Vanhimmat – valmentakaa muita kantamaan kuormaa

JEHOVAN todistajien seurakunnissa kautta maailman tarvitaan kipeästi miehiä, jotka voivat palvella valvojina. Tähän tilanteeseen on kolme olennaista syytä.

Ensiksikin Jehova täyttää parhaillaan lupaustaan tehdä ”vähäisestä mahtavan kansakunnan” (Jesaja 60:22). Hänen ansaitsemattoman hyvyytensä ansiosta on kolmen viime vuoden kuluessa kastettu Jehovan todistajiksi lähes miljoona uutta opetuslasta. Jotta nämä vastakastetut voisivat edistyä kristilliseen kypsyyteen, he tarvitsevat vastuullisten miesten apua (Heprealaisille 6:1).

Toiseksi jotkut vuosikymmeniä vanhimpina palvelleet ovat ikääntymisen tai terveysongelmien vuoksi joutuneet vähentämään työtään seurakunnassa.

Kolmanneksi monet innokkaat kristityt vanhimmat palvelevat nykyään sairaalayhteyskomiteoissa, rakennuskomiteoissa tai konventtisalikomiteoissa. Joissakin tapauksissa heidän on täytynyt luopua ainakin joistakin seurakunnan tehtävistä saadakseen eri vastuut keskenään tasapainoon.

Miten tämä kova tarve uusista pätevistä miehistä voidaan täyttää? Avaintekijä on valmentaminen. Raamattu kehottaa kristittyjä valvojia valmentamaan ”uskollisia miehiä, jotka vuorostaan tulevat olemaan riittävän päteviä opettamaan toisia” (2. Timoteukselle 2:2). Sanakirjan mukaan verbin ”valmentaa” merkitys on ’harjoittaa tai opettaa kykeneväksi, pystyväksi, sopivaksi johonkin tulevaan määrätehtävään’. Tarkastellaanpa nyt, miten vanhimmat voivat valmentaa muita päteviä miehiä.

Noudattakaa Jehovan esimerkkiä

Jeesus Kristus oli varmasti kykenevä, pystyvä ja sopiva työhönsä – eikä ihme! Itse Jehova Jumala oli valmentanut häntä. Miksi tuo valmennusohjelma oli niin tehokas? Jeesus mainitsi kolme tähän liittyvää seikkaa, jotka on kirjoitettu muistiin Johanneksen 5:20:een: ”Isä [1] on kiintynyt Poikaan ja [2] näyttää hänelle kaiken, mitä hän itse tekee, ja tulee näyttämään hänelle [3] suurempia tekoja kuin nämä.” Näiden seikkojen tarkasteleminen yksitellen antaa selvemmän käsityksen valmentamisesta.

Pane merkille, että Jeesus sanoi ensin: ”Isä on kiintynyt Poikaan.” Jehovan ja hänen Poikansa välillä oli lämmin side luomisen alusta lähtien. Sananlaskujen 8:30 valaisee tuota suhdetta: ”Silloin minä [Jeesus] olin hänen [Jehova Jumalan] rinnallaan mestarityöntekijänä, ja minuun hän oli erityisesti mieltynyt päivästä päivään, ja minä iloitsin kaiken aikaa hänen edessään.” Jeesus ei epäillyt hetkeäkään, etteikö Jehova olisi ollut ”erityisesti mieltynyt” häneen. Eikä Jeesus kätkenyt sitä iloa, jota hän tunsi työskennellessään Isänsä rinnalla. Miten hienoa onkaan, kun kristittyjen vanhinten ja niiden välillä, joita he valmentavat, vallitsee lämmin, avoin suhde!

Toinen Jeesuksen mainitsema seikka oli se, että Isä ”näyttää hänelle kaiken, mitä hän itse tekee”. Nämä sanat vahvistavat Sananlaskujen 8:30:n ajatuksen, jonka mukaan Jeesus ’oli Jehovan rinnalla’, kun maailmankaikkeutta luotiin. (1. Mooseksen kirja 1:26.) Vanhimmat voivat noudattaa tätä erinomaista esimerkkiä työskentelemällä läheisesti avustavien palvelijoiden  kanssa ja näyttämällä heille, miten he voivat täyttää tehtävänsä hyvin. Uudet avustavat palvelijat eivät kuitenkaan ole ainoita, jotka tarvitsevat edistyvää valmennusta. Miten on niiden uskollisten veljien laita, jotka ovat tavoitelleet valvojan virkaa monia vuosia mutta joita ei vielä ole nimitetty tuohon tehtävään? (1. Timoteukselle 3:1.) Vanhinten tulisi tarjota tällaisille miehille nimenomaisia neuvoja siitä, mihin ponnistelut kannattaa suunnata.

Esimerkiksi joku avustava palvelija voi olla luotettava, täsmällinen ja tunnontarkka velvollisuuksiensa hoitamisessa. Hän saattaa olla myös hyvä opettaja, ja hän voi tehdä monella tapaa erinomaista työtä seurakunnassa. Ehkä hän ei kuitenkaan huomaa, että hänellä on taipumusta särmikkyyteen ollessaan tekemisissä toisten uskovien kanssa. Vanhinten on ilmaistava ”viisauteen kuuluvaa lempeyttä” (Jaakobin kirje 3:13). Eikö jonkun vanhimman olisi huomaavaista puhua tuon avustavan palvelijan kanssa, tuoda ongelma selvästi esiin, kertoa joitain nimenomaisia esimerkkejä ja esittää käytännöllisiä parannusehdotuksia? Jos vanhin huolellisesti ’höystää neuvonsa suolalla’, hänen ajatuksensa saavat todennäköisesti hyvän vastaanoton (Kolossalaisille 4:6). Avustava palvelija luonnollisesti helpottaa melkoisesti vanhimman tehtävää ottamalla neuvot vastaan avoimesti ja auliisti (Psalmit 141:5).

Joissain seurakunnissa vanhimmat antavat avustaville palvelijoille jatkuvaa käytännöllistä valmennusta. He esimerkiksi ottavat päteviä avustavia palvelijoita mukaansa mennessään tapaamaan jotakuta sairasta tai iäkästä. Tällä tavoin avustavat palvelijat saavat kokemusta paimennustyöstä. Avustava palvelija voi tietenkin tehdä paljon myös itse hengellisen edistymisensä hyväksi. (Ks. alla olevaa tekstiruutua ”Mitä avustavat palvelijat voivat tehdä”.)

Kolmas seikka, joka teki Jeesuksen saaman valmennuksen niin tehokkaaksi, oli se, että Jehova piti mielessään myös sen, mitä oli edessä. Jeesus sanoi Isästään, että hän näyttäisi Pojalle ”suurempia tekoja kuin nämä”. Maan päällä saadut kokemukset auttoivat Jeesusta kehittämään ominaisuuksia, joita hän tarvitsisi tulevien tehtävien hoitamisessa (Heprealaisille 4:15; 5:8, 9). Esimerkiksi pian Jeesus saa hyvin tärkeän tehtävän: hän herättää ja tuomitsee miljardeja ihmisiä, jotka ovat nyt kuolleita! (Johannes 5:21, 22.)

Nykyään vanhinten tulisi avustavia palvelijoita valmentaessaan pitää mielessään myös tulevat tarpeet. Vaikka nyt vaikuttaisikin siltä, että vanhimpia ja avustavia palvelijoita on tarpeeksi, niin mikä on tilanne, jos muodostetaan uusi seurakunta? Tai jos seurakuntia muodostetaan useita? Kolmen viime vuoden kuluessa on kautta maailman perustettu yli 6000 uutta seurakuntaa. Tarvitaan valtaisa joukko vanhimpia ja avustavia palvelijoita huolehtimaan noista uusista seurakunnista.

Vanhimmat: Noudatatteko Jehovan esimerkkiä luomalla lämpimän henkilökohtaisen suhteen miehiin, joita valmennatte? Näytättekö  heille, miten heidän tulee hoitaa tehtävänsä? Otatteko huomioon myös tulevat tarpeet? Sen esimerkin jäljitteleminen, jonka Jehova antoi valmentaessaan Jeesusta, tuo runsaita siunauksia monille.

Älkää pelätkö jakaa vastuuta

Pätevät vanhimmat, jotka huolehtivat tottuneesti monista tärkeistä tehtävistään, voivat olla hieman haluttomia jakamaan valtaa muille. He ovat saattaneet yrittää tehdä niin menneisyydessä, mutta kehnoin tuloksin. Niinpä he voivat ajatella, että jos haluaa työn tulevan tehdyksi kunnolla, se on parasta tehdä itse. Onko tällainen asenne kuitenkaan sopusoinnussa sen Raamatussa ilmaistun Jehovan tahdon kanssa, että kokemattomat miehet saavat valmennusta kokeneemmilta? (2. Timoteukselle 2:2.)

Apostoli Paavali oli pettynyt, kun yksi hänen matkatovereistaan, Johannes Markus, jätti tehtävänsä Pamfyliassa ja palasi kotiin (Apostolien teot 15:38, 39). Paavali ei kuitenkaan antanut tuon takaiskun estää häntä valmentamasta muita. Hän valitsi nuoren Timoteus-nimisen veljen ja valmensi häntä lähetystyöhön. * (Apostolien teot 16:1–3.) Beroiassa lähetystyöntekijät kohtasivat niin ankaraa vastustusta, ettei Paavalin ollut järkevää jäädä sinne. Niinpä hän uskoi vasta perustetusta seurakunnasta huolehtimisen kypsän ja iäkkäämmän Silaksen sekä Timoteuksen harteille. (Apostolien teot 17:13–15.) Epäilemättä Timoteus oppi Silakselta monia asioita. Kun Timoteus myöhemmin oli valmis ottamaan lisävastuita, Paavali lähetti hänet Tessalonikaan rohkaisemaan siellä olevaa seurakuntaa (1. Tessalonikalaisille 3:1–3).

Paavalin ja Timoteuksen suhde ei ollut muodollinen, kylmä eikä persoonaton. Heidän välillään oli lämmin side. Kun Paavali suunnitteli lähettävänsä Timoteuksen Korintin seurakuntaan, hän kirjoitti seurakunnalle ja puhui Timoteuksesta ”rakkaana ja uskollisena lapsenaan Herrassa”. Sitten hän lisäsi: ”[Timoteus] muistuttaa teitä Kristuksen Jeesuksen yhteydessä käyttämistäni menetelmistä.” (1. Korinttilaisille 4:17.) Timoteus otti vastaan Paavalin antaman valmennuksen ja pätevöityi huolehtimaan tehtävistään. Samoin kuin Paavalin ja Timoteuksen tapauksessa, monet nuoret veljet ovat pätevöityneet avustaviksi palvelijoiksi, vanhimmiksi tai jopa matkavalvojiksi sen valmennuksen ansiosta, jota he ovat saaneet huolehtivilta vanhemmilta miehiltä, jotka ovat osoittaneet aitoa kiinnostusta heitä kohtaan.

Vanhimmat, valmentakaa muita!

Jesajan 60:22:n ennustus täyttyy nykyään kiistattomasti. Jehova kokoaa parhaillaan ”vähäisestä mahtavaa kansakuntaa”. Jotta tuo kansa pysyisi ”mahtavana”, sen on oltava hyvin organisoitu. Miksi ette vanhimpina pohtisi tapoja antaa lisävalmennusta edistyskelpoisille vihkiytyneille miehille? On hyvä antaa jokaisen avustavan palvelijan tietää, missä suhteissa hänen on vielä edistyttävä. Ja te kastetut veljet: pyrkikää hyötymään täysin kaikesta siitä henkilökohtaisesta huomiosta, jota saatte. Tarttukaa mahdollisuuksiinne kartuttaa taitojanne, tietojanne ja kokemustanne. Jehova siunaa varmasti tällaista keskinäistä rakkaudellista avunantoa. (Jesaja 61:5.)

[Alaviite]

[Tekstiruutu s. 30]

Mitä avustavat palvelijat voivat tehdä

Vaikka vanhinten tulee valmentaa avustavia palvelijoita, nämä voivat tehdä itsekin paljon hengellisen edistymisensä hyväksi.

– Avustavien palvelijoiden tulee olla ahkeria ja luotettavia tehtäviensä hoitamisessa. Heidän tulee myös kehittää hyvät tutkimistottumukset. Edistyminen riippuu paljolti tutkimisesta ja opittujen asioiden soveltamisesta.

– Kun avustava palvelija valmistaa puhetta kristilliseen kokoukseen, hänen ei tulisi epäröidä kysyä joltakulta pätevältä vanhimmalta ehdotuksia siitä, miten esittää aineisto.

– Avustava palvelija voi myös pyytää jotakuta vanhinta tarkkailemaan, miten hän pitää raamatullisen puheen, ja antamaan neuvoja, jotka auttavat häntä edistymään.

Avustavien palvelijoiden tulisi pyytää vanhimmilta neuvoja, ottaa ne vastaan ja soveltaa niitä. Näin heidän edistymisensä on ”ilmeinen kaikille” (1. Timoteukselle 4:15).