemmin, sanovat haluavansa tulla uudelleen seurakunnan yhteyteen. Bordeaux’ssa aloitetaan kolme Raamatun kotitutkistelua. Eräs bordeaux’lainen todistaja menee kauppaan ostamaan sanomalehteä ja näkee tiskillä pinon traktaatteja. Kaupan omistaja, entinen Jehovan todistaja, oli saanut traktaatin ja pitänyt sen sanomaa niin tärkeänä, että hän oli ottanut siitä kopioita voidakseen jakaa niitä.

Normandiassa Le Havressa eräs protestanttinen nainen, joka on kuullut radiosta, että Jehovan todistajien lahjoituksia verotetaan, on tyrmistynyt. Hän ottaa traktaatin alttiisti vastaan ja kiittää todistajia siitä, että he puolustautuvat  tällaista epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Kello 19.20 Lyonin televisiouutiset raportoivat traktaattikampanjasta seuraavasti: ”Tänä aamuna oli helpompi väistellä sadepisaroita kuin välttyä Jehovan todistajien traktaateilta.” Kahta todistajaa haastatellaan, ja he selittävät, miksi tällainen kampanja on järjestetty.

Todistajat, jotka haluavat osallistua kampanjaan ansiotyön jälkeen, levittävät traktaatteja työstä kotiin palaaville ihmisille ja jakavat niitä postilokerikkoihin ja -laatikoihin. Muun muassa posliinistaan tunnetuissa Brestissä ja Limogesissa ihmiset, jotka lähtevät elokuvateattereista iltayhdentoista aikaan, ovat päivän viimeisten traktaatin saajien joukossa. Jäljelle jääneet traktaatit kootaan ja jaetaan seuraavana aamuna.

Tulokset

Eräs todistaja kirjoitti: ”Vastustajamme luulevat heikentävänsä meitä, mutta käykin juuri päin vastoin.” Useimmissa seurakunnissa toimintaan osallistui tuona päivänä yli 75 prosenttia todistajista, ja jotkut käyttivät siihen 10, 12 tai 14 tuntia. Pohjois-Ranskassa Hemissä muuan todistaja levitti traktaattia aamuviidestä kolmeen saakka iltapäivällä oltuaan ensin yön töissä. Lähellä sijaitsevassa Denainissa, missä on ollut seurakunta jo vuodesta 1906 lähtien, 75 todistajaa käytti traktaatin levittämiseen perjantaina 200 tuntia. Toiset olivat päättäneet osallistua korkeasta iästä, vaivoista ja huonosta säästä huolimatta. Esimerkiksi Le Mansissa kahdeksissakymmenissä oleva kolmikko jakoi traktaatteja postilokerikkoihin ja -laatikoihin kahden tunnin ajan ja muuan pyörätuolissa oleva todistaja levitti traktaattia rautatieaseman edessä. Oli myös todella rohkaisevaa nähdä useiden aiemmin toimettomien todistajien osallistuvan tähän erikoistoimintaan.

Tämän kampanjan välityksellä annettiin epäilemättä erinomainen todistus. Kaikilta elämänaloilta olevat ihmiset, sellaisetkin joita tavataan harvoin kotoa, saivat traktaatin. Useiden ihmisten mielestä tällainen toiminta sai aikaan paljon muutakin kuin suojeli todistajien etuja. Monet pitivät sitä kaikkien ranskalaisten uskonnon- ja omantunnonvapauden puolustamisena. Jotkut osoittivat tämän pyytämällä itselleen ylimääräisiä traktaatteja, jotta he voisivat antaa niitä ystävilleen, työtovereilleen tai sukulaisilleen.

Ranskan Jehovan todistajat ovat tosiaankin ylpeitä siitä, että he voivat tehdä tunnetuksi Jehovan nimeä ja puolustaa Valtakunnan etuja (1. Pietarin kirje 3:15). Heidän vilpitön toiveensa on, että he saisivat ”edelleenkin viettää rauhallista ja hiljaista elämää täydessä jumalisessa antaumuksessa ja vakavuudessa” ja että tuhannet muut liittyisivät heidän joukkoonsa ylistämään taivaallista Isäänsä Jehovaa (1. Timoteukselle 2:2).

[Alaviite]