Onko luokaton yhteiskunta todella mahdollinen?

JOHN ADAMS, josta tuli Yhdysvaltain toinen presidentti, oli yksi niistä, jotka allekirjoittivat historiallisen itsenäisyysjulistuksen. Julistukseen sisältyivät muun muassa seuraavat ylevät sanat: ”Pidämme itsestään – – [selvänä totuutena], että kaikki ihmiset on luotu tasavertaisiksi.” Ilmeisesti John Adamsilla kuitenkin oli ihmisten todellisen tasavertaisuuden suhteen omat epäilyksensä, sillä hän kirjoitti: ”Jumala Kaikkivaltias on juurruttanut mielen ja ruumiin eriarvoisuuden niin syvälle ihmisluontoon, ettei yksikään taitava suunnitelma eikä poliittinen keino voi milloinkaan saattaa ihmisiä samalle tasolle.” Toisaalta brittiläinen historioitsija H. G. Wells pystyi kuvittelemaan tasa-arvoisen yhteiskunnan, jonka perustana olisi kolme seikkaa: yksinkertainen, mutta puhdas ja turmeltumaton maailmanuskonto, yleismaailmallinen koulutus ja sotavoimien puuttuminen.

Toistaiseksi ei Wellsin kaavailemaa tasa-arvoista  yhteiskuntaa ole saatu aikaan. Ihmiset ovat kaikkea muuta kuin tasavertaisia, ja luokkaerot ovat edelleenkin vallitseva piirre yhteiskunnassa. Onko yhteiskunta kokonaisuutena millään tavoin hyötynyt luokkaeroista? Ei. Yhteiskuntaluokat jakavat ihmisiä, mistä seuraa kateutta, vihaa, sydänsurua ja paljon verenvuodatusta. Afrikassa, Australiassa ja Pohjois-Amerikassa aiemmin vallalla ollut ajatus valkoisen rodun paremmuudesta aiheutti kärsimyksiä värillisille, ja tähän liittyi myös Van Diemenin maan (nykyinen Tasmania) alkuperäisasukkaiden totaalinen tuhoaminen. Euroopassa juutalaisten luokittelu alempiarvoisiksi oli heidän joukkoteurastuksensa alkusoittoa. Ylimystön suuret rikkaudet sekä ala- ja keskiluokkaan kuuluvien tyytymättömyys olivat seikkoja, jotka johtivat Ranskan vallankumoukseen 1700-luvulla ja Venäjän bolševikkivallankumoukseen 1900-luvulla.

Muuan muinoin elänyt viisas mies kirjoitti: ”Ihminen on hallinnut ihmistä hänen vahingokseen.” (Saarnaaja 8:9.) Hänen sanansa pitävät paikkansa sekä vallassa olevista yksilöistä että luokista. Kun yksi ihmisryhmä korottaa itsensä toisen yläpuolelle, seurauksena on väistämättä tuskaa ja kärsimystä.

Jumalan edessä kaikki ovat tasa-arvoisia

Ovatko jotkin ihmisryhmät luonnostaan toisten yläpuolella? Eivät Jumalan silmissä. Raamattu sanoo: ”[Jumala] teki yhdestä ihmisestä kaikki ihmisten kansakunnat asumaan koko maan pinnalla.” (Apostolien teot 17:26.) Sitä paitsi Luoja ”ei ole osoittanut puolueellisuutta ruhtinaiden hyväksi eikä ole osoittanut enemmän huomiota jalosukuiselle kuin alhaiselle, sillä he kaikki ovat hänen kättensä tekoa” (Job 34:19). Kaikki ihmiset ovat sukua keskenään, ja Jumalan edessä kaikki ovat syntyneet tasavertaisiksi.

Lisäksi on hyvä muistaa, että ihmisen kuollessa kumoutuvat kaikki väitteet siitä, että hän olisi muiden yläpuolella. Muinaiset egyptiläiset eivät uskoneet tätä. Kun farao kuoli, hänen hautaansa pantiin kallisarvoisia esineitä, jotta hän voisi nauttia niistä korkeassa asemassaan tuonpuoleisessa. Näin ei kuitenkaan käynyt. Suuri osa noista rikkauksista päätyi haudanryöstäjien käsiin, ja monet niistä esineistä, joita ei varastettu, ovat nykyään nähtävillä museoissa.

Kuolemansa jälkeen farao ei tehnyt noilla kalliilla tavaroilla yhtään mitään. Kuolemassa ei ole ylä- eikä alaluokkaa, ei rikkautta eikä köyhyyttä. Raamattu sanoo: ”Sillä jopa viisaatkin kuolevat, samoin myös tyhmät ja mielettömät hukkuvat – – Ihminen on nauta, ei hän ymmärrä, hän on kuin eläimet, jotka lakkaavat olemasta.” (Psalmit 49:11, 13, Psalmit nykysuomeksi.) Olemmepa kuninkaita tai orjia, nämä henkeytetyt sanat soveltuvat meihin kaikkiin: ”Kuolleet eivät tiedä yhtään mitään, eikä heillä ole enää palkkaa, – – ei ole työtä eikä suunnittelua eikä tietoa eikä viisautta Šeolissa, paikassa johon olet menossa.” (Saarnaaja 9:5, 10.)

Me kaikki synnymme Jumalan silmissä tasa-arvoisina, ja tasa-arvoisina me myös kuolemme. Miten turhaa onkaan korottaa jokin ihmisryhmä toisen yläpuolelle lyhyen elämämme aikana!

Luokaton yhteiskunta – miten?

Onko olemassa mitään toivoa siitä, että elossa olevat muodostaisivat joskus yhteiskunnan, jossa luokilla ei olisi merkitystä? Kyllä on. Tällaisen yhteiskunnan perustus laskettiin lähes kaksituhatta vuotta sitten Jeesuksen ollessa maan päällä. Hän antoi elämänsä lunastusuhriksi koko uskovan ihmiskunnan puolesta, ”jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä” (Johannes 3:16).

Osoittaakseen, ettei yhdenkään hänen seuraajansa pitäisi korottaa itseään toisten uskovien yläpuolelle, Jeesus sanoi: ”Teitä älköön kutsuttako rabbiksi, sillä yksi on teidän  opettajanne, kun taas te kaikki olette veljiä. Älkää myöskään kutsuko ketään isäksenne maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, taivaallinen. Älköön teitä liioin kutsuttako ’johtajiksi’, sillä yksi on teidän Johtajanne, Kristus. Vaan suurimman teidän keskuudessanne tulee olla teidän palvelijanne. Joka korottaa itsensä, se nöyrrytetään.” (Matteus 23:8–12.) Jumalan silmissä kaikki Jeesuksen tosi opetuslapset ovat tasavertaisia uskossa.

Pitivätkö varhaiskristityt itseään keskenään tasa-arvoisina? Ne, jotka tajusivat Jeesuksen opetuksen merkityksen, pitivät. He katsoivat olevansa tasavertaisia uskossa ja osoittivat sen puhuttelemalla toisiaan ’veljiksi’ (Filemonille 1, 7, 20). Ketään ei kannustettu pitämään itseään muita parempana. Ajatellaanpa esimerkiksi sitä, miten nöyrästi Pietari kuvaili itseään toisessa kirjeessään: ”Simon Pietari, Jeesuksen Kristuksen orja ja apostoli, niille, jotka – – ovat saaneet uskon yhtäläisenä etuna kuin mekin.” (2. Pietarin kirje 1:1.) Pietari oli saanut Jeesukselta henkilökohtaista opetusta, ja apostolina hänellä oli tärkeä ja vastuullinen asema. Hän piti itseään kuitenkin orjana ja tajusi, että toisilla kristityillä oli usko yhtäläisenä etuna kuin hänelläkin.

Se että Jumala teki esikristillisinä aikoina Israelista erikoiskansansa, saattaa joidenkuiden mielestä sotia tasavertaisuuden ihannetta vastaan (2. Mooseksen kirja 19:5, 6). He voivat väittää, että tämä on esimerkki jonkin rodun korottamisesta toisten yläpuolelle, mutta asia ei ole näin. On totta, että israelilaiset saivat Abrahamin jälkeläisinä nauttia erikoissuhteesta Jumalaan ja että Jumala paljasti asioita heidän välityksellään (Roomalaisille 3:1, 2). Tämän tarkoituksena ei kuitenkaan ollut asettaa heitä jalustalle. Tarkoituksena oli pikemminkin ’siunata kaikki kansakunnat’ (1. Mooseksen kirja 22:18; Galatalaisille 3:8).

Useimmat israelilaiset eivät jäljitelleet esi-isänsä Abrahamin uskoa. He olivat uskottomia ja hylkäsivät Jeesuksen Messiaana. Niinpä Jumalakin hylkäsi heidät (Matteus 21:43). Ihmiskunnan sävyisät eivät kuitenkaan menettäneet luvattuja siunauksia. Helluntaina vuonna 33 syntyi kristillinen seurakunta. Tätä järjestöä, joka muodostui pyhällä hengellä voidelluista kristityistä, kutsuttiin ”Jumalan Israeliksi”, ja se osoittautui kanavaksi, jonka välityksellä nuo siunaukset tulisivat (Galatalaisille 6:16).

Jotkut tuon seurakunnan jäsenet tarvitsivat opetusta tasa-arvoisuudesta. Opetuslapsi Jaakob muun muassa antoi neuvoja niille, jotka kohtelivat varakkaita kristittyjä kunnioittavammin kuin köyhiä kristittyjä (Jaakobin kirje 2:1–4). Se oli väärin. Apostoli Paavali osoitti, etteivät pakanakristityt olleet mitenkään vähäisempiä kuin juutalaiskristityt eivätkä naispuoliset kristityt millään muotoa alempiarvoisia kuin miespuoliset kristityt. Hän kirjoitti: ”Te olette näet kaikki Jumalan poikia Kristukseen Jeesukseen kohdistuvan uskonne välityksellä. Sillä kaikki te, jotka kastettiin Kristukseen, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miespuolista eikä naispuolista, sillä te olette kaikki yhtä Kristuksen Jeesuksen yhteydessä.” (Galatalaisille 3:26–28.)

Nykyinen luokaton kansa

Jehovan todistajat pyrkivät nykyään elämään Raamatun periaatteiden mukaisesti. He tietävät, että yhteiskuntaluokilla ei ole merkitystä Jumalan  silmissä. Niinpä heillä ei ole jakoa pappeihin ja maallikoihin eivätkä he ole jakautuneet ihonvärin tai varallisuuden mukaan. Vaikka jotkut heistä voivatkin olla varakkaita, he eivät ole keskittyneet ”elämän varallisuuden komeilevaan näyttämiseen”, sillä he tajuavat, että sellaiset asiat ovat vain väliaikaisia (1. Johanneksen kirje 2:15–17). Päinvastoin, he kaikki ovat yhdistyneet Kaikkeuden Suvereenin, Jehova Jumalan, palvonnassa.

Jokainen heistä kantaa vastuun saarnata lähimmäisilleen Valtakunnan hyvää uutista. Jeesuksen tavoin he osoittavat kunnioitusta sorrettuja ja halveksittuja kohtaan käymällä heidän kodeissaan ja tarjoutumalla opettamaan heille Jumalan sanaa. Vähäosaiset työskentelevät rinta rinnan niiden kanssa, joita jotkut voivat pitää yläluokkaan kuuluvina. Ratkaisevia ovat hengelliset ominaisuudet, ei yhteiskuntaluokka. Kaikki ovat keskenään uskonveljiä ja -sisaria, kuten ensimmäisellä vuosisadallakin.

Tasavertaisuus suo mahdollisuuden vaihtelulle

Tasavertaisuus ei tietenkään merkitse täydellistä yhdenmukaisuutta. Tässä kristillisessä järjestössä, johon kuuluu ihmisiä hyvin monista roduista, kielistä, kansallisuuksista ja taloudellisista oloista, on edustettuina miehiä ja naisia, vanhoja ja nuoria. Kullakin on omat henkiset ja fyysiset kykynsä. Nuo eroavuudet eivät kuitenkaan nosta joitakuita muiden yläpuolelle tai tee toisista muita alempiarvoisia. Tällaiset eroavuudet pikemminkin tuovat miellyttävää vaihtelua. Nuo kristityt tajuavat, että kaikki heidän kykynsä ovat lahjoja Jumalalta, eivät peruste ylemmyydentunteeseen.

Luokkaerot johtuvat siitä, että ihminen ei noudata Jumalan ohjausta, vaan yrittää hallita itse itseään. Jumalan valtakunta ottaa pian käsiinsä maapallomme hallinnon, mikä johtaa siihen, että ihmistekoisista luokkaeroista samoin kuin kaikista muista kautta aikojen kärsimystä aiheuttaneista asioista tehdään loppu. Silloin todella toteutuu se, että ”sävyisät saavat omistaa maan” (Psalmit 37:11). Kellään ei ole enää mitään syytä ylpeillä oletetulla ylemmyydellään. Yhteiskuntaluokkien ei enää koskaan anneta turmella maailmanlaajuista veljeyttä.

[Huomioteksti s. 5]

Luoja ”ei ole osoittanut puolueellisuutta ruhtinaiden hyväksi eikä ole osoittanut enemmän huomiota jalosukuiselle kuin alhaiselle, sillä he kaikki ovat hänen kättensä tekoa” (Job 34:19)

[Kuva s. 6]

Jehovan todistajat osoittavat kunnioitusta lähimmäisiään kohtaan

[Kuvat s. 7]

Tosi kristittyjen keskuudessa merkitystä on hengellisillä ominaisuuksilla