Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Vaella ’oikeamielisyyden polkua’

Vaella ’oikeamielisyyden polkua’

Vaella ’oikeamielisyyden polkua’

”VANHURSKAAN käy hyvin”, julisti profeetta Jesaja, ”sillä he saavat syödä menettelyjensä hedelmää.” Jesaja sanoi myös: ”Vanhurskaan polku on oikeamielisyys.” (Jesaja 3:10; 26:7.) Jos haluamme tekojemme tuottavan hyvää hedelmää, meidän täytyy selvästikin tehdä sitä, mikä on oikein Jumalan silmissä.

Mutta miten voimme vaeltaa oikeamielisyyden polkua? Millaisia siunauksia siitä voi odottaa koituvan? Ja miten muut voivat hyötyä siitä, että mukaudumme Jumalan vanhurskaisiin mittapuihin? Muinaisen Israelin kuningas Salomo vastaa näihin kysymyksiin Raamatun Sananlaskujen kirjan 10. luvussa, kun hän vertaa toisiinsa vanhurskaita ja jumalattomia. Hän käyttää siinä ilmausta ”vanhurskas” tai ”vanhurskaat” 13 kertaa. Yhdeksän noista maininnoista on jakeissa 15–32. Voimme siksi saada rohkaisua tarkastelemalla Sananlaskujen 10:15–32:ta. *

Noudata kuria

Salomo korostaa vanhurskauden tärkeyttä. Hän sanoo: ”Rikkaan kalleudet ovat hänen vahva kaupunkinsa. Alhaisten turmio on heidän köyhyytensä. Vanhurskaan toiminta koituu elämäksi; jumalattoman tuotto koituu synniksi.” (Sananlaskut 10:15, 16.)

Rikkaudet voivat antaa suojaa joitakin elämän epävarmuustekijöitä vastaan, aivan niin kuin linnoitettu kaupunki antaa jonkin verran turvaa siinä asuville. Köyhyys taas voi olla tuhoisaa, kun tapahtuu jotakin odottamatonta. (Saarnaaja 7:12.) Viisas kuningas Salomo saattaa kuitenkin viitata myös erääseen vaaraan, joka liittyy sekä rikkauteen että köyhyyteen. Rikas voi olla taipuvainen luottamaan täysin varallisuuteensa kuvitellen, että hänen kalleutensa ovat kuin ”suojamuuri” (Sananlaskut 18:11). Köyhä voi puolestaan ajatella virheellisesti, ettei hänellä ole köyhyytensä vuoksi mitään toivoa. Niin kumpikaan ei onnistu hankkimaan hyvää nimeä Jumalan edessä.

Toisaalta, onpa vanhurskaalla paljon tai vähän aineellista omaisuutta, hänen oikeamielinen toimintansa johtaa elämään. Hän on tyytyväinen siihen, mitä hänellä on. Hän ei anna taloudellisen tilanteensa vaikuttaa hyvään asemaansa Jumalan edessä. Onpa vanhurskas rikas tai köyhä, hänen vaelluksensa tuo hänelle onnellisuutta jo nyt ja toivon tulevasta ikuisesta elämästä. (Job 42:10–13.) Jumalaton ei hyödy, vaikka saisikin varallisuutta. Sen sijaan, että hän arvostaisi varallisuutensa tuomaa suojaa ja eläisi sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa, hän käyttää rikkauksiaan syntisen elämän viettämiseen.

”Joka kuria noudattaa, on polku elämään”, Israelin kuningas jatkaa, ”mutta joka ojennuksen hylkää, on eksyttävä.” (Sananlaskut 10:17.) Eräs raamatunoppinut arvelee, että tämä jae voidaan ymmärtää kahdella eri tavalla. Yksi tulkintamahdollisuus on, että ihminen, joka alistuu kuriin ja noudattaa vanhurskautta, on elämään johtavalla polulla, kun taas se, joka hylkää ojennuksen, harhautuu siltä pois. Jae voisi tarkoittaa myös, että ”joka noudattaa kuria, näyttää tien elämään [toisille, koska hänen hyvä esimerkkinsä hyödyttää heitä], mutta joka jättää ojennuksen huomiotta, johtaa toiset harhaan” (Sananlaskut 10:17, New International Version). Olipa asia kummin päin tahansa, on äärimmäisen tärkeää, että noudatamme kuria emmekä hylkää ojennusta.

Korvaa viha rakkaudella

Salomo esittää seuraavaksi samankaltaisen kaksiosaisen sananlaskun, jonka loppuosa täydentää alkuosaa. Hän sanoo: ”Missä joku vihan peittää, siellä ovat valheen huulet.” Jos joku vihaa toista sydämessään ja peittää sen miellyttävillä sanoilla tai imartelulla, hän toimii petollisesti – hänellä on ”valheen huulet”. Tähän viisas kuningas lisää: ”Joka pahaa puhuu, on typerä.” (Sananlaskut 10:18.) Jotkut eivät kätke vihaansa, vaan esittävät vihaamaansa ihmistä vastaan vääriä syytöksiä tai levittävät hänestä väheksyviä ajatuksia. Tämä on typerää, koska pahan puhuminen jostakusta ei muuta tuota ihmistä miksikään. Lisäksi tarkkanäköinen kuuntelija huomaa panettelijan pahansuopuuden ja hänen arvostuksensa tätä kohtaan vähenee. Panettelija siis vahingoittaa itseään.

Vanhurskaaseen menettelytapaan ei kuulu sen enempää pettäminen kuin panetteleminenkaan. Jumala sanoi israelilaisille: ”Et saa sydämessäsi vihata veljeäsi.” (3. Mooseksen kirja 19:17.) Ja Jeesus neuvoi kuuntelijoitaan: ”Rakastakaa jatkuvasti [jopa] vihollisianne ja rukoilkaa jatkuvasti niiden puolesta, jotka vainoavat teitä, jotta osoittautuisitte taivaissa olevan Isänne pojiksi.” (Matteus 5:44, 45.) Miten paljon parempi onkaan täyttää sydämemme rakkaudella kuin vihalla!

’Pidä huulet kurissa’

Viisas kuningas painottaa kielen hillitsemisen tarvetta, kun hän toteaa: ”Sanojen runsaudesta ei puutu rikkomusta, mutta joka pitää huulensa kurissa, toimii ymmärtäväisesti.” (Sananlaskut 10:19.)

”Tyhmä puhuu paljon sanoja.” (Saarnaaja 10:14.) Hänen suunsa ”ryöppyää tyhmyyttä” (Sananlaskut 15:2). Tämä ei tarkoita, että kaikki puheliaat ihmiset olisivat tyhmiä. Mutta kuinka helposti ihminen, joka puhuu liikaa, levittääkään eteenpäin vahingollisia juoruja ja huhuja. Usein juuri typerä puhe on pilannut jonkun maineen, loukannut jotakuta, johtanut välien kiristymiseen ja jopa aiheuttanut fyysistä vahinkoa. ”Missä on paljon sanoja, siinä ei syntiä puutu.” (Sananlaskut 10:19, vuoden 1938 kirkkoraamattu.) Sitä paitsi on ärsyttävää olla sellaisen ihmisen seurassa, jolla on jotakin sanottavaa joka asiaan. Älköön meidän suustamme ryöpytkö runsaasti sanoja.

Ihminen, joka pitää huulensa kurissa, ei ainoastaan vältä valehtelemasta vaan myös toimii ymmärtäväisesti. Hän ajattelee ennen kuin puhuu. Koska hänen vaikuttimenaan on rakkaus Jehovan periaatteita kohtaan ja aito halu auttaa lähimmäistään, hän ottaa huomioon, millainen vaikutus hänen sanoillaan on toisiin. Hänen puheensa on rakkaudellista ja huomaavaista. Hän miettii, miten tehdä sanottavastaan miellyttävää ja hyödyllistä. Hänen sanansa ovat ”kuin kultaomenoita hopeisissa kaiverrustöissä”: taidokkaita ja arvokkaita kaikkina aikoina (Sananlaskut 25:11).

’Ole laitumena monelle’

”Vanhurskaan kieli on valikoitua hopeaa”, Salomo jatkaa, ”jumalattoman sydän on vähäarvoinen.” (Sananlaskut 10:20.) Vanhurskaan puhe on puhdasta – kuin valikoitua, puhdistettua hopeaa, jossa ei ole epäpuhtauksia. Tämä totisesti pitää paikkansa Jehovan palvelijoista, kun he jakavat toisille elämää pelastavaa tietoa Jumalan sanasta. Heidän Suuri Opettajansa Jehova Jumala on valmentanut heitä ja ”antanut – – [heille] opetettujen kielen”, jotta he osaisivat ”vastata väsyneelle sanalla” (Jesaja 30:20; 50:4). Heidän kielensä on tosiaan kuin valikoitua hopeaa, kun se puhuu Raamatun totuudesta. Miten verrattoman paljon arvokkaampia vilpitönsydämisille ihmisille ovatkaan heidän sanansa kuin jumalattomien aikomukset! Puhukaamme alttiisti Jumalan valtakunnasta ja hänen ihmeellisistä teoistaan.

Vanhurskas on siunaukseksi niille, joiden kanssa hän on tekemisissä. ”Vanhurskaan huulet ovat laitumena monelle,” jatkaa Salomo, ”mutta tyhmiä kuolee, koska heiltä puuttuu sydäntä.” (Sananlaskut 10:21.)

Miten vanhurskas ’on laitumena monelle’? Tässä käytetty heprealainen sana välittää ajatuksen paimentamisesta (Sananlaskut 10:21, engl. viitelaitoksen alaviite). Siihen sisältyy ajatus sekä opastamisesta että ravitsemisesta, millaista entisaikojen lammaspaimenen työ pitkälti oli (1. Samuelin kirja 16:11; Psalmit 23:1–3; Laulujen laulu 1:7). Vanhurskas opastaa toisia vanhurskauden tielle, ja hänen puheensa ravitsee niitä, jotka kuuntelevat häntä. Tämän vuoksi he viettävät onnellisempaa ja tyydyttävämpää elämää ja voivat jopa saada ikuisen elämän.

Mutta miten on tyhmän laita? Koska häneltä puuttuu sydäntä, hänen toimintaansa eivät ohjaa hyvät vaikuttimet eikä hän pohdi menettelyjensä seurauksia. Tällainen ihminen tekee, mitä tahtoo, ajattelematta, mihin se johtaa. Siksi hän kärsii tekojensa seuraukset. Kun vanhurskas auttaa toisia pysymään elossa, ihminen jolta puuttuu sydäntä, ei pysty pitämään elossa edes itseään.

Karta irstautta

Se mistä joku pitää ja ei pidä, kertoo usein hänen persoonallisuudestaan. Israelin kuningas toteaa tämän sanoessaan: ”Typerälle on irstauden harjoittaminen kuin huvia, mutta viisaus on tarkkanäköistä miestä varten.” (Sananlaskut 10:23.)

Jotkut harjoittavat irstautta vain huvin vuoksi. Tällaiset ihmiset eivät ajattele, että kaikkien täytyy tehdä tili Jumalalle, ja he ummistavat silmänsä menettelyjensä vääryydeltä (Roomalaisille 14:12). Heidän ajattelunsa vääristyy siinä määrin, että he olettavat, ettei Jumala näe heidän pahoja tekojaan. Tosiasiassa he sanovat teoillaan: ”Ei ole Jehovaa.” (Psalmit 14:1–3; Jesaja 29:15, 16.) Miten typerää!

Tarkkanäköinen mies taas tajuaa, että irstaus ei ole huvia. Hän tietää, että se loukkaa Jumalaa ja voi tuhota ihmisen suhteen häneen. Irstaus on typerää, koska se vie ihmisiltä itsekunnioituksen, tuhoaa avioliittoja, vahingoittaa sekä mieltä että ruumista ja johtaa hengellisyyden menettämiseen. Meidän on viisasta karttaa irstautta ja kasvattaa kiintymystämme viisauteen niin kuin rakkaaseen sisareen (Sananlaskut 7:4).

Rakenna oikealle perustukselle

Salomo osoittaa, miten tärkeää on rakentaa elämänsä kunnolliselle perustukselle, kun hän sanoo: ”Mikä on jumalattomasta pelottavaa, se häntä kohtaa; mutta vanhurskaiden haluun myönnytään. Niin kuin myrskytuuli menee ohitse, niin ei jumalatonta enää ole, mutta vanhurskas on perustus ajan hämärään asti.” (Sananlaskut 10:24, 25.)

Jumalaton voi herättää muissa paljon pelkoa. Lopulta häntä kuitenkin kohtaa se, mitä hän itse pelkää. Koska hänellä ei ole perustuksenaan vanhurskaita periaatteita, hän on kuin hatara rakennus, joka sortuu rajumyrskyssä. Hän luhistuu paineen alla. Toisaalta vanhurskas on kuin mies, joka toimii Jeesuksen sanojen mukaisesti. Hän on ”ymmärtäväinen mies, joka rakensi talonsa kalliolle”. Jeesus sanoi: ”Ja sade virtasi ja tulvat tulivat ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä taloa vasten, mutta se ei luhistunut, sillä se oli perustettu kalliolle.” (Matteus 7:24, 25.) Tällainen ihminen on vakaa; hänen ajatuksensa ja tekonsa perustuvat vankasti jumalisiin periaatteisiin.

Ennen kuin viisas kuningas jatkaa jumalattomien ja vanhurskaiden vertailemista, hän esittää lyhyen mutta tärkeän varoituksen. Hän sanoo: ”Mitä etikka hampaille ja savu silmille, sitä on laiska lähettäjilleen.” (Sananlaskut 10:26.) Etikka tuntuu ikävältä hampaissa. Sen sisältämä etikkahappo maistuu suussa happamalta ja saattaa vihloa hampaita. Savu kirvelee silmiä. Samalla tavoin se, joka palkkaa laiskan tai käyttää häntä edustajanaan, joutuu varmasti katumaan ja kärsii menetyksiä.

”Jehovan tie on linnoitus”

Israelin kuningas jatkaa: ”Jehovan pelko päiviä lisää, mutta jumalattomien vuodet lyhenevät. Vanhurskaiden odotteena on ilo, mutta jumalattomien toivo raukeaa.” (Sananlaskut 10:27, 28.)

Vanhurskasta ohjaa jumalanpelko, ja hän yrittää miellyttää Jehovaa ajatuksillaan, sanoillaan ja teoillaan. Jumala pitää hänestä huolta ja täyttää hänen vanhurskaat odotuksensa. Jumalaton kuitenkin viettää jumalatonta elämää. Hänen toiveensa voivat joskus näyttää täyttyvän, mutta vain väliaikaisesti, sillä hänen elämänsä loppuu usein lyhyeen väkivallan tai hänen elämäntavastaan aiheutuneen sairauden takia. Hänen kuolinpäivänään kaikki hänen toiveensa raukeavat tyhjiin (Sananlaskut 11:7).

”Jehovan tie on linnoitus moitteettomalle,” sanoo Salomo, ”mutta vahingontekijöiden osa on turmio.” (Sananlaskut 10:29.) Jehovan tie ei viittaa tässä polkuun, jolla meidän tulisi elämässämme kulkea, vaan Jumalan tapaan menetellä ihmiskunnan suhteen. ”Hän on Kallio, täydellistä on hänen työnsä”, sanoi Mooses, ”sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeutta.” (5. Mooseksen kirja 32:4.) Jumalan oikeudenmukaiset tiet merkitsevät turvaa vanhurskaille mutta turmiota jumalattomille.

Millainen linnoitus Jehova onkaan kansalleen! ”Hamaan ajan hämärään asti ei vanhurskasta saateta horjumaan, mutta jumalattomat eivät jää asumaan maahan. Vanhurskaan suu viisauden hedelmää kantaa, mutta turmeltunut kieli leikataan pois. Vanhurskaan huulet – ne tulevat tuntemaan hyväntahtoisuuden, mutta jumalattomien suu on turmeltuneisuutta.” (Sananlaskut 10:30–32.)

Vanhurskaiden käy varmasti hyvin ja heitä siunataan, koska he vaeltavat oikeamielisyyden polkua. Tosiaankin ”Jehovan siunaus rikkaaksi tekee, eikä hän lisää siihen mitään tuskaa” (Sananlaskut 10:22). Pitäkäämme siis aina huolta siitä, että toimimme sopusoinnussa jumalisten periaatteiden kanssa. Pitäkäämme myös huulemme kurissa ja käyttäkäämme kieltämme toisten ravitsemiseen Jumalan sanan elämää pelastavalla totuudella, niin että voimme ohjata heidät vanhurskauden tielle.

[Alaviite]

[Kuva s. 26]

Kieli voi olla kuin ”valikoitua hopeaa”