Puhtaus – mitä se oikeastaan merkitsee?

NIIDEN kauhistuttavan epähygieenisten olojen vuoksi, jotka Euroopassa ja Yhdysvalloissa vallitsivat 1700- ja 1800-luvuilla, voitaisiin silloisten lähetystyöntekijöiden julistamaa sanomaa kutsua ”puhtausopiksi”. Tämä oppi rinnasti lian syntiin, kun taas puhtauden sanottiin saattavan ihmisen lähemmäs Jumalaa. Kenties tästä syystä tuli suosituksi lausuma, jonka mukaan ”puhtaus on seuraavana jumalisuuden jälkeen”.

Tällaisen näkemyksen omaksui William ja Catherine Boothin perustama Pelastusarmeija. Kirjan Health and Medicine in the Evangelical Tradition mukaan heidän varhaisimpia tunnuslauseitaan oli: ”Soppaa, saippuaa ja sielunhoitoa.” Kun sitten Louis Pasteur ja muut todistivat kiistatta sairauksien ja bakteerien välisen yhteyden, pyrkimys kansanterveyden parantamiseen sai lisäpontta ja tieteellisen perustan.

Ensimmäisiin toimenpiteisiin kuului se, että oikeudessa todistajia ei enää vaadittu suutelemaan Raamattua ja yleiset juoma-astiat poistettiin kouluista ja rautatieasemilta. Jopa uskonnollisissa toimituksissa käytetty yhteinen malja pyrittiin korvaamaan henkilökohtaisilla pikareilla. Nuo varhaiset edelläkävijät onnistuivat siis ilmeisen merkittävästi muuttamaan ihmisten asennoitumista puhtauteen. Muutos oli niin huomattava,  että erään kirjoittajan mukaan oli muodostunut ”rakkaussuhde puhtauden kanssa”.

Tämä ”rakkaussuhde puhtauden kanssa” ei nähtävästi kuitenkaan ulottunut pintaa syvemmälle. Ei kestänyt kauankaan, kun tarmokkaat kauppiaat tekivät tavallisesta saippuasta kauneustuotteen. Nokkelat mainokset saivat kuluttajat uskomaan, että jotkin nimenomaiset hygieniatuotteet antaisivat käyttäjälleen sellaisen yhteiskunnallisen aseman, jota muut voisivat vain kadehtia. Televisio ruokkii jatkuvasti tällaista mielikuvaa. Mainoksissa ja saippuaoopperoissa esiintyvien menestyvien ja puoleensavetävien ihmisten nähdään harvoin siivoavan kotiaan, lakaisevan pihaansa, poimivan roskia tai siivoavan lemmikkikissojensa tai -koiriensa jätöksiä.

Lisäksi jotkut järkeilevät, että kodin ulkopuolella tehtävästä työstä saa elannon, kun sitä vastoin taloustöillä tai siivoamisella ei ole rahallista arvoa. Ja kun ympäristön hoitamisesta ei kerran makseta, miksi siis huolehtia siitä? Tästä on ollut seurauksena muun muassa se, että nykyään puhtaus soveltuu joidenkin mielestä vain henkilökohtaiseen hygieniaan.

Jumalan näkemys puhtaudesta

Ei ole epäilystäkään siitä, että nuo varhaiset pyrkimykset opettaa ihmisille puhtautta osaltaan paransivat elinoloja. Ja näin piti ollakin, sillä puhtaus on ominaisuus, joka kuuluu pyhälle ja puhtaalle Jumalalle, Jehovalle, ja on lähtöisin hänestä. Hän opettaa meitä hankkimaan hyötyä itsellemme siten, että tulemme kaikessa pyhiksi ja puhtaiksi (Jesaja 48:17; 1. Pietarin kirje 1:15).

Jehova Jumala on tässä suhteessa esimerkillinen. Puhtaus samoin kuin muut Jumalan näkymättömät ominaisuudet ovat selvästi nähtävissä hänen näkyvässä luomakunnassaan (Roomalaisille 1:20). Voimme havaita, että luomakunta itsessään ei aiheuta pysyvää saastumista. Maapallo on ihme, joka monine ekologisine kiertokulkuineen puhdistaa itse itseään, ja se on suunniteltu puhdasta, terveellistä elämää varten. Tällainen puhtaus voi olla ainoastaan puhdasmielisen Suunnittelijan aikaansaannosta. Tästä voimme siis päätellä, että Jumalan palvojien tulee olla puhtaita kaikilla elämänsä aloilla.

Neljänlaista puhtautta

Raamatussa kiinnitetään huomio neljään puhtauden piirteeseen, joita Jumalan palvojien tulee pyrkiä noudattamaan. Tarkastelkaamme kutakin niistä.

Hengellinen. Hengellistä puhtautta voitaisiin pitää kaikkein tärkeimpänä, sillä se vaikuttaa ihmisen ikuisen elämän odotteeseen. Se on kuitenkin usein kaikista puhtauden muodoista laiminlyödyin. Yksinkertaisesti sanottuna hengellinen puhtaus merkitsee sitä, ettei koskaan ylitä rajaa, jonka Jumala on asettanut tosi palvonnan ja väärän palvonnan välille, sillä Jumala pitää kaikenlaista väärää palvontaa epäpuhtaana. Apostoli Paavali kirjoitti: ”’”Lähtekää siksi ulos heidän keskuudestaan ja erottautukaa”, sanoo Jehova, ”ja lakatkaa koskemasta epäpuhtaaseen”’; ’”ja minä otan teidät vastaan.”’” (2. Korinttilaisille 6:17.) Myös opetuslapsi Jaakob on tässä suhteessa hyvin selväsanainen: ”Palvontamuoto, joka on Jumalamme ja Isämme näkökannalta puhdas ja saastumaton, on tämä: – – itsensä suojeleminen maailman tahroilta.” (Jaakobin kirje 1:27.)

Jumala on selvästi ilmaissut paheksuntansa sen johdosta, että hänen tosi palvontaansa sekoitetaan väärää palvontaa, johon sisältyy usein epäpuhtaita tapoja ja inhottavia epäjumalia (Jeremia 32:35). Niinpä tosi kristittyjä kehotetaan karttamaan kaikenlaista epäpuhtaaseen palvontaan sekaantumista (1. Korinttilaisille 10:20, 21; Ilmestys 18:4).

Moraalinen. Tässäkin Jumala vetää selvän rajan puhtaan ja epäpuhtaan välille. Maailmasta on kokonaisuutena tullut sellainen kuin kuvaillaan Efesolaiskirjeen 4:17–19:ssä: ”He – – ovat mieleltään pimeydessä ja vieraantuneita Jumalalle kuuluvasta elämästä. Menetettyään kaiken moraalitajunsa he ovat antautuneet irstauteen harjoittamaan ahneesti kaikenlaista epäpuhtautta.” Tällainen moraaliton ajattelu ilmenee monin tavoin, avoimesti ja  salakavalasti, joten kristittyjen on oltava varuillaan.

Jumalaa rakastavat tietävät, että prostituutio, homoseksuaalisuus, esiaviollinen seksi ja pornografia loukkaavat moraalista puhtautta koskevia Jehovan normeja. Nämä asiat ovat kuitenkin yleisesti esillä viihde- ja muotimaailmassa. Kristittyjen on siksi oltava varuillaan tällaisten virtausten suhteen. Tiukkojen, paljastavien vaatteiden käyttäminen kristillisissä kokouksissa tai seuranpitotilaisuuksissa vetää tarpeettomasti huomion ihmisen vartaloon ja ilmaisee säädyllisyyden puutetta. Sen lisäksi, että kristittyjen keskuuteen tunkeutuu tällä tavoin epäpuhdas maailmallinen ajattelu, moraaliton pukeutuminen voi herättää toisissa epäpuhtaita ajatuksia. Tämä on alue, jolla kristittyjen on työskenneltävä kovasti, jotta he voisivat ilmaista ”ylhäältä tulevaa viisautta” (Jaakobin kirje 3:17).

Henkinen. Mielemme salaisten sopukoiden ei pitäisi olla epäpuhtaiden ajatusten kätköjä. Jeesus varoitti epäpuhtaasta ajattelusta, kun hän sanoi: ”Jokainen, joka jatkuvasti katsoo naista niin että tuntee intohimoa häneen, on jo sydämessään tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.” (Matteus 5:28; Markus 7:20–23.) Nämä sanat soveltuvat pornografisten kuvien ja elokuvien katseluun, rivoja sukupuolitoimintoja kuvailevien kertomusten lukemiseen ja kaksimielisten laulujen kuuntelemiseen. Kristittyjen on näin ollen varottava saastuttamasta itseään siten, että he hautoisivat epäpuhtaita ajatuksia, jotka voisivat saada heidät puhumaan ja toimimaan epäpuhtaalla, epäpyhällä tavalla (Matteus 12:34; 15:18).

Fyysinen. Pyhyys ja fyysinen puhtaus liitetään Raamatussa läheisesti yhteen. Esimerkiksi Paavali kirjoitti: ”Rakkaat, – – puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta ja täydellistäkäämme siten pyhyys Jumalan pelossa.” (2. Korinttilaisille 7:1.) Tosi kristittyjen tulee siksi pyrkiä pitämään ruumiinsa, kotinsa ja ympäristönsä puhtaina ja siisteinä siinä määrin kuin olosuhteet sallivat. Silloinkin kun pesuvettä on saatavissa niukasti, kristittyjen tulisi parhaansa mukaan yrittää pysyä puhtaina ja siisteinä.

Fyysinen puhtaus sulkee pois myös kaikenlaisten tupakkavalmisteiden käytön, alkoholin kohtuuttoman nauttimisen ja kaikenlaisen huumeiden väärinkäytön, sillä kaikki nämä tavat tahraavat ruumiin ja vahingoittavat sitä. Laulujen laulussa kuvailtu paimen ihasteli sulamilaistytön vaatteiden miellyttävää tuoksua (Laulujen laulu 4:11). Henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtiminen on rakkaudellista, sillä haluamme olla levittämättä epämiellyttäviä tuoksuja ympärillemme. Parfyymit ja hajusteet voivat olla miellyttäviä, mutta ne eivät korvaa säännöllistä peseytymistä ja puhtaita vaatteita.

Tasapainon säilyttäminen

Ihmiset voivat mennä fyysisessä puhtaudessa äärimmäisyyksiin. Yletön puhtauden tavoittelu  voi riistää elämänilon. Siihen voi myös kulua paljon arvokasta aikaa. Toisaalta likaisen ja sekaisen kodin kunnostus voi osoittautua kalliiksi. Näiden kahden ääripään välillä on järkevä, tasapainoinen tapa pitää kotimme puhtaana ja siistinä.

Pidä koti yksinkertaisena. Sekainen koti tai huone on vaikea siivota ja likaa on vaikea havaita täyteen ahdetusta tilasta. Vaatimattoman, hyvässä järjestyksessä olevan asunnon siivoaminen sujuu nopeammin. Raamattu suosittelee voimakkaasti noudattamaan yksinkertaista elämäntapaa: ”Kun meillä siis on elatus sekä vaatetus ja suoja, me tyydymme niihin.” (1. Timoteukselle 6:8.)

Ylläpidä siisteyttä. Kodin pitäminen puhtaana on jokaisen siellä asuvan vastuu. Likainen koti saa usein alkunsa likaisista huoneista. Siisteys tarkoittaa sitä, että kaikki esineet ovat oikeilla paikoillaan. Esimerkiksi likaisten vaatteiden ei pitäisi lojua makuuhuoneen lattialla. Ja mikä vielä vakavampaa, hujan hajan lojuvat lelut ja työkalut voivat olla vaarallisia. Monet kodissa sattuvista onnettomuuksista johtuvat huolimattomista tavoista.

Puhtaus ja kristillinen elämäntapa kuuluvat selvästikin erottamattomasti yhteen. Käsitellessään jumalista elämäntapaa profeetta Jesaja puhui ”Pyhyydentiestä”. Lisäksi hän esitti vakavoittavan ajatuksen, jonka mukaan ”epäpuhdas ei sitä kulje”. (Jesaja 35:8.) Hyvien, puhtautta edistävien tapojen noudattaminen nyt on voimakas ilmaus uskostamme siihen Jumalan lupaukseen, että hän perustaa pian puhtaan paratiisimaan. Silloin kaikkialla tällä kauniilla planeetalla jokainen ihminen kirkastaa Jehova Jumalaa noudattamalla täysin määrin hänen täydellisiä puhtautta koskevia normejaan (Ilmestys 7:9).

[Kuva s. 6]

Kodin pitäminen puhtaana on jokaisen siellä asuvan vastuu

[Kuva s. 7]

Maapallo on itseään puhdistava ihme