Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Totuus Jeesuksesta

Totuus Jeesuksesta

Totuus Jeesuksesta

KUN Jeesus oli saanut tietää apostoleiltaan, mitä ihmiset ajattelivat hänestä, hän kysyi heiltä: ”Entä kenen te itse sanotte minun olevan?” Evankeliuminkirjoittaja Matteus kertoo Pietarin vastauksen: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.” (Matteus 16:15, 16.) Muut olivat samaa mieltä. Natanael, josta tuli myöhemmin apostoli, sanoi Jeesukselle: ”Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin Kuningas.” (Johannes 1:49.) Jeesus itse sanoi osastaan: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä. Kukaan ei tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Johannes 14:6.) Hän viittasi useassa eri tilanteessa itseensä ilmauksella ”Jumalan Poika” (Johannes 5:24, 25; 11:4). Hän myös tuki tätä väitettään tekemällä ihmeitä, jopa herättämällä kuolleita.

Perusteltuja epäilyksiä?

Mutta voimmeko luottaa siihen kuvaan, jonka evankeliumit antavat Jeesuksesta? Kertovatko ne totuuden hänestä? Edesmennyt englantilaisen Manchesterin yliopiston tieteellisen raamattututkimuksen ja eksegetiikan professori Frederick F. Bruce kirjoitti: ”Tavallisesti ei ole mahdollista perustella historiallisin argumentein kaikkien muinaisissa kirjoituksissa, sen enempää Raamatussa kuin sen ulkopuolellakaan, esiintyvien yksityiskohtaisten tietojen todenperäisyyttä. Riittää, kun kirjoittajan yleisestä luotettavuudesta ollaan kohtuullisen varmoja; mikäli näin on, hänen kertomansa yksityiskohdat ovat mitä todennäköisimmin tosia. – – Uusi testamentti ei ole vähemmän todennäköisesti historiallisesti luotettava vain siksi, että kristityt pitävät sitä ’pyhänä’ kirjallisuutena.”

Tarkasteltuaan joitakin epäilyksiä sen kuvan paikkansapitävyydestä, jonka evankeliumit antavat Jeesuksesta, uskontotieteen professori James R. Edwards Yhdysvalloissa Pohjois-Dakotassa sijaitsevasta Jamestownin yliopistosta kirjoitti: ”Voimme osoittaa vakuuttavasti, että evankeliumit sisältävät runsaasti erilaisia todisteita siitä, millainen Jeesus todellisuudessa oli. – – Järkevin vastaus siihen, miksi evankeliumit esittävät Jeesuksen sellaisena kuin esittävät, on se, että sellainen Jeesus pohjimmiltaan oli. Evankeliumit vaalivat uskollisesti sitä muistoa, jonka hän jätti seuraajiensa mieleen, että Jumala oli oikeuttanut ja valtuuttanut hänet Pojakseen ja Palvelijakseen.” *

Jeesusta etsimässä

Entä millaisina pidetään Raamatun ulkopuolisia viittauksia Jeesukseen Kristukseen? Hänet mainitaan lukuisia kertoja Tacituksen, Suetoniuksen, Josefuksen, Plinius nuoremman ja joidenkuiden muiden klassisen ajan kirjailijoiden teoksissa. The New Encyclopædia Britannica -tietosanakirjan vuoden 1995 laitoksessa sanotaan tästä: ”Nämä toisistaan riippumattomat kertomukset osoittavat, etteivät muinoin edes kristillisyyden vastustajat epäilleet Jeesuksen historiallisuutta, joka kyseenalaistettiin ensi kerran ja riittämättömin perustein 1700-luvun lopulla, 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa.”

Valitettavasti näyttää siltä, että etsiessään ”aitoa” tai ”historiallista” Jeesusta nykytutkijat ovat kätkeneet hänen todellisen olemuksensa perusteettoman spekuloinnin, aiheettomien epäilysten ja turhan teorioinnin muodostamien kerrosten alle. Tavallaan he ovat itse syyllistyneet tarujen sepittämiseen, mistä he syyttävät asiattomasti evankeliumien kirjoittajia. Jotkut haluavat niin kiihkeästi kasvattaa omaa mainettaan ja liittää nimensä johonkin hätkähdyttävään uuteen teoriaan, että he eivät tule tarkastelleeksi Jeesusta koskevia todisteita rehellisesti. Siinä samalla he luovat ”Jeesuksen”, joka ei ole muuta kuin tieteellisen mielikuvituksen tuotetta.

Ne jotka haluavat tietää totuuden Jeesuksesta, saavat sen selville Raamatusta. Luke Johnson, jonka opetusala Candlerin teologisessa tiedekunnassa Emoryn yliopistossa on Uusi testamentti ja alkukristillisyys, on sitä mieltä, että historiallista Jeesusta koskevasta tutkimuksesta puuttuu useimmiten raamatullinen näkökulma. Hän sanoo, että vaikka Jeesuksen elämän ja aikakauden sosiaalisen, poliittisen, antropologisen ja kulttuurisen taustan tutkiminen voikin olla kiinnostavaa, niin sanotun historiallisen Jeesuksen esiin tuominen ”tuskin on Raamatun tavoite”. Raamattu ”keskittyy pikemminkin Jeesuksen persoonallisuuden kuvailemiseen”, hänen sanomaansa ja hänen osaansa Lunastajana. Millainen Jeesus sitten todellisuudessa oli, ja mikä oli hänen sanomansa?

Totuus Jeesuksesta

Evankeliumit, neljä Raamatun kuvausta Jeesuksen elämästä, kertovat hyvin empaattisesta miehestä. Sääli ja myötätunto saivat Jeesuksen auttamaan sairaita, sokeita tai muutoin ahdingossa olevia ihmisiä (Matteus 9:36; 14:14; 20:34). Hänen ystävänsä Lasaruksen kuolema sekä murhe, jota se tuotti tämän sisarille, sai Jeesuksen huokaisemaan ja puhkeamaan kyyneliin (Johannes 11:32–36). Evankeliumit paljastavatkin Jeesuksen tunteiden koko kirjon: myötätunnon spitaalista kohtaan, vilpittömän ilon opetuslasten menestyksestä, närkästyksen kovasydämisiä pykälien noudattajia kohtaan ja surun siitä, että Jerusalem hylkäsi Messiaan.

Kun Jeesus teki ihmeen, hän kiinnitti usein huomion siitä hyötyneen ihmisen omaan osuuteen: ”Sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi.” (Matteus 9:22.) Hän kehui Natanaelia ”oikeaksi israelilaiseksi” ja ”mieheksi vailla vilppiä” (Johannes 1:47, vuoden 1992 kirkkoraamattu). Kun jotkut ajattelivat, että erään naisen arvostava lahja oli tarpeetonta tuhlausta, Jeesus puolusti häntä ja sanoi, että hänen anteliaisuutensa muistettaisiin pitkään (Matteus 26:6–13). Jeesus oli seuraajiensa tosi ystävä, joka ”rakasti heitä loppuun asti” (Johannes 13:1; 15:11–15).

Evankeliumit osoittavat myös, että Jeesus sai nopeasti kosketuksen useimpiin tapaamiinsa ihmisiin. Puhuipa hän naiselle kaivolla, uskonnolliselle opettajalle puutarhassa tai kalastajille järven rannalla, hänen sanansa menivät suoraan heidän sydämeensä. Kun Jeesus ensin aloitti keskustelun, monet paljastivat hänelle sisimpänsä. Hän synnytti heissä vastakaikua. Vaikka tuohon aikaan ihmiset saattoivat pysytellä kaukana niistä, joilla oli valtaa, he kerääntyivät joukoittain Jeesuksen ympärille. Heistä oli mukavaa olla Jeesuksen seurassa. Lapsetkin viihtyivät hänen luonaan, ja kun hän käytti erästä lasta esimerkkinä, hän ei ainoastaan pannut lasta seisomaan opetuslastensa eteen vaan ”sulki sen syliinsä”. (Markus 9:36; 10:13–16.) Evankeliumit tosiaankin esittävät Jeesuksen miehenä, joka oli niin karismaattinen, että ihmiset viipyivät hänen luonaan kolme päivää vain kuunnellakseen hänen vaikuttavia sanojaan (Matteus 15:32).

Vaikka Jeesus oli täydellinen, hän ei ollut liian kriittinen tai ylimielinen ja dominoiva epätäydellisiä, synnin orjuuttamia ihmisiä kohtaan, joiden keskuudessa hän eli ja saarnasi (Matteus 9:10–13; 21:31, 32; Luukas 7:36–48; 15:1–32; 18:9–14). Jeesus ei koskaan ollut vaativa. Hän ei lisännyt ihmisten taakkaa. Sen sijaan hän sanoi: ”Tulkaa minun luokseni kaikki, jotka uurastatte – –, niin minä virvoitan teidät.” Hänen opetuslapsensa havaitsivat hänen olevan ”lempeämielinen ja nöyrä sydämeltä”; hänen ikeensä oli miellyttävä ja hänen kuormansa keveä. (Matteus 11:28–30.)

Siinä, miten Jeesuksen persoonallisuus välittyy evankeliumeista, on selvä totuuden sointi. Neljän eri ihmisen ei olisi helppoa keksiä epätavallista persoonaa ja sitten antaa hänestä yhdenmukaista kuvaa neljässä erillisessä kertomuksessa. Neljän eri kirjoittajan olisi lähes mahdotonta kuvailla samaa henkilöä yhdenmukaisesti, jos häntä ei koskaan olisi todella ollut olemassa.

Historioitsija Michael Grant esittää ajatuksia herättävän kysymyksen: ”Miten on mahdollista, että kaikki evankeliumien kertomukset esittävät poikkeuksetta harvinaisen varmoin vedoin piirretyn muotokuvan miellyttävästä nuoresta miehestä, joka liikkuu luontevasti kaikenlaisten naisten keskuudessa, myös selvästi huonomaineisten naisten, ilman sentimentaalisuuden, keinotekoisuuden tai ylenmääräisen häveliäisyyden häivääkään ja joka kuitenkin säilyttää joka hetki vilpittömyytensä?” Järkevä vastaus on, että tällainen mies todella oli olemassa ja käyttäytyi Raamatun kuvailemalla tavalla.

Totuus Jeesuksesta ja tulevaisuutesi

Sen lisäksi, että Raamattu antaa Jeesuksesta tosielämään perustuvan kuvan ajalta, jolloin hän oli maan päällä, se osoittaa myös, että hän oli olemassa Jumalan ainosyntyisenä Poikana, ”koko luomakunnan esikoisena”, ennen ihmiseksi tuloaan (Kolossalaisille 1:15). Noin kaksi tuhatta vuotta sitten Jumala siirsi taivaallisen Poikansa elämän juutalaisen neitsyen kohtuun, jotta hän syntyisi ihmiseksi (Matteus 1:18). Maallisen palveluksensa aikana Jeesus julisti, että Jumalan valtakunta on ahdistuneen ihmiskunnan ainoa toivo, ja valmensi opetuslapsensa jatkamaan tätä saarnaamistyötä (Matteus 4:17; 10:5–7; 28:19, 20).

Nisankuun 14. päivänä (noin 1. huhtikuuta) vuonna 33 Jeesus pidätettiin, vietiin oikeuden eteen, tuomittiin ja teloitettiin kapinan lietsontaa koskevien väärien syytösten perusteella (Matteus 26:18–20, 48–27:50). Jeesuksen kuolema palvelee lunnaina, jotka vapauttavat uskovat ihmiset syntisestä tilastaan ja avaavat siten tien ikuiseen elämään kaikille niille, jotka uskovat häneen (Roomalaisille 3:23, 24; 1. Johanneksen kirje 2:2). Nisankuun 16. päivänä Jeesus herätettiin kuolleista, ja pian sen jälkeen hän nousi takaisin taivaaseen (Markus 16:1–8; Luukas 24:50–53; Apostolien teot 1:6–9). Jehova Jumalan nimittämänä kuninkaana kuolleista herätetyllä Jeesuksella on täysi valta toteuttaa se tarkoitus, joka Jumalalla on alusta pitäen ollut ihmisten suhteen (Jesaja 9:6, 7; Luukas 1:32, 33). Raamattu tosiaankin kertoo, että Jeesus on avainasemassa Jumalan tarkoitusten toteutumisen kannalta.

Ensimmäisellä vuosisadalla suuret joukot tekivät Jeesuksesta aivan oikean päätelmän: että hän oli luvattu Messias eli Kristus, joka oli lähetetty maan päälle saattamaan Jehovan suvereenius kunniaan ja kuolemaan lunnaina ihmiskunnan puolesta (Matteus 20:28; Luukas 2:25–32; Johannes 17:25, 26; 18:37). Ihmiset tuskin olisivat halunneet tulla Jeesuksen opetuslapsiksi ankaran vainon aikana, elleivät he olisi olleet varmoja hänen henkilöllisyydestään. He tarttuivat rohkeasti ja innokkaasti hänen antamaansa tehtävään tehdä ”opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä” (Matteus 28:19).

Nykyään miljoonat vilpittömät ja asioihin perehtyneet kristityt tietävät, että Jeesus ei ole taruhenkilö. He tunnustavat hänet taivaassa perustetun Jumalan valtakunnan virkaanasetetuksi kuninkaaksi, joka ottaa pian hallintaansa koko maan ja sen asiainhoidon. Tämä Jumalan perustama hallitus on tervetullut uutinen, koska se lupaa vapauttaa maailman ongelmista. Tosi kristityt osoittavat kannattavansa uskollisesti Jehovan valitsemaa Kuningasta julistamalla ”tätä valtakunnan hyvää uutista” toisille (Matteus 24:14).

Ne jotka kannattavat Kristuksen, elävän Jumalan Pojan, välityksellä tehtyä Valtakunta-järjestelyä, saavat elää ja nauttia ikuisista siunauksista. Sinäkin voit päästä osalliseksi niistä. Tämän lehden julkaisijat auttavat sinua mielellään oppimaan totuuden Jeesuksesta.

[Alaviite]

^ kpl 5 Evankeliumien kertomuksia on tarkasteltu lähemmin Jehovan todistajien julkaiseman kirjan Raamattu – Jumalan vai ihmisen sana? luvuissa 5–7.

[Tekstiruutu/Kuva s. 6]

Mitä jotkut ovat sanoneet

”Olen pitänyt Jeesus Nasaretilaista yhtenä maailman suurista opettajista. – – Sanon hinduille, että elämänne on vaillinainen, ellette tutki kunnioittavasti Jeesuksen opetuksia.” (Mohandas Gandhi, The Message of Jesus Christ)

”Henkilöhahmo, joka on niin omaperäinen, kauttaaltaan niin eheä, niin täydellinen, niin inhimillinen ja silti niin korkealla kaiken inhimillisen suuruuden yläpuolella, ei voi olla sen enempää petosta kuin taruakaan. – – Jeesuksen keksimiseen tarvittaisiin enemmän kuin Jeesus.” (Philip Schaff, History of the Christian Church)

”Se että muutamat tavalliset ihmiset olisivat yhden sukupolven kuluessa keksineet niin vaikuttavan ja vetoavan persoonallisuuden, niin ylevän etiikan ja niin innoittavan näkemyksen ihmisten veljeydestä, olisi ollut paljon uskomattomampi ihme kuin mikään niistä, jotka on kirjoitettu evankeliumeihin.” (Will Durant, Caesar and Christ)

”Saattaa tuntua käsittämättömältä, että kaikkialle maailmaan levinnyt uskonnollinen liike olisi saanut alkunsa olemattomasta henkilöstä, ikään kuin muinoin keksitystä markkinointivälineestä, ottaen huomioon, millainen määrä kiistatta todellisia ihmisiä on yrittänyt perustaa uskontoja ja epäonnistunut.” (Gregg Easterbrook, Beside Still Waters)

”Kirjallisuushistorian tutkijana olen täysin vakuuttunut siitä, että mitä ikinä evankeliumit sitten ovatkin, ne eivät ole legendoja. Ne eivät ole tarpeeksi korkealentoisia ollakseen legendoja. – – Suurin osa Jeesuksen elämästä on hämärän peitossa, eivätkä legendan keksijät sallisi sellaista.” (C. S. Lewis, God in the Dock)

[Kuvat s. 7]

Evankeliumit paljastavat Jeesuksen tunteiden koko kirjon