Miten suhtaudut ulkokultaisuuteen?

JUUDAS ISKARIOT meni Jeesuksen luokse Getsemanen puutarhassa ja ”suuteli häntä hyvin hellästi”. Tämä oli tavanomainen lämpimän kiintymyksen ilmaus. Mutta Juudaksen ele oli pelkkää teeskentelyä, ja sen tarkoitus oli ilmaista Jeesus niille, jotka olivat tulleet pidättämään häntä yöllä. (Matteus 26:48, 49.) Juudas oli ulkokultainen. Ulkokultainen ihminen teeskentelee olevansa jotakin sellaista, mitä hän ei ole, ja kätkee huonot vaikuttimensa vilpittömyyden naamion taakse. ”Ulkokullatuksi” käännetty kreikan sana merkitsee ’sitä joka antaa vastauksen’ ja myös ’näyttelijää’. Aikanaan tämä sana alkoi merkitä ketä tahansa sellaista, joka näytteli pettääkseen toisia.

Miten sinä reagoit ulkokultaisuuteen? Suututtaako sinua esimerkiksi, kun näet tupakkatehtaiden edistävän tupakointia, vaikka tupakan vahingollisuudesta on lääketieteellistä näyttöä? Vihastuttaako sinua sellaisten huoltajien ulkokultaisuus, jotka kohtelevat huolenpitoonsa uskottuja huonosti? Tunnetko itsesi loukatuksi, kun tosi ystävänä pitämäsi ihminen osoittautuukin petolliseksi? Miten suhtaudut uskonnolliseen ulkokultaisuuteen?

”Voi teitä – – ulkokullatut!”

Ajattelehan sitä uskonnollista ilmapiiriä, joka vallitsi Jeesuksen ollessa maan päällä. Kirjanoppineet ja fariseukset teeskentelivät olevansa Jumalan lain uskollisia opettajia, mutta todellisuudessa he täyttivät ihmisten mielen ihmistekoisilla opetuksilla, jotka vetivät huomion pois Jumalasta. Kirjanoppineet ja fariseukset pitivät pikkutarkasti kiinni lain kirjaimesta mutta jättivät huomiotta sen perusperiaatteet, jotka heijastivat rakkautta ja myötätuntoa. Julkisuudessa he teeskentelivät olevansa uskollisia Jumalalle, mutta yksityisesti he olivat täynnä pahuutta. Heidän tekonsa eivät pitäneet yhtä heidän sanojensa kanssa. He tekivät tekonsa ”ihmisten katseltaviksi”. He muistuttivat ”valkoisiksi kalkittuja hautoja, jotka tosin ulkonaisesti näyttävät kauniilta, mutta sisältä ovat täynnä kuolleiden luita ja kaikenlaista epäpuhtautta”. Paljastaen rohkeasti heidän ulkokultaisuutensa Jeesus sanoi heille toistuvasti: ”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, ulkokullatut!” (Matteus 23:5, 13–31.)

Jos olisit elänyt noina päivinä, tuollainen uskonnollinen ulkokultaisuus olisi kenties kuvottanut sinua siinä kuin muitakin vilpitönsydämisiä ihmisiä (Roomalaisille 2:21–24; 2. Pietarin kirje 2:1–3). Mutta olisitko antanut kirjanoppineiden ja fariseusten ulkokultaisuuden katkeroittaa itsesi niin, että olisit hylännyt kaiken uskonnon, myös sen, jota Jeesus Kristus ja hänen opetuslapsensa opettivat ja harjoittivat? Eikö se olisikin ollut menetys sinulle itsellesi?

Uskonnollisten ihmisten ulkokultainen käytös voi saada meidät torjumaan uskonnon tympääntyneenä. Tällainen reaktio kuitenkin estäisi meitä samalla havaitsemasta tosi palvojien vilpittömyyttä. Ulkokultaisuutta vastaan rakentamamme suojamuurit voivat itse asiassa saada meidät torjumaan tosi ystävät. Siksi suhtautumisemme ulkokultaisuuteen pitäisi olla järkevää ja tasapainoista.

”Pitäkää silmänne auki”

Ensin meidän täytyy oppia tunnistamaan ulkokultaiset ihmiset. Se ei aina ole helppoa. Eräs perhe joutui maksamaan siitä kalliit oppirahat. Perheen äiti oli vaipunut koomaan.  Muut perheenjäsenet nostivat syytteen hoitovirheestä sitä sairaalaa vastaan, jossa tämä oli tapahtunut, ja palkkasivat asianajajan, joka toimi myös erään paikallisen kirkon saarnamiehenä. Vaikka sairaala maksoi korvauksia yli 20 miljoonaa markkaa, perheen tilanne vain synkkeni. Äiti kuoli rutiköyhänä, eikä perheellä ollut varaa maksaa edes hänen hautajaisiaan. Tämä johtui siitä, että heidän asianajajansa pisti suurimman osan rahoista omaan taskuunsa. Eräässä oikeustieteellisessä julkaisussa sanottiin tästä asianajajasta: ”Jos hän saarnasi oppeja, joita hän itse noudatti – –, hänen sanomansa on täytynyt olla: yhtykäämme rosvoukseen.” Miten voimme suojella itseämme tällaisilta ihmisiltä?

”Pitäkää silmänne auki”, oli Jeesuksen neuvo hänen aikansa ihmisille, jotka joutuivat kohtaamaan uskonnollista ulkokultaisuutta (Matteus 16:6; Luukas 12:1). Meidän täytyy tosiaankin olla varovaisia. Ihmiset saattavat julistaa mitä jaloimpia aatteita ja näyttää äärettömän vilpittömiltä, mutta meidän täytyy olla riittävän varovaisia eikä uskoa kaikkia suoralta kädeltä. Jos liikkeellä olisi väärää rahaa, emmekö tarkastaisikin setelimme huolellisesti?

Ulkokultaisia ihmisiä on tavattu jopa tosi kristillisessä seurakunnassa. Opetuslapsi Juudas varoitti heistä seuraavin sanoin: ”Nämä ovat veden alle kätkeytyneitä kareja juhliessaan kanssanne teidän rakkaudenaterioillanne, paimenia, jotka ravitsevat itseään ilman pelkoa; vedettömiä pilviä, joita tuulet kuljettavat sinne tänne; myöhäissyksyn puita, mutta hedelmättömiä.” (Juudaan kirje 12.)

’Silmien auki pitäminen’ tarkoittaa sitä, että välttää antamasta sellaisen ihmisen pettää itseään, joka teeskentelee rakkaudellista mutta joka todellisuudessa on itsekeskeinen ja edistää näkemyksiä, jotka eivät perustu Jumalan sanaan. Niin kuin tyynen veden pinnan alla oleva rosoinen kivi tällainen ihminen voi aiheuttaa varomattomille hengellisen haaksirikon (1. Timoteukselle 1:19). Ulkokultainen saattaa luvata paljon hengellistä virkistystä mutta paljastuukin ’vedettömäksi pilveksi’, joka ei anna mitään. Niin kuin hedelmätön puu pettäjä ei kanna aitoa kristillistä hedelmää (Matteus 7:15–20; Galatalaisille 5:19–21). Haluamme olla varuillamme tällaisten pettäjien suhteen. Siitä huolimatta meidän ei pidä epäillä kaikkien vaikuttimia.

”Lakatkaa tuomitsemasta”

Epätäydellisten ihmisten on hyvin helppoa panna merkille toisten puutteet ja sivuuttaa omansa. Tämä taipumus kuitenkin saattaa meidät alttiiksi ulkokultaisuudelle. ”Ulkokullattu!” sanoi Jeesus. ”Ota ensin hirsi pois omasta silmästäsi, niin sitten näet selvästi ottaa pois korren veljesi silmästä.” Meidän on hyvä noudattaa hänen seuraavaa neuvoaan: ”Lakatkaa tuomitsemasta, jottei teitä tuomittaisi, sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä tuomitaan teidät – –. Miksi sitten katsot kortta, joka on veljesi silmässä, mutta et ota huomioon hirttä, joka on omassa silmässäsi?” (Matteus 7:1–5.)

Kun toiset tekevät joskus jotakin, mikä näyttää ulkokultaiselta, meidän tulee varoa leimaamasta heitä hätäisesti ulkokultaisiksi. Esimerkiksi apostoli Pietari ”ryhtyi vetäytymään pois ja erottautumaan” antiokialaisista pakanauskovista miellyttääkseen Jerusalemista tulleita vierailijoita, joilla oli juutalainen  tausta. Pietarin ja muiden ”teeskentely vei Barnabaankin mukanaan”. Pietari toimi näin, vaikka hän itse oli saanut avata ei-juutalaisille pääsyn kristilliseen seurakuntaan. (Galatalaisille 2:11–14; Apostolien teot 10:24–28, 34, 35.) Tästä lipsahduksestaan huolimatta Barnabas ja Pietari eivät varmastikaan lukeutuneet samaan joukkoon kuin kirjanoppineet ja fariseukset tai Juudas Iskariot.

”Olkoon rakkautenne vailla ulkokultaisuutta”

Jeesus kehotti: ”Kun siis autat köyhiä, älä toitota siitä niin kuin tekopyhät tekevät synagogissa ja kujilla, jotta ihmiset kiittelisivät heitä.” (Matteus 6:2, vuoden 1992 kirkkoraamattu.) ”Olkoon rakkautenne vailla ulkokultaisuutta”, kirjoitti apostoli Paavali (Roomalaisille 12:9). Hän kannusti nuorta Timoteusta osoittamaan ”rakkautta, joka lähtee puhtaasta sydämestä ja – – uskosta, jossa ei ole ulkokultaisuutta” (1. Timoteukselle 1:5). Jos rakkautemme ja uskomme on aitoa eikä itsekkyyden ja petollisuuden tahraamaa, toiset luottavat meihin. Olemme todellisen voiman ja rohkaisun lähteitä niille, joiden kanssa olemme tekemisissä. (Filippiläisille 2:4; 1. Johanneksen kirje 3:17, 18; 4:20, 21.) Ennen kaikkea saamme osaksemme Jehovan hyväksynnän.

Toisaalta ulkokultaisuus koituu viime kädessä kuolemaksi. Lopulta ulkokultaisuus paljastetaan avoimesti. ”Ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi”, sanoi Jeesus Kristus, ”eikä salaista, mikä ei tule tunnetuksi.” (Matteus 10:26; Luukas 12:2.) Viisas kuningas Salomo vakuutti: ”Tosi Jumala saattaa kaikenlaisen työn tuomiolle kaiken salatun suhteen siitä, onko se hyvää vai pahaa.” (Saarnaaja 12:14.)

Miksi siis antaisimme toisten ulkokultaisuuden vaikuttaa meihin niin, että jäisimme ilman tosi ystävien rakkautta? Voimme olla varovaisia tulematta liian epäluuloisiksi. Olkoon joka tapauksessa oma rakkautemme ja uskomme vailla ulkokultaisuutta. (Jaakobin kirje 3:17; 1. Pietarin kirje 1:22.)

[Kuvat s. 22, 23]

Olisitko antanut kirjanoppineiden ja fariseusten ulkokultaisuuden saada sinut torjumaan Jeesuksen Kristuksen ja hänen opetuslapsensa?