Veljekset jotka omaksuivat erilaiset asenteet

VANHEMPIEN tekemät ratkaisut vaikuttavat lapsiin väistämättä. Tämä on pitänyt paikkansa aina Eedenin puutarhasta nykyaikaan saakka. Aadamin ja Eevan kapinallisella menettelyllä oli perinpohjainen vaikutus koko ihmiskuntaan. (1. Mooseksen kirja 2:15, 16; 3:1–6; Roomalaisille 5:12.) Meillä kaikilla on kuitenkin mahdollisuus rakentaa hyvä suhde Luojaamme, jos haluamme niin tehdä. Tätä valaisee kertomus Kainista ja Abelista, ihmishistorian ensimmäisistä veljeksistä.

Raamattu ei kerro Jumalan puhuneen Aadamille ja Eevalle sen jälkeen, kun heidät karkotettiin paratiisista. Mutta Jehova ei kätkenyt kasvojaan heidän pojiltaan. Kain ja Abel saivat epäilemättä tietää vanhemmiltaan, mitä oli tapahtunut. He näkivät ”kerubit sekä jatkuvasti kääntyilevän leimuavan miekan – – [vartioimassa] elämän puulle vievää tietä” (1. Mooseksen kirja 3:24). Nämä miehet myös näkivät omin silmin, että hiestä ja vaivasta tuli elämän tosiasioita, aivan niin kuin Jumala oli sanonutkin (1. Mooseksen kirja 3:16, 19).

Kainin ja Abelin on täytynyt tietää, mitä Jehova oli sanonut käärmeelle: ”Minä panen vihollisuuden sinun ja naisen välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille. Se murskaa sinun pääsi, ja sinä murskaat sen kantapään.” (1. Mooseksen kirja 3:15.) Kainilla ja Abelilla oli mahdollisuus rakentaa hyväksytty suhde Jehovaan sen perusteella, mitä he tiesivät hänestä.

Jehovan lausuman ennustuksen ja niiden ominaisuuksien mietiskeleminen, joita hänellä rakkaudellisena Hyväntekijänä on, on varmasti herättänyt Kainissa ja Abelissa halun saada hänen hyväksyntänsä. Mutta missä määrin he kasvattaisivat tuota halua? Noudattaisivatko he synnynnäistä haluaan palvoa Jumalaa ja kehittäisivätkö he hengellisyyttään, niin että he alkaisivat osoittaa uskoa häneen? (Matteus 5:3.)

Veljekset tuovat uhrilahjoja

Aikanaan Kain ja Abel toivat Jumalalle uhrilahjoja. Kain antoi maan hedelmiä, ja Abel uhrasi katraansa esikoisia. (1. Mooseksen kirja 4:3, 4.) He ovat saattaneet olla tuolloin noin satavuotiaita, sillä Aadam oli 130 vuoden ikäinen tullessaan Set-nimisen pojan isäksi (1. Mooseksen kirja 4:25; 5:3).

Kainin ja Abelin uhrit osoittivat, että he tajusivat syntisen tilansa ja halusivat osakseen Jumalan suosion. Heidän on täytynyt pohtia edes jonkin verran Jehovan lupausta käärmeestä ja naisen Siemenestä. Sitä miten hartaasti ja kuinka kauan Kain ja Abel yrittivät rakentaa hyväksyttyä suhdetta Jehovaan, ei kerrota. Jumalan suhtautuminen heidän uhrilahjoihinsa luo kuitenkin valoa siihen, mitä he sisimmässään ajattelivat.

Jotkut oppineet arvelevat, että Eeva piti Kainia ”siemenenä”, joka tuhoaisi käärmeen, koska hän sanoi Kainin synnyttyä: ”Olen saanut aikaan miehen Jehovan avulla.” (1. Mooseksen kirja 4:1.) Jos Kain ajatteli samoin, hän oli täysin väärässä. Toisaalta kun Abel antoi uhrilahjansa, hän osoitti uskoa. Täten ”uskon vaikutuksesta uhrasi Abel Jumalalle suuriarvoisemman uhrin kuin Kain”. (Heprealaisille 11:4.)

 Se että Abelilla oli hengellistä ymmärrystä mutta Kainilla ei, ei ollut ainoa ero näiden veljesten välillä. Myös heidän asenteensa olivat erilaiset. Tästä syystä ”vaikka Jehova katsoi suopeasti Abelia ja hänen uhrilahjaansa, hän ei katsonut lainkaan suopeasti Kainiin ja hänen uhrilahjaansa”. Todennäköisesti Kain ajatteli uhrilahjaansa vain pinnallisesti ja esitti sen ainoastaan muodon vuoksi. Mutta Jumala ei hyväksynyt pelkkää muodollista palvontaa. Kainille oli kehittynyt paha sydän, ja Jehova havaitsi, että hänellä oli väärät vaikuttimet. Se miten Kain reagoi uhrinsa hylkäämiseen, heijasti hänen todellista mielenlaatuaan. Sen sijaan, että hän olisi yrittänyt oikaista asiat, hän ”suuttui kovasti, ja hänen kasvonsa alkoivat synkistyä”. (1. Mooseksen kirja 4:5.) Hänen käyttäytymisensä paljasti hänen pahat ajatuksensa ja aikeensa.

Varoitus ja reaktio

Jumala tiesi Kainin asenteen ja neuvoi häntä seuraavasti: ”Miksi olet suuttunut, ja miksi kasvosi ovat synkistyneet? Jos käännyt tekemään hyvää, niin eikö siitä seuraa korotus? Mutta jos et käänny tekemään hyvää, niin synti väijyy sisäänkäynnin luona, ja sinuun on sen halu, mutta saatko sinä siitä yliotteen?” (1. Mooseksen kirja 4:6, 7.)

Tässä on opetus meille. Synti ikään kuin väijyy ovella ahmaistakseen meidät. Jumala on kuitenkin antanut meille vapaan tahdon, ja voimme päättää tehdä, mikä on oikein. Jehova kehotti Kainia ’kääntymään tekemään hyvää’, mutta hän ei pakottanut tätä muuttumaan. Kain teki oman valintansa.

Henkeytty kertomus jatkuu: ”Sen jälkeen Kain sanoi veljelleen Abelille: ’Mennään kedolle.’ Niin tapahtui, että heidän kedolla ollessaan Kain kävi veljensä Abelin kimppuun ja tappoi hänet.” (1. Mooseksen kirja 4:8.) Näin Kainista tuli tottelematon, kylmäverinen murhaaja. Hän ei osoittanut merkkiäkään katumuksesta, kun Jehova kysyi: ”Missä on veljesi Abel?” Kain vain vastasi kylmästi ja röyhkeästi: ”En tiedä. Olenko minä veljeni vartija?” (1. Mooseksen kirja 4:9.) Tuo häikäilemätön valhe ja vastuusta vetäytyminen paljastivat Kainin sydämettömyyden.

Jehova kirosi Kainin ja karkotti hänet Eedenin lähistöltä. Jo aiemmin maalle langetettu kirous olisi ilmeisesti vieläkin korostuneempi Kainin kohdalla, eikä maa tuottaisi, kun hän viljelisi sitä. Hänestä oli  tuleva kulkuri ja pakolainen maan päällä. Kainin valitus saamansa tuomion ankaruudesta osoitti, että hän pelkäsi jonkun kostavan hänelle Abelin murhan, mutta hän ei ilmaissut aitoa katumusta. Estääkseen Kainin tappamisen kostoksi Jehova asetti häntä varten ”merkin” – todennäköisesti juhlallisen säädöksen, jonka toiset tiesivät ja jota he noudattivat. (1. Mooseksen kirja 4:10–15.)

Tämän jälkeen Kain ”meni pois Jehovan kasvojen edestä ja asettui asumaan Pakolaisuudenmaahan, Eedenin itäpuolelle” (1. Mooseksen kirja 4:16). Otettuaan vaimon joko sisartensa tai sisarustensa tyttärien joukosta hän rakensi kaupungin, jonka hän nimesi esikoispoikansa Hanokin mukaan. Kainin jälkeläinen Lemek osoittautui yhtä väkivaltaiseksi kuin jumalaton esi-isänsä. Nooan päivien vedenpaisumuksessa Kainin suku joka tapauksessa pyyhkäistiin pois. (1. Mooseksen kirja 4:17–24.)

Opetuksia meille

Voimme oppia Kainia ja Abelia koskevista kertomuksista. Apostoli Johannes neuvoo kristittyjä, että heidän tulee rakastaa toisiaan ”eikä olla Kainin kaltaisia, joka oli paholaisesta ja tappoi veljensä”. Kainin ”teot olivat pahat, mutta hänen veljensä teot vanhurskaat”. Johannes sanoo myös: ”Jokainen, joka vihaa veljeään, on tappaja, ja te tiedätte, ettei kenelläkään tappajalla ole ikuista elämää, joka pysyisi hänessä.” Se, miten kohtelemme toisia kristittyjä, vaikuttaa suhteeseemme Jumalaan ja tulevaisuudennäkymiimme. Jos vihaamme jotakuta uskonveljeämme, emme voi saada osaksemme Jumalan hyväksyntää. (1. Johanneksen kirje 3:11–15; 4:20.)

Kainin ja Abelin on täytynyt saada samantapainen kasvatus, mutta Kainilta puuttui uskoa Jumalaan. Todellisuudessa hän ilmaisi Panettelijan, alkuperäisen ”tappajan – – ja valheen isän”, henkeä (Johannes 8:44). Kainin menettely osoittaa, että meillä kaikilla on mahdollisuus valita, että ne jotka valitsevat synnin, erottavat itsensä Jehovasta ja että Jehova panee täytäntöön tuomionsa katumattomille.

Abel toisaalta osoitti uskoa Jehovaan. Tosiaankin ”uskon vaikutuksesta uhrasi Abel Jumalalle suuriarvoisemman uhrin kuin Kain, minkä uskon välityksellä hän sai todistuksen, että hän oli vanhurskas, kun Jumala antoi todistuksen hänen lahjoistaan”. Vaikka Raamattu ei sisällä yhtään Abelin lausumaa sanaa, hän ”puhuu” esimerkillisen uskonsa välityksellä. (Heprealaisille 11:4.)

Abel oli ensimmäinen nuhteettomuuden säilyttäjien pitkässä rivistössä. Hänen vertaan, joka ’huusi Jehovalle maasta’, ei ole unohdettu. (1. Mooseksen kirja 4:10; Luukas 11:48–51.) Jos osoitamme Abelin tavoin uskoa, mekin voimme iloita kallisarvoisesta ja kestävästä suhteesta Jehovaan.

[Tekstiruutu s. 22]

MAANVILJELIJÄ JA PAIMEN

Maan viljeleminen ja eläimistä huolehtiminen kuuluivat niihin tehtäviin, joita Aadam alun perin sai Jumalalta (1. Mooseksen kirja 1:28; 2:15; 3:23). Hänen poikansa Kain alkoi viljellä maata, ja Abelista tuli paimen (1. Mooseksen kirja 4:2). Mutta kun ihmisten ruokavalio koostui vedenpaisumuksen jälkeiseen aikaan saakka yksinomaan hedelmistä ja muista kasviksista, miksi kasvattaa lampaita? (1. Mooseksen kirja 1:29; 9:3, 4.)

Lampaat tarvitsevat menestyäkseen ihmisten huolenpitoa. Abelin ammatti todistaa, että ihmiset ovat kasvattaneet näitä kotieläimiä aivan historiansa alusta saakka. Raamattu ei kerro, käyttivätkö ensimmäiset ihmiset eläinten maitoa ravintonaan, mutta kasvissyöjätkin voivat käyttää lampaan villaa. Kun lampaat sitten kuolevat, niiden vuotia voidaan hyödyntää monin tavoin. Jehova muun muassa vaatetti Aadamin ja Eevan pitkiin nahkaisiin vaatteisiin (1. Mooseksen kirja 3:21).

Näyttää joka tapauksessa järkevältä olettaa, että Kain ja Abel olivat alun perin yhteistyössä toistensa kanssa. He tuottivat jotakin, mitä toiset perheenjäsenet tarvitsivat saadakseen vaatteita ja riittävästi ravintoa.

[Kuva s. 23]

Kainin ”teot olivat pahat, mutta hänen veljensä teot vanhurskaat”