Millä on todellista arvoa?

Se että omistaa tai saavuttaa jotakin todella arvokasta, voi tuottaa suurta iloa. Mutta mitä voisi pitää erityisen arvokkaana? Suurta rahasummaa? Kalliita tai epätavallisia koruja? Mainetta ja kunniaa? Monet ihmiset pitävät näitä suuressa arvossa. Ne voivat taata elatuksen, tehdä elämästä tarkoituksellisempaa tai tyydyttää tunnustuksen ja aikaansaamisen tarpeen. Tavoittelemmeko me tällaisia toivoen, että voisimme niiden avulla saavuttaa tavoitteemme ja täyttää toiveemme?

USEIMMITEN ihmiset arvostavat jotakin sen perusteella, missä määrin se tyydyttää heidän tarpeensa tai halunsa. Pidämme arvossa sellaista, mikä antaa meille hyvinvoinnin tunteen, tarjoaa turvallisen tulevaisuuden tai tuottaa välitöntä huojennusta, lohtua tai tunnustusta. Jonkin pitäminen arvokkaana muuttuvien halujemme tai pyrkimystemme perusteella on kuitenkin pinnallista ja lyhytnäköistä. Kaiken todellisen arvon määrää tosiasiassa se, minkä ajattelemme olevan suurin tarpeemme.

Mikä on suurin tarpeemme? Millään ei ole mitään arvoa ilman erästä välttämätöntä seikkaa, nimittäin elämää. Ilman elämää meitä ei ole olemassa. Muinaisen Israelin kuningas Salomo kirjoitti: ”Kuolleet eivät tiedä yhtään mitään – – ei ole työtä eikä suunnittelua eikä tietoa eikä viisautta Šeolissa [ihmiskunnan yhteisessä haudassa].” (Saarnaaja 9:5, 10.) Jos kuolemme, meidän täytyy luopua kaikesta, mitä meillä on. Näin ollen suurin tarpeemme on hankkia jotakin sellaista, mikä suojelee meidät elossa. Mitä se voisi olla?

Mikä suojelee meidät elossa?

”Raha on suojaksi”, sanoi kuningas Salomo (Saarnaaja 7:12). Jos meillä on tarpeeksi rahaa, voimme hankkia ruokaa ja mukavan kodin. Rahan ansiosta meillä voi olla mahdollisuus matkustaa kaukaisiin paikkoihin. Raha voi täyttää välttämättömät tarpeemme, kun emme enää pysty tekemään työtä korkean iän tai  vaivojen takia. Rahasta on paljon hyötyä. Mutta se ei voi suojella meitä elossa. Apostoli Paavali kehotti Timoteusta: ”Käske niitä, jotka ovat rikkaita nykyisessä asiainjärjestelmässä, etteivät ylvästele eivätkä pane toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan.” (1. Timoteukselle 6:17.) Minkäänlaisella rahasummalla ei voi ostaa elämää.

Luodaanpa silmäys Hitoshi-nimisen miehen kokemukseen. Koska Hitoshi oli kasvanut köyhässä perheessä, hänellä oli voimakas halu rikastua. Hän uskoi rahan voimaan niin paljon, että hän ajatteli, että ihmisetkin ovat ostettavissa. Sitten Hitoshin ovelle tuli mies, joka kysyi häneltä, tiesikö hän, että Jeesus Kristus oli kuollut hänen puolestaan. Tämä kysymys herätti Hitoshin uteliaisuuden, koska hän ei uskonut, että kukaan kuolisi hänenlaisensa ihmisen puolesta. Hän meni kuuntelemaan erästä raamatullista esitelmää ja tyrmistyi kuullessaan kehotuksen ’pitää silmä yksinkertaisena’. Puhuja selitti, että ”yksinkertainen” silmä on kaukonäköinen ja kohdistunut hengellisiin asioihin. (Luukas 11:34.) Sen sijaan, että Hitoshi olisi jatkanut rahan vuoksi raatamista, hän alkoi panna hengelliset arvot elämässään ensimmäiselle sijalle.

Aineellinen omaisuus voi tuoda elämäämme myös jonkin verran vakautta ja turvaa. Rikkaus voi vapauttaa meidät päivittäisiä tarpeitamme koskevista huolista. Mukava koti miellyttävällä alueella saattaa antaa meille sellaisen tunteen, että olemme saaneet jotakin aikaan. Tyylikkäät vaatteet ja hieno auto voivat herättää ihailua.

On siunaus ”nähdä hyvää kaiken kovan työnsä johdosta” (Saarnaaja 3:13). Jos meillä on ylimääräisiä varoja, perheemme voi kenties ’rentoutua, syödä, juoda ja pitää hauskaa’. Aineellisen arvo on kuitenkin lyhytaikaista. Varoittaessaan ahneudesta Jeesus Kristus sanoi seuraavasti: ”Vaikka jollakulla on runsaastikin, niin hänen elämänsä ei johdu siitä, mitä hän omistaa.” (Luukas 12:15–21.) Omaisuus, olipa sen määrä tai arvo mikä tahansa, ei voi turvata elämäämme.

Esimerkiksi Liz oli naimisissa hyvin toimeen tulevan miehen kanssa. Hän kertoo: ”Meillä oli kaunis koti ja kaksi autoa, ja taloudellinen asemamme soi meille vapauden nauttia mistä tahansa, mitä maailmalla oli tarjottavana – – aineellisessa mielessä – –. Kumma kyllä olin silti yhä huolissani rahasta.” Hän selittää: ”Meillä oli niin paljon menetettävää. Näyttää siltä, että mitä enemmän ihmisellä on, sitä turvattomammaksi hän tuntee olonsa.”

Monet arvostavat suuresti myös mainetta ja kunniaa. Nykymaailmassa menestyksekästä uraa pidetään kadehdittavana saavutuksena. Poikkeuksellisten kykyjen tai taitojen kehittäminen voi suoda meille mainetta. Toiset voivat ylistää meitä, pitää mielipiteitämme suuressa arvossa ja yrittää innokkaasti päästä suosioomme. Kaikki tämä voi tuottaa mielihyvää ja tyydytystä. Lopulta se kuitenkin menettää merkityksensä. Salomolla oli niin paljon loistoa ja valtaa kuin kuninkaalla vain voi olla, mutta hän valitti: ”Viisaasta ei jää sen enempää muistoa kuin typerästäkään – – jokainen varmasti unohdetaan.” (Saarnaaja 2:16.) Maineen ja kunnian palkka ei ole elämä.

Kuvanveistäjä nimeltä Celo oppi arvostamaan jotakin paljon kallisarvoisempaa kuin maine. Koska hän oli lahjakas, hän pääsi opiskelemaan sellaiseen oppilaitokseen, jossa hän saattoi syventää taitojaan. Pian hänen teoksensa saivat kiitosta lehdistöltä ja taidekriitikoilta. Monia hänen veistoksiaan oli näytteillä Euroopan suurkaupungeissa. Celo kertoo: ”Minun täytyy myöntää, että jonkin aikaa taide oli tärkeintä elämässäni. Tajusin kuitenkin, että minun tapauksessani uralla eteneminen olisi rinnastettavissa yritykseen palvella kahta isäntää (Matteus 6:24). Olin vakuuttunut siitä, että Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaaminen oli kaikkein tärkeintä, mitä voisin tehdä. Niinpä päätin luopua työstäni kuvanveistäjänä.”

 Mikä on kaikkein arvokkainta?

Koska millään ei ole mitään merkitystä tai arvoa ilman elämää, mitä sellaista voimme hankkia, mikä takaa elossa säilymisemme? Kaikki elämä on lähtöisin Jehova Jumalalta (Psalmit 36:9). Tosiaankin ”hänessä meillä on elämä ja me liikumme ja olemme olemassa” (Apostolien teot 17:28). Hän suo ikuisen elämän lahjana niille, joita hän rakastaa (Roomalaisille 6:23). Mitä meidän täytyy tehdä, jotta voisimme saada tämän lahjan?

Ikuisen elämän lahjan saaminen riippuu siitä, onko meillä läheinen suhde Jehovaan. Siksi Jumalan suosio on arvokkaampaa kuin mikään muu, mitä meillä voi olla. Kun meillä on hänen suosionsa, meillä on mahdollisuus olla aidosti onnellisia ikuisesti. Ilman sitä edessämme on kuitenkin ikuinen tuho. Selvästikin kaikki, mikä auttaa meitä saamaan hyvän suhteen Jehovaan, on suunnattoman arvokasta.

Mitä meidän täytyy tehdä

Hyvän suhteen luominen Jehovaan edellyttää tiedon hankkimista. Jehovan sana, Raamattu, on täsmällisen tiedon lähde. Vain se kertoo, mitä meidän täytyy tehdä miellyttääksemme Jumalaa. Näin ollen meidän täytyy tutkia Raamatun kirjoituksia huolellisesti. Kun yritämme tunnollisesti oppia Jehova Jumalasta ja Jeesuksesta Kristuksesta niin paljon kuin mahdollista, saamme tietoa, joka ”merkitsee ikuista elämää” (Johannes 17:3). Tällainen tieto on verraton aarre! (Sananlaskut 2:1–5.)

Jumalan sanasta saamamme tiedon ansiosta voimme ottaa seuraavan askeleen: uskoa Jeesukseen Kristukseen. Jehova on päättänyt, että hänen luokseen täytyy tulla Jeesuksen kautta (Johannes 14:6). ”[Ei] ole pelastusta kenessäkään muussa.” (Apostolien teot 4:12.) Lopullinen pelastumisemme ei riipu ”hopeasta tai kullasta, – – vaan [Kristuksen] kallisarvoisesta verestä” (1. Pietarin kirje 1:18, 19). Meidän täytyy osoittaa uskomme noudattamalla Jeesuksen opetuksia ja esimerkkiä (Heprealaisille 12:1–3; 1. Pietarin kirje 2:21). Miten kallisarvoinen hänen uhrinsa onkaan! Sen hyödyn soveltaminen ratkaisee koko ihmiskunnan tulevaisuuden. Kun tuon uhrin annetaan hyödyttää meitä täysin määrin, saamme todella arvokkaan ikuisen elämän lahjan. (Johannes 3:16.)

Jeesus sanoi: ”Sinun on rakastettava Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämelläsi ja koko sielullasi ja koko mielelläsi.” (Matteus 22:37.) Jehovan rakastaminen merkitsee sitä, että ”noudatamme hänen käskyjään” (1. Johanneksen kirje 5:3). Hänen käskyjensä mukaan meidän täytyy pysyä erossa maailmasta, säilyttää käytöksemme hyvänä ja kannattaa uskollisesti hänen Valtakuntaansa. Siten ’valitsemme elämän’ kuoleman sijasta (5. Mooseksen kirja 30:19). Jos ’lähestymme Jumalaa, niin hän lähestyy meitä’ (Jaakobin kirje 4:8).

Varmuus Jumalan suosiosta on paljon kallisarvoisempaa kuin kaikki maailman aarteet. Ne joilla on hänen suosionsa, ovat maailman rikkaimpia ihmisiä! Ponnistelkaamme siksi saadaksemme itsellemme aarteen, jolla on todellista arvoa – Jehovan hyväksymyksen. Ja noudattakaamme apostoli Paavalin kehotusta: ”Pyri – – vanhurskauteen, jumaliseen antaumukseen, uskoon, rakkauteen, kestävyyteen, lempeämielisyyteen. Taistele uskon hyvä taistelu, hanki luja ote ikuiseen elämään.” (1. Timoteukselle 6:11, 12.)

[Kuvat s. 21]

Mitä sinä pidät suuressa arvossa? Rahaa, omaisuutta, mainetta vai jotakin muuta?

[Kuva s. 23]

Meidän täytyy tutkia Raamatun kirjoituksia huolellisesti