Jumalan antamat periaatteet voivat hyödyttää sinua

KUTEN tiedämme, eläimiä ohjaavat vaistot. Monet koneet suunnitellaan toimimaan jonkin tietyn ohjelman mukaisesti. Mutta ihmiset luotiin sellaisiksi, että heitä ohjaavat periaatteet. Mistä voimme tietää sen? Jehova, kaikkien vanhurskaiden periaatteiden Lähde, lausui ensimmäisten ihmisten luomisen yhteydessä: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme.” Luoja on henki; hänellä ei ole fyysistä ruumista niin kuin meillä. Olemme siis hänen kuviaan siinä mielessä, että voimme heijastaa hänen persoonallisuuttaan ja ilmentää monia hänen hienoista ominaisuuksistaan. Ihmisillä on kyky ohjata elämäänsä periaatteiden mukaan, toisin sanoen sen mukaan, mitä he pitävät oikeana. Jehova on antanut merkitä monia periaatteita muistiin Sanaansa. (1. Mooseksen kirja 1:26; Johannes 4:24; 17:17.)

Raamatussa on kuitenkin satoja periaatteita, minkä vuoksi kaikkien niiden tietäminen voi tuntua mahdottomalta. Mutta mietihän tätä:  vaikka kaikki Jumalan antamat periaatteet ovat hyödyllisiä, jotkin niistä ovat merkittävämpiä kuin toiset. Tämä käy ilmi Matteuksen 22:37–39:stä, missä Jeesus osoitti, että Mooseksen lain käskyjen ja niitä vastaavien periaatteiden joukossa jotkin olivat tärkeämpiä kuin toiset.

Mitkä periaatteet ovat merkittävimpiä? Kaikkein tärkeimmät Raamatun periaatteet ovat niitä, joilla on suora vaikutus suhteeseemme Jehovaan. Jos noudatamme niitä, moraaliseen kompassiimme vaikuttaa ensisijaisesti Luoja. Raamatussa on myös periaatteita, jotka vaikuttavat ihmissuhteisiimme. Niiden noudattaminen auttaa meitä vastustamaan itsekeskeisyyttä.

Tarkastellaanpa aluksi yhtä Raamatun tärkeimmistä totuuksista. Mikä se on, ja miten se vaikuttaa meihin?

”Korkein kaikessa maassa”

Raamattu tekee selväksi, että Jehova on Suuri Luojamme, Kaikkivaltias Jumala. Kukaan ei voi koskaan olla hänen vertaisensa tai syrjäyttää häntä. Tämä on yksi merkittävimmistä Raamattuun muistiin merkityistä totuuksista. (1. Mooseksen kirja 17:1; Saarnaaja 12:1.)

Eräs Psalmien kirjan kirjoittaja sanoi Jehovasta: ”Sinä yksin olet Korkein kaikessa maassa.” Muinoin elänyt kuningas Daavid sanoi: ”Sinun on valtakunta, oi Jehova, joka myös korotat itsesi kaiken pääksi.” Ja kuuluisa profeetta Jeremia sanoi: ”Ei ole ketään missään suhteessa sinun kaltaistasi, oi Jehova. Sinä olet suuri, ja sinun nimesi on suuri väkevyydessä.” (Psalmit 83:18; 1. Aikakirja 29:11; Jeremia 10:6.)

Miten meidän tulisi soveltaa näitä Jumalaa koskevia totuuksia jokapäiväisessä elämässämme?

On selvää, kenen pitäisi olla keskeisimmällä sijalla elämässämme: Luojamme ja Elämänantajamme. Eikö siksi olisi sopivaa vastustaa taipumusta kohdistaa huomio itseemme, vaikka tällainen taipumus voi olla joillakuilla voimakaskin? Viisas ohjaava periaate on ”[tehdä] kaikki Jumalan kunniaksi” (1. Korinttilaisille 10:31). Profeetta Daniel antoi tästä erinomaisen esimerkin.

Historialliset muistiinmerkinnät kertovat, että Babylonian kuningas Nebukadnessar joutui kerran kiihdyksiin erään unen johdosta ja vaati saada tietää sen merkityksen. Kaikki muut olivat ymmällään, mutta Daniel kertoi kuninkaalle tarkasti, mitä hän halusi tietää. Daniel ei ottanut tästä kunniaa itselleen, vaan antoi sen taivaissa olevalle ”Jumalalle, joka on salaisuuksien Paljastaja”. Daniel jatkoi: ”Minulle taas ei tätä salaisuutta paljastettu minkään sellaisen viisauden välityksellä, jota minulla on enemmän kuin muilla elossa olevilla.” Daniel oli periaatteen mies. Ei ihme, että Danielin kirjassa sanotaan kolme kertaa, että hän oli ”hyvin arvostettu” Jumalan silmissä. (Daniel 2:28, 30; 9:23; 10:11, 19.)

Danielin jäljittelemisestä on meille hyötyä. Hänen esimerkkinsä noudattamisessa olennaisinta on vaikutin. Kenen tulisi saada kunnia siitä, mitä teemme? Olosuhteistamme riippumatta meillä on kyky toimia sopusoinnussa sen elintärkeän Raamatun periaatteen kanssa, että Jehova on Suvereeni Herra. Jos  teemme niin, olemme hänen silmissään ’hyvin arvostettuja’.

Tarkastellaanpa nyt kahta perusperiaatetta, jotka voivat ohjata meitä ihmissuhteissamme. Koska oman minän korostaminen on nykyään niin yleistä, tämä elämänalue on erityisen haasteellinen.

”Nöyrämielisesti”

Ne jotka asettavat itsensä etusijalle, ovat harvoin tyytyväisiä. Useimmat haluavat aina vain paremman elämän, ja he haluavat sen heti. Heille vaatimattomuus on eräänlainen heikkous. Heidän mielestään kärsivällisyys on ominaisuus, jota ainoastaan toisten tulisi osoittaa. Kun he haluavat päästä eteenpäin, kaikki keinot ovat sallittuja. Onko tällaiselle käyttäytymiselle vaihtoehtoja?

Jumalan palvelijat joutuvat vastakkain tämän asenteen kanssa päivittäin, mutta sen ei tulisi tarttua heihin. Kypsät kristityt hyväksyvät sen periaatteen, että ”ei se ole hyväksytty, joka itseään suosittelee, vaan se, jota Jehova suosittelee” (2. Korinttilaisille 10:18).

Filippiläiskirjeen 2:3, 4:ssä olevan periaatteen noudattaminen on avuksi. Tuo raamatunkohta kannustaa meitä olemaan tekemättä ”mitään riidanhalusta tai itsekeskeisyydestä, vaan – – [katsomaan] nöyrämielisesti, että toiset ovat – – [meitä] parempia”. Silloin emme ”pidä silmällä henkilökohtaisesti kiinnostuneina vain omia – – [asioitamme], vaan henkilökohtaisesti kiinnostuneina myös toisten asioita”.

Eräs, jolla oli terve näkemys itsestään ja joka arvioi oman  arvonsa oikein, oli Gideon, muinoin elänyt heprealainen tuomari. Hän ei yrittänyt päästä Israelin johtajaksi. Kun hänet kuitenkin valittiin tuohon tehtävään, hän kiinnitti huomion omaan arvottomuuteensa. ”Minun tuhanteni on vähäisin Manassessa, ja minä olen pienin isäni huoneessa”, hän selitti. (Tuomarit 6:12–16.)

Kun Jehova sitten oli antanut Gideonille voiton, Efraimin miehet alkoivat haastaa riitaa hänen kanssaan. Miten Gideon reagoi? Oliko hänen saamansa voitto tehnyt hänestä itsetietoisemman? Ei. Hän vältti katastrofin vastaamalla lempeästi: ”Mitä minä olen voinut tehdä teihin verrattuna?” Gideon oli nöyrämielinen. (Tuomarit 8:1–3.)

Gideon tosin eli kauan sitten, mutta häneen liittyvien tapahtumien tarkastelemisesta on silti hyötyä. Huomaamme, että Gideonin asenne eroaa tyystin siitä asenteesta, joka on vallalla nykyään, ja hän toimi sen mukaisesti – omaksi hyödykseen.

Nykyään vallalla oleva itsekeskeinen asenne voi vääristää käsitystämme omasta arvostamme. Raamatun periaatteet korjaavat tuon vääristymän, sillä niiden perusteella tiedämme, mikä on todellinen arvomme suhteessa Luojaan ja toisiin.

Noudattamalla Raamatun periaatteita nousemme nykyisen suuntauksen yläpuolelle. Tunteet tai luonteenpiirteet eivät enää hallitse meitä. Mitä enemmän opimme vanhurskaista periaatteista, sitä paremmin tutustumme niiden Lähteeseen. Jumalan antamiin periaatteisiin paneutuminen Raamattua lukiessamme on todellakin vaivan arvoista. (Ks. tekstiruutua.)

Jehova on tehnyt ihmiset korkeammiksi kuin eläimet, joita ohjaavat pääasiassa vaistot. Jumalan tahdon tekemiseen liittyy hänen periaatteittensa noudattaminen. Sillä tavoin voimme pitää moraalisen kompassimme hyvässä kunnossa, niin että se ohjaa meidät Jumalan uuteen järjestelmään. Raamattu antaa aihetta odottaa, että maailmanlaajuinen uusi järjestelmä, jossa ”vanhurskaus asuu”, on todellisuutta hyvin pian (2. Pietarin kirje 3:13).

[Tekstiruutu/Kuva s. 6]

Joitakin hyödyllisiä Raamatun periaatteita

Perheessä:

”Älköön kukaan etsikö omaa etuaan, vaan jatkuvasti toisen etua.” (1. Korinttilaisille 10:24.)

”Rakkaus – – ei etsi omia etujaan.” (1. Korinttilaisille 13:4, 5.)

”Rakastakoon – – kukin teistä henkilökohtaisesti vaimoaan niin kuin itseään.” (Efesolaisille 5:33.)

”Te vaimot, olkaa alamaisia miehellenne.” (Kolossalaisille 3:18.)

”Kuuntele isääsi, joka sai aikaan syntymäsi, äläkä halveksi äitiäsi vain siksi, että hän on tullut vanhaksi.” (Sananlaskut 23:22.)

Koulussa, työssä tai liike-elämässä:

”Petollinen vaaka on – – inhottava – –. Jumalaton saa petollista palkkaa.” (Sananlaskut 11:1, 18.)

”Älköön varastaja enää varastako, vaan tehköön ennemmin kovasti työtä.” (Efesolaisille 4:28.)

”Jos joku ei tahdo tehdä työtä, älköön hän syökökään.” (2. Tessalonikalaisille 3:10.)

”Mitä teettekin, työskennelkää siinä kokosieluisesti niin kuin Jehovalle.” (Kolossalaisille 3:23.)

”Me tahdomme käyttäytyä rehellisesti kaikessa.” (Heprealaisille 13:18.)

Asennoituminen varallisuuteen:

”Rikastumaan kiirehtivä ei pysy viattomana.” (Sananlaskut 28:20.)

”Hopeaa rakastava ei saa kyllikseen hopeaa.” (Saarnaaja 5:10.)

Oman arvonsa arvioiminen:

”Kun ihmiset etsivät omaa kunniaansa, onko se kunniaa?” (Sananlaskut 25:27.)

”Ylistäköön sinua vieras eikä oma suusi.” (Sananlaskut 27:2.)

”Sanon jokaiselle teidän joukossanne olevalle, ettei tule ajatella itsestään enempää kuin on tarpeellista ajatella.” (Roomalaisille 12:3.)

”Jos joku luulee olevansa jotakin, vaikka ei ole mitään, niin hän pettää omaa mieltään.” (Galatalaisille 6:3.)

[Kuva s. 5]

Daniel antoi Jumalalle asianmukaisen kunnian

[Kuva s. 7]

Toisten kohteleminen Jumalan antamien periaatteiden mukaisesti edistää miellyttäviä ihmissuhteita ja onnellisuutta

[Kuvan lähdemerkintä s. 7]

U.S. Fish & Wildlife Service, Washington, D.C./Robert Bridges