Mitä uskollisuus merkitsee?

TOISELLA vuosisadalla eaa. eläneet juutalaiset hasidit pitivät itseään erityisen uskollisina. Heistä käytetty nimitys tulee heprealaisesta sanasta ḥa·sidʹ, joka merkitsee ’uskollista’. Se juontuu substantiivista ḥeʹsed, joka käännetään usein vastineilla ”rakkaudellinen huomaavaisuus”, ”uskollinen rakkaus”, ”huomaavaisuus”, ”hyvyys” ja ”laupeus”. Erään Raamatun sanakirjan mukaan ḥeʹsed ”on aktiivista, sosiaalista ja kestävää – – [ja] ilmaisee aina ihmisen suhtautumistavan lisäksi myös tuosta suhtautumistavasta johtuvan toiminnan. Se on elämää säilyttävää tai edistävää toimintaa. Se on puuttumista asioihin jonkun sellaisen hyväksi, jota on kohdannut onnettomuus tai ahdinko. Se on ystävyyden – – osoitus.” (Theological Dictionary of the Old Testament.)

Monissa kielissä ei selvästikään ole yhtä sanaa, joka sisältäisi kaikki ne merkitykset, jotka tällä heprealaisella sanalla on Raamatussa. Joka tapauksessa uskollisuus tarkoittaa raamatullisessa merkityksessä enemmän kuin sitoumuksista kiinni pitämistä. Siihen sisältyy ajatus kiintymyksestä ja myönteiseen toimintaan ryhtymisestä toisten hyväksi. Voidaksemme ymmärtää, mitä todellinen uskollisuus merkitsee, tarkastellaanpa, miten Jehova on osoittanut sitä Abrahamia, Moosesta, Daavidia, Israelin kansaa ja koko ihmiskuntaa kohtaan.

Jehova on osoittanut uskollisuutta

Jehova sanoi ystävälleen Abrahamille: ”Minä olen sinun kilpesi.” (1. Mooseksen kirja 15:1; Jesaja 41:8.) Tämä ei ollut pelkkää sanahelinää. Jehova suojeli Abrahamia ja hänen huonekuntaansa faraon ja Abimelekin aiheuttamissa vaaratilanteissa ja saattoi heidät turvaan. Hän auttoi Abrahamia pelastamaan Lootin neljän liittoutuneen kuninkaan käsistä. Jehova palautti 100-vuotiaan Abrahamin ja 90-vuotiaan Saaran lisääntymiskyvyn, jotta luvattu Siemen tulisi heidän kauttaan. Jehova kommunikoi säännöllisesti Abrahamin kanssa näkyjen, unien ja enkelisanansaattajien välityksellä. Itse asiassa Jehova osoitti uskollisuutta Abrahamia kohtaan paitsi hänen elinaikanaan myös kauan hänen kuolemansa jälkeen. Hän täytti satojen vuosien ajan lupauksensa Abrahamista polveutuvalle Israelin kansalle sen oikullisuudesta huolimatta. Jehovan suhde Abrahamiin osoitti, mitä todellinen uskollisuus on: rakkauden ilmaisemista käytännössä. (1. Mooseksen kirja, luvut 12–25.)

Jehovasta sanottiin, että hän ”puhui Moosekselle kasvotusten, niin kuin mies puhuisi toiselle” (2. Mooseksen kirja 33:11). Mooseksella oli tosiaankin läheisempi suhde Jehovaan kuin kenelläkään muulla profeetalla ennen Jeesusta Kristusta. Miten Jehova osoitti uskollisuutta Moosesta kohtaan?

Kun Mooses oli 40-vuotias voimakas ja kyvykäs mies, hän otti itsevarmasti  tehtäväkseen vapauttaa kansansa. Sen aika ei kuitenkaan ollut vielä tullut. Hänen täytyi paeta henkensä edestä. 40 vuotta hän paimensi lampaita Midianissa. (Apostolien teot 7:23–30.) Jehova ei kaikesta huolimatta hylännyt häntä. Kun aika oli kypsä, Mooses tuotiin takaisin johtamaan Israel pois Egyptistä.

Jehova osoitti uskollisuutta myös Israelin kuuluisaa toista kuningasta Daavidia kohtaan. Kun Daavid oli vasta nuorukainen, Jehova sanoi profeetta Samuelille: ”Nouse, voitele hänet, sillä tämä se on!” Siitä lähtien Jehova uskollisesti suojeli ja opasti Daavidia tämän kypsyessä koko Israelin tulevaksi kuninkaaksi. Jehova vapautti hänet ”leijonan kynsistä ja karhun kynsistä” ja filistealaisen jättiläisen Goljatin käsistä. Jehova antoi Daavidille voiton toisensa jälkeen Israelin vihollisista ja suojeli häntä kateellisen ja vihamielisen Saulin keihäältä. (1. Samuelin kirja 16:12; 17:37; 18:11; 19:10.)

Daavid ei tietenkään ollut täydellinen. Hän teki itse asiassa vakavia syntejä. Jehova ei kuitenkaan hylännyt syvästi katuvaa Daavidia vaan osoitti uskollista rakkautta häntä kohtaan. Koko Daavidin elinajan Jehova toimi toistuvasti elämän säilyttämiseksi. Hän puuttui asioihin ahdingossa olevan hyväksi. Millaista rakkaudellista huomaavaisuutta! (2. Samuelin kirja 11:1–12:25; 24:1–17.)

Koko Israelin kansasta tuli Jehovan erikoisomaisuutta, kun he hyväksyivät Mooseksen välittämän lakiliiton ehdot Siinainvuorella (2. Mooseksen kirja 19:3–8). Siksi Israelin kuvaillaan olleen aviosuhteessa Jehovaan. Israelille sanottiin: ”Jehova näet kutsui sinut, ikään kuin olisit – – vaimo.” Ja Jehova sanoi kansalleen: ”Ajan hämärään asti kestävässä rakkaudellisessa huomaavaisuudessa olen varmasti sinulle armollinen.” (Jesaja 54:6, 8.) Miten Jehova osoitti uskollisuutta tässä erikoissuhteessa?

Jehova huolehti oma-aloitteisesti israelilaisten tarpeista ja vahvisti heidän siteitään häneen. Hän vapautti heidät Egyptistä, järjesti heidät kansaksi ja johdatti heidät ”maahan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa” (2. Mooseksen kirja 3:8). Hän antoi säännöllistä hengellistä opetusta pappien ja leeviläisten sekä tasaisena virtana ilmaantuneiden profeettojen ja sanansaattajien välityksellä (2. Aikakirja 17:7–9; Nehemia 8:7–9; Jeremia 7:25). Kun kansa kääntyi palvelemaan muita jumalia, Jehova ojensi heitä. Kun he katuivat, hän antoi heille anteeksi. Israelin kansa oli eittämättä vaikea ”vaimo”. Silti Jehova ei hylännyt sitä nopeasti. Abrahamille antamiensa lupausten tähden hän tuki israelilaisia uskollisesti, kunnes hänen heihin liittyvät tarkoituksensa olivat täyttyneet (5. Mooseksen kirja 7:7–9). Miten erinomainen esimerkki nykyisille aviopareille!

Jehova osoittaa uskollisuutta myös koko ihmiskuntaa kohtaan siten, että hän antaa elämän välttämättömyydet kaikille ihmisille, niin vanhurskaille kuin epävanhurskaillekin (Matteus 5:45; Apostolien teot 17:25). Sen lisäksi hän on järjestänyt Poikansa lunastusuhrin, jotta koko ihmiskunnalla olisi mahdollisuus vapautua synnin ja kuoleman  orjuudesta ja saada loistoisa odote elää ikuisesti täydellisinä paratiisissa (Matteus 20:28; Johannes 3:16). Lunnaiden järjestäminen oli ylivertainen teko elämän säilyttämiseksi. Se oli totisesti ”puuttumista asioihin jonkun sellaisen hyväksi, jota on kohdannut onnettomuus tai ahdinko”.

Todista uskollisuutesi myönteisellä toiminnalla

Koska uskollisuus merkitsee samaa kuin rakkaudellinen huomaavaisuus, siihen liittyy myös voimakas vastavuoroisuuden tuntu. Jos jollekulle osoitetaan rakkaudellista huomaavaisuutta, häneltä voidaan odottaa samaa takaisin. Uskollisuus maksetaan uskollisuudella. Se että Daavid ymmärsi ḥeʹsedin merkitysvivahteet, käy selvästi ilmi hänen sanoistaan: ”Minä kumarran syvään pyhään temppeliisi päin ja kiitän nimeäsi.” Miksi? ”Rakkaudellisen huomaavaisuutesi vuoksi ja totuudellisuutesi vuoksi.” (Psalmit 138:2.) Selvästikin Jehovan rakkaudellisen huomaavaisuuden kokeminen sai Daavidin palvomaan ja ylistämään häntä. Saako sen pohtiminen, miten Jehova on osoittanut rakkaudellista huomaavaisuutta meille, meidät osoittamaan sitä omalta osaltamme? Jos esimerkiksi Jehovan nimeä häpäistään, saako huoli hänen maineestaan sinut puhumaan hänen puolestaan?

Juuri näin kävi eräälle verrattain uudelle kristitylle ja hänen vaimolleen, kun he olivat erään moottoripyöräonnettomuudessa kuolleen sukulaisensa hautajaisissa. Tilaisuus ei ollut uskonnollinen, ja kaikki läsnäolijat saivat sanoa jotakin vainajasta. Yksi puhuja syytti Jumalaa tämän nuoren miehen ennenaikaisesta kuolemasta sanomalla, että Jumala halusi hänet taivaaseen, joten hän otti hänet. Kristitty veljemme ei voinut olla hiljaa. Hän nousi korokkeelle, vaikka hänellä ei ollut sen enempää Raamattua kuin muistiinpanojakaan. ”Luuletteko, että armollinen, myötätuntoinen, kaikkivaltias Jumala on tyytyväinen tällaisiin tilanteisiin?” hän kysyi. Sitten hän piti kymmenen minuutin puheen, jossa hän selitti raamatunlainauksin, miksi me kuolemme, mitä Jumala on tehnyt pelastaakseen ihmiskunnan kuolemasta ja millainen suurenmoinen toivo ihmisillä on saada ylösnousemus paratiisimaan päälle ja elää ikuisesti. Läsnä olleet yli sata ihmistä puhkesivat pitkiin suosionosoituksiin. Tuo veli muisteli myöhemmin: ”Tunsin sisäistä iloa, jollaista en ollut koskaan aiemmin tuntenut. Kiitin Jehovaa siitä, että olin saanut hänen viisauteensa perustuvaa opetusta ja että hän oli antanut minulle tilaisuuden puolustaa hänen pyhää nimeään.”

Uskollisuuteen Jehovalle sisältyy uskollisuus hänen Sanalleen, Raamatulle. Miksi? Koska Raamatun sivuilla Jehova opettaa meille, miten elää. Siihen kootut lait ja periaatteet ovat tosiaankin hienoimpia ja hyödyllisimpiä elämänohjeita. (Jesaja 48:17.) Älä anna toisten aiheuttaman paineen tai omien heikkouksiesi saada sinua luopumaan Jehovan lakien noudattamisesta. Pysy uskollisena Jumalan sanalle.

Uskollisuuteen Jumalalle sisältyy myös uskollisuus hänen järjestölleen. Vuosien mittaan meidän on ollut välttämätöntä korjata ja tarkentaa näkemystämme joistakin raamatunkohdista. Tosiasiassa ketkään muut eivät ole hengellisesti yhtä hyvin ravittuja kuin me (Matteus 24:45–47). Jehova on kiistatta tukenut nykyistä järjestöään. Emmekö me voisi tehdä samoin? Eräs, joka tuki Jehovan järjestöä, oli A. H. Macmillan. Hän sanoi hieman ennen kuolemaansa: ”Olen nähnyt Jehovan järjestön kasvavan siitä vaatimattomasta alusta, joka sillä oli vihkiytyessäni hänelle 23-vuotiaana syyskuussa 1900, maailmanlaajuiseksi järjestöksi, joka koostuu hänen totuuksiaan innokkaasti julistavista onnellisista ihmisistä. – – Nähdessäni nyt palvelukseni lähestyvän loppuaan olen vakuuttuneempi kuin koskaan, että Jehova on ohjannut kansaansa ja antanut sille oikeaan aikaan juuri sitä, mitä se on tarvinnut.” Veli Macmillan palveli uskollisesti lähes 66 vuotta, kunnes hän kuoli 26. elokuuta 1966. Hän antoi hienon esimerkin  uskollisuudesta Jumalan näkyvälle järjestölle.

Osoittaudummeko uskollisiksi järjestön lisäksi myös toinen toisellemme? Pysymmekö uskollisina veljillemme ja sisarillemme, kun meitä uhkaa ankara vaino? Alankomaalaiset veljemme antoivat erinomaisen esimerkin uskollisuudesta toisen maailmansodan aikana. Klaas de Vries, eräs Groningenin seurakuntaan kuuluva vanhin, joutui Gestapon julmaan ja armottomaan kuulusteluun. Sen jälkeen hänet suljettiin 12 päiväksi yksinäisselliin, missä hän sai henkensä pitimiksi pelkkää leipää ja vettä. Sitten häntä kuulusteltiin uudelleen. Häntä osoitettiin aseella ja hänet uhattiin tappaa, ellei hän kahden minuutin kuluessa paljastaisi vastuullisten veljien olinpaikkoja ja muita tärkeitä tietoja. Klaas sanoi ainoastaan: ”Ette saa minusta irti enää mitään. – – Minusta ei tule petturia.” Häntä uhattiin aseella kolme kertaa. Lopulta Gestapo luovutti, ja Klaas lähetettiin toiseen vankilaan. Hän ei koskaan pettänyt veljiään.

Pysymmekö uskollisina lähimmälle sukulaisellemme, aviopuolisollemme? Elämmekö vihkilupauksemme mukaisesti samalla tavoin kuin Jehova noudatti Israelin kansan kanssa tekemänsä liiton ehtoja? Meidän ei pitäisi ainoastaan pysyä ehdottoman uskollisina, vaan myös pyrkiä rakentamaan läheinen suhde puolisoomme. Ryhtykää toimiin avioliittonne turvaamiseksi. Viettäkää aikaa yhdessä, keskustelkaa toistenne kanssa vapaasti ja avoimesti, tukekaa ja rohkaiskaa toisianne, kuunnelkaa toisianne, naurakaa yhdessä, itkekää yhdessä, pitäkää hauskaa yhdessä, työskennelkää yhdessä yhteisten tavoitteittenne hyväksi, miellyttäkää toisianne, olkaa ystäviä. Varokaa erityisesti kehittämästä romanttisia tunteita muita kohtaan. On täysin sopivaa solmia avioliiton ulkopuolisia tuttavuuksia ja jopa läheisiä ystävyyssuhteita, mutta romanttiset tunteet tulee rajoittaa vain omaan puolisoon. Älä anna kenenkään tulla puolisosi ja sinun väliin. (Sananlaskut 5:15–20.)

Pysy uskollisena uskoville ystäville ja sukulaisille. Älä unohda heitä vuosien vieriessä. Pidä yhteyttä, kirjoittele, soittele, käy kylässä heidän luonaan. Johtipa tiesi minne tahansa, yritä olla tuottamatta heille pettymystä. Toimi niin, että he voivat sanoa mielihyvin, että he tuntevat sinut tai ovat sukulaisiasi. Uskollisuus heille pitää sinut lujana sen puolesta, mikä on oikein, ja kannustaa sinua. (Ester 4:6–16.)

Todelliseen uskollisuuteen liittyy siis myönteinen toiminta kallisarvoisten suhteiden varjelemiseksi. Tee voitavasi vastataksesi Jehovan rakkaudelliseen huomaavaisuuteen. Jäljittele Jehovan uskollisuutta suhteessasi kristilliseen seurakuntaan, aviopuolisoosi, sukulaisiisi ja ystäviisi. Kerro uskollisesti Jehovan hyvyydestä lähimmäisillesi. Psalmista sanoi oivallisesti: ”Jehovan rakkaudellisen huomaavaisuuden ilmauksista tahdon laulaa aina ajan hämärään asti. Sukupolvesta sukupolveen teen uskollisuuttasi tunnetuksi suullani.” (Psalmit 89:1.) Eikö tällainen Jumala vedäkin meitä puoleensa? Tosiaankin ”hänen rakkaudellinen huomaavaisuutensa kestää ajan hämärään asti” (Psalmit 100:5).

[Kuva s. 23]

A. H. Macmillan