”Tulkaa minun luokseni – – niin minä virvoitan teidät”

’Sanan saarnaaminen’ tuo virvoitusta

HÄN oli täydellinen mies tärkeässä tehtävässä. Hänen opetusmenetelmänsä olivat niin tehokkaita, että ”ihmisjoukot olivat perin pohjin hämmästyneitä hänen opetustavastaan” (Matteus 7:28). Hän oli myös väsymätön saarnaaja. Hän käytti aikaansa, energiaansa ja muita voimavarojaan pääasiassa Jumalan valtakunnasta saarnaamiseen. Jeesus Kristus oli tosiaankin vertaansa vailla oleva saarnaaja ja opettaja, joka vaelsi kotimaataan ristiin rastiin (Matteus 9:35).

Jeesuksen kiireellinen tehtävä oli saarnata ”valtakunnan hyvää uutista” aikalaisilleen ja valmentaa opetuslapsiaan tekemään tuota samaa työtä maailmanlaajuisesti (Matteus 4:23; 24:14; 28:19, 20). Tulisivatko hänen epätäydelliset seuraajansa, joilla oli omat rajoituksensa, musertumaan saamansa vastuullisen, kiireellisen ja jättiläismäisen saarnaamistehtävän alle?

Eivät suinkaan! Kehotettuaan opetuslapsiaan rukoilemaan ”elonkorjuun Herralta” Jehova Jumalalta lisää työntekijöitä Jeesus lähetti heidät opettamaan ihmisiä (Matteus 9:38; 10:1). Sitten hän vakuutti, että hänen seuraajanaan olemiseen liittyvä vastuu – johon saarnaamistehtävä sisältyy – toisi aitoa huojennusta. Jeesus sanoi: ”Tulkaa minun luokseni – –, niin minä virvoitan teidät.” (Matteus 11:28.)

Ilon lähde

Miten myötätuntoinen, rakkaudellinen ja ystävällinen tuo kutsu onkaan! Se ilmaisee, miten syvästi Jeesus on kiinnostunut seuraajistaan. Hänen opetuslapsensa saavat tosiaan virvoitusta, kun he kantavat vastuunsa saarnata Jumalan valtakunnan ”hyvää uutista”. Tämä tuo heille todellista iloa ja tyydytystä. (Johannes 4:36.)

Jo kauan ennen kuin Jeesus oli maan päällä, Raamatun kirjoitukset painottivat, että Jumalalle suoritettavan pyhän palveluksen täytyy olla iloista. Tämä kävi ilmi selvästi, kun psalmista lauloi: ”Huutakaa riemuiten Jehovalle, kaikki maa. Palvelkaa Jehovaa iloiten. Tulkaa hänen eteensä ilohuudoin.” (Psalmit 100:1, 2.) Nykyään kaikkien kansojen ihmiset riemuitsevat Jehovassa, ja heidän ylistyksensä ovat kuin voittoisan armeijan voittohuuto. Ne jotka ovat aidosti vihkiytyneet Jehovalle, tulevat hänen läsnäoloonsa ”ilohuudoin”. Se onkin sopivaa, koska Jehova on ”onnellinen Jumala”, joka haluaa palvelijoittensa saavan iloa vihkiytymisensä mukaan elämisestä (1. Timoteukselle 1:11).

Virvoitettuja sananpalvelijoita

Miten on mahdollista, että kova työ kenttäpalveluksessa ei kuluta vaan itse asiassa virkistää meitä? Jehovan työn tekeminen oli Jeesukselle kuin elinvoimaa antavaa ruokaa. Hän sanoi: ”Minun ruokani on, että minä teen hänen tahtonsa, joka on lähettänyt minut, ja vien päätökseen hänen työnsä.” (Johannes 4:34.)

Samoin innokkaat kristityt sananpalvelijat saavat nykyään iloa, kun he ’saarnaavat sanaa’ (2. Timoteukselle 4:2). Connie, keski-ikäinen kristitty nainen, joka käyttää saarnaamistyöhön yli 70 tuntia kuukaudessa, toteaa: ”Kun olen ollut palveluksessa, minulla on hyvä ja tyytyväinen olo, vaikka olisinkin päivän päättyessä väsynyt.”

Entä jos Valtakunnan sanomaan ei suhtauduta myönteisesti? Connie jatkaa: ”Olipa saamani vastaanotto millainen tahansa, en ole koskaan katunut sananpalvelukseen osallistumista. Sen lisäksi, että tiedän tekeväni jotakin, mikä miellyttää Jehovaa, pidän totuudesta puhumista ilona, koska se  vahvistaa Raamatun suurenmoista toivoa sydämessäni.”

Toiset ovat huomanneet, että ihmisten auttaminen hankkimaan täsmällistä tietoa Jumalasta antaa sisältöä heidän omaan elämäänsä. Meloney, nuori nainen, joka käyttää saarnaamistyöhön säännöllisesti yli 50 tuntia kuukaudessa, kertoo: ”Sananpalvelus on virkistävää, koska se antaa elämälleni suunnan ja tarkoituksen. Omat ongelmat ja arkiset huolet häviävät taustalle, kun olen palveluksessa.”

Innokas Jehovan todistajien sananpalvelija Millicent sanoo: ”Sananpalvelus antaa merkitystä jokaiselle päivälle, jonka aikana kerron toisille ihmiskuntaa koskevasta Jumalan tarkoituksesta ja selitän, miten paratiisi ennallistetaan maan päälle. Se tekee Jehovasta minulle todellisen joka päivä ja antaa minulle sellaista rauhaa ja sisäistä tyytyväisyyttä, jota ei voi saada mitenkään muuten.”

Virvoitettuja kuulijoita

Kristillinen sananpalvelus selvästikin virvoittaa Valtakunnan julistajia, mutta se tuo lohtua myös niille, jotka ottavat vastaan tuon elämää antavan sanoman. Vaikka muuan portugalilainen opettaja oli saanut koulutusta nunnilta ja papeilta, hänestä tuntui, että kirkko, johon hän kuului, ei tyydyttänyt hänen hengellisiä tarpeitaan. Hänen raamatulliset kysymyksensä jäivät vaille vastausta. Kun hän alkoi tutkia Raamattua säännöllisesti erään Jehovan todistajan kanssa, hän koki oivalluksen toisensa perään. Hän oli aivan innoissaan. Tuo opettaja kertoo: ”Odotin keskiviikkoista tutkisteluani innokkaasti, koska kysymyksiini vastattiin yksi toisensa jälkeen ja vastauksille esitettiin vakuuttavat raamatulliset perusteet.” Nykyään tämä nainen on vihkiytynyt Jehovan palvelija ja hänkin virvoittaa toisia Raamatun totuudella.

On siis ilmeistä, ettei saarnaamistehtävän vakavuus tai koko maapallon kattavan alueen suuruus lannista Jehovan todistajia. Heitä ei masenna sen enempää välinpitämättömyys kuin vastustuskaan. He työskentelevät tarmokkaasti täyttääkseen tehtävänsä saarnata Valtakuntaa. He kertovat ihmisille hyvää uutista kaikkialla, missä ihmisiä on: rekankuljettajien taukopaikalla Yhdysvalloissa (1), korealaisella lentokentällä (2), Andeilla (3) tai lontoolaisessa kaupassa (4). Jeesuksen nykyiset seuraajat jatkavat iloiten palkitsevan työnsä tekemistä kautta maailman. Lupauksensa mukaisesti Jeesus on virvoittanut heitä ja heidän välityksellään monia muita (Ilmestys 22:17).