Valtakunnan julistajat kertovat

Nykyajan marttyyrien todistus Ruotsissa

KREIKAN kielessä ”todistajaa” vastaava sana on martyr, josta puolestaan juontuu suomen sana ”marttyyri”, joka merkitsee ’uskonsa tähden surmattua kristittyä, veritodistajaa’. Monet ensimmäisen vuosisadan kristityt todistivat Jehovasta kuolemalla uskonsa vuoksi.

Samalla tavoin tuhansia Jehovan todistajia kuoli 1900-luvulla Hitlerin kannattajien käsissä siksi, että he pysyivät puolueettomina poliittisissa ja kansallisissa kysymyksissä. Myös nämä nykyajan marttyyrit antavat voimakkaan todistuksen. Näin tapahtui hiljattain Ruotsissa.

Toisen maailmansodan päättymisen 50. vuosipäivän yhteydessä Ruotsin hallitus pani alulle maanlaajuisen valistuskampanjan, joka koski natsien hirmutekoja. Projektin nimi oli Elävä historia. Jehovan todistajia pyydettiin osallistumaan siihen ja kertomaan, mitä he olivat joutuneet kokemaan.

Todistajat lähtivät mukaan projektiin ja järjestivät näyttelyn nimeltä Natsien hirmutekojen unohdetut uhrit. Näyttely avattiin Jehovan todistajien konventtisalissa Strängnäsissä. Paikalla oli Jehovan todistajia, jotka olivat säilyneet elossa kansanmurhasta, ja he kertoivat kokemuksistaan niille yli 8400:lle, jotka tulivat käymään näyttelyssä tuona ensimmäisenä päivänä. Vuoden 1999 loppuun mennessä näyttely oli kiertänyt kaikkialla Ruotsissa yli 100 museossa ja yleisessä kirjastossa ja sen oli nähnyt noin 150000 ihmistä. Kävijöiden joukossa oli useita valtion viranomaisia, jotka esittivät myönteisiä kommentteja näkemästään.

Mikään muu Ruotsin Jehovan todistajien toimintaan liittyvä yksittäinen tapahtuma ei ole tavoittanut näin laajaa yleisöä ja saanut yhtä paljon myönteistä julkisuutta. Monet näyttelyssä käyneet kysyivät, miksi todistajat eivät ole kertoneet aiemmin, mitä he olivat saaneet kokea kansanmurhan aikana.

Eräs seurakunta raportoi 30 prosentin kasvun raamatuntutkistelujen määrässä, kun näyttely oli pidetty sen alueella. Muuan todistaja kutsui näyttelyyn työtoverinsa. Tämä tuli mielellään ja otti mukaan erään ystävänsäkin. Jälkeenpäin tuo ystävä sanoi, että hänen oli vaikea käsittää, miten joillakuilla saattoi olla niin luja usko, että he antoivat mieluummin teloittaa itsensä kuin allekirjoittivat asiakirjan, jonka mukaan he luopuisivat uskostaan. Tämä johti uusiin keskusteluihin, ja hänelle aloitettiin raamatuntutkistelu.

Ensimmäisellä vuosisadalla eläneiden edeltäjiensä tavoin nämä 1900-luvun uskolliset marttyyrit ovat todistaneet rohkeasti, että Jehova on ainoa tosi Jumala, joka on vankkumattoman uskomme ja uskollisuutemme arvoinen (Ilmestys 4:11).

[Kuvan lähdemerkintä s. 13]

Keskitysleirivanki: Państwowe Muzeum Oświęcim-Brzezinka, USHMM Photo Archives