Elämänvedet virtaavat Andeilla

Andien vuoristo kulkee Perun päästä päähän ja jakaa maan pitkittäin kahtia länsipuolelle jäävään kuivaan rannikkoon ja itäpuolella olevaan rehevään, kuuman nihkeään viidakkoon. Tällä harjanteella asuu yli kolmannes Perun 27 miljoonasta ihmisestä. He elävät joko korkeilla ylängöillä ja Andien jyrkillä rinteillä tai vuoriston pohjattomilta näyttävissä solissa ja hedelmällisissä laaksoissa.

 ANDIT ovat rikkonaisen pinnanmuodostuksensa vuoksi erittäin vaikeapääsyistä aluetta. Tästä syystä alueen miljoonat asukkaat ovat melko eristyksissä muusta maailmasta, eivätkä ulkopuoliset tapahtumat juuri vaikuta heihin.

Jokien varsille on syntynyt pieniä kyliä, koska joet tarjoavat vettä niin viljelyksiä kuin laama-, alpakka-, vikunja- ja lammaslaumojakin varten. Andeilla virtaa kuitenkin myös toisenlaisia elintärkeitä vesiä – virkistäviä hengellisiä vesiä, jotka ovat lähtöisin Jehovalta, ”elävän veden lähteeltä” (Jeremia 2:13). Todistajiensa välityksellä Jumala auttaa korkealla Andien rinteillä sijaitsevien vuoristokylien asukkaita saamaan täsmällistä tietoa hänestä ja hänen tarkoituksistaan. (Jesaja 12:3; Johannes 17:3.)

Koska Jumalan tahto on, että ”kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat ja tulisivat totuuden täsmälliseen tuntemukseen”, nämä sananpalvelijat eivät säästele vaivojaan viedessään Raamatun elämää antavaa sanomaa vaikeapääsyisiin kyliin (1. Timoteukselle 2:4). Tämä Raamatun sanoma on valistava ja ylevä. Se on vapauttanut paikallisia vilpitönsydämisiä ihmisiä taikauskoisista ja muista tavoista ja käsityksistä, joiden vuoksi he pelkäsivät kuolleita, pahoja henkiä ja luonnonvoimia. Mikä tärkeintä tämä sanoma antaa heille loistoisan toivon elää loputtomasti paratiisissa maan päällä.

Ponnistelua

Näillä syrjäseuduilla vierailevien Valtakunnan julistajien täytyy mukautua olosuhteisiin monella tapaa. Tavoittaakseen ihmisten sydämen Raamatun opettajien pitää osata jonkin verran jompaa kumpaa paikallista kieltä, ketšuaa tai aimaraa.

Andeilla sijaitseviin kyliin ei ole helppo päästä. Alueella on niukalti rautateitä. Kulkuyhteydet ovat epäsuotuisien säiden ja poikkeuksellisen pinnanmuodostuksen vuoksi huonot. Miten todistajat oikein pääsevät viemään ihmisille Valtakunnan sanomaa?

Rohkeat hyvän uutisen saarnaajat ovat ottaneet haasteen vastaan ja sanoneet profeetta Jesajan hengessä: ”Tässä minä olen! Lähetä minut.” (Jesaja 6:8.) He ovat matkustaneet kolmella asuntoautolla Perun pohjois-, keski- ja eteläosiin. Mukanaan laatikoittain Raamattuja ja raamatullista kirjallisuutta nuo innokkaat tienraivaajat eli kokoaikaiset sananpalvelijat ovat kylväneet Raamatun totuuden siemeniä sikäläisten ystävällisten, vieraanvaraisten ja vilpitönsydämisten ihmisten keskuuteen.

Vuoristoteiden mutkat ovat erityisen vaarallisia. Joissakin mutkissa ajoneuvojen täytyy välillä peruuttaa pystyäkseen kääntymään tarpeeksi jyrkästi. Kun bussi kerran teki tällaista käännöstä, eräs takapenkillä istunut lähetystyöntekijä katsoi ulos ikkunasta ja huomasi, että toinen takapyörä oli aivan jyrkänteen reunalla, jolta oli parin sadan metrin pudotus! Hän sulki silmänsä ja avasi ne vasta kun bussi liikkui eteenpäin.

Jotkin tiet ovat huonokuntoisia ja hyvin kapeita. Yksi matkailuautoista ajoi alas kapeaa tietä tällaisessa hankalassa maastossa, kun vastaan tuli kuorma-auto. Asuntoauton piti peruuttaa ylämäkeen paikkaan, jossa autot juuri ja juuri pääsivät toistensa ohi.

Sinnikkäät ponnistelut ovat kuitenkin tuottaneet erinomaista tulosta. Haluaisitko kuulla lisää näistä ponnisteluista?

Titicacajärven ”kastelua”

Titicacajärvi, joka lainehtii Andeilla 3800 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella, on korkeimmalla maailmassa sijaitseva purjehduskelpoinen sisävesialue. Useimmat niistä 25 joesta, jotka laskevat Titicacaan, saavat alkunsa lumisilta vuorenhuipuilta, joista jotkin kohoavat yli 6400 metrin korkeuteen. Näissä korkeuksissa ilmasto on kylmä ja muut kuin syntyperäiset asukkaat kärsivät korkeustaudista.

Jonkin aikaa sitten ryhmä tienraivaajia,  jotka puhuvat ketšuaa ja aimaraa, kävivät Amantanissa ja Taquilessa, kahdessa Titicacan saaressa. He ottivat mukaansa diaesityksen ”Tarkastelemme kirkkoja”, jossa käsitellään suorasukaisesti kristikunnan esittämiä valheita. Se sai hyvän vastaanoton. Eräs mies toivotti veljet tervetulleeksi taloonsa ja antoi heidän käyttöönsä tilavan huoneen, missä he saattoivat yöpyä ja opettaa Raamatun totuutta.

Ensimmäinen Amantanissa pidetty kokous veti paikalle 100 ihmistä, ja Taquilessa kokouksessa oli läsnä 140. Esitys pidettiin ketšuaksi. Muuan pariskunta, joka oli aiemmin asunut mantereen puolella, sanoi: ”Oli jo aikakin, että te Jehovan todistajat muistitte meitä. Olemme rukoilleet, että tulisitte käymään.”

Hyvää uutista on esitetty näiden kahden suuremman saaren lisäksi myös joissakin Titicacan ”kelluvissa” saarissa, joita arvellaan olevan nelisenkymmentä. Kelluvia saaria? Niin, ne on valmistettu totorakaislasta, jota kasvaa joissakin järven matalammissa osissa. Kaislat ulottuvat pohjasta pinnan yläpuolelle. Paikalliset valmistavat niistä saaren siten, että he taivuttavat pohjassa yhä kiinni olevat kaislat ja punovat niistä alustan. Sitten alusta tiivistetään mudalla ja vahvistetaan leikatuilla kaisloilla. Ihmiset asuvat alustan päälle rakennetuissa kaislamajoissa.

Jehovan todistajat hankkivat veneen voidakseen saarnata Titicacan saarilla asuville ihmisille. Vene kantaa 16 henkeä. Kiinnitettyään sen kelluvaan saareen todistajat kulkevat kaisla-alustalla asumukselta toiselle. He sanovat, että yleensä jalkojen alla tuntuu pientä liikettä. Tämä paikka ei sovi niille, jotka tulevat helposti merisairaiksi!

Aimarankielinen väestö asuu puolestaan lukuisissa yhdyskunnissa ja kylissä järven rannoilla ja siihen pistävissä niemissä. Niihin pääsee helpommin vesitse kuin maitse. Kaiken kaikkiaan alueella, jonne Valtakunnan uutista viedään veneiden avulla, asuu arviolta 400000 ihmistä. Veneille riittää käyttöä vielä pitkäksi aikaa.

Vettä hengelliseen janoon

Flavio asui Santa Lucían kylässä Andeilla lähellä Juliacan kaupunkia. Siinä evankelisessa kirkossa, johon hän kuului, hänelle oli opetettu oppia helvetistä. Vuosien ajan hän eli ikuisen tulisen rangaistuksen pelossa. Hän ihmetteli usein, miten rakkauden Jumala voisi kiduttaa ihmisiä ikuisesti tulessa. Kun Tito, eräs Jehovan todistajien kokoaikainen sananpalvelija, kävi tuossa kylässä, hän poikkesi myös Flavion luona.

Yksi Flavion ensimmäisistä kysymyksistä oli: ”Opettaako teidän uskontonne, että ihmisiä kidutetaan helvetissä?” Tito vastasi, että tällainen ajatus on Luojasta vastenmielinen ja tuo häpeää tämän rakkauden Jumalan, Jehovan, nimelle. Tito näytti Flavion omasta Raamatusta, että kuolleet ovat täysin tiedottomia ja että he odottavat maallista ylösnousemusta, joka tapahtuu Jumalan valtakunnan alaisuudessa (Saarnaaja 9:5; Johannes 5:28, 29). Tämä avasi Flavion silmät. Hän hyväksyi heti Titon raamatuntutkistelutarjouksen, ja hänestä tuli pian kastettu kristitty.

Kiitollinen kylä

Kuvittele, miten innostavaa on viedä Raamattuja ihmisille, jotka eivät ole koskaan aiemmin nähneet Raamattua, tai saarnata kylissä, joissa ei ole koskaan kuultu Jehovan todistajista ja heidän saarnaamastaan hyvästä uutisesta. Tällainen kokemus oli kolmella tienraivaajasisarella, Rosalla, Alicialla ja Cecilialla, jotka saarnasivat Keski-Perussa yli 3600 metrin korkeudessa sijaitsevissa Izcuchacan ja Conaycan kylissä.

Kun he saapuivat ensimmäiseen kylään, heillä ei ollut yöpaikkaa. He keskustelivat paikallisen poliisipäällikön kanssa ja selittivät hänelle, miksi he olivat tulleet kylään. Tämän  ansiosta poliisipäällikkö antoi heidän yöpyä poliisiasemalla. Seuraavana päivänä he saivat hankittua pysyvämmän asunnon, josta käsin he työskentelivät.

Pian oli Kristuksen kuoleman vuotuisen muistojuhlan aika. Tienraivaajat olivat käyneet läpi kaikki Izcuchacan kylän talot, levittäneet monia Raamattuja ja aloittaneet paljon raamatuntutkisteluja. Ennen muistojuhlaa he lähettivät tilaisuuteen kutsuja, joissa he selittivät juhlan tarkoituksen ja sen aikana käytettävien vertauskuvien merkityksen. Ryhmä veljiä oli kutsuttu auttamaan tuossa tilaisuudessa, ja yksi heistä piti puheen. Millainen ilo olikaan nähdä, että tähän erikoistilaisuuteen osallistui tuosta pienestä kylästä 50 ihmistä! He ymmärsivät nyt ensimmäistä kertaa, mitä Herran illallinen todella tarkoittaa, ja he arvostivat syvästi sitä, että he saivat pitää käsissään Jumalan sanaa.

Vapautus raskaista taakoista

On aina ilo viedä Raamatun totuuden virkistäviä vesiä väärän uskonnon vangeille. Pisac oli muinaisen inkavaltakunnan linnoitus. Useimmille sen nykyisille asukkaille on opetettu epäraamatullista oppia helvetistä. Heidän pappinsa sanovat, että he pääsevät taivaaseen vain pappien esirukousten avulla.

Tällaiset ihmiset ymmärrettävästikin janoavat Raamatun totuuden virkistäviä vesiä. Saarnatessaan ovelta ovelle Santiago, Jehovan todistajien kokoaikainen sananpalvelija, sai tilaisuuden selittää eräälle miehelle, että vanhurskaiden on määrä elää paratiisissa maan päällä (Psalmit 37:11). Santiago näytti Raamatusta, että kuolleet herätetään ja että ihmisille opetetaan Jehovan täydellisiä teitä ja he saavat mahdollisuuden elää ikuisesti (Jesaja 11:9). Siihen saakka tuo mies oli ollut vankkumaton katolilainen. Hän oli myös harrastanut spiritismiä ja juonut paljon. Nyt hänellä oli Raamattuun perustuva toivo ja tavoite elämässään: elää paratiisissa. Hän poltti kaikki spiritistiset tarvikkeensa ja lopetti juopottelun. Hän kutsui koolle perheensä ja otti vastaan raamatuntutkistelun. Aikanaan kaikki tuon perheen jäsenet vihkiytyivät Jehova Jumalalle ja kävivät kasteella.

Vieraanvaraisuutta

Vuorilla asuvat ihmiset ovat erittäin vieraanvaraisia. Vaikka heidän talonsa ovat vaatimattomia ja he ovat vähävaraisia, he tarjoavat vierailijoille, mitä heillä on. Tietämättä Raamatun korkeista mittapuista isäntä saattaa tarjota vieraalle pureskeltavaksi kookapensaan lehtiä samalla kun he keskustelevat. Mutta todistajaksi tultuaan hän tarjoaa kenties lusikallisen sokeria, joka on näillä syrjäseuduilla yhtä arvokasta kuin kookapensaan lehdet.

Eräs veli pyysi lähetystyöntekijää mukaansa uusintakäynnille. Kun takana oli uuvuttava nousu pitkin jyrkkää vuoristopolkua, he ilmoittivat asukkaalle tulostaan taputtamalla käsiään. Heidät kutsuttiin sisään. Talo oli olkikattoinen ja oviaukko niin matala, että heidän täytyi sisään astuessaan kumartua. He kiersivät huolellisesti maalattian keskiosan, sillä perheen äiti oli kaivanut lattiaan kuopan, pehmustanut sen huovalla ja laittanut siihen sitten vauvansa. Vauva ei päässyt kuopasta mihinkään ja jokelteli tyytyväisenä, kun aikuiset keskustelivat. Valtakunnan siunauksista käydyn vilkkaan keskustelun jälkeen nainen otti esiin suuren astiallisen paikallista juomaa. Pian veljet olivat jo laskeutumassa alas vuorenrinnettä ja matkalla tavoittamaan muita ihmisiä.

Runsas sato

Nyt tällä alueella toimii noin sata seurakunnasta erillään olevaa ryhmää ja yli tuhat ihmistä tutkii Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Veljiä, jotka valmistuvat Limassa toimivasta palvelijoiden valmennuskoulusta, lähetetään muodostamaan näistä ryhmistä seurakuntia. Vilpitönsydämiset ihmiset, jotka ovat olleet kauan väärän uskonnon ja taikauskon vankeja, ovat löytäneet vapauden Valtakunnan hyvän uutisen välityksellä. (Johannes 8:32.) He saavat nauttia niitä totuuden vesiä, joita he ovat janonneet.

[Kuva s. 10]

Todistamista Titicacajärven ”kelluvilla” saarilla