Lukijoiden kysymyksiä

Miten kristitty vaimo voi tasapainottaa uskollisuuden Jumalalle ja alamaisuuden ei-uskovalle aviomiehelleen, jos mies viettää uskonnollisia pyhäpäiviä?

Tämä vaatii viisautta ja tahdikkuutta. Mutta vaimo toimii oikein pyrkiessään tasapainottamaan nämä kaksi velvollisuuttaan. Jeesus antoi samankaltaista tilannetta koskevan neuvon: ”Maksakaa siis takaisin keisarille, mikä on keisarin, mutta Jumalalle, mikä on Jumalan.” (Matteus 22:21.) Jeesus puhui tosin velvollisuuksista esivaltoja kohtaan, joille kristittyjen käskettiin myöhemmin olla alamaisia (Roomalaisille 13:1). Hänen neuvoaan voidaan kuitenkin soveltaa myös vaimoon, joka yrittää tasapainottaa velvollisuutensa Jumalaa kohtaan ja Raamattuun perustuvan alamaisuutensa aviomiehelleen, vaikka tämä olisikin ei-uskova.

Kukaan, joka tuntee Raamattua, ei voi kiistää, että se korostaa kristityn ensisijaista velvollisuutta olla uskollinen Kaikkivaltiaalle Jumalalle kaikkina aikoina (Apostolien teot 5:29). Monissa tilanteissa tosi palvoja voi kuitenkin mukautua valtaa käyttävän ei-uskovan pyyntöihin tai vaatimuksiin rikkomatta ylempiä Jumalan lakeja.

Danielin kolmannen luvun kertomus kolmesta heprealaisesta on valaiseva esimerkki. Heidän hallitsijansa Nebukadnessar käski heitä ja muita tulemaan Duran tasangolle. Koska nuo kolme heprealaista tiesivät, että siellä oli tarkoitus harjoittaa väärää palvontaa, he olisivat todennäköisesti mieluummin olleet menemättä. Kenties Daniel pystyi perustelemaan poissaolonsa, mutta nämä kolme eivät. * Niinpä he myöntyivät tulemaan paikalle, mutta he eivät suostuneet tekemään mitään väärää. (Daniel 3:1–18.)

 Samoin ei-uskova aviomies saattaa pyhäpäivien aikaan pyytää tai käskeä kristittyä vaimoaan tekemään jotakin, mitä tämä mieluummin välttäisi tekemästä. Otetaanpa pari esimerkkiä. Mies käskee vaimoa laittamaan jotakin tiettyä ruokaa, kun hän ja muut viettävät pyhäpäivää. Tai mies haluaa, että he käyvät perheenä (vaimo mukaan luettuna) aterialla tai muuten vain vierailulla hänen sukulaistensa luona tuona päivänä. Tai jo ennen pyhäpäivää mies saattaa sanoa, että kun vaimo käy ostoksilla, tämän täytyy ostaa jotakin häntä varten – pyhäpäivälle tyypillisiä ruokia, lahjoiksi annettavia tavaroita tai lahjoihin tarvittavaa käärepaperia tai kortteja.

Kristityn vaimon tulisi kieltäytyä päättäväisesti ottamasta osaa vääriin uskonnollisiin tapoihin, mutta miten on tällaisten pyyntöjen laita? Mies on perheen pää, ja Jumalan sanassa sanotaan: ”Te vaimot, olkaa alamaisia miehellenne, niin kuin on soveliasta Herrassa.” (Kolossalaisille 3:18.) Voiko vaimo tällaisissa tapauksissa osoittaa alamaisuutta miehelleen ja olla silti uskollinen Jumalalle? Hänen täytyy ratkaista itse, miten hän tasapainottaa tottelevaisuutensa miehelleen ja ensisijaisen tottelevaisuutensa Jehovalle.

Jos mies pyytää vaimoaan laittamaan jotakin tiettyä ruokaa joskus muulloin, joko siksi, että se on hänen lempiruokaansa, tai koska hän on tottunut syömään tuota ruokaa johonkin tiettyyn vuodenaikaan, vaimo haluaa varmasti osoittaa rakkautta miestään kohtaan ja tunnustaa tämän johtoaseman. Voisiko hän tehdä niin, vaikka mies esittäisi tällaisen pyynnön jonkin juhlapyhän aikaan? Jotkut kristityt vaimot voivat kenties täyttää pyynnön hyvällä omallatunnolla ja pitää sitä vain tavanomaisena ruoanlaittona. Kukaan uskollinen kristitty ei tietenkään liittäisi aterioihin juhlapyhän merkitystä, vaikka aviomies niin tekisikin. Samalla tavoin mies saattaa haluta vaimonsa lähtevän hänen kanssaan vierailulle hänen sukulaistensa luokse silloin tällöin kuukauden tai vuoden aikana. Voisiko vaimo lähteä mukaan, vaikka olisi pyhäpäivä? Tai suostuisiko vaimo tavallisesti ostamaan joitakin tarvikkeita miehensä pyynnöstä arvioimatta, mitä mies aikoo niillä tehdä?

Kristityn vaimon tulisi tietenkin ajatella myös muita – sitä, millainen vaikutus hänen tekemisillään on heihin (Filippiläisille 2:4). Hän haluaisi välttää antamasta sellaista kuvaa, että hän on osallinen pyhäpäivän viettoon, aivan niin kuin edellä mainitut kolme heprealaista eivät todennäköisesti olisi halunneet toisten näkevän heitä matkalla Duran tasangolle. Siksi vaimo voisi yrittää keskustella tahdikkaasti miehensä kanssa saadakseen selville, voisiko mies huomaavaisuudesta rakastavan ja kunnioittavan vaimon tunteita kohtaan joustaa niin, että hän huolehtisi itse joistakin pyhäpäiviin liittyvistä asioista. Mies saattaisi ymmärtää, että olisi viisasta olla saattamatta heitä kumpaakin tilanteeseen, joka voisi muuttua kiusalliseksi, jos vaimon pitäisi kieltäytyä osallistumasta vääriin uskonnollisiin tapoihin. Etukäteen käytävä rauhallinen keskustelu voi tosiaankin johtaa tyydyttävään lopputulokseen (Sananlaskut 22:3).

Voidaan siis sanoa, että uskollisen kristityn täytyy punnita asioita itse ja sitten päättää, mitä hän tekee. Jumalan tottelemisen täytyy olla etusijalla, niin kuin se oli kolmen heprealaisenkin tapauksessa (1. Korinttilaisille 10:31). Mutta pitäen tämän mielessään kristityn täytyy päättää itse, mitä sellaista, mikä ei sodi hänen vakaumustaan vastaan, hän voi tehdä sellaisen ihmisen pyynnöstä, jolla on valtaa perheessä tai yhteiskunnassa.

[Alaviite]