Klodovigin kaste – katolisuus Ranskassa 1500 vuotta

”PAAVIN nimessä, pum”, kuului viesti, joka oli jätetty omatekoisen pommin ohella erääseen ranskalaiseen kirkkoon, jossa paavi Johannes Paavali II:n piti vierailla syyskuussa 1996. Tämä oli äärimmäinen esimerkki siitä vastustuksesta, jota hänen viides vierailunsa Ranskan mannermaalle herätti. Noin 200000 ihmistä tuli kuitenkin tuona vuonna Reimsin kaupunkiin juhlimaan paavin kanssa sitä, että frankkien kuningas Klodovig oli kääntynyt katolilaiseksi 1500 vuotta aiemmin. Kuka oli tämä kuningas, jonka kastetta on sanottu Ranskan kasteeksi? Ja miksi hänen kasteensa juhliminen herätti niin paljon kiistaa?

Heikentyvä valtakunta

Klodovig syntyi noin vuonna 466, ja hän oli saalilaisten frankkien kuninkaan Kilderik I:n poika. Roomalaiset alistivat tämän germaaniheimon valtaansa vuonna 358 mutta antoivat heidän sen jälkeen asettua asumaan nykyisen Belgian alueelle sillä ehdolla, että he puolustaisivat rajaa ja antaisivat sotilaita Rooman armeijaan. Tästä seurannut läheinen kanssakäyminen paikallisen gallialais-roomalaisen väestön kanssa johti näiden frankkien asteittaiseen roomalaistumiseen. Kilderik I oli roomalaisten liittolainen, ja hän taisteli maahan hyökkääviä muita germaaniheimoja, kuten länsigootteja ja sakseja, vastaan. Näin hän sai osakseen gallialais-roomalaisen väestön kiitollisuuden.

Rooman provinssi Gallia ulottui pohjoisesta Reinjoelta etelään Pyreneiden vuoristoon. Roomalaisen sotapäällikön Aëtiuksen kuoltua vuonna 454 maahan muodostui kuitenkin valtatyhjiö. Lisäksi Romulus Augustuluksen, viimeisen Roomassa hallinneen keisarin, kukistuminen vuonna 476 ja Länsi-Rooman valtakunnan hajoaminen aiheutti alueella suurta poliittista epävakaisuutta. Näistä syistä Gallia oli kuin kypsä hedelmä, joka vain odotti, että jokin sen rajojen sisäpuolelle asettunut heimo poimisi sen. Ei siis ole mikään yllätys, että perittyään isänsä kruunun Klodovig pyrki laajentamaan valtakuntaansa. Vuonna 486 hän löi Gallian viimeisen roomalaisen vallanpitäjän taistelussa lähellä Soissonsin kaupunkia. Tämän voiton ansiosta hän sai valtaansa koko sen alueen, jota Sommejoki rajasi pohjoisessa ja Loirejoki Keski- ja Länsi-Galliassa.

Mies josta tulisi kuningas

Toisin kuin muut germaaniheimot frankit olivat pysyneet pakanoina. Klodovigin elämään vaikutti kuitenkin ratkaisevasti  avioliitto burgundilaisen prinsessan Klotildan kanssa. Klotilda oli harras katolilainen, ja hän toivoi herkeämättä miehensä kääntymystä. Sen mukaan, mitä Gregorius Toursilainen kirjoitti muistiin 500-luvulla, Klodovig lupasi vuonna 496 alemanneja vastaan käymänsä Tolbiacumin (Saksan Zülpich) taistelun aikana jättää pakanuuden, jos Klotildan Jumala antaisi hänelle voiton. Vaikka Klodovigin joukot olivat häviämäisillään taistelun, alemannien kuningas sai surmansa ja tämän armeija antautui. Klodovig piti voittoa Klotildan Jumalan ansiona. Perimätiedon mukaan ”Pyhä” Remigius kastoi Klodovigin Reimsin katedraalissa 25. joulukuuta 496. Joidenkuiden mielestä on kuitenkin todennäköisempää, että tämä tapahtui vasta myöhemmin, vuonna 498 tai 499.

Klodovigin yritykset vallata kaakossa sijaitseva Burgundin valtakunta epäonnistuivat. Mutta hänen sotaretkensä länsigootteja vastaan päättyi menestyksekkäästi, kun hän löi heidät Vouilléssa lähellä Poitiers’ta vuonna 507, minkä ansiosta hän sai valtaansa suurimman osan Lounais-Galliasta. Tunnustukseksi tästä voitosta Itä-Rooman keisari Anastasios teki Klodovigista kunniakonsulin. Täten hän oli korkeammassa asemassa kuin muut läntiset kuninkaat ja hänen hallitusvaltansa sai gallialais-roomalaisen väestön silmissä laillisen vahvistuksen.

Saatettuaan valtansa alaisuuteen Reinin varrella asuvien frankkien alueen idästä Klodovig teki Pariisista pääkaupunkinsa. Elämänsä viimeisinä vuosina hän vahvisti valtakuntaansa antamalla sille kirjallisen lakikokoelman nimeltä lex salica ja kutsumalla koolle Orléansiin kirkolliskokouksen, jossa määriteltiin kirkon ja valtion suhde. Kuolinpäivänään, joka oli todennäköisesti 27. marraskuuta 511, hän hallitsi yksin kolmea neljäsosaa Galliasta.

Tietosanakirja The New Encyclopædia Britannica kutsuu Klodovigin kääntymystä katoliseen uskoon ”ratkaisevaksi hetkeksi Länsi-Euroopan historiassa”. Miksi tämän pakanakuninkaan kääntymys oli niin merkittävä? Se johtuu siitä, että Klodovig valitsi katolisuuden eikä areiolaisuutta.

Areiolaisuutta koskeva kiista

Aleksandrialainen pappi Areios alkoi vuoden 320 tienoilla levittää radikaaleja ajatuksia kolminaisuudesta. Areios kielsi Pojan olevan samaa olemusta kuin Isä. Poika ei voinut olla Jumala eikä Isän vertainen, koska hänellä oli alku (Kolossalaisille 1:15). Pyhä henki taas oli Areioksen käsityksen mukaan persoona,  mutta alempi kuin Isä ja Poika. Tämä laajaa kannatusta saanut opetus herätti kirkon sisällä ankaraa vastustusta. Vuonna 325 pidetyssä Nikean kirkolliskokouksessa Areios karkotettiin maasta ja hänen opetuksensa tuomittiin. *

Tämä ei kuitenkaan lopettanut kiistaa. Opillinen väittely jatkui kuutisenkymmentä vuotta, ja perättäiset keisarit olivat siinä milloin milläkin puolella. Viimein vuonna 392 keisari Theodosius I teki kolminaisuusoppia kannattavasta puhdasoppisesta katolisuudesta Rooman valtakunnan valtionuskonnon. Tällä välin germaanipiispa Wulfila oli jo käännyttänyt gootit areiolaisuuteen. Toisetkin germaaniheimot omaksuivat tämän ”kristillisyyden” muodon nopeasti. *

Klodovigin aikaan mennessä Gallian katolinen kirkko oli ajautunut kriisiin. Areiolaiset länsigootit olivat yrittäneet tukahduttaa katolisuuden kieltämällä kuolleiden piispojen korvaamisen uusilla. Lisäksi kirkkoa riepotteli kaksi paavillista skismaa, joiden aikana vastapuolten papit tappoivat toisiaan Roomassa. Sekasortoa pahensi entisestään se, että jotkut katoliset kirjailijat olivat väittäneet, että maailmanloppu tulisi vuonna 500. Siksi tämän frankkivalloittajan kääntymystä pidettiin suotuisana tapahtumana, joka enteili ”pyhien uutta vuosituhatta”.

Mutta millaiset olivat Klodovigin vaikuttimet? Uskonnollisiakaan vaikuttimia ei voida sulkea pois, mutta poliittisia tavoitteita hänellä oli aivan varmasti. Valitsemalla katolisuuden Klodovig sai osakseen pääosin katolisen gallialais-roomalaisen väestön suosion ja vaikutusvaltaisen papiston tuen. Tämä antoi hänelle kiistattoman edun hänen poliittisiin kilpailijoihinsa nähden. The New Encyclopædia Britannica kertoo, että ”hänen Gallian valloituksestaan tuli sota maan vapauttamiseksi vihattujen areiolaisten harhaoppisten ikeestä”.

Millainen Klodovig todellisuudessa oli?

Ennen vuoden 1996 juhlaa Reimsin arkkipiispa Gérard Defois kuvaili Klodovigia ”harkitun ja vastuuntuntoisen kääntymyksen symboliksi”. Ranskalainen historioitsija Ernest Lavisse sanoi kuitenkin: ”Klodovigin kääntymys ei muuttanut hänen luonteenlaatuaan mitenkään; evankeliumin lempeä ja rauhaisa opetus ei koskettanut hänen sydäntään.” Eräs toinen historioitsija selitti: ”Hän huusi avukseen Odinin [pohjoismaisen jumalan] sijasta Kristusta ja pysyi entisellään.” Samoin kuin Konstantinus ”kristityksi” kääntymisensä  jälkeen Klodovig ryhtyi vahvistamaan hallitsijan asemaansa tapattamalla kaikki, jotka voisivat kilpailla hänen kanssaan kruunusta. Hän hävitti ”kaikki sukulaisensa seitsemässä polvessa”.

Klodovigin kuoleman jälkeen hänestä alettiin sepittää tarinoita, jotka muuttivat hänet julmasta soturista arvossapidetyksi pyhimykseksi. Kuvausta, jonka Gregorius Toursilainen kirjoitti lähes sata vuotta tapahtumien jälkeen, pidetään tietoisena yrityksenä samastaa Klodovig Konstantinukseen, ensimmäiseen Rooman keisariin joka kääntyi ”kristityksi”. Lisäksi Gregorius yrittää ilmeisesti luoda kytköksen Kristukseen kertomalla, että Klodovig oli kasteensa aikaan 30-vuotias (Luukas 3:23).

Tätä prosessia jatkoi 800-luvulla Hinkmar, Reimsin piispa. Hän kirjoitti edeltäjänsä ”Pyhän” Remigiuksen elämäkerran aikana, jona katedraalit kilpailivat pyhiinvaeltajista, luultavasti kasvattaakseen kirkkonsa mainetta ja varoja. Hänen kertomuksessaan valkoinen kyyhkynen toi pienen öljypullon, jotta Klodovig voitaisiin voidella kasteensa yhteydessä – selvästikin viittaus siihen, miten Jeesus voideltiin pyhällä hengellä (Matteus 3:16). Tällä tavoin Hinkmar liitti yhteen Klodovigin, Reimsin ja monarkian ja tuki sellaista ajatusta, että Klodovig oli Herran voideltu. *

Kiistelty muistojuhla

Ranskan entinen presidentti Charles de Gaulle sanoi taannoin: ”Minun mielestäni Ranskan historia alkaa Klodovigista, jonka valitsi Ranskan kuninkaaksi frankkien heimo, joka antoi Ranskalle nimensä.” Kaikki eivät kuitenkaan ole samaa mieltä. Klodovigin kasteen 1500-vuotisjuhla herätti kiistaa. Kirkko erotettiin virallisesti Ranskan valtiosta vuonna 1905, minkä vuoksi monet kritisoivat valtion osallistumista juhlaan, jota he pitivät uskonnollisena. Kun Reimsin kaupunginvaltuusto ilmoitti, että se aikoi kustantaa paavin vierailun aikana käytettävän korokkeen, eräs yhdistys järjesti niin, että päätös kumottiin perustuslain vastaisena. Toisista tuntui, että kirkko yritti jälleen alistaa Ranskan moraaliseen ja maalliseen valtaansa. Juhlan viettoa mutkisti myös se, että Ranskan äärioikeistolainen Front National -puolue ja jotkin fundamentalistiset katoliset ryhmät olivat omaksuneet Klodovigin keulakuvakseen.

Toiset kritisoivat juhlaa historialliselta näkökannalta. Heidän mielestään Klodovigin kaste ei käännyttänyt Ranskaa katolisuuteen, koska gallialais-roomalainen väestö oli jo vankasti katolista. Heidän mukaansa hänen kasteensa ei myöskään merkinnyt Ranskan kansakunnan syntyä. Sitä merkitsi heidän mielestään pikemminkin Kaarle Suuren valtakunnan jakaminen vuonna 843, jolloin Ranskan ensimmäiseksi kuninkaaksi katsottaisiin Kaarle Kaljupää eikä Klodovig.

1500 vuotta katolisuutta

Miten katolisuudella menee Ranskassa nykyään, yli 1500 vuotta sen jälkeen, kun Ranskasta tuli ”kirkon vanhin tytär”? Ranskassa oli eniten kastettuja katolilaisia maailmassa vuoteen 1938 saakka. Nyt se on kuudennella sijalla muun muassa Filippiinien ja Yhdysvaltojen jäljessä. Ja vaikka Ranskassa onkin 45 miljoonaa katolilaista, vain 6 miljoonaa käy säännöllisesti messussa. Eräs Ranskan  katolilaisten keskuudessa tehty tuore tutkimus paljasti, että 65 prosenttia ”[ei] ota huomioon sukupuoliasioita koskevia kirkon opetuksia” ja että 5 prosentille Jeesus ei merkitse ”yhtään mitään”. Tällaiset kielteiset suuntaukset saivat paavin kysymään vuonna 1980 hänen vieraillessaan Ranskassa: ”Ranska, mitä olet tehnyt kastelupauksillesi?”

[Alaviitteet]

[Kartta s. 27]

(Ks. painettu julkaisu)

SAKSEJA

Rein

Somme

Soissons

Reims

Pariisi

GALLIA

Loire

Vouillé

Poitiers

PYRENEET

LÄNSIGOOTTEJA

Rooma

[Kuva s. 26]

Klodovigin kaste kuvattuna eräässä 1300-luvulta peräisin olevassa käsikirjoituksessa

[Lähdemerkintä]

© Cliché Bibliothèque nationale de France, Paris

[Kuva s. 28]

Reimsin katedraalin ulkopuolella oleva veistos, joka kuvaa Klodovigin (keskellä) kastetta

[Kuva s. 29]

Johannes Paavali II:n saapuminen Ranskaan Klodovigin kasteen muistojuhlaan herätti kiistaa