Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Voiko mikään todella yhdistää ihmiset?

Voiko mikään todella yhdistää ihmiset?

Voiko mikään todella yhdistää ihmiset?

OVATPA uskonkäsityksesi millaiset tahansa, olet luultavasti yhtä mieltä siitä, että lähes kaikissa uskonnoissa täytyy olla totuutta rakastavia ihmisiä. Hindujen, katolilaisten, juutalaisten ja muiden keskuudessa on niitä, jotka arvostavat totuutta syvästi ja haluavat etsiä sitä. Uskonto näyttää kuitenkin jakavan ihmiskuntaa. Jotkut jopa käyttävät uskontoa häijyjen tarkoitusperien ajamiseen. Onko mahdollista, että sellaiset vilpittömät ihmiset kaikista eri uskonnoista, jotka rakastavat sitä mikä on oikein ja totta, voitaisiin joskus yhdistää? Voitaisiinko heidät saada puhaltamaan yhteen hiileen?

On todella järkyttävää nähdä uskonnon aiheuttavan yhä enemmän jakautumista! Ajattelehan joitakin näistä selkkauksista: Sri Lankassa hindut taistelevat buddhalaisia vastaan. Protestantit, katolilaiset ja juutalaiset ovat vuodattaneet verta lukuisissa yhteenotoissa. Kristityiksi tunnustautuvat käyvät sotaa muslimeja vastaan Bosniassa, Indonesiassa, Kosovossa ja Tšetšeniassa. Ja maaliskuussa 2000 kaksipäiväinen uskontoon liittynyt taistelu johti 300 nigerialaisen kuolemaan. Uskonnollinen viha on tosiaankin lisännyt näiden yhteenottojen julmuutta.

Vilpittömät ihmiset ovat usein tyrmistyneitä uskonnon nimissä harjoitettavan pahuuden vuoksi. Monia kirkossakävijöitä järkyttää esimerkiksi se, että jotkin kirkot ovat virallisesti suvainneet pappeja, jotka ovat käyttäneet lapsia seksuaalisesti hyväkseen. Toiset uskonnolliset ihmiset tuntevat suurta hämmennystä monien niin kutsuttujen kristillisten lahkojen sisäisten jakaumien vuoksi, joita aiheuttavat muun muassa homoseksuaalisuuteen ja aborttiin liittyvät kiistat. Uskonto ei selvästikään ole yhdistänyt ihmiskuntaa. Monissa uskonnoissa on kuitenkin totuutta aidosti rakastavia ihmisiä, kuten seuraavat kokemukset osoittavat.

He kaipasivat totuutta

Fidelia oli vilpitön ja antaumuksellinen nainen, joka kävi katolisessa Pyhän Franciscuksen kirkossa La Pazissa Boliviassa. Hän tapasi heittäytyä kasvoilleen Marian kuvan edessä ja laittaa ristiinnaulitunkuvan eteen parhaimmat kynttilät, joihin hänellä oli varaa. Hän lahjoitti joka viikko suuret määrät ruokaa papille, jotta tämä voisi jakaa sen köyhille. Kuitenkin viisi Fidelian vauvaa kuoli ennen niiden kastamista. Kun pappi sanoi hänelle, että ne kaikki kärsivät limbuksen pimeydessä, Fidelia pohti, miten se on mahdollista, jos Jumala on hyvä.

Nainen nimeltä Tara, joka on ammatiltaan lääkäri, kasvatettiin hinduksi Katmandussa Nepalissa. Esi-isiensä vuosisataisten perinteiden mukaisesti hän palvoi jumaliaan hindutemppeleissä ja piti jumalankuvia kodissaan. Taraa kuitenkin hämmensivät sellaiset kysymykset kuin miksi on niin paljon kärsimystä ja miksi ihmiset kuolevat. Hänen uskontonsa ei kyennyt tarjoamaan hänelle tyydyttäviä vastauksia.

Panya-niminen poika puolestaan varttui buddhalaisena eräässä kanavan varrella sijaitsevassa talossa Bangkokissa Thaimaassa. Hänelle opetettiin, että kärsimys johtuu niistä teoista, joihin ihminen on syyllistynyt entisten elämiensä aikana, ja että kärsimyksestä voi vapautua, kun pääsee eroon kaikista haluistaan. Muiden vilpittömien buddhalaisten tavoin Panyaa oli opetettu kunnioittamaan syvästi niiden keltakaapuisten munkkien viisautta, jotka kävivät aina aamun sarastaessa keräämässä talosta almuja. Hän harjoitti mietiskelyä ja keräsi buddhankuvia siinä uskossa, että ne suojelisivat häntä. Jouduttuaan vakavaan onnettomuuteen, joka halvaannutti hänet vyötäröstä alaspäin, Panya kävi buddhalaisissa luostareissa ja toivoi vilpittömästi ihmeparannusta. Hän ei kuitenkaan parantunut eikä saanut hengellistä valaistusta, mutta joutui sen sijaan kosketuksiin spiritismin kanssa ja alkoi harrastaa sitä.

Mies nimeltä Virgil syntyi Yhdysvalloissa ja liittyi yliopistossa mustat muslimit -nimiseen järjestöön. Hän levitti innokkaasti heidän kirjallisuuttaan, jossa väitettiin, että valkoinen mies on paholainen. He uskoivat tämän olevan syy siihen, miksi valkoiset kohtelivat mustia niin julmasti. Vaikka Virgil olikin uskossaan vilpitön, häntä kiusasivat kysymykset: Miten kaikki valkoiset voivat olla pahoja? Ja miksi saarnoissa puhuttiin niin paljon rahasta?

Vaikka Charo-niminen nainen kasvoi Etelä-Amerikassa, jossa valtauskonto on katolisuus, hän oli vilpitön protestantti. Hän oli iloinen siitä, ettei osallistunut ympärillään harjoitettavaan epäjumalanpalvontaan. Charo kävi mielellään joka sunnuntai kirkossa tunnepitoisessa jumalanpalveluksessa, jossa hän huusi ”halleluja!” ja osallistui sen jälkeen uskonnolliseen lauluun ja tanssiin. Charo uskoi vilpittömästi, että hän oli pelastunut ja uudestisyntynyt. Hän maksoi tuloistaan kymmenykset kirkolle, ja kun hänen suosimansa TV-evankelista pyysi lahjoituksia, hän lähetti tälle rahaa Afrikan lapsia varten. Kun Charo sitten kysyi kirkkonsa pastorilta, miksi rakkauden Jumala piinaa sieluja helvetissä, hän huomasi, ettei tällä ollut tarjota järkevää vastausta. Lisäksi hän sai myöhemmin selville, ettei hänen lahjoituksiaan ollut käytetty afrikkalaislasten auttamiseen.

Erilaisista taustoistaan huolimatta näillä viidellä ihmisellä oli jotakin yhteistä. He rakastivat totuutta ja etsivät vilpittömästi totuudenmukaisia vastauksia kysymyksiinsä. Mutta voisiko tosi palvonta todella yhdistää heidät? Seuraava kirjoitus vastaa tähän kysymykseen.

[Kuva s. 4]

Voidaanko erilaisista oloista lähtöisin olevat ihmiset todella yhdistää?

[Kuvan lähdemerkintä s. 3]

G.P.O., Jerusalem